sunnuntai 14. helmikuuta 2021

Toivepostaus: puutarhaystäväni

Säästin ystävänpäiväksi postausaiheen, jonka minulle heitti Eeva Viherrin-blogista. Hän toivoi minun kirjoittavan puutarhaystävästäni ja antoi luvan tulkita aihetta vapaasti. Mietin pitkään, mitä tähän kirjoittaisin ja kuinka lähestyisin aihetta.

Sydämelliset lemmikit.
Kasvit ja itse puutarha ovat tietysti se puutarhahörhön paras ystävä, varsinkin kun en luonteeltani ole jatkuvasti ihmisten seuraa kaipaava, vaan viihdyn mainiosti yksinänikin. Olen sitä paitsi purkanut puutarhaan niin paljon negatiivisia tunteita, kuten väsymystä, ärtymystä ja turhautumista, ettei sitä määrää olisi paraskaan ihmisystävä kestänyt. Lapsemme olivat nimittäin kolmivuotiaiksi saakka todella levottomia nukkujia enkä liioittele yhtään, jos sanon, että neljän vuoden ajalta viiden tunnin yhtenäiset unipätkät olivat itselläni yhden käden sormilla laskettavissa. Pahimpina aikoina herätyksiä tuli jopa kahdeksan kertaa yhden yön aikana ja kuka tahansa voi arvata, ettei sellainen meno saa ihmisestä parhaita puolia esiin. Lisäksi esikoisen temperamenttisuus ja vauhdikkuus kuluttivat sekä voimia että hermoja. 
Metsänreunapenkin lemmikkimeri on rauhoittanut kireän pinnan lukemattomia kertoja, samoin sen kivipengerrys.
Puutarha sai pääni pysymään edes jollain lailla kasassa ja antoi energiaa jatkaa yöheräilyjen ja uhmakohtausten välissä luovimista. Ystävistä parhain siis, vaikkakin välillä puutarhassa puuhaillessa tulee mieleen muistoja siitä, kuinka joku kivi on punnerrettu paikoilleen silloin kun teki mieli sulloutua patjan kanssa kellariin nukkumaan muutamaksi viikoksi tai kuinka joku kohta nurmikosta lähti esikoisen saatua 20. raivokohtauksen saman päivän aikana. Vaikka puutarhassa on valutettu litratolkulla kyyneleitä ja joistain yksityiskohdista herää raskaitakin muistoja, on se silti minulle silti mielenrauhaa ja energiaa tuova paikka. Raivon vallassa kaivetut kukkapenkit saavat usein hymynkin huulille; kuinka jostain ahdistavasta tunteesta tai mustasta mielestä voi syntyä jotain niin kaunista.
Kärhökaaripenkin yläpäätyyn on haudattu monen päivän taistelut. Poltin samalla pikkuisen olkapäitäni ja niskaani auringossa.
Vaikka miten hyvin viihtyisi yksinkin, niin kyllä sitä välillä kaipaa ihmisseuraakin. Minulla on muutamia ihmisiä, joiden kanssa vaihdan puutarhakuulumisia ja kasveja, ja käyn taimistoilla sekä puutarhatapahtumissa. Yksi heistä on äitini. Puhumme hänen kanssaan hyvin monessa asiassa samaa puutarhakieltä ja meillä on aika samanlainen maku. Monesti meille tulee mieleen yhtä aikaa sama asia, jos pohdiskelemme jomman kumman puutarhan työn alla olevaa kohtaa.
Amiraali laskeutui poseeraamaan 'Hagley Hybridin' kukalle.
Minulla on myös suunnilleen itseni ikäinen puutarhaystävä, jonka kanssa tutustuimme muutama vuosi sitten. Myös miehemme ja kummankin perheen lapset tulevat keskenään hyvin juttuun, joten kyläilyt ja yhteiset illanvietot ovat kaikista mukavia. Ja tietysti puutarhaystävien joukkoa täydentää tämä ihana puutarhablogiyhteisö, jonka postauksista ja kommenteista opin aina jotain uutta. Kiitos siitä, että olette olemassa!
Puput tulevat melkein ulkorappusille saakka tähän aikaan vuodesta... eikun se olikin Karo!

Hyvää ystävänpäivää kaikki puutarhaystäväni!

36 kommenttia:

  1. Mukavaa luettavaa ja hyvän mielen tuova ystäväpostaus 💚 Hyvää ystävänpäivää 💚

    VastaaPoista
  2. ❤️ Ihanaa ystävänpäivää! ❤️

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
  3. Kiitos kun kirjoitit aiheestani! Tämä oli kiva lukea (onneksi ne pahat yövalvomiset ovat taaksesi jäänyttä elämää) ja sopi niin hyvin tähän päivään. Hyvää ystävänpäivää sinullekin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mukava kuulla, että tykkäsit :) Hyvää ystävänpäivää!

      Poista
  4. Hyvä kirjoitus. Hyvin kuvasit arkea pienten lasten kanssa ja sitä miten puutarha on antanut sinulle voimia ja energiaa arjen haasteisiin.
    Oikein hyvää ja toivottavasti auringonpaisteista ystävänpäivää sinulle blogiystäväni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei ollut aurinkoinen päivä tänään, satoi kauniisti lunta :D Hyvää ystävänpäivän iltaa!

      Poista
  5. Kyllä mäki oon tarvinnu puutarhaa ystävänä monet kerrat. Tiärän tunteen, ku ei saa nukkua. Keskimmääne meilläki herääli sen kymmenen kertaa yäs. Soli aikamoonen shokki. Ensimmääne ku nukkuu 8h yät. Kolomas oliki jo unelma. Heräs kerran yäs ja nukkuu 4h päikkärit :) Kaupan aikana (10v) tunsin olevani useenki asiakkahien kaatopaikka. Palio oli ihaniaki asiakkahia, mutta jokku kattoo oikeurekseen sanua mitä sattuu. Joskus harmitti omakki lipsahrukset ja taas nurmikko sai kyyttiä.
    Puutarha loiventi aikoonansa eronki lainehia. Olin ollu täälä vuaren ku isä kuali. Mäntykuluma on raivattu niiren kyynelien voimalla. Sullonki kiva, että äitees on samaa sorttia. Mulla vaan kauhisteloo töiren palioutta. Samanhenkiset puutarhakaverit ovat kyllä aarteeta. Hyvää ystävänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohdullista kuulla, että toisetkin ovat valvoneet lasten kanssa. Sukulaisten lapset ovat olleet niin hyväunisia, että välillä herkuttelin ajatuksella pirauttaa kaikille puhelun joka ikinen kerta kun omat muksut herättivät yöllä. Meillä kuopus heräsi pääsääntöisesti vain 2-3 kertaa yössä, mutta esikoinen katkaisi kyllä oikein taitavasti vanhempien unet juuri kuopuksen heräämisten väleissä. Onneksi nykyään nukkuvat hyvin.
      Ihmeesti sitä jaksaa kääntää maata kukkapenkiksi, vaikka takana olisi pitkä aika vain muutaman tunnin katkonaisilla yöunilla. On se puutarha vaan aikamoinen terapeutti! Hyvää ystävänpäivää!

      Poista
  6. Puutarha on ystävä, kauniisti kirjoitettu raskaasta asiasta.
    Oikein mukavaa ystävänpäivää ja kiitos blogistasi.

    VastaaPoista
  7. Rehellistä puhetta raskaasta ajasta!
    Hyvää Ystävänpäivää Sinulle :)

    VastaaPoista
  8. Kiitos tästä aidon lämminhenkisestä postauksesta. Kuinkahan monet kyyneleet minäkin olen puutarhan multiin valuttanut. Esikoisen ollessa vauva, olisin tarvinnut puutarhaa, jota ei silloin kuitenkaan ollut. Poika ei oikeastaan itkenyt öisin, mutta ei kyllä nukkunutkaan. Ei öisin eikä päivällä. Tuli käveltyä pitkiä lenkkejä, sillä poika nukkui vain liikkuvissa vaunuissa. Taisin olla naapuruston ainoa ihminen, joka seisoi aamuyöstä odottamassa lehdenjakajaa, jotta pojan valvottaessa pääsi edes uutisia selaamaan. Kuopus sitten nukkui esikoisenkin edestä.
    Toivotan sinulle oikein hyvää Ystävänpäivää ja kiitän blogistasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutulta kuulostaa, meillä oli sama esikoisen kanssa. Onneksi teillä sentään kuopus nukkui hyvin.
      Kiitos! Oikein hyvää ystävänpäivää!

      Poista
  9. Puutarha on kyllä hyvä paikka purkaa tunteita. Kuolisin henkisesti, jos sitä ei olisi ja kaiken lisäksi sen kauneus lohduttaa, tuo hyvää mieltä. Myös puutarhaihmiset ovat kallisarvoisia hengenheimolaisia, se on hienoa, jos/kun sellaisia löytyy ympäriltä.

    VastaaPoista
  10. Totuudenmukainen postaus. Puutarha hoitaa meitä ja me puutarhaa.
    Hyvää ystävänpäivää!

    VastaaPoista
  11. Samaistuin moneen kohtaan, hyvin kirjoitettu!
    Hyvää ystävänpäivää!

    VastaaPoista
  12. Hyvää ystävänpäivää! Puutarhasta on moneen, sinne on hyvä purkaa niin ilot kuin surutkin.

    VastaaPoista
  13. Puutarha on minunkin ystäväni ♥ Ihmisystäviä ei juuri olekaan. HYvää Ystävänpäivää sinullekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä ystäviäkään tarvitse joukoittain olla. Laatu voittaa määrän :) Kiitos! Hyvää ystävänpäivän iltaa!

      Poista
  14. Uuh, juuri nytkin tekisi mieleni paeta puutarhaan kun esikoisella ja kolmosella on iltavilli päällä. Mikä siinä on, että juuri silloin alkaa kissa ja hiiri leikki kun pitäisi alkaa rauhoittumaan nukkumaan, murr... Itselleni puutarha on kyllä ollut erityisesti tuo pakopaikka, rauhan paikka johon on päässyt ihanaan hiljaisuuteen. Pienempinä lapset tietysti seurasivat aina perässä mutta nyt isompina niitä ei enää kiinnosta joten saan olla melko rauhassa😊 Ai kamalaa joskus tunnen suurta syyllisyyttä piileskelystäni. Toisaalta en kyllä harrasta mitään muuta joten tarvittaessa olen aina ollut hyvinkin lähellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota olen itsekin miettinyt. Meillä lasten iltavilli alkaa siinä vaiheessa kun pitäisi kerätä lelut "unille" ja yltyy iltapalapöydässä. Ei toivoakaan rauhoittumisesta :D Kesällä onkin ihana pujahtaa lasten nukahdettua nauttimaan puutarhan rauhasta.

      Poista
  15. Hienosti kirjoitettu! Hyvää ystävänpäivän iltaa!❤

    VastaaPoista
  16. Kirjoitustasi ja kaikkia kommentteja lukiessani huomasin, ettet suinkaan ole yksin ja että moni muukin on löytänyt puutarhasta sen tunteiden purkamisväylän, kun elämä heittelee kivillä. Omat urakkani löytyvät haastavien työjuttujen ja eron kohdille, silloin on puutarha ollut kultaakin kalliimpi. Lasten kanssa olen tainnut itse päästä helpommalla. Vaikka ystävänpäivä onkin jo lopuillaan, olet tärkeä tässä blogiystävien joukossa! Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!