torstai 27. elokuuta 2020

Pihamörkö

Heti alkuun päivän pakollinen kärhökuva. 'Hagley Hybrid' kukkii edelleen runsaasti ja toimii perhosten lepäilypaikkana. Tässä komeilee amiraali.
Takapihan kaivanto edistyy hitaasti mutta varmasti. Olen ennen töihin lähtöä käynyt tunnin verran lapioimassa ja isäntä on pyöritellyt kiviä. Tässä eräänä päivänä päätin vihdoin laittaa metsänreunapenkin kuntoon, mutta hommahan meinasi tyssätä heti alkutekijöihinsä, kun törmäsin kahteen suureen kiveen, joita ei aikaisemmin oltu viitsitty kammeta ylös. Nyt oli niiden vuoro, sillä nuotiopaikkaan tarvittiin lisää kiviä ja penkkiin syvempi kasvualusta. Kiviä ei saatu nuotiopaikalle saakka, sillä siihen olisi tarvittu järeämpää kalustoa. Siispä hivutimme ne vain metsänreunapenkin takareunan pengerrykseen ja otimme siitä pienempiä kiviä nuotiopaikalle.
Ensimmäinen kivi on jo siirretty tuohon pienen syreenin taakse, toinen kivi nousee tässä sentti kerrallaan ylös montusta. Nyt pitäisi kasvien pärjätä, kun tuli 70 senttiä syvä kasvualusta.
Mutainen maa ei auttanut yhtään kivien siirrossa, mutta yhteispelillä ne saatiin siirtymään paikoilleen. Asettelua hankaloitti kivireunuksesessa ennestään olevat järkäleet, jotka eivät liikkuneet mihinkään suuntaan. Reunuksen näkyvän osan alla maantasalla on myös kiviä melkein koko matkalla, mikä estää hyvin tehokkaasti puiden juurien pääsyn kukkapenkkiin.
Nyt on voittajaolo, vaikka kiviä ei saanutkaan ihan sellaiseen asentoon, mihin olisin ne halunnut.
Kasvit istutettu. Etualalle tulee vielä ainakin komeamaksaruohoa. Vihreän kanisterin kohdalle istutan keväällä kärhön; kasvualustan syvyys on tarkistettu ja kivet poistettu.

Kummitädiltä tullut leimu alkoi vihdoin kukkia. Sävy on kaunis ja nuo tummat varret kerrassaan hurmaavia. Lajikenimenkin kun vielä tietäisi.

Lapsetkin osallistuivat kärräämällä pikkukiviä pois nuotiopaikan kaivannosta.
Oletteko muuten koskaan ihmetelleet, mihin multa oikein häviää kukkapenkistä? Kukkasipulitkin tuntuvat joskus häviävän jo yhden kevään jälkeen. Minä tiedän nyt, mihin kaikki katoaa: maa syö ne. Aivan totta. Löysin metsänreunapenkkiä laajentaessani ammottavan kidan aivan kukkapenkin reunan tuntumasta.
Yritin kaivella tuota kiveä pois, mutta törmäsinkin maaemon ahnaaseen kitaan.
No niin, nyt se söi lapionkin!
Olen tarkkaillut purppurarevonhäntiä sillä silmällä, että kerään niistä siemeniä talteen ensi vuotta varten. Kukinnot vain näyttävät koko ajan aivan samalta. Normaalistihan kukista näkee selvästi, kun siemenet alkavat kypsyä.
Missä ne siemenet ovat?
Purppurarevonhäntähän on jo nimen perusteella koiraeläin, joten siemenet tietysti löytyvät, kun häntiä silittää!
Löytyihän niitä siemeniä! Tässä parin kukinnon silittelyn tulos. Sormenpäätkin saivat hentoa punerrusta.
Koska puutarhakomposti on jo täynnä, olen kärrännyt nuotiopaikan kaivuusta irronneita ruohotuppaita takapihan laidalle kasaksi esimaatumaan. Lapset olisivat menneet kasaan kiipeilemään, mutta kielsin ja sanoin, että se on mörkö, joka suuttuu, jos sitä häiritään. Luulin jo, että kerrankin sana tehosi, kun lapset juoksivat takaisin nuotiopaikan luokse kivikasalle hakemaan kiviä leikkeihinsä. Oli muuten naurussa pitelemistä, kun huomasimme, mihin he kiviä tarvitsivat.
Rusakot ja rosvot häipykööt, meillä vartioi Pihamörkö!
Iloa loppuviikkoosi!

20 kommenttia:

  1. Hah ha, aika pelottava mörkö! :D

    Voisikohan maa syödä myös rikkaruohot ja muun vastaavan..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin puolestani rikkaruohot ja tuhoötökät voisivat hävitä maan ahnaaseen kitaan :D

      Poista
  2. Mörkö on nyt hyvin uskottavan näköinen :).
    Työt etenevät siellä tarmokkaasti, hieno juttu. Lopputulos on varmasti sekä toimiva että kaunis. Kivirallia harrastin minäkin eilen illalla, sillä tein pätkän kivimuuripengertä. Teillä nuo suuret kivet ovat tosin suurempia, kuin mitä minä pengerrykseen käytin.
    Meillä on myös kokemusta ammottavista kidoista kukkapenkeissä, on aika hurjan näköistä, kun esim. kastellessa reikä alkaa vauhdilla suurentua ja multa häviää maan syömänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsilla leikkasi :D Tiedä, mitä nuotiopaikasta tulee, kun vastaan ilmestyy vaikka mitä hidasteita. Ehkä siitä kuitenkin jonkinlainen nuotiopaikka saadaan. Pienetkin kivet painavat ja kyllä se kuntoilusta käy, jos niitä joutuu enemmän pyörittelemään. Meillä ei ole ilmestynyt kastellessa onkaloita, mutta kaivaessa niitä välillä löytyy.

      Poista
  3. Teillähän puutarhanhoito käy jännitysnäytelmästä, mörköjä ja maaemon kitoja. Hui! Siis mistä nuata kiviä oikee piisaa!? Onneksi osaatta hyätykäyttää ne. Kyllä nuatiopaikkaki valamistuu, veikkaan mä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännitystä piisaa :D Luulen, että edelliset asukkaat ovat siirtäneet talon perustuksien tieltä kaikki kivet tontin laidalle ja peittäneet ne mullalla, jotta saavat nurmikon kylvettyä. Valmistuu se nuotiopaikkakin joskus. Jos ei vielä tänä vuonna, niin ehkä seuraavana.

      Poista
  4. Hui mikä pihamörkö. Tuo karkottaa jo peurat ja rusakotkin.
    Leimusi näyttää ihan ’Starfire’:ltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peuroja meillä ei olekaan, mutta olisin iloinen, jos edes rusakot säikähtäisivät mörköä. Kiitos leimun lajimäärityksestä, tuo se saattaisi hyvinkin olla :)

      Poista
  5. Näin kivihulluna heti katsoin, että onpa ihania kiviä! Mutta kun ne painavat niin hitosti. Olen eräitäkin kiviä siirrellyt mm. rautakankea ym apuna käyttäen. Onpa melkoinen kita tuolla. Lapsia ei taida tuo mörkö pelottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isoja kiviä riittää. Voi kun olisivat liikuteltavamman kokoisia! Rautakanki, puupölkyt ja pienemmät kivet ovat meilläkin aina apuna kivien liikuttelussa, mutta ihan kaikkiin nekään eivät riitä. Saa nähdä, jääkö tuo kidan vieressä oleva kivi kukkapenkin pohjalle... Ei pelota lapsia mörkö, mutta eivät enää kiipeilekään sen päällä. Ottavat vain välillä silmät irti ja hihkuvat, että mörkö nukahti :D

      Poista
  6. Minullekin tuli heti mieleen että toivottavasti myyrät ja jänikset säikähtävät mörköä, ainakaan ei parane jättää silmiä nukkumisasentoon. Näin taimistolla tuollaista kauniin tummaa syysleimua mutta lajikenimi ei jäänyt mieleen, nyt vähän harmittaa etten ostanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Möröltä oli tänään hävinnyt silmien lisäksi nenä ja suukin sillä aikaa kun olin töissä. Esikoinen oli ilmeisesti suuttunut jostain ja viskonut kivet pitkin nurmikkoa :D Tulinen temperamentti kaverilla... Luulen, että Kruunuvuokon arvaus osui kohdalleen, sillä tänään taimistolla sattui silmään juuri sen lajikkeen taimia kukkivina ja hyvin samannäköisiä olivat. Tuo on kyllä todella kauniin sävyinen, vaikka kuva ei teekään sille oikeutta. Tummat versonkärjet erottuvat edukseen läpi kasvukauden.

      Poista
  7. Kiviä siellä ainakin riittää - osan saa liikkumaan ja oasa on tukevasti paikoillaan! Mukavia elokuun viime päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä se oli hyvin tiivistettynä. Kaivoin tänään hetken aikaa tuota kukkapenkin laajentamisessa esiin tullutta kiveä näkyville, enkä vielä löytänyt siitä reunaa. Nyt sitä on esillä koko lapion mitalta ja paksuuttakin on vähintään lapion lavan verran. Ehkä pitää muuttaa istutussuunnitelmia, sillä kasvualustan syvyydeksi jäisi isolta alalta vain 15-20cm. Kiitos, mukavaa elokuun loppua!

      Poista
  8. Aika määrä kiviä. Meillä taas kiviä puuttuu, joten niitä täytyy varts vasten hankkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivet tuntuvat olevan ehtymätön luonnonvara meillä. Aina niitä tulee vastaan.

      Poista
  9. Voi ihana mikä mörkö 😄 lapset ne hoksaa.
    Kovaa hommaa tuo kivihomma, niin tiedän tunteen 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsilla on loistava mielikuvitus. Kivien pyörittely käy kyllä kuntosalista.

      Poista
  10. Johan on järisyttävä ahmatti, lapiokin katoaa vartta myöten. Pihamörölle riittää tekemistä, kun se vartioi kasvejasi.
    Noita kiviä katselen kyllä hiukan haikeana. Mitä kaikkea niistä saakaan rakennettua. Mutta kieltämättä kaivaminen tuollaisten möhkäleiden maailmassa ei ole herkkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ihme, jos mullat ja kukkasipulit häviävät, kun tuollainen onkalo on niitä ahmimassa. Kyllähän noista kivistä saa vaikka mitä kivaa. Kun vain saisi kaikki kammettua ylös ja liikuteltua sopiviin paikkoihin. Pienet kivetkin hidastavat kummasti kaivamista, kun pitää etsiä lapionmentävää rakosta kivien välistä tai rautakangella välillä nostella isompia pois edestä.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!