Ensiulkoilu ja muita kevätpuuhia

Yksi kevään etenemisen merkkipaaluista on se, että saa nostettua ensimmäisen kerran kasveja ulkoilemaan. Yritin etsiä, milloin olen aikaisempina vuosina uskaltanut ulkoiluttaa taimia, mutta eipä sitä tietoa joka keväältä nopeasti löytynyt. Vuonna 2018 olin nostanut osan eteisen taimista ja talvehtijoista 17.4. ulos ja luulen, että monena vuonna ensimmäinen ulkoilu on ollut huhtikuun lopulla tai jopa vasta toukokuussa, joten tänä vuonna olinkin nopea.

Melkein kaikki eteisen kasvit kävivät 16.4. puolisen tuntia rappusilla jäähyllä. Eteisessä oli nimittäin yli 30 astetta lämmintä. Pihdan varjo toi sopivasti puolivarjoa rappuselle.

Ja tarkkoja jos ollaan, niin ensimmäinen ulkoilu tapahtui jo 14.4. Nostin nimittäin silloin tuoksuherneen taimet rappuselle siksi aikaa kun olin lasten kanssa ulkona. Tarkoitus oli ottaa taimet samalla kun itse menemme sisälle, mutta tietysti ne unohtuivat. Muistin jossain vaiheessa myöhemmin ne, mutta silloin oli jotain kiireellisempää tekemistä. Seuraavana aamuna herätessäni tajusin, että tuoksuherneet olivat edelleen ulkona. Hyvin kestivät, vaikka ulkona oli ollut alimmillaan pari astetta pakkasta. Seuraavalle yölle oli ennustettu kipakampaa pakkasta, joten vein varmuuden vuoksi tuoksuherneet ulkovarastoon.

Kellari tyhjä, ulkovarastossa pientä ruuhkan poikasta. Ylhäällä lanka- ja koruköynnökset sekä tuoksuherneet ja kottikärryissä perennan- ja niittykukkien taimia sekä helmililjoja. Alhaalla yleisnäkymää ja lauma minipieniä kissankellon taimia.

Tyhjensin eilen kellarista kaikki loput ruukut, mukulat ja juurakot. Suurin osa talvihoidossa olleista alppiruusuvauvoista lähti toissapäivänä äitini mukaan ja omani nostin eilen suoraan ulos. Kellarin kasveista syyssyrikkä ja kärhöt pääsivät hetkeksi ulkoilemaan alppiruusujen ja parin helmililjaruukun seuraksi. Ihan vielä en tohdi niitä jättää vakituiseen ulos, mutta varmaan muutaman päivän totuttelun jälkeen ainakin syyssyrikkä voisi olla yönkin pihalla. Sen silmut ovat nimittäin vasta puhkeamassa, joten sen luulisi kestävän hetkellisesti jopa asteen tai parin pakkasenkin. Aion tänään nostaa kaikki varaston kasvit ulos; osan siltään ja sisältä varastoon tuodut pikkutaimet harson alle, jos aurinko helottaa täydeltä taivaalta. Alppiruusut saivat päälleen harson suojaamaan sekä tuulelta että auringolta.

Kellarissa talvetetut gladioluksen mukulat ja daalian juurakot odottavat vettä.

Käsittelin eilen myös gladiolukset ja daaliat kasvuunlähtökuntoon. Gladioluksista taitoin viimevuotiset varrentyngät tyveltä poikki ja napsin vanhat juuret lyhyemmiksi. Mukuloista puhkeaa uudet juuret, joten vanhat vain vaikeuttavat istuttamista. Sen verran jätin tynkiä jäljelle, jotta mukulat pysyvät irti astian pohjasta. Aion nimittäin taas tänä vuonna herätellä ne vesiastiassa ja ruukuttaa sitä mukaa kun ne alkavat kasvattaa uusia juuria. Kahtena keväänä olen tehnyt niin ja todennut homman toimivan todella hyvin. Astiaan siis laitetaan sen verran vettä, että mukuloiden alapuoli hipoo veden pintaa ja sitten vain odotellaan. Muutamassa päivässä pitäisi alkaa näkyä ensimmäisiä elon merkkejä. Kokeilin samaa daalialle viime keväänä ja senkin kohdalla konsti toimi oikein hyvin. Tässä vaiheessa kevättä on vain hyvä, jos juurakot voi herätellä tilaa säästävästi yhdessä vesiastiassa monen ruukun sijaan. Daalioitakin kun on enemmän kuin yksi tänä vuonna. Syksyllä juurakko halkesi kahtia siinä vaiheessa kun olin nostamassa sitä maasta. Kun eilen tutkin juurakoiden kuntoa ja poistin kuivettuneita osia, kummastakin lohkesi vielä pienehköt alut erilleen, joten nyt daalioita onkin sitten yhtäkkiä neljä tulossa eikä yksikään niistä mahdu mihinkään 12 sentin taimiruukkuun.

Kellarista löytyi myös muutama mysteerimukula. Vaihtoehdot ovat: ixia, tuoksumiekkalilja, hollanninkurjenmiekka tai keskenkasvuinen gladiolus. Näillä oli syksyllä hyvin pitkät heinämäiset lehdet.

Edellisen postauksen rautalapiokikka todella toimii. Tässäkin oli kivikova umpijää aamulla ja iltapäivällä lapio oli jo puoliksi uponnut jään sisään.

Aurinkoinen ja lämmin sää houkuttelee ulkopuuhiin, vaikka ei siellä edelleenkään ihmeitä pääse tekemään. Päivittäiseen ohjelmaan on kuulunut pihakiveyksen jäätikön hajottaminen ja erinäisistä kohteista lumen lapioiminen. Muutamana päivänä olen lapioinut aurinkopenkin kivenjärkälettä esille ja madaltanut kinosta kevätkurjenmiekkojen kohdalta. Nurmikon kohdalle kertynyt kasa kasvaa kasvamistaan, mutta se ei haittaa, jos kukkapenkki alkaa sulaa. Eilen pääsin myös tekemään ensimmäisiä oikeita puutarhatöitä, sillä viime syksynä pihakiveykselle levinnyt apilamatto oli jo osittain sulanut. Sain nyhdettyä jopa osan juurista pois kivien saumoista.

Vielä jäi pikkuisen jäätä kulkuväylälle, mutta nyt tuosta pääsee jo hyppäämään yli. Kiveyksen päältä irrotetut apilamytyt pääsivät hangelle auttamaan sulattamisessa.

Kadun puolelta näkyy aika leveä suikale sulaa maata. Aitakin on jo selvästi esillä.

Toisella puolella etupihaa on vielä melkoiset lumivuoret, vaikka on tästäkin sulanut jo ainakin puoli metriä korkeudesta pois. Karo näyttää, kuinka vuoren huipulta tullaan alas.

Kasvimaalle tehty tarkistuskierros osoitti, että aiemmin esille lapioitu lavakaulus on pian kylvökunnossa. Muutkin lavakaulukset alkavat pikku hiljaa tulla esille lumen seasta.

Nuotiopaikan reunakivistä ei näkynyt jälkeäkään ennen kuin lapioin niitä esille. Vasemmassa reunassa kuusen oksien alla maa oli jo esillä, joten sinne sopi heitellä "vähän" ylimääräisiä lumia.

Kohta alkaa olla riskialttiita hetkiä tiedossa. Huomasin nimittäin juuri ison rusakon tutkimassa naapureiden kohdalta kadun vierestä paljastunutta nurmikkoa. Meidän pihalla nurmikko pysyy vielä pitkään piilossa mutta kukkapenkeistä nousee piippoja. Jos rusakot eksyvät talon seinustalle, ne löytävät varmasti mehukkaat krookukset ja pian muutakin tuoretta vihreää. Taidan ottaa ohjelmaan jo ensimmäisen valkosipulijauheella ja kahvinpuruilla maustamisen. Samalla toivon, että naapureilla nurmikot alkaisivat vihertää vauhdilla, jotta rusakot eivät tulisi tutkimaan kukkapenkkejäni.

Keltainen nurkka sulaa nopeasti ja työntää piippoja vielä nopeampaa.

Tässä näytteitä keltaisen nurkan krookuksista ja narsisseista. Ne puskevat maasta oikeasti jo ennen kuin lumet ovat sulaneet päältä pois.

Pääsiäisvieraille leipaistu appelsiinijuustokakku jäi vähän matalaksi, mutta maistui kuitenkin hyvälle. Ohje oli minulle uusi ja jos leivon samaa toiste, tuplaan täytteen määrän.

Työpaikan pääsiäistunnelmia. Yksi kollegoista on askartelija, toinen somistaa muuten vain ja loput pääsevät nauttimaan vuoden mittaan vaihtuvista tunnelmista.

Hyvää pääsiäistä!