Kevätkukkasia ja syyspuuhia

Syksyssä hauskinta on minusta se, kun jotkut kevätkukkijat innostuvat aloittamaan uuden kukintakierroksen. Yleensä kevään ensimmäiset kukat eivät hätkähdä kylmyyttä, joten syksylläkin niistä on paljon iloa. Välillä sitä kuitenkin miettii, kuinka käy kevään kukinnan, jos kasvit intoutuvat kovinkin runsaaseen kukintaan syksyllä. Eipä se kyllä lopulta ole juurikaan kevätkukintaan vaikuttanut, joten antaa kaikkien kukkien kukkia vaan.

Kärhökaaripenkissä vaaleajouluruusun kukka kurkkii lehtien seasta maailmaa. Nuppuja oli tulossa vaikka miten paljon. Toivottavasti selviävät talven yli kevääseen.

Valkean varjopenkin esikoiden kukintaa voisi sanoa jo peräti runsaaksikin, tosin suurin osa kukista jää suurten lehtien väliin piiloon. Ainoastaan pisimmissä kukkavarsissa keikkuvat kukat näkyvät.

Kaunokaiset aloittavat keväällä ensimmäisten joukossa ja lopettavat syksyllä viimeisimpinä. Tänään löysin näin suloisen pörheitä kukkia.

Puutarhatöissä on nyt otettu iso harppaus eteenpäin. Vanhan kasvimaan jäljet häipyivät jo melkein olemattomiin. Ainoastaan viimeiset kuukausimansikat, palsternakat ja maa-artisokat kertovat, että paikalla on ollut joskus kasvimaa. Risumajapenkin myllääminen jää varmasti kevääseen, sillä palsternakat ja maa-artisokat saavat olla maassa niin pitkään kun maa on sula. Risutkin loppuivat kesken, joten sen puolen reunustaminen ei onnistuisi muutenkaan. Kasvien siirtelyt jäävät kevääseen, sillä istutussuunnitelmat ovat vielä aivan kesken.

Polun paikka muuttui ja kärhökaaripenkki laajeni yhden neljännesympyrän verran (mullos kaarevan reunan kohdalla). Sain myös polun vasemman reunan risureunuksen valmiiksi. Kaksi kuukausimansikkaa jätän talven ajaksi paikoilleen polun viereen, mutta keväällä nekin muuttavat kasvimaalle.

Multaa kaivellessa silmin osui kummallisen muotoinen "multakokkare". Sydän vähän hypähti, kun käänsin nökösen lapionkärjellä ympäri ja sieltä tuijotti selvästi silmäpari. Ensisäpsähdyksen jälkeen tajusin, että joku leluhan se varmasti on ja pyyhin siitä enimmät mullat pois. Edellisen asukkaan lapselta oli jäänyt Pokémon-hahmo Psyduck ehkä jopa 20 vuodeksi ulos. Lelussa oli nimittäin vuosiluku 1999. Edes perusteellinen pesu ei muuttanut kaveria takaisin keltaiseksi.

Tulimme siihen tulokseen, että otus taitaakin sitten olla Psyduckin afrikkalainen serkku. Kaikkea sitä kukkapenkistä löytyykin!

Olen ollut myös ensimmäistä kertaa elämässäni ihan kunnolla etanajahdissa. Huomasin valtavan etana-armeijan herkuttelevan kypsyvillä kuukausimansikoilla, joten keräsin niitä parikymmentä raakaan etikkaan. Luulin jo keränneeni kaikki, mutta laitoin silti jugurttipurkissa olutta mansikoiden viereen syötiksi. Etanoita olikin yön pimeydessä mönkinyt juopottelemaan sen verran paljon, että purkista ei enää pohja paistanut. Keväällä etanat eivät oikein tuntuneet menevän olutansaan, mutta syksyllä ne näyttävät olevan paljon taipuvaisempia alkoholismiin. Masentaakohan niitäkin lyhenevät päivät?

Uudella kasvimaalla ei ollut etanoista riesaa. Sellerit ja ruusukaalit saavat olla maassa niin pitkään kuin lämmintä riittää, mutta muuten olen jo siivoillut kasvimaalta ylimääräisiä pois. Harson alla on vielä viimeinen tomaattiruukku.

Kasvimaan käytäviä en taida tänä syksynä kaivella auki. Aika ei vain riitä millään enkä ole sitä paitsi saanut aikaiseksi tilata hiekkaakaan. Hetken inspiraation seurauksena kaivettu nuotiopaikka ja uudet istutusalueet saivat vähäksi aikaa nurmen kaivamisen tympimään. Jätän siis suosiolla homman ensi keväälle. Uudella innolla sekin hoituu varmasti nopeammin tai ainakin vähän kevyemmän tuntuisesti. Tillit, fenkolit ja kehäkukat jätin vielä kukkimaan, jotta ruusukaaleilla, kuukausimansikoilla ja sellereillä ei olisi niin yksinäistä. Tomaatit ja paprikat on kerätty yhtä tomaattiruukkua lukuunottamatta sisälle kypsymään. Kunhan sää lähtee tästä kylmenemään, kerään viimeisetkin tomaatit sisälle. Sain myös vihdoin istutettua valkosipulit. Normaalisti olen istuttanut valkosipulit jo syyskuun lopussa, mutta tämän vuoden poikkeuksellisen lämmin sää sai jarruttelemaan niiden kanssa.

Kehäkukkien takaa pilkistelee uusi, kahden lavakauluksen korkuinen kasvilava. Se on eristetty kuusen juurista juurimatolla. Ensi kesänä siellä kasvaa ainakin valkosipulia.

Tyhjensin aikaisemmin tällä viikolla sekä jälkikompostorin että pikakompostorista puolivalmiin tuotoksen puutarhakompostorin melkein valmiille puolelle. Kärräsin pari kottikärryllistä vaahteranlehtiä ja sekoittelin niitä kompostimullan sekaan. En ole haravoinut toistaiseksi omalla pihalla muualta kuin patiolta ja liiterin takaa vaahteran alta, mutta puunlehtiä on silti yllin kyllin. Saan nimittäin taas tänä vuonna rajanaapuriltamme heidän haravoimansa lehdet. Heillä ei ole niille käyttöä ja meillä taas tarvitaan reilusti enemmän lehtiä, mitä tontillemme tulee, joten kummatkin voittavat tässä "kaupassa". Osa lehdistä menee ihan vain maanparannukseen uusille ja osittain vanhoillekin alueille ja loput talvisuojaukseksi aremmille kasveille. Talvisuojaukset levittelen vasta sitten kun maanpinta alkaa jäätyä.

Pation vierellä punakosmokset alkavat vasta päästä vauhtiin kukinnan kanssa. Taustalla purppurarevonhännät ovat jo aika kapisen näköisiä ja ne joutaisi jo leikata pois.

Vielä innostuin ostamaan lisää kukkasipuleita, vaikka ajattelin jo aikaisemmin, etten osta kuin vasta viimeisistä alelaareista jotain. Tuli vain mieleen varmistaa olohuoneen ikkunasta näkyvä keväinen kukkaloisto ja muistin, että luumupuiden ympärille voi istuttaa huoletta krookuksia, sillä verkothan suojaavat niitä rusakoiden hampailta. Istutin 'Kuntalan' alle istutin pari pussillista 'Barr's Purplea'. Nuotiopaikalle johtavan polun varteen laitoin pussillisen kevätkurjenmiekka 'Harmonya'. Paikka on rinteessä, joten veden ei pitäisi jäädä seisomaan, mutta toivottavasti maa ei ole liian raskasta niille. Sekoittelin kyllä hiekkaa ja luumupuun lehtiä mullan sekaan, mutta en tiedä, tuliko niitä tarpeeksi keventämään savista maata. Balkaninvuokkoja ostin uuden pussillisen. Istutin ne aurinkopenkkiin, sillä luumutarhan multa ei taida olla niille tarpeeksi läpäisevää. Tai sitten syy entisten taantumiseen oli vain viime syksyssä ja talvessa. Kahdesti olen laittanut 'Frozen Planet' -kevätkurjenmiekkapussin takaisin hyllyyn, mutta kolmannella kerralla kun sen sipuleita tuli vastaan, en voinut enää vastustaa kiusausta. Näillä tyyriimmillä sipuleilla en uskalla kokeilla tuuriani, vaan ujuttelin niitä varmuudella niille sopivaan paikkaan aurinkopenkkiin, jossa on jo ennestään 'Harmonya' ja 'Alidaa' sekä kahta eri väristä kevättähteä ja espanjansinililjaa. Sopu sijaa antaa... ehkä!

Varjokujan pieni karjalanneito kukkii edelleen runsaasti.

Päivän kärhökuva: loistokärhöt 'Hagley Hybrid' ja 'Piilu'.

Kevätkukkijoista lähdettiin liikkeelle, syksyn kukkasiin päädyttiin. Aivan kuin vuodenkierrossa. Meillä jouluruusun ja ensimmäisten esikoiden kukinta alkaa usein toukokuun alussa, joten aika tarkalleen viisi kuukautta hypättiin tässä postauksessa. Viisi kuukautta eteenpäin ja ikkunalaudat alkavat uhkaavasti täyttyä taimista. Ennen kevään esikasvatuksia pitää kyllä miettiä syyskylvöjä. Siinäpä sitä onkin suunnittelemista kerrakseen!