lauantai 6. marraskuuta 2021

Toivepostaus: erilaiset lehtimuodot ja -värit

Maatuskalta tuli jo yli vuosi sitten toive esitellä erilaisten lehtimuotojen ja -värien käyttöä ja yhdistelemistä puutarhassa. Pahoittelen, kun tartun aiheeseen näin myöhään, mutta siinä on totisesti riittänyt pureskeltavaa eikä sopivaa hetkeä postauksen tekemiselle ole oikein tuntunut löytyvän. Nyt kun puutarhassa ei tapahdu juuri mitään raportoimisen arvoista, tuli hyvä aika tällekin aiheelle.

Neljää erilaista kasvia mutta vain paria väriä ja muotoa, jos ei lasketa voikukkia mukaan. Kuunliljan ja varjoissa lymyilevän lehtoimikän lehdet toistavat samaa muotoa, töyhtöangervo ja sormivaleangervo ovat hyvin erilaisia.
Voi kun olisikin olemassa joku yleispätevä ohje, mitä noudattamalla saisi kasvit sijoiteltua harmonisiksi ryhmiksi. Olen itse sijoitellut kasvini pääasiassa kukan väri edellä, mutta lehdiltään poikkeavan värisille kasveille valitsen paikat myös sen mukaan, missä niiden väri tulisi parhaiten esille. Joskus olen kulkenut ruukku tai kasvin lehti kädessä ympäri pihamaata ja etsinyt sopivaa istutuspaikkaa. Myös poikkeavan muotoiset lehdet, kuten kurjenmiekoilla on, saavat paremmin harkitut paikat. Muiden lehtimuotojen osalta en ole niin tietoisesti miettinyt niiden sijoittelua. Poikkeuksen tekee varjokuja, jossa pääpaino on juuri lehtimuodoissa ja väreissä.
Eri kohdasta otettu kuva, mutta osittain samoja kasveja. Tässä valeangervon alla on aluskasvina varjorikkoa. Oikeassa alanurkassa on valkovarjohiippa ja vasemmalla ylhäällä näkyy myös vähän esikoita.
Varjokujalla sormivaleangervot hyppäävät sekä värin että näyttävien lehtiensä puolesta esille. Kolmas ryhmä niitä on töyhtöangervon takana tästä kulmasta katsottuna piilossa. Myös valkokirjavat kuunliljat tulevat hyvin esille.
Pääsääntönä pidän itse sitä, että sijoittelen "poikkeavan" väriset kasvit vähän erilleen toisistaan. En siis laita punalehtistä keijunkukkaa purppuraheisiangervon aluskasviksi tai eri lajin hopeisia kasveja samaan ryhmään. Sen sijaan samanvärisiä kasveja saattaa olla suht lähekkäin, jotta ne tulevat samaan näkymään luomaan toistoa, mutta sen verran erillään toisistaan, että kukin ryhmä nousee hyvin esille massasta. Sama pätee kasvutavaltaan tai lehtien muodoltaan poikkeaviin kasveihin.
Tasaisen vihreästä massasta löytyy lähempää katsottuna erilaisia lehtimuotoja. Helminukkajäkkärä ja punatähkä (aidan edessä) erottuvat kapeiden lehtiensä ansiosta. Kumpiakin löytyy kivikkorinteestä useampi ryhmä (kuva uudemmasta osasta).
Istutusalueen ja kasvien koko vaikuttaa siihen, kuinka niitä sijoittelen. Kivikkorinteen vanhimpaan osaan on kertynyt pienelle alueelle paljon pienikokoisia kasveja, sillä monet erityisesti talvimärkyydestä kärsivät kivikkokasvit ovat pienikokoisia. Niiden menestymisestä ei ole ollut varmuutta, joten yhden hävitessä paikalle ei jää isoa aukkoa kun kasvit ovat jo valmiiksi melko tiheässä. Suurin osa on tosin viihtynyt vallan mainiosti, joten ensi keväänä joutuu tekemään vähän harvennusta. Vanhimman osan kohdalle on myös helppo pysähtyä tutkimaan jokaista yksitellen ja aita rajaa näkymän pihan puolelle, joten iloinen sekametelisoppa ei tunnu kuitenkaan levottomalta.
Tähän kuvaan osui peräti 14 eri kasvia, jos rikkaruohoja ei lasketa mukaan. Huomatkaa kuitenkin esim. hopeisten tai purppuraisten kasvien sijoittelu: ei samoja sävyjä vierekkäin. Sinikatanat ja osan mehitähdistä siirrän ensi keväänä väljemmille vesille.
Joskus erittäin fiksuina hetkinä tulee myös mietittyä näkymiä laajemminkin kuin vain vierekkäisten kasviryhmien osalta. Luumutarhassa on kohta, jota ihailen jatkuvasti kesän mittaan, mutta vähemmän fiksuna olin ilmeisesti unohtanut sen kuvaamisen viime kesänä. Onneksi isäntä oli napannut dronella laajemman näkymän, jonka nurkasta sain tarkoittamani kohdan rajattua. Joku muutaman vuoden vanha kuva alueesta löytyi, mutta purppuraheisiangervo oli sen ottamisen jälkeen kasvanut niin valtavasti ja alue muuttunut muutenkin, että halusin tähän tuoreemman otoksen. Ensi kesänä on pakko muistaa kuvata tämäkin kohta!
Purppuraheisiangervo, tuiviot ja kuunliljat ovat todella kauniit samaan näkymään osuessaan.
Toinen minusta erittäin onnistunut kohta on kärhökaaripenkin uudemmassa päässä. Sitä olen tosin esitellyt jo niin monta kertaa, että varmaan kaikki jo muistattekin sen, mutta otetaan vielä kerran esiin. Penkin mutkassa on pensasmustikoita, joiden aluskasvina on rönsyakankaalia. Jo pelkästään se vihreää taustaa vasten olisi onnistunut parivaljakko, mutta etupihan puolelta katsottuna taustalla olevat kuunliljat tuovat vielä oman, jännittävän lisänsä alueelle. Kuunliljojen takana olevat syreenit muodostavat rauhallisen taustan sen sijaan että taustalla näkyisi puunrunkoja ja vatukkoa. Kukinta-aikoihin kukin kasviryhmä pomppaa enemmän esille, mutta värit sopivat silti yhteen eikä vaikutelma ole yhtään sekava.
Tässä kohdassa vihreästä taustasta erottuvat koko kesän ajan tummat rönsyakankaalit ja keltaiset kuunliljat, tosin kuunliljat ovat alkukesästä vähän hillitymmän sävyisiä. Pensasmustikat tuovat värimaailmaan näyttävän lisän syksyllä.
Kiitos Maatuskalle mielenkiintoisesta postausaiheesta! Toivottavasti saitte jotain irti pohdinnoistani ja kuvaesimerkeistä.

20 kommenttia:

  1. Kiitos, oli tosi kiinnostava ja mukava juttu! Lisäksi tämä aika vuodesta on tosi hyvä tällaisille pohdinnoille, kun ei enää ole akuuttia raportoitavaa (kun pihalla ei tapahtu juuri mitään). Olisikin kivaa lukea tällaisia juttuja useammastakin blogista! Tällaisia kasviyhdistelyjuttuja siis, tai muita pohdittuja aiheita. Kesän mittaan tulee kirjoitettua eniten siitä, mikä on kulloinkin kukassa. Nyt olisikin hyvä aika pistää tulille tällaisia postauksia. Ja toivoa niitä muilta.
    Varjokujasi on aivan ihana, ja tuo purppuraheisiangervopaikka, ja pensasmustikkapaikka! Kivoja kerroksellisia istutuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nuo kolme kohtaa ovat toistaiseksi ehkä puutarhan harkituimman näköiset paikat. Kunhan varjokujalla alppikärhö kasvaa peittämään aitaa, tulee sinne vielä lisää kerroksellisuutta. Siinä voi kyllä hetki mennä, sillä alppikärhö on vasta polvenkorkuinen :D
      Totta, pihalla ei tapahdu tähän aikaan juuri mitään kiinnostavaa. Onneksi voi palata kesään ja tehdä koosteita milloin mistäkin aiheesta. Näkisin mielelläni muutaman koosteen sinunkin puutarhastasi.

      Poista
  2. Kasvien yhdistäminen ON vaikeaa, ainakin minulle. Vaikka kuinka miettisin etukäteen niin aina on joku kohta joka ei miellytä. Melkeinpä parhaimmat yhdistelmät ovat syntyneet vahingossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se helppoa ole minullekaan. Siksi kuljen joskus pitkiäkin aikoja ruukku kädessä ympäri puutarhaa. Viimeisessä kuvassa kuunliljat ja jaloangervot olivat suunniteltuja mutta pensasmustikoiden alle tuli laitettua rönsyakankaalia vain siksi koska taimia oli tarjolla paljon. Eli puoliksi vahingossa syntyi sekin.

      Poista
  3. Nautiskelin näistä näkymistä. Viimeisen kuvan akankaali/pensasmustikka -yhdistelmä on lumoavan kaunis. Olet selvästi miettinyt ja onnistunut lehtimuotojen ja -värien yhdistämisessä. Minulta se taito puuttuu täysin. Yleensä tyrkkään hankkimani kasvin ensimmäiseen sopivaan paikkaan. Ehkä auttaisi, jos miettisin hankintoja tarkemmin. Sen sijaan kasvihankintoja ohjaa impulsiivinen "täytyy saada" -mentaliteetti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En ihan aina kyllä mieti kaikkea loppuun saakka mutta aina voi siirtää, jos joku ei toimi paikallaan. Hetken mielijohteesta hankittuja kasveja löytyy minultakin eikä niiden sijoittelu ole aina yksinkertaista. Uskon, että sinultakin löytyy vaikka miten kivoja yhdistelmiä.

      Poista
  4. Kiva postaus! Kasvien yhdisteleminen sopivasti ei ole aina ihan helppoa ja usein joutuu paikkoja vähän hakemaan, jotta hyvät kumppanuudet löytyvät. Tuo varjokujan näkymä on kyllä kaunis, muistan vaiheen, mistä lähdit liikkeelle ja muutos on kerrassaan merkittävä. Minäkin pidän kovasti myös tuosta purppuraheisiangervon, tuivion ja kuunliljojen yhdistelmästä - näyttää samaan aikaan sekä rauhalliselta että kiinnostavalta. Etualalla oleva kivipolku tuo vielä oman kauniin sävyn näkymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Varjokujalla onkin tapahtunut todella suuri muutos siihen mistä pari vuotta sitten lähdettiin liikkeelle. Vielä kun alppikärhö lähtisi peittämään aitaa, niin näkymään tulisi lisää kerroksellisuutta ja vehreyttä.
      Purppuraheisiangervo näyttää todella kauniilta varsinkin noita valkokirjavia kuunliljoja vasten. Ihmettelen edelleen sitä, miten en ole tullut kuvanneeksi viime kesänä tuota kohtaa kertaakaan!

      Poista
  5. Kiitos paljon postauksestasi :) Jos rehellisiä ollaan, olin kokonaan unohtanut toiveeni, mutta muistin heti samalla, kun mainitsit.
    Yhditäminen on yllättävän vaikeaa ja tuottaa monille päänvaivaa!
    Varjokujasi on todella kaunis, samoin nuo muut alueet. Tummanpunalehtiset perennat, pensaat ja puut tuovat ihanasti vaihtelua ryhmiin. Ja miten kaunis kivipolkukin!
    Toivottavasti tästä vaivannäöstäsi on monille apua ja he saavat hyviä vinkkejä :) Kiitos vielä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Tämä postaus ei onneksi päässyt unohtumaan minulta, sillä aloittelin luonnoksen jo talvella. Kuvien otto vain meinasi välillä unohtua kun kesällä oli kaikkea muuta kuvattavaa ja muistettavaa.
      Kiitos! Toivon, että edes joku saisi näistä kuvista ideoita.

      Poista
  6. Kauniisti toisiinsa sopivia yhdistelmiä. Kiva, kun jaksat miettiä ja panostaa. 👍 Itse en suuremmin käytä aikaa ” oikeanlaisten kasviyhdistelmien suunnitteluun. Mielestäni hyvin monet kasvit kun luonnostaan sointuvat kauniisti toisiinsa. Välillä tietenkin paremmin ja välillä hieman heikommin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En minäkään aina jaksa viimeisen päälle miettiä varsinkaan lehtivärien yhteensopivuutta. Kukan väri ratkaisee enemmän. Kasveissa kyllä yllättävätkin väriyhdistelmät sopivat yhteen paremmin kuin ajattelisi ja makuasioitahan nekin aika pitkälti ovat, mitkä sopivat yhteen ja mitkä eivät.

      Poista
  7. Kauniita värejä ja muotoja on puutarhassasi lehdillä. Kasvien yhistelyissä oot onnistunu, joskus miekin ajattelen noita asioita, vaan ussein se unohtuu! Jalostuksella on suatu jopa tramaattisia värejä kasveihin, kuten tuo purppuraheisiangervo. Sillekkin oot löytäny loistavan kaverin, Tuivion. Siinä kasvi josta tykkeen kovasti. Tuota Helminukkajäkkärän nimmii velpoika kysy kahteen kertaan syksyllä ja kummasteltiin kuka sen on keksinytkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eipä minullakaan ole aina kaikki viimeisen päälle mietittyä. Aikaa myöten kasvit löytävät sitten lopullisille paikoilleen ja vahingossakin saattaa löytyä hienoja yhdistelmiä.
      Minulla on tuivioon vähän kaksijakoinen suhtautuminen. Toisaalta on kiva, kun on jotain pelkästään vihreääkin, mutta tuivion väri syksystä kevääseen ei ole minusta kovin kaunis. Tuohon kohtaan ne kuitenkin sopivat ja kun sain kasvitkin äidiltäni, niin antaa olla vain.
      Minäkään en meinannut pitkään aikaan muistaa helminukkajäkkärän nimeä. Kyllä on jollain mielikuvitus laukannut nimeämispuuhissa.

      Poista
  8. Sinulla on hyviä yhdistelmiä. Ja onneksi uusia aina tulee lisää.
    Kasvien yhdistäminen on haastavaa. Minä ostan liian usein vain yhden kasvin kerrallaan. Tai kaksi maksimissaan (mutta istutan ne eri paikkoihin, jos jompi kumpi kupsahtaa). Joskus menee niin kauan, että näkee kasvin oikeissa mitoissaan ja sitten voikin mittasuhteet tai muu vaatia kasville taas uuden paikan etsimistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Aikaa myöten muodostuu kivoja yhdistelmiä kun kasvit löytävät lopullisille paikoilleen. Minä harrastan myös tuota, että ostan yhden taimen ja kasvattelen siitä pikku hiljaa useamman. Alkuun yksittäiskappaleet viettävät aikaa siellä mihin mahtuvat, mutta jossain vaiheessa niillekin löytyy oikeat paikat. Joskus myös lopulliseksi ajateltu paikka saattaa vielä muuttua juuri noiden mainitsemiesi syiden takia.

      Poista
  9. Nuo pensasmustikoiden värit on kyllä upeita minulla on ne puutarhan puolella suojaus syistä joten ne kaunistavat siellä omassa laatikossaan mitä on varta vasten mentävä ihailemaan. Mutta hieno on osana kukkapenkkiä. Rentoakankaalia minulla on paljon aluskasvillisuutena pitkässä penkissä missä saa vapaasti levitä ja mitä se on myös tehnyt. Minäkin ajattelen lehden muotoja ja värejä mutta aina ei se ole minulle pääasia. Minulle on tärkeitä isot alueet samaa kasvia ja kun siihen on myös mahdollisuus. Siirtoja täälläkin tulee varmasti keväällä se on melkein joka keväinen tai viimeistään syksyn juttuja. Kivat yhdistelmät sinulla ja pitkälle ajatellut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suuressa puutarhassa olisi kieltämättä puolensa. Meillä pensasmustikat ovat siksi kukkapenkissä kun halusin hyödyntää niiden koristearvon. Suojaaminen on kyllä vähän haastavampaa, mutta onneksi koko penkin saa aika hyvin kierrettyä verkolla. Olen istuttanut samaan penkkiin myös luumupuun ja atsalean, jotka pitää suojata myös jäniksiltä. Linnuilta suojaaminen onkin sitten haastavampaa. Joskus riittää pelkät muovipussisuikaleet mustikoiden oksankärjissä, tänä vuonna vedin hyönteisverkon pensaiden päälle kun oli aika huono marjavuosi.
      Rentoakankaali ottaa helposti oman tilansa ja samalla valtaa puolet muidenkin tilasta, jos ei käy välillä sitä kurittamassa. Kiitos!

      Poista
  10. Mielenkiintoinen postaus! Sormivaleangervoa sinulla useammassa paikassa, minulla vasta yksi josta olen kovin mielissäni. Purppuraheisiangervo, tuivio ja kuunlilja istutus todella viehättävä kauniine kivireunuksineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minulla on sormivaleangervoa myös takapihalla. Se on minusta hieno kasvi, vaikkakin aika kylmänarka varsinkin keväällä. Sen kukissa on todella ihana tuoksu.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!