Viikonlopun puuhia

Syksy näyttäytyy täällä taas tänä vuonna hyvin pilvisenä, sateisena ja harmaana. Aurinkoa ei ole näkynyt pitkään aikaan kunnolla, mutta eipä ole ollut kovia pakkasöitäkään. Eilen sentään aurinko kurkisteli hetkittäin pikkuisen pilven rakosesta, mutta tänään palattiin taas tutun harmaaseen syyssäähän.

Muutama mustilanhortensian kukinto oli vielä ruskettumatta. Ne loistivat kauniisti auringon pilkistäessä.

Eilen oli sen verran kylmää, että maa oli vielä iltapäivällä hieman kohmeessa eikä missään näkynyt lätäköitä. Lasten kanssa ulkoillessa jo hetken aikaa ehdin ajatella, että kerrankin on päivä, jolloin ei tarvitse vesiletkun kanssa suihkuttaa kumpaakin puhtaammaksi ennen sisälle menoa. Eipä mennyt kuin pari minuuttia, niin he olivat löytäneet jostain astiasta sen verran vettä, että saivat kunnon kuravellin nuotiopaikan monttuun. Sisälle mennessä kaksi kengänkärjistä olkapäihin ruskeaa kurahirviötä parkkeerasi vesiletkun eteen vaihtamaan väriä. Siitä muistin taas, että nuotiopaikalle on edelleen kivituhkakuorma tilaamatta. Suodatinkangas sentään on jo ostettu. Vähän hitaalla alkaa käydä puutarhaosa aivoista tässä vaiheessa syksyä.

Varjokujalla kasvavan sormivaleangervon syysasu on hyvin mielenkiintoinen.

Rusakko oli käynyt parturoimassa rantalaukkaneilikka 'Sea Pinkin' siiliksi. Kaksi uutta kukintoakin hävisi parempiin suihin. Yhdelle sinikatanalle oli käynyt samalla tavalla.

Sato on jo melkein korjattu kasvimaalta. Ainoastaan maa-artisokat ja pienimmät ruusukaalit jäivät vielä kokeilemaan, josko lämpö vielä riittäisi niiden kasvamiseen. Voi olla, että on ollut jo liian kylmiä öitä, mutta toivossa on silti hyvä elää. Mukulasellereiden kanssa onnistuin mielestäni aika hyvin näin ensikertalaiseksi. Helmikuun puolivälissä tehty kylvös tuotti kuusi reilunkokoista mukulaa, kuukautta myöhemmin kylvetyt jäivät paljon pienemmiksi. Ensi vuonna aion panostaa aikaisempaan kylvöön ja pienempään taimimäärään. Palsternakat pitäisi myös muistaa kylvää aikaisemmin. Huomasin vasta touko-kesäkuun vaihteessa, että palsternakat ovat unohtuneet kokonaan, joten eihän niistä kovin suuria ehtinyt tulla. Pitkiä ja suoria kyllä olivat, eli olin onnistunut kylvämään ne sopivan kuohkeaan ja kivettömään kohtaan.

Isoin ruusukaaleista oli reilu parisenttinen pallero, mutta loput jäivät peukalonpään kokoisiksi. Enemmän tässä on kuitenkin satoa kuin viime vuonna, jolloin isoin ruusukaali jäi pikkurillin pään kokoiseksi.

Vasemmalla ensimmäisen kylvöerän sellerit, oikealla seuraavat. Aikainen kylvö ilmiselvästi kannattaa. Keskellä vaatimattoman kokoisiksi jääneet palsternakat.

Sain myös pestyä kaikki talveksi tyhjilleen jääneet isot kukkaruukut. Nyt ne ovat ensi kevättä varten valmiina tomaatteja, paprikoita ja kesäkukkia varten. Taimiruukkujen pesu taitaa tälläkin kertaa jäädä kevääseen. Ensimmäiset kasvit kannoin kellariin ja mietin hetken, veisinkö jo loputkin. Päätin kuitenkin jättää vielä lehdessä olevat verenpisarat,, jättiverbenan ja pelakuut varastoon, ja syyssyrikän, kärhöt sekä hortensiat ulos. Pakkaset näyttävät pysyvän poissa vielä ainakin seuraavan viikon, joten kasvien ei tarvitse ihan vielä joutua kellarin pimeyteen.

Purppuraheisiangervo puhkeaa keväällä myöhään lehteen, mutta pysyy pitkään syksyn ilona. Senkin värin aurinko sai hehkumaan, mutta kuvaan en sitä saanut taltioitua. Pensas oli kuitenkin hyvä valinta valkoista aitaa vasten.

Hyvää lokakuun viimeistä viikkoa!