maanantai 24. elokuuta 2020

Makuvertailua

Tänä vuonna meillä on ollut hyvä tilanne vertailla kasvimaan herkkujen makuja, sillä olen kasvattanut useammasta kasvista eri lajikkeita. Keräsin vertailtavaksi muutaman eri lajikkeen ja otin koko perheen mukaan maisteluun. Sitä en tiedä, ovatko lasten kommentit kovinkaan vertailukelpoisia, sillä he pitivät kaikista. Hitusen ylpeä olen siitä, että päiväkodissakin on ihmetelty, kuinka hyvin meidän muksuille maistuu kasvikset ja salaatit. Ja sitten asiaan!

Paprikoista kasvatin lajikkeita 'California Wonder' ja 'Patio Red', sekä siemenkirjeestä napattua nimetöntä, pientä oranssia suippopaprikaa.

'Patio Red' on kasvattamistani paprikoista selvästi kirpeimmän makuinen. 'California Wonder' on miedoin ja mehukkain, ja suippopaprika jotain siltä väliltä. Suippopaprika sopii maultaan ehkä parhaiten leivän päälle tai muuten tuoreena syötäväksi. 'California Wonder' on hyvä peruspaprika. Jatkossa jätän 'Patio Redit' valikoimasta pois, vaikka ne ovatkin satoisia ja hauskan näköisiä. Niiden pikkuruisia hedelmiä on hidas puhdistaa siemenistä eikä yksi hedelmä riitä kuin maistiaisiksi.

Viimekesäiset taimet tekivät ihan hyvin satoa, mutta taidan ensi vuonna kuitenkin kasvattaa uudet taimet. Talvetettuja vaivasi milloin mikäkin vitsaus eikä sadon määrässä kuitenkaan ollut eroa saman vuoden taimiin.
Lykkäsin alkukesällä ylimääräisen 'Patio Redin' taimen pelakuiden anssa samaan ruukkuun. Käy se näinkin, vaikka kasvi pukkasi lehtiä kukinnan kustannuksella.

Tomaateista tämän vuoden lajikkeina olivat 'Maskotka', 'Maja', 'Ildi' ja 'Rosella'. Näiden makuvertailu on vielä vähän vaillinainen, sillä 'Maja' ei ole vieläkään kypsyttänyt yhtään hedelmää, kun 'Maskotkasta' viedään jo viimeisiä tomaatteja.

Isoimmat ovat 'Maskotkaa', keltaiset 'Ildiä' ja kaksi tummemman punaista 'Rosellaa'.

'Maskotka' sopiikin näistä selvästi parhaiten avomaalla kasvatukseen, sillä se aloittaa sadon kypsyttelyn jo hyvissä ajoin. Se tekee myös kirsikkatomaattia hieman isompia tomaatteja. Maultaan se on yksimielisesti perheemme suosikki, vaikka jääkin makeudessa ehkä hitusen 'Rosellan ' taakse.

Tämän kesän viimeiset 'Maskotkan' raakileet. Mittakaavana pikkuinen 'Rosella'.
Valtavia tomaattiterttuja tekevä 'Ildi' maistui 'Maskotkan' ja 'Rosellan' rinnalla selvästi vetiseltä, vaikka onkin muuten ihan hyvän makuinen.
'Rosella' tekee pitkiä ja harvoja terttuja, ja on muutenkin kasvutavaltaan honteloin kasvattamistani lajikkeista.

 'Maskotka' siis pääsee ehdottomasti jatkoon, mutta 'Ildi' ja 'Rosella' kypsyvät niin hitaasti avomaalla, että jätän jatkossa niiden kasvattamisen kasvihuoneellisille. 'Maja' pääsee myös jatkoon, maistuivatpa sen hedelmät miltä tahansa, sillä siemeniä jäi vielä vaikka miten paljon jäljelle. Sen raakileet ovat hieman isompia kuin 'Maskotkalla', mutta muuten se on hyvin samantyyppinen, matala ja tanakka tomaattilajike, joka tekee runsaita ja tiiviitä terttuja.

Ja tässä näytiksi yksi terttu 'Majan' raakileita. Sama 'Rosella' mittakaavana.
Mustikoiden makuvertailua saatiinkin tehdä monena päivänä, sillä ensimmäiset pensasmustikat olivat 
kypsiä samaan aikaan metsämustikoiden kanssa. Meillä on kolmea (tarha)pensasmustikkalajiketta: 'Aino', 'Alvar' ja 'Northblue', joista 'Northblue' kypsyy selvästi myöhemmin kuin kaksi muuta. Kooltaan 'Ainon' marjat ovat vain hieman metsämustikkaa kookkaampia ja 'Alvarin' pikkuisen 'Ainoa' suurempia. 'Northblue' on isomarjaisin. Metsämustikka on maultaan hapokkain ja 'Aino' makein. 'Alvar' ja 'Northblue' ovat mietoja ja makeita. Lasten suosikkeja ovat tietenkin 'Northbluen' jättimarjat, mutta itse pidän eniten 'Ainosta'. 'Alvarin' marjat alkavat olla tältä vuodelta jo syöty, mutta toisessa 'Aino'-pensaassa on vielä jonkun verran raakileita kypsymässä. Tällä hetkellä määrällisesti eniten marjaa kypsyttelee 'Northblue'. Parasta useammassa eri lajikkeessa onkin se, että satokausi jatkuu mahdollisimman pitkään.
Herkkulautanen elokuun alusta: ylinnä 'Alvar', oikealla metsämustikka, alhaalla 'Aino' ja vasemmalla kolme ensimmäistä 'Northbluen' kypsää marjaa. 'Ainon' marjoissa on samantapaista tummaa kiiltoa kuin metsämustikassa, kaksi muuta ovat sinisempiä ja mattapintaisia.
Herneitä oli myös kasvamassa kahta eri lajiketta: 'Markana' ja 'Kelvedon Wonder'. Ulkonäöltään lajikkeet poikkesivat toisistaan kuin yö ja päivä, mutta täytyy sanoa, että maistuivat aivan samalta. En tiedä, oliko mullassa jotain kummallista vai johtuuko lajikkeesta, mutta 'Markana' teki aivan käsittämättömän määrän kärhiä. Koko rivistö oli jo alle puolimetrisenä sellaista umpisolmua, etten ole kuunaan moista nähnyt! (kuva tulossa myöhemmin toisessa postauksessa). Palkojen kaiveluun kasvuston sisältä voi tarvita jopa sakset. 'Markanan' palot ovat pienempiä ja niissä on paksumpi kuori kuin 'Kelvedon Wonderilla'. Pullean palon sisältä voi löytyä isoja tai pieniä herneitä; tunnustelemalla ei ota selvää, kumpia niissä on. Siispä 'Kelvedon Wonder' päätyy jatkoon ensi vuonnakin, 'Markanaa' en kasvata (paitsi jos siemeniä jäi vielä jäljelle).

Tummanvihreä palko on 'Markanaa', isompi ja vaaleampi 'Kelvedon Wonderia'.
Siihen loppuivat herkkujen vertailut. Loppuun vielä kuva puutarhavieraastamme, joka on todennäköisesti pistellyt poskeensa keväällä kukkapenkissäni myllänneen vesimyyrän. Karvatassu kulkee hyvin vauhdikkaasti eikä jää poseeraamaan turhia, siliteltäväksi tulemisesta puhumattakaan. Olikin hyvää tuuria, että sain siitä edes yhden kuvan napattua ikkunan läpi.
Vertaile sinä myyrien ja hiirien makueroja aivan vapaasti!
Kivaa viikkoa!

12 kommenttia:

  1. Tällaiset vertailut ovat hyviä yhteenvetoja tuleville kylvöille niin itselle kuin muillekin. Nappaan suippopaprikan lajikenimen, sillä sitä en ole aiemmin kasvattanut lainkaan. Jännä, miten sama tomaatti voi maistui eri kesinä erilaiselta. Viime vuonna tykkäsin kovasti Rosellasta. Tänä kesänä se ei ole maistunut oikein miltään. Ehkä syynä on Sungoldin runsas ja maukas sato, joka jätti mm. Rosellan varjoon.
    Harmaa pantteri on tehnyt sinulle palveluksen nappaamalla myyrän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensi kevään esikasvatteluja tällaiset vertailut helpottavat kummasti. Luen itsekin suurella mielenkiinnolla muiden kokemuksia hyötykasveista. Minusta 'Ildi' on ollut aikaisempina kesinä ihan hyvä tomaatti, mutta ehkä silloin on tosiaan puuttunut parempi vertailukappale. Tomaattien avomaakasvatuksessa kesän sääolotkin korostuvat enemmän verrattuna kasvihuoneessa kasvaviin tomaatteihin.
      Harmaa pantteri on napannut varmasti useammankin myyrän. Tuskinpa se muutoin tässä partioisi niin usein, ellei hyvien myyräapajien perässä. Vähän ihmetyttää, miten kukaan uskaltaa kaupunkialuella päästää kissaansa vapaasti liikkumaan. Saa kuitenkin minun puolestani metsästää aivan rauhassa vaikka kaikki myyrät koko tienoolta.

      Poista
  2. Komppaan Betweeniä, luin kiinnostuneena yhteenvetosi.
    Minulla on jo toisen kesän jälkeen sama kokemus Ildistä, jatkoon ei pääse. Olen suunnitellut itsekin tekeväni jotain koostetta, pää on jo sen verran hatara, että ehkä en muuten kevättalvella muista, mitä kannattaa kasvattaa ;).
    Toivottavasti kissavieras maistelee ahkerasti jyrsiöitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minäkin luen mielelläni toisten koosteita ja vertailuja hyötykasveista. Ei sitä muuten keväällä muista, mitä piti kylvää ja miten paljon. Kissa on pyörinyt tässä koko kesän, joten eiköhän aika monta myyrää ole päässyt hengestään. Toivottavasti myös jokunen rusakonpoikanenkin.

      Poista
  3. Minulla Maja on kasvanut kamalan korkeaksi ja rotevaksi, tekee kaupoissa myytävän ison tomaatin kokoisia tomaatteja. Olisikohan pussiin joutunut vääriä siemeniä koska kaikki taimet ovat samanlaisia. Ei mene minulla jatkoon ainakaan sman pussin sisältö. Kelvedon wonder on mun jokavuotinen suosikki.
    Harmaa vieras on teillä toivottu kunhan ei ole myyrä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, pussissa on varmaan ollut jotain muuta lajiketta. Minulla 'Maja' kasvoi korkeintaan metriseksi eivätkä tomaatitkaan nyt mitään jättiläisiä ole, kuten kuvasta näkee, noin 4-5 senttiä halkaisijaltaan. Itse kasvi on kyllä hyvin tanakka ja lehdet pitkiä, mutta aika hissukseen kasvoi korkeutta kesän mittaan. Hyvin sopiva ruukussa kasvatettava siis. Taidanpa minäkin kasvattaa jatkossa 'Kelvedon Wonderia', kun kerta maussa ei ole mitään eroa. Sadonkorjuukin on paljon helpompaa siististä kasvustosta kuin 'Markanan' sekasotkusta. Harmaa myyrien kauhu on erittäin toivottu vierailija.

      Poista
  4. Tomaattilajikkeissa on yllättävän paljon makueroja. Hyvä tehdä vertailuja ja merkata muistiin mitä kannattaa kylvää ja mitä taas ehkä ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Kesän säätkin vaikuttavat tomaattien makuun todella paljon.

      Poista
  5. Tämä on varmasti hyvä idea vertailla ja laittaa sitten muistiin mikä pääsee jatkoon. Minulla kun vielä ei ole sitä kasvihuonetta niin tyydyn nyt vain ihailemaan muiden satoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin helpottaa ensi vuoden kylvöjä. Ei minullakaan kasvihuonetta ole, mutta hyvin nuo tomaatit ja muut näyttävät ruukuissa seinustallakin kasvavan.

      Poista
  6. Mukava tehä makutestii kasvatettavista. Meilläkin eilen vieraita käy puutarhaan tutustumassa ja hyö tek vertailuu tomateista. Komeita paprikoita ja herneet on varmasti lasten mieleen! Mustikoista oon sanonu, mikä marjan koossa voitetaan, maussa hävitään. Kovin on mieto 'Northblue' Samat lajikkeet on meilläkin ja neljäntenä vielä 'Arto' Naposteluun ja pakastettavaks hyviä kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herneitä pitää aina kylvää niin paljon, että kaikille riittää, vaikka lapset kävisivätkin salaa herkuttelemassa. 'Northblue' on kyllä aika mieto, jos maistelee sen rinnalla vaikkapa 'Ainoa'. Minäkin meinasin kerran hankkia 'Arton', mutta oli niin kunnottoman näköisiä taimia, etten raskinut niihin rahojani tuhlata. Parille mustikalle olisi vielä tilaa, kunhan löytyy sopivia taimia sopuhintaan.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!