Toivepostaus: kasvien lisääminen, osa 2

Tässä tulee jatko-osa kasvien lisäämisestä, mihin Katja (Päivänpesän elämää -blogi) toivoi selkeää ohjetta. Kerron tänään omia kokemuksiani pistokkaista ja siemenlisäyksestä. Olen kipannut viime vuosina aika monta pistokaskokeilua ja kylvöruukkua vähin äänin kukkapenkin täytteeksi, joten en todellakaan ole mikään ammattilainen tässä hommassa. Kokeilen vain uteliaisuuttani vähän kaikkea ja unohdan epäonnistumiset. Koska aiheesta kuitenkin pyydettiin postausta, niin olihan se tehtävä. Ainakin saatte vinkkejä siitä, kuinka ei kannata tehdä. Höysteenä on muutama kuva syksyisestä kukka-asetelmasta.

Kärhön siemenkota sopii kylvöpuuhien lisäksi syksyisen kukka-asetelmankin koristeeksi.

Yleensä homma menee siinä vaiheessa pieleen, kun kaiken muun kiireen ohella pistokkaat tai vasta itäneet kylvökset unohtuvat muutamaksi päiväksi oman onnensa nojaan ja pääsevät kuivahtamaan liiaksi. Parhaiten viime vuosina ovat onnistuneet siemenkylvöt ja helposti juurtuvien kesäkukkien pistokaslisäykset. Ja tietysti perennojen jakaminen, mutta minusta tuntuu, että tuskinpa löytyy niin isoa poropeukaloa, että siinä epäonnistuisi.

Värit eivät oikein tule edukseen tässä kuvassa, mutta muodon näkee sitäkin paremmin.

Olen aiemmin kirjoittanut melko kattavan postauksen puuvartisten pistokaslisäyksestä, joten en tässä toista aivan kaikkea uudelleen. Kärhöjen pistokaslisäyksestä on juttua täällä. Pistokaslisäyksessä suosin itse suoraan hiekansekaisessa taimimullassa tai kasvusammalessa juurruttamista. Kesäkukkia olen vaihtelun vuoksi kokeillut juurruttaa vesiastiassa, mutta se ei vain tunnu omalta jutultani. Vaikka mullassa juurruttaminen vaatii huolellisuutta kastelun ja tuulettamisen kanssa, koen, että pistokkaiden on hyvä antaa tehdä juuret siinä "aineessa", missä ne tulevat myöhemminkin kasvamaan. Haluan myös pitää pientä jännitystä yllä enkä nähdä heti, milloin juuret alkavat kasvaa. Pistokaslisäyksessä ratkaisevaa on monen kasvin kohdalla oikea ajoitus. Lisäksi on tärkeää valita huolella pistokkaaksi otettava oksa. Pistokkaan kannattaa olla "topakan" oloinen eikä mikään huonossa valossa kasvanut hontelo rimpula. Oman huolimattomuuden ohella syitä epäonnistumisiini ovat väärä ajoitus ja se, etteivät kaikki pistokkaat ole olleet mitään malliyksilöitä, vaan tuulessa tai toheloidessa katkenneita latvoja. Onnistumisprosentti paranee kummasti, jos on hereillä oikeaan aikaan ja valitsee huolella pistokkaaksi sopivat osat kasvista. Muistakaa myös puhtaat välineet!

Kaksi tarha-alppikärhö 'Albina plenan' pistokasta on juurtunut. Ne viettävät ensimmäisen talvensa eteisessä.

Erityisesti perennojen siemenkylvöissä tuntuu olevan aika ja kärsivällisyys valttia. Pitää vain malttaa hoivata kylvöstä, vaikka koko kesänä ei näkyisi pienintäkään sirkkalehteä. Osa siemenistä voi tarvita nimittäin jopa useita lämmin- ja kylmäkäsittelyitä, pioni taitaa olla tästä tutuin esimerkki. Helpoiten kylmä- ja lämpökäsittelyt hoituvat sillä, että kylvää siemenet loppukesällä ulos puhtaaseen multaan. Minä en oikein malta jättää kylvöksiä luonnon hoidettaviksi, vaan kylvän ruukkuihin, jotka pidän sisällä lämpökäsittelyn ajan ja hautaan talveksi kukkapenkkiin tai kasvimaalle. Kylmäkäsittelyn voi tehdä myös kylvämällä talvella siemenet ruukkuihin, jotka haudataan lumeen (hankikylvö). Tätäkin konstia olen kerran kokeillut ja toimivaksi todennut. Ehkä lumeen hautaaminen on jopa ruukkuihin tehtyä syyskylvöä turvallisempi konsti saada kylmäkäsittely tehtyä, sillä silloin ei ole vaarana kylvösten hukkuminen, niin kuin taisi käydä viime syksyn kylvöilleni. Ruukut on silloin helppo ottaa sisälle hyvissä ajoin keväällä, joten taimet saavat pitkän ensimmäisen kasvukauden ja talvehtivat seuraavana talvena varmemmin.

Tämä piikkipallo on kivikkotörmäkukan ('Pink Mist') siemenkota. Kunhan asetelma menee kompostiin, otan siemenet talteen kylvöjä varten.

Olen kylmäkäsitellyt kesäaikaan siemeniä märän talouspaperin päällä avonaisessa muovipussissa jääkaapissa. Meillä on liian pieni jääkaappi siihen, että siellä voisi pitää multapusseja tai -ruukkuja eikä isäntäkään varmasti pitäisi siitä. Pikkuinen muovipussi sen sijaan ei aiheuta liikaa närästystä muissa perheenjäsenissä. Sitten kun kylmäkäsittely on tehty, kylvän siemenet normaalisti multaan ja pidän kylvöksen kosteana. Jos itämistä ei tapahdu, ruukku jää seuraavaksi talveksi ulos. Mistä sitten tietää, mitkä siemenet tarvitsevat kylmäkäsittelyä ja mitkä itävät ilmankin? Minä olen käyttänyt apuna netistä löytämääni sivua, jossa on lueteltu valtava määrä perennoja ja niiden kylvöohjeet (linkki sinne). Tallensin sen selaimeeni saman tien, jotta en vain hukkaa sitä.

Tästä kulmasta värit erottuvat vähän paremmin. Siperiankurjenmiekan lehdet tuovat keltaista väriä, yksi purppurarevonhännän kuivattu kukinto tummaa viininpunaista. Vihreää tulee pikkutalviosta, jonka versot ujutin leikkokukkasuppiloon. Muu kimppu kun pärjää ilman vettäkin.

Nyt kun on jauhettu tarpeeksi kylmäkäsittelystä, niin herää kysymys siitä, kuinka pitkään siemeniä pitää pitää kylmässä ja kuinka kylmä on sopiva? Muutama aste nollan molemmin puolin on käsittääkseni hyvä lämpötila, mutta uskoisin, että tuskin siemenet siitä pahastuvat, jos pakkasta on vähän enemmän. Eihän luonnossakaan aina ole optimaaliset olosuhteet itämiselle. Kovin lämmintä sen sijaan ei saisi olla, vaan lämpötilan pitäisi pysyä alle viidessä asteessa. Kylmäkäsittelyn pituus riippuu paljon kasvilajista. Joillekin riittää pari viikkoa, toiset tarvitsevat monta kuukautta. Minä olen pitänyt hankikylvöksiä 6-8 viikkoa lumessa ja jääkaapissa kylmäkäsiteltäviä siemeniä noin kuukauden kylmässä. Ero johtuu ihan puhtaasti siitä, että käytän jääkaappia ainoastaan kesän kylmäkäsittelyihin ja silloin ei voi hukata liikaa valoisaa aikaa, jotta taimet ehtisivät kasvaa tarpeeksi ennen talvea. Talvella taas on vähäisemmän valon takia parempi pitää siemeniä hangessa maaliskuun alkuun saakka kuin ottaa ne sisälle jo helmikuun alussa.

Saniaisen kuihtuneet lehdet ovat kuvauksellisia. Taustalla näkyy lisää kärhön siemenkotia.

Jos nettiä lähtee selaamaan, niin voi törmätä vaikka minkälaisiin konsteihin, joilla yritetään vauhdittaa siementen itämistä. Siemeniä saatetaan hioa, liottaa tai käsitellä kiehuvalla vedellä, hapoilla tai muilla kemiallisilla aineilla. Itse en ole koskaan kokeillut niitä, vaan luottanut siihen, että siemenet itävät aikanaan, jos ovat itääkseen. Rajumpia käsittelyjä taidetaankin käyttää enimmäkseen joidenkin puiden isojen ja kovien siementen idätyksessä.

Tämän vuoden onnistuneisiin kasvien pistokaslisäyksiin kuuluvat nietospensas ja tarha-alppikärhö 'Albina plena'. Niistä juurtui joka ikinen pistokas. Itse en onnistunut pensashanhikkien kanssa, mutta äitini sai samaan aikaan otetut pistokkaat juurtumaan. Taisivat olla paremmassa hoidossa... Heinäkuun lopulla otetuista syyssyrikän pistokkaista ei kannattaisi edes mainita, mutta toimikoot nyt hyvänä esimerkkinä epäsopivasta ajankohdasta. Yksikään niistä ei nimittäin lähtenyt kasvuun.

Nietospensas alkoi tehdä uutta versoa vasta lokakuun aikana. Talvetus eteisessä odottaa.

Perennoista kylvin loppukesällä tähtilevisiaa ja kivikkotörmäkukkaa, mutta kumpikaan ei ole vielä itänyt. Levisian siemenet ehtivät käydä kuukauden verran jääkaapissakin, mutta itämistä ei ole tapahtunut. Mullan seassa näkyy kuitenkin täysin elinkelpoisen näköisiä siemeniä, joten purkit pääsevät talveksi lumihankeen. Toivottavasti keväällä pikkuiset levisia- ja törmäkukkavauvat ponnistavat kohti aurinkoa. Edelliset loistokärhön siemenlisäyskokeilut hukkuivat viime talven aikana, joten kokeilen tänä vuonna uudelleen. Löysin syksyllä muutaman siemenen 'Hagley Hybridistä' ja 'The Presidentistä'. Ne saavat olla sisällä joulukuun alkuun saakka ja talven ulkona. Kylvämistä odottaa myös iso kasa perennansiemeniä, joiden kohdalla olen tullut siihen tulokseen, että kylvän osan nyt syksyllä ja osan talvella. Ainakaan kaikki ei silloin ole kiinni alkutalven säistä.

Kylvölistalla on mm. törmäkukkia, katkeroita, tarhakylmänkukkaa, punahattuja sekä ranskantulikukkaa. Pari siemenpussia on vielä postissa tulossa.

Kiitos Katjalle postausaiheesta, joka on lähellä sydäntäni! Kasvien lisääminen on hauskaa puuhaa. Edellinen osa käsitteli pionin jakamista ja siemenlisäystä, sen pääset lukemaan klikkaamalla tästä. Lokakuun viimeisiä päiviä viedään, mutta sää näyttää jatkuvan edelleen lämpimänä. Aion kuitenkin aloittaa syyskylvöt tulevana viikonloppuna, sillä tuskinpa enää on niin pitkää lämmintä jaksoa, että siemenet lähtisivät itämään ennen talvea. Ainakin toivon niin. Leppoisaa lokakuun loppua!