Yön pimeinä tunteina

Minulla on menossa pieni projekti, jota olen tehnyt tunnin-pari melkein joka ilta sen jälkeen kun lapset ovat menneet nukkumaan. Homma on ollut todella hidasta, mutta erittäin mukaansatempaavaa näpertämistä. 

Kerrottu amaryllis kukkii, taustalla keittiön ikkunasta näkyvää lumista maisemaa.

Olen haaveillut varmasti yli kymmenen vuotta nukkekodin rakentamisesta ja ihaillut kirjoista ja netistä toinen toistaan hurmaavampia miniatyyrimaailmoja. Oikea nukkekoti saa edelleen odottaa, mutta nyt otin askeleen sitä kohti. Kirjahyllyymme nimittäin muutti kotitonttu Nestori Naavaparta, joka joutui lähtemään edellisestä kodistaan. Lasten joulukalenteriin oli näppärä piilottaa ohjeet siitä, kuinka Nestoria pitää kohdella, jotta hän jäisi meille ihan vakituiseksi asukkaaksi eikä lähtisi joulun jälkeen pois. Eilen leivoimme pipareita ja koska ne ovat Nestorin suurinta herkkua, lapset jättivät illalla kotitontun ovelle maistiaiset. Ilo oli suuri, kun aamulla piparit olivatkin hävinneet ja Nestori oli tuonut kotiinsa patjan, tyynyn ja peiton ja oli mökissään unten mailla.

Nestorin kotitalo. Rappuset vielä puuttuvat, mutta ehkäpä Nestori rakentaa nekin jonain yönä.

Oven saranointi ei ihan onnistunut, eikä ovi aukea tämän enempää. Jonkun illan projektina on kehitellä toimivampi systeemi ja myös värjätä ovi kahvan väriseksi.

Ja tässä itse asukas. Paita jäi vähän vinoon ja kaulaliinan toinen pää rullalle, kun piti kesken unien nousta valokuvattavaksi. Tuosta talon kivijalasta olen aika ylpeä.

Näpersin Nestorin kasvot, kädet ja jalat Fimo-massasta, jota käytin ensimmäistä kertaa elämässäni. En ole myöskään muovaillut savesta tai muovailuvahastakaan sitten ala-asteaikojen, joten olen kasvoihin melkoisen tyytyväinen. Siitäkin huolimatta, että kasvonpiirteisiin tuli vahingossa aimo annos erästä julkkista.

Onkohan Nestori Naavaparta Veeti Kallion kadoksissa ollut pikkuveli? Voi olla, että Nestori kasvattaa vielä jossain vaiheessa tuuhean tukan ja poskiparran häivyttämään yhdennäköisyyttä...

Yhdennäköisyys herra Kallioon loppuu onneksi kasvoihin, sillä todellisessa koossa Nestori olisi vain 165-170 senttiä pitkä. Hän (ja hänen kotinsa) on nimittäin tehty 1:12 -mittakaavaan. Tavoitteenani olisi saada joka ilta edes jotain uutta Nestorin kotiin lasten ihmeteltäväksi. Pari esinettä onkin jo valmiina odottamassa siirtoa Nestorin kämppään, mutta hirveästi ei passaa iltaisin jäädä miettimään, jotta ei tarvitse tinkiä yöunista. Onneksi lasten hereillä ollessa voi piirtää luonnoksia ja kaavoja odottamaan illan askarteluhetkiä.

Punainen amaryllis kukkii nyt komeimmillaan.

Askartelu sujuu mukavasti hyasintin tuoksussa, vaikka näissä valkoisissa aika hentoinen tuoksu onkin.

Laitan varmaan vielä muutaman kuvan Nestorin kodista jossain vaiheessa, mutta älkää huoliko kukkien ystävät: blogi pysyy edelleen pääasiassa puutarha- ja kukka-aiheissa eikä ole vaivihkaa muuttumassa askartelublogiksi. Muutama kukkaisa ja vehreä postaus tulee vielä ennen joulua luettavaksi, kunhan ehdin viimeistellä ne. Kivaa joulunodotusta!