Viisikko testissä

Jälleen yksi kiireinen työviikko takana ja on vihdoin aikaa paneutua puutarha-asioihin. Hippohiiri haastoi minut testaamaan ensi kesänä viittä ennestään minulle tuntematonta hyötykasvilajiketta. Hommahan sopi juuri tähän vuoteen kuin nakutettu, sillä minulla oli joka tapauksessa suunnitelmissa kasvattaa erilaisia teeyrttejä ensimmäistä kertaa. Niistä tuli jo kolme minulle uutta lajia, joten enää pari tarvittiin lisää. Uudet kokeilut ovat minusta kiinnostavia, sillä joukosta saattaa aina löytyä joku vakioasukkaaksi jäävä kasvi.

Kuinkahan tälle viisikolle käy kesän kokeilussa? Sekoituspussissa kolmea eri teeyrttiä ja juureksista musta- sekä kaurajuuri.

Teeyrteistä valikoimassa on sitruunamelissa, minttu ja kamomilla. Sitruunamelissaa ja minttua olen joskus lapsena/nuorena maistanut tuoreeltaan enkä silloin oikein pitänyt niistä. Voisin kuitenkin kuvitella, että aikuisena maku on muuttunut ja ainakin jatkojalostettuina maistuvat. Vaikka ne nyt myytiin teeyrtteinä, niin niitähän voi toki käyttää myös ruuanlaitossa. Kamomillaa en tunne muuten kuin kuvista. Teenjuojana ja vähän levottomana nukkujana minua tietysti kiinnostaa, auttaisiko kamomillatee rauhoittamaan öitä. Isäntäkin varmaan olisi tyytyväinen, jos ei heräisi kesken makoisimpien unien siihen, että rouva höpisee jotain käsittämätöntä, kaivaa unissaan kukkapenkkiä tai lähtee keskellä heinäkuista yötä tarkistamaan, ettei ulkona sada lunta. 

Siemenpussin kuvassa kamomillat kukkivat runsaina, toivottavasti ensi kesänä kasvimaallakin.

Yrttien kylvöajankohtaa olen pohdiskellut moneen kertaan. Kamomillaa kylvin jo syksyllä pikkuisen kasvimaalle. Osa ohjeista suosittelee kaikille kolmelle näistä suorakylvöä, osa esikasvatusta huhtikuussa. Taidan kylvää jokaista pikkuisen joskus huhtikuun puolivälin tienoilla ruukkuun ja vähän lisää suorakylvönä toukokuussa. Luulisi ainakin jonkun erän itävän sen verran, että saan tarpeeksi taimia yrttien testailuun.

Kaurajuuren taimet retkottavat mikä minnekin. Nyt ne ovat eteisessä viileämmässä, mutta ehkä ne olisi voinut siirtää sinne jo viikkoja sitten.

Mustajuurta olen käyttänyt kerran tai kahdesti ruuanlaitossa. Se on kaupassa yleensä kallista ja jo valmiiksi nahistunutta, joten halu kokeilla sen kasvattamista on kytenyt päässä pitkään. Itse asiassa koetinkin kasvattaa sitä kerran vanhalla kasvimaalla, mutta siemenet itivät huonosti ja pari itänyttä tainta joutui etanoiden suihin. Tuskinpa se olisi kovin hyvin sinä koleana ja märkänä kesänä savipohjaisella ja varjoisalla kasvimaalla muutenkaan kasvanut, vaikka sille oli varattu paras penkki. Erittäin epäonnistuneen ensiyrityksen takia lasken mustajuuren itselleni uudeksi kokeiluksi. Mustajuuren kylvän heti kun vain maa on niille varatusta kohdasta sulanut. Jotta homma ei menisi puolituttujen kasvien kasvattamiseksi, oli joukkoon saatava joku täysi uusi tuttavuus. Siemenhyllyillä tuli juuri sopivasti vastaan kaurajuuri, josta en ole edes kovin montaa kertaa kuullut. Jostain blogista olin aiemmin talvella nähnyt sen komean kukan ja siemenhyllyllä hetken googlailtuani päätin ottaa sen listan viidenneksi kasviksi.

Kuvan kaurajuuren kukasta olen luvan kanssa lainannut Vallaton mummeli -blogista. Tämä kukka on tietysti se suurin syy, miksi aion kokeilla kaurajuuren kasvatusta.

Koska kaurajuuren nuorten lehtien sanotaan sopivan salaatin tapaan syötäväksi, otin jo ensimmäiset maistiaiset yhdestä pitkänä retkottavasta lehdestä. Maku oli melko vahvasti heinämäinen, hieman kirpeähkö ja rakenne pureskeltava. Ei mitenkään vastenmielinen, mutta menisi ehkä paremmin pieneksi silputtuna voimakkaamman makuisten salaattitarpeiden seassa kuin siltään. Lisää raporttia näistä testattavista viidestä kasvista tulee kesän mittaan tai viimeistään syksyllä. Kunhan saan nyt kaikista edes muutamia taimia satoikäiseksi saakka kasvatettua, ettei testi lopahda alkuunsa.