Kevät etenee!

Pienistä yöpakkasista huolimatta kevät etenee meilläkin. Jopa niin paljon, että löysin eilen töistä tullessani ensimmäiset piipot. Ällistyttävää! Vielä aamulla piippojen päällä oli kolmisenkymmentä senttiä lunta ja iltaan mennessä hangen reuna oli vetäytynyt niin paljon, että ensimmäiset vihreät lehdenkärjet pilkistelivät lumenrippeiden seasta. Yön aikana lunta oli sulanut vielä lisää ja piippojen ympärillä oli sitä enää aavistus jäljellä.

Keltaisen nurkan 'Golden Yellow' -krookukset ehtivät taas tänä vuonna ensimmäisinä piipottamaan.

Ounastelinkin jo aiemmin talvella, että tänä vuonna saatettaisiin nähdä piippoja saman tien kun vain lumikerros ohenee tarpeeksi. Maa ei ole nimittäin juuri lainkaan roudassa, joten piipot alkavat nousta jo ennen kuin kaikki lumi on edes ehtinyt sulaa päältä pois. Aivan mahtavaa! Mikään ei ole tylsempää kuin tuijotella lumetonta, umpijäistä maata, josta ei tarkene edes sitkein kevätkukkija lähteä kasvuun. Paljon parempi on tällainen kevät, jolloin lumen alta paljastuukin saman tien kasvun ihmeitä.

Yläkuva on otettu 8.4, alempi 14.4. Alle viikossa on lumen määrässä tapahtunut melkoista kutistumista.

Reunimmaisten maksaruohojen ja mehitähtien lisäksi kivikkorinteestä kurkistelee jo sinikatanan viimekesäisiä kukkavarsia.

Pihaantulo on vielä paksun jäätikön peitossa, mutta päivä päivältä jää ohenee ja reuna vetäytyy. Avustettuna varsinkin. Rautalapio on taktisesti jätetty juuri tuohon kuvan vasempaan ylänurkkaan pystyyn.

Huomasin, että paksukin jää joutuu aurinkoisella säällä luovuttamaan, jos sen päälle on jättänyt rautalapion päiväksi lojumaan. Aurinko lämmittää rautalapiota, joka uppoaa kuin veitsi sulaan voihin ja sulattaa jään helposti lapioitavaksi sohjoksi. Meillä on paikoin kulkuväylien kohdalla 10-15cm jäätä, joten pelkkä auringon ja ilman lämpö ei ole ihan riittänyt sen sulattamiseen. Kun huomasin rautalapion tehon, olen jättänyt sen tarkoituksella sopiviin kohtiin tekemään töitään oman työpäiväni ajaksi. Hiekkaa tai tuhkaa en halua kulkuväylille ripotella, etteivät ne kulkeudu kengissä ja Karon tassuissa sisälle. Siispä on vain käytävä iltaisin hakkaamassa sen verran päivän aikana pehmentynyttä jäätä pois kun pystyy ja paljastettava pihakiveystä pala kerrallaan. Onneksi myös kivikkorinteen reunakivet olivat sulattaneet vierestään pitkän pätkän jäätikköä, joten puuttuu ainoastaan muutama metri ennen kuin ulko-ovelta pääsee sulaa väylää pitkin kadulle. Paljastunut tumma kiveys kerää mukavasti lämpöä ja vauhdittaa viimeisten alueiden sulamista.

Kävin 9.4. avittamassa vähän kasvimaalla avittamassa mustajuurille varatun laatikon sulamista. Karo tuli heti tutkimaan, mitä emäntä oli puuhaillut. Lavasta saattoi tuoksua viime syksynä levitetty kompostimulta.

Autotallin seinustaltakin piti vähän avittaa kärhökaaripenkin loppupään reunakiviä esille. Nyt tästä lumimäärästä on jo puolet hävinnyt ja kulkuväylän laatoituskin näkyy paikoitellen.

Styrox-laatikon alla ulkona talvehtineet helmililjat ja alppiruusut sekä muuten vain hangessa olleet kylmäkäsiteltävät perennat otin jo ulkovarastoon.

Alppiruusut näyttävät minusta oikein virkeiltä. Samalla konstilla saisi varmasti talvetettua muitakin kasveja, jos ei ole sopivaa talvetuspaikkaa.

Mittasin ulkovaraston lämpötilan samalla kun nostin nuo ulkona talvehtineet ruukut sinne. Mittauspäivänä ulkona oli vain muutama aste lämmintä ja yöpakkasiakin oli ollut. Ulkovarastossa lämpötila oli silti 3,5 astetta. Nämä ulkona olleet kasvit varmasti pärjäävät siellä ja kunhan näistä pääsiäisen ajan vähän koleammista säistä selvitään, aion nostaa kellarista kasveja varaston puolelle ja viedä sinne eteisestä sekä tuoksuherneet että ensimmäiset perennantaimet. Varasto tuskin menee enää pakkasen puolelle, sillä rakenteet lämpenevät koko ajan eikä lämpöeristetty varasto satunnaisista parin päivän pakkasjaksoista heti uudelleen jäähdy. Sopivasta lämpötilasta kielii sekin, että helmililjaruukuista oli jo muutamassa päivässä alkanut puskea piippoja.

Pari viikkoa sitten eteiseen tuotu helmililjaruukku kukkii nyt. Eteisessä on vähän turhan lämmintä näille, sillä kukat ovat vaaleampia mitä ulkona olisivat ja kasvustot venähtäneet turhan pitkiksi. Ilahduttavat silti.

Ensimmäinen pelakuu kukkii eteisessä. Parissa muussakin oli jo nuppuja tulossa.

Seuraavaan postaukseen onkin tulossa joitakin pääsiäisjuttuja ja ehkä myös raporttia kevään etenemisestä, jos sellaista isommin tapahtuu. Vähän näyttää kyllä kolealta sää, mutta katsellaan, kuinka käy.