Lokakuun alun näkymiä

Tehdäänpä taas pieni kierros syksyisessä puutarhassa. Syksy on ollut tähän asti ihmeellisen lämmin ja samaa rataa näyttää jatkuvan. Syyskuussa lämpötila kävi parina yönä juuri ja juuri nollassa, mutta edes daalia ei suuttunut siitä. Aikaisempina vuosina tähän aikaan on ollut koviakin pakkasöitä, viime vuonna 4.10 satoi jopa luntakin. Vaikka lämmintä on riittänyt, tuntuu, että puut ovat alkaneet varistaa lehtiään normaalia aikaisemmin ja että paras ruska olisi jo ohi. Tarkemmin katsottuna värejä on kyllä edelleenkin. Ehkä illuusio tulee siitä, että suuresti rakastamani punaiset pihlajat alkavat olla jo kaljuja tai vähintäänkin ruskettuneita ja moni muukin lehtipuu ja pensas on varistanut osan lehdistään. Runsaat sateetko saavat ruskavärit ruskettumaan?

Kivikkorinteen edustalle itsekseen eksynyt päivänkakkara kukkii iloisesti. Tolpan vieressä tarhakeijunkukka 'Hans' esittelee viimeisiä kukkiaan.

Kivikkorinteessä syksy ei vielä juurikaan näy. Kasvit ovat pysyneet pääosin vihreinä ja vehreinä. Tänä vuonna punatähkätkin ehtivät kukkia täysin ennen pakkasia ja erityisesti kaukasiantörmäkukan kukinnasta on saanut nauttia heinäkuusta lähtien. Keltamaksaruohoissa näkyy yksittäisiä kukkia ja isoin sammalleimuista nuppuilee.

Komeamaksaruoho 'Herbstfreude' loistaa pinkkinä tolpan edessä penkin ylälaidassa. Loistosalviat ja pikkuampiaisyrtit tuovat sinisiä pilkahduksia, jotka eivät kuvasta valitettavasti oikein erotu. Valkoiset täplät aivan rinteen päässä ovat belliksiä ja syysleimuja.

Kivikkorinteessä oleva isotähtiputki päätti tehdä vielä yhden kukkavarren syksyn iloksi. Tämä yksilö ei ole edes alkanut vielä kellastua toisin kuin muut isotähtiputket.

Köynnöksistä kärhöt ja keijunmekot kukkivat vielä hyvin. Tuoksuherneet tekevät koko ajan uusia nuppuja, vaikka eivät enää niin näyttävästi muuten kukikaan. Mustasilmäsusannat sen sijaan ovat lopettaneet kukintansa aikaa sitten ja osa on jo ruskettunutkin. Niille käy pian samoin kuin kiinanastereille, jotka olivat jatkuvien sateiden vuoksi kompostikuntoisia.

Risumajaan olisi tarvittu vähintään tuplamäärä keijunmekkoja, jotta seinistä olisi tullut vehreitä. Kukkia on sentään runsaasti kaikkialla, missä vain on versoja.

Kärhöistä 'Justa' ja 'Princess Kate' kukkivat komeimmin, 'The President' aukoo hiljalleen yksittäisiä kukkia, samoin kuin 'Piilu' ja 'Hagley Hybrid'.

Tarhalyhtykärhö 'Princess Kate' on levitellyt versonsa hajalleen, joten kukatkaan eivät ole yhdessä kimpussa. Nuppuja on vielä valtavasti ja jos sama sää jatkuu, tämän kukinnasta saa nauttia todella pitkään.

Odotin kovasti näkeväni vihdoin tänä vuonna mongolianvaahterani ruska-asussa. Mokoma kepakko päätti kuitenkin pudottaa melkein kaikki lehtensä heti kun vihreä väri alkoi haalistua. Yhteen oksaan jäi pieni tupsu lehtiä, jotka ehtivät muuttua hailakan oransseiksi ennen tippumistaan. Nyt koko taimi on kalju ja juurella on kasa ruskeiksi muuttuneita lehtiä. Jos se mokoma diivailija palelluttaa senttiäkään latvastaan talven aikana, se kaivetaan ensi kesänä ylös ja korvataan jollain luotettavammalla kaverilla. Olen kertonut tämän myös asianosaiselle kepakolle, jotta se tietää, mitä aurinkopenkin kunniapaikan valtaavalta kasvilta odotetaan. Osa pensasmustikoistakin on jo pudottanut lehtensä toisten vasta miettiessä syysasuun pukeutumista. Onneksi puutarhaan tulee väriä atsaleoista.

Aurinkopenkin 'Illusia' on pian parhaimmillaan. Ensi keväänä pitää vähentää sekä siperiankurjenmiekkaa että isotähtiputkia sen ympäriltä. Kurjenmiekka olikin jo kaljuuntunut keskeltä, joten jakaminen tulee sille tarpeeseen.

Pensasryhmän 'Illusia' on sävyltään oranssimpi. Hortensioidenkin kukat ovat säilyttäneet värinsä, kun ei ole ollut pakkasia.

Myös takapihalla on pieniä väripilkkuja, vaikka istutuksia on tehty sinne pääosin vasta loppukesällä. Metsän puolella kasvava tuomi muuttui yhdessä silmänräpäyksessä ensin keltaiseksi ja sitten kaljuksi eikä punaisena hehkunut koivuangervokaan enää väreillä koreile. Kuunliljat ovat kellanruskeaa mössöä, mutta ensimmäinen luumupuista alkaa muuttua keltaiseksi. Räikein väripilkku löytyy kuitenkin aivan metsän reunasta. Enpä kasveja istuttaessani ajatellut yhtään, minkä värisiksi ne syksyllä muuttuvat tai mitkä kasvit kukkivat yhtä aikaa. Halusin vain, että olohuoneen ikkunasta näkyisi värejä myös silloin kun ei sään tai töiden takia puutarhaan ehdi. No, ainakin syysvärejä ja kukintaa näyttäisi tulevan aika mukavasti.

Otin kuvan talon seinustan penkillä istuen. Kivipolku on edistynyt hiljalleen. Vielä pari metriä puuttuu. Polku johdattelee hyvin katseen suoraan kohti värikästä kasviryhmää.

Kanadanatsalea 'Violettan' syysasu on oranssi. Kellanvihreä tupsu sen takana on ehkä nuokkusyreeni. Kukkijoina syysasteri ja vasta syksyllä siirretty komeamaksaruoho 'Herbstfreude'. Maksaruoho olisi kannattanut siirtää vasta keväällä, niin se ei olisi ehkä retkahtanut noin pahasti.

Värikästä lokakuun alkua!