Toivepostaus: kierrätystä

Gitta Puutarha on kotini -blogista toivoi postausta siitä, mitä kaikkea voi kierrättää ja uudelleenkäyttää puutarhassa. Meillä ei kovin paljoa ole kierrätysjuttuja, joten aihetta piti ihan miettiä perusteellisesti. Pation ruokaryhmä on ostettu käytettynä ja takapihan lyhdyt suurimmaksi osaksi kirppareilta. Tietynlaista kierrättämistä on myös syksyn lehtien ja pensaista leikattujen ja haketettujen risujen käyttö katteena, mutta lasketaanko tällaisia kunnolla kierrätysjutuiksi? Ehkä ei, joten kävin kuvia läpi tarkemmalla seulalla ja pohdin, mitkä puutarhassamme olevat jutut on tehty kierrätystavarasta.

Tontilta löytyneitä vanhoja betonilaattoja yhdistettynä luonnonkiviin on käytetty vähän siellä sun täällä, mm. kärhökaariportin alla.

Ehkä näyttävin kierrätystarvikkeista tehty asia meillä on etupihan kiveys, johon käytettiin tontilta löytyneitä betonilaattoja ja luonnokiviä. Laatat on ilmeisesti edellinen asukas itse valanut suoraan paikoilleen ja niiden siirtämisen kanssa pitikin olla varovainen, etteivät ne halkea. Varsinkin isot, melkein neliömetrin kokoiset laatat olivat hankalia siirrettäviä. Kiveyksestä tuli mielestäni onnistunut ja parasta siinä on se, että se on varmasti uniikki. Joskus haaveilin liuskekiveyksestä, mutta nyt en enää vaihtaisi tätä meidän rouheaa sekasikiötä mihinkään.

Tässä kiveys on vasta valmistuneena kesällä 2018. Patiolle menevä osa talon nurkalla valmistuu vasta seuraavana kesänä.

Kolmen kesän jälkeen saumoihin on alkanut tulla kivasti sammalta. Kiveys on paahteinen ja kuuma, joten sammaloituminen on ollut hidasta. Onneksi osa sammallajeista viihtyy kuivissakin oloissa ja kun itsekseen ovat tänne eksyneet, niin pärjäävät hellejaksojenkin yli ilman kastelua.

Tyhjät multasäkit kerään talteen ja vuoraan niillä esim. kasvilavat. Käytän niitä myös nurmikon ja kiveysten välissä estämään nurmiheiniä ja juurilla leviäviä rikkaruohoja etenemästä kivien väliin. Joissain kohdissa myös kukkapenkin reuna on rajattu muovisuikaleella nurmikosta. Jos nurmikkomme olisi pelkkää nurmiheinää, saattaisin pitäytyä pelkässä kanttaamisessa, mutta nurmikollamme juuret edellä suikertavat valvatit, juolavehnät ja kumppanit saa helpoiten pysäytettyä konkreettisella esteellä.

Kukkapenkin rajaamisesta muovisuikaleilla ei ollut kuvia (kuka nyt sellaisia kuvaa?), mutta kasvimaan aitatolpat ovat isäni varastoista löytynyttä rautaputkea ja kohopenkin reunat vanhoja kattotiiliä. Kierrätystavaraa siis. Taaempana olevat kasvilavat ovat lavakauluksia.

Hyönteishotellin ja puutarhakompostorin rakentamiseen käytimme kuormalavoja. Hyönteishotellista löytyy kuvia ja rakennusohjeita blogin selainversion oikeasta reunasta heti blogiarkiston yläpuolelta (tai tästä klikkaamalla), joten en laita siitä tänne kuvia. Puutarhakompostoria peittävä seinäke on tehty heinäseipäistä ja muista projekteista ylijääneestä raudoitusverkosta. Saman alueen kukkapenkit on rajattu kaadettujen koivujen ja pihlajien oksilla kohopenkeiksi.

Puutarhakomposti takimmaisena, kaareva seinäke sen edessä ja etualalla sama polku kuin ensimmäisessä kuvassa. Myös kukkapenkin oksareunuksia näkyy. Risumajassa on vielä muutama betonilaatta odottamassa käyttöä.

Seinäkkeeseen laitettiin kolmen ja kuuden ruudun kokoisia raudoitusverkon palasia, jotta verkko riittäisi mahdollisimman isolle alalle. Kaksi palasta jäi silti uupumaan alareunasta, mutta ne eivät enää alkukesän jälkeen näy, kun jaloangervot ovat kasvaneet polvenkorkuisiksi. Seinäkkeeseen on istutettu alppikärhö 'Albina plena', joka aikanaan piilottaa sekä puutarhakompostin että puuttuvien verkonpalasten kohdan alleen.

Vaikka kärhö ei vielä ylety edes jaloangervojen yläpuolelle, niin näinkin läpinäkyvä aidanne vie huomion pois puutarhakompostista. Kukkivat jaloangervot tietysti vetävät katseet vieläkin tehokkaammin puoleensa.

Tällaisia nämä meidän vaatimattomat kierrätysjutut olivat. Aurinkoista viikonloppua!