Lunta, räntää, joopa joo

Siinäpä se. Otsikko kertonee kaiken oleellisen muutaman päivän säästä. Eilen jouduin kolaamaan kahdesti paksun kerroksen läpimärkää nuoskalunta pihalta. Etupihan aita on taas kadonnut kokonaan kinosten alle. En ole uskaltanut edes lähteä mittaamaan hangen syvyyttä, sillä pahoin pelkään, että talven lumiennätykset jäävät pian historiaan. Koko aamun on nimittäin satanut taas kerran lunta ja nyt on vielä pakkastakin, joten hanget vain kasvavat kasvamistaan. Eipä tule äkkiseltään mieleen toista huhtikuuta, jolloin saisi näin ahkeraan tehdä lumitöitä.

Syksyllä kukkapenkistä ruukkuun kaivetut helmililjat alkavat pian kukkia eteisessä murattien keskellä.

Kävin kurkkaamassa vanhoista postauksista, miltä aikaisempina vuosina meillä on näihin aikoihin näyttänyt. 2018 oli runsasluminen talvi ja silloin lunta oli yhtä paljon kuin nyt, ellei jopa pikkuisen enemmän. Siinä keväässä oli tosin se ero, että huhtikuun alkupuolelle osui hirmuinen lämpöaalto, joka lähti sulattamaan lunta nopeasti. Pihakiveykseltäkin olin saanut jo jäätä hakattua niin paljon, että rappusilta pääsi kulkemaan melkein kadulle saakka sulaa väylää pitkin.

Seuraavana vuonna, 8.4.2019, kivikkorinteessä oli jo paljon kasveja esillä. Tänä vuonna samassa kohdassa on vielä metrin verran lunta. Aidasta ei näy edes korkeimpia tolpanpäitä.

1.4.2020 takapihalla ei ollut juuri muuta kuin jäätikköä. Lunta ei sinä talvena ollut juuri nimeksikään, joten nämä maisemat eivät kummastuta. Kasvitappioita tuli paljon, mutta Karo nautti nurmikolla juoksemisesta.

Viime keväänäkin oli huhtikuun alussa (3.4.) ihan reilut kinokset, mutta kulkuväylä kadulle oli vapaa ja aitaa näkyy pieni suikale kuvan oikeassa yläreunassa. Ja lumensyvyyden muutos oli kuitenkin laskusuuntainen.

Nyt laskusuunnassa ovat vain lumihiutaleet ja mieliala.

Kurkataan tuoksuherneitä, ettei ihan lannistuta. Ensimmäiset taimet ilmestyivät nimittäin alle viikon kuluttua kylvöstä. Yllättäen toissa kesänä omista kasveista kerätyt siemenet ovat itäneet reippaimmin ja tuoreemmat ostosiemenet vähän hitaammin. Tällä hetkellä taimia on 25 kappaletta, mutta niitä nousee kuitenkin varmasti vaikka miten paljon vielä, sillä kylvin todella paljon ylimääräisiä siemeniä. Tavoite oli saada reilusti tuoksuherneitä kukittamaan kaikkia kärhöseinäkkeitä, sillä nuoret kärhöt eivät vielä tänä kesänä niitä tule täyttämään. Cecilia Wingårdin ohjeiden mukaan aion taas tänä vuonna menetellä näiden kanssa, sillä hyväksi havaittua toimintatapaa ei tee mieli lähteä muuttamaan. Käytännössä se siis tarkoittaa sitä, että kun ensimmäiset taimet ovat ehtineet noin kymmensenttisiksi, vien ne eteiseen tai jopa ulkovarastoon, jos siellä alkaa lämpötila pysyä plussan puolella. Tuoksuherneen taimet kestävät todella hyvin kylmää, jopa pakkasasteita, joten niitä ei kannatakaan jättää huoneenlämpöön tilaa kylmänaremmilta kasveilta viemään. Tuoksuherneet ovat myös ensimmäisiä esikasvatettuja kasveja, jotka istutan maahan.

Vasemmalla 'Old Spice Mix', keskellä vaaleanpunainen sekoitus ja oikealla 'Mammoth White'.

Vasemmalla viime kesänä Betweeniltä Rikkaruohoelämää-blogista saatu 'Old Spice Mix', oikealla itse hankittu vaaleanpunainen sekoitus. Pussi on alkuperäinen, siemenet kesällä 2020 omista kasveista kerättyjä.

Jätetään hempeät tuoksuherneet päällimmäiseksi verkkokalvoille. Painun jatkamaan työpäivää ja koronaviruksen väistelyä. Viimeviikkoisista altistumisista huolimatta olen edelleen terveenä ja varmuuden vuoksi tehdyt kotitestitkin näyttävät negatiivista. Lupaava merkki mutta uskallan huokaista helpotuksesta vasta pääsiäisenä, jos sinne saakka terveenä päästään.