keskiviikko 17. marraskuuta 2021

Akileijojen aikaan

Edellisen postauksen sinivalkoisesta akileijasta muistin, että minulla oli luonnoksissa odottamassa kuvasaalista viime kesältä. Satuin nimittäin käymään vanhemmillani kesäkuussa juuri kun akileijojen kukinta oli komeimmillaan ja räpsin valloittavasta akileijarinteestä muutaman kuvan. Äidilläni on ollut vuosikymmeniä tavallisia lehtoakileijoja vanhojen omenapuiden alla. Ne ovat saaneet risteytyä ja kylväytyä melko vapaasti, joten kasveja on isolla alueella ja kukkien väri- ja muotovalikoima on lähtenyt aivan omille teilleen.

Kaunis vaaleanpunainen, tavallisen lehtoakileijan muotoinen akileija.
Minusta on hauska seurata, kuinka joka vuosi akileijaniitty on vähän eri näköinen. Jonain vuonna tummia sävyjä on enemmän, toisena vuonna värimaailma on selvästi vaaleampi. Viime kesänä enemmistössä olivat valkoiset ja hempeän vaaleanpunaiset, mutta joukosta löytyi tummanpunaisia ja violettejakin.
Kerrannaisia kaunottaria. Rinnakkain yksi tummimman punaisista ja hyvin vaalean punertava pitsimyssy.
Tällainen hyvin tumma luumunsävy on ollut pitkään yksi suosikeistani. Tälläkin näyttää olevan pikkuisen kerroksellisuutta kukissaan. Vuorimäntyä vasten näkyy vähän sinisempiä yksilöitä.
Väliin valkoista ja viileän roosaa. Sekaan on kylväytynyt myös puna-ailakki.
Superkerrannainen minikukka hempeän vaaleanpunaisessa sävyssä.
Maltillisemmin kerrottuja, normaalikokoisia kukkia tummanvioletin kanssa.
Laajempi näkymä akileijaniitystä. Aika hempeää.
Akileijojen muuntautumiskyky hämmästyttää aina. Joskus löysin pikkuruisen, hyvin hailakan sinisen akileijan, jonka terälehdet sojottivat kuin pommin jäljiltä. Ehkä se oli jollain lailla taantunut yksilö vailla elinvoimaa, sillä se jäi yhden kesän ihmeeksi. Äidilläni on ollut myös vuosikausia sinivalkoista kääpiöjapaninakileijaa omana ryhmänään kauempana lehtoakileijoista. Välillä niiden sekaan ilmestyy korkeampia sinivalkoisia akileijoja, mutta vasta viime kesänä huomasin omenapuiden alla ensimmäiset kaksiväriset yksilöt.
Vähän hassu ulkomuoto. Onkohan tässä ensimmäinen vaihe kohti kerrannaista kaksiväristä akileijaa vai joku muu luonnonoikku?
Kunhan viime keväänä itäneet valkoiset clematiskukkaiset akileijani alkavat kukkia, niitä voisi kokeilla risteyttää joko tuon seuraavan kuvan punavalkean kukan tai sinivalkean kääpiöjapaninakileijan kanssa. Hauska kokeilu olisi myös tuoda äitini puutarhasta muutaman oikein kerrannaisen akileijan siitepölyä ja kokeilla, millaisia jälkeläisiä siitä tulee clematiskukkaisen akileijan kanssa. Jos minulla olisi rajattomasti tilaa, tekisin varmasti useampiakin risteytyskokeiluja ja odottaisin niiden kukintaa. Jossain vaiheessa varmasti tulisi sellainen yksilö, joka varmasti vähintään huvittaisi ellei jopa ihastuttaisi ulkomuodollaan. Ja vaikka ei tulisikaan, saisin ainakin ison pellon akileijoja palkaksi vaivannäöstäni.
Ensimmäisen puna-valkoisen akileijaristeymän kaivoin äidin kivipolun keskeltä omaan kukkapenkkiini (äidin suostumuksella toki!). Tästä yksilöstä kerätyt siemenet kylvin hyvin merkittyyn kohtaan.
Eikö olekin jännittävää, kuinka erilaisia värejä ja muotoja voikin tulla vain muutamasta erilaisesta taimesta kun ne saavat vapaasti risteytyä ja valloittaa maailmaa?

12 kommenttia:

  1. Oho, onpas todellinen akileija meri. Tuolla syntyy monenlaista variaatiota😊
    Akileijat ovat ihania ja olleet aina lemppareitani. Toivotaan menestystä kokeilullesi 👍🏻👍🏻

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla ei kyllä montaa tismalleen samannäköistä yksilöä enää ole. Onkin aina yhtä mielenkiintoista käydä tutkimassa, millaisia kaunottaria tai kummajaisia sieltä löytyy.

      Poista
  2. Onpa mahtava määrä akileijoja ❤ Kauniita värejä, kiinnostavia muotoja. Risteytyskokeilusuunnitelmasi on mielenkiintoinen. Olisi jännittävää nähdä, mikä on kesän akileijasato.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parin vuoden päästä pääsen todennäköisesti näkemään tuon punavalkoisen akileijan jälkikasvua kukassa. Täysi arvoitus, mitä sieltä tulee, sillä siemenet olivat jo kypsymässä siinä vaiheessa kun siirsin kasvin meille. Ensi kesänä saatan myös päästä kokeilemaan clematiskukkaisten akileijojen risteyttämistä. Kuvia tulee varmasti sitten kun kukkia alkaa ilmestyä.

      Poista
  3. Akileijat ovat käsittämättömän muuntautumiskykyisiä :). Hienolta näyttää äitisi akileijameri, kiva, että näytit kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ovat! Kun jo pelkästään eri väriset tavallisen muotoiset lehtoakileijat saavat aikaiseksi vaikka miten kerrannaisia yksilöitä, niin kuinka kukan muoto alkaakaan muuttua sitten kun perimään sekoitetaan jotain toista akileijalajiketta?

      Poista
  4. Johan on valtava määrä akileijoja. Hienosti vielä paljon erilaisia. Noista ei enää pysty määrittelemään, kuka on kenenkin sukulainen. Menestystä kokeilullesi. Muistathan raportoida, miten se etenee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitavat olla kaikki jollain lailla sukua toisilleen kun ovat niin pitkään saaneet olla keskenään! Kiitos! Raportoin kyllä sitten aikanaan, kuinka ristetyskokeilut etenevät.

      Poista
  5. Suloisia akileijoja ja mikä määrä. ❤️😊

    VastaaPoista
  6. Upea akileijaniitty! Niiden risteytyminen on hauskaa seurattavaa ja siksi en aina viitsi heti kitkeä siementaimia pois vaan odottelen millainen kukinta tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Risteytymisen seuraaminen on todellakin hauskaa puuhaa. Ylimääräiset tai omaan makuun sopimattomat akileijat ehtii kitkeä tosiaan pois ensikukinnan aikaankin.

      Poista

Kiva kun piipahdit blogissani, jättäisitkö myös viestin käynnistäsi. Tervetuloa uudelleenkin!