Kukkakuulumisia

Marraskuu oli ja meni. Postausaiheet ovat yhtä vähissä kuin aina ennenkin tähän aikaan vuodesta ja aikaa tuntuu olevan vielä vähemmän. Olisi ollut kiva tehdä taas jonkinlainen joulukalenteri, mutta inspiraatio ei iskenyt ollenkaan, saati sitten tarpeeksi ajoissa kalenterin toteuttamiseksi. Viimevuotinen joulukalenteri löytyy arkistoista, joten sieltä voitte käydä vaikka lukemassa iltasaduksi kivan joulutarinan. Tarina tuskin saa jatkoa enää ensi jouluna, sillä päätähti kärähti kevätauringossa eikä toipunut siitä kunnolla koko kesänä. Pitää katsoa keväällä, mitä sen kanssa tekisi, jos se on enää kellarissa vietetyn talven jälkeen hengissä. Tänään esittelen ensimmäisiä joulukukkia ja pitkästä aikaa huonekasvien kuulumisia.

Huonekasvirintama sai marketin poistohyllystä vahvistukseksi söpön valkokirjavan kultaköynnöksen.

Huonekasvipeukalossani kun on jotain vikaa, tarvittiin kasvivalikoimaan paikkausta. Ruukussa kasvanut kirjovehka ei kestänyt puoltakaan vuotta ja lasilyhdyssä oleva vehkaparka vetelee viimeisiään. Pilkkulehdenkään voinnissa ei ole kehumista, vaikka se hengissä onkin. Pampula, eli sirovuoripalmu, on myös käytännössä kuollut.

Vähän toisennäköinen pullopuutarha kuin viime tammikuussa (kurkkaa täältä). Muratti onneksi tuntuu viihtyvän kohtuullisesti.

Pampulan viimeiset vihreät lehdet ovat rapisevan kuivia, mutta annan sille vielä mahdollisuuden puskea juuresta uutta alkua. Vierellä viime keväänä otettu koruköynnöksen pistokas, jonka yritän saada pysymään hengissä talven yli.

Rahapuu ja anopinkieli sekä anopinhammas viihtyvät edelleen mainiosti. Anopinkieli kukkikin yhden kukkavanan voimin kuukausi sitten. Orkideat ovat myös hengissä ja isompi on alkanut työntää uutta kukkavartta. En ole siis aivan toivoton tapaus. Toivottavasti kultaköynnöskin sopeutuu täällä vallitseviin ankariin oloihin.

Anopinkieli pääsi monen vuoden odottelun jälkeen työhuoneen pienten ikkunoiden äärestä olohuoneeseen. Lapset antavat vihdoin kasviparan olla rauhassa. Karokaan ei ilmeestään huolimatta ole tihutöissä.

Rahapuu saa keväällä saviruukun, sillä se alkaa olla jo niin kookas, että kevyt muoviruukku tuntuu liian huteralta. Orkidean vanhassa kukkavarressa oleva viimeinen kukka ehtii varmaan pudota ennen kuin uuden kukkavanan nuput aukeavat.

Viimevuotinen atsalea on viihtynyt eteisen viileydessä, samoin sen juurella oleva muratti. Muratti on samaa kuin lasilyhdyn sisällä oleva liuskalehtinen yksilö.

Nyt on jo hyvä hetki hankkia joulukukkia. Ostin yhden valkoisen amarylliksen viikko sitten ja viikonloppuna sain lahjaksi toisen. Viime joululta säästetty amaryllis on edelleen lepotilassa, vaikka otin sen varastoon hyvissä ajoin. Varmaan ajoittaa kukintansa pääsiäiseksi. Kultaköynnöksen kanssa samalla markettireissulla ostin hyasinttiruukun. Mietin kyllä siinä hyllyn kohdalla, jättäisinkö hyasintit kuitenkin vielä ostamatta, mutta päätin viimein sujauttaa ruukun ostoskärryyn. Mikä lie karman laki sitten iski huolimattoman myyjän muodossa, sillä hän onnistui katkaisemaan yhdestä koko kukkavarren poikki. Oikeasti! Mistä kohdasta pitää ottaa hyasinttiruukusta kiinni, jotta saa lehtupsun sisällä piilottelevan kukkavarren katkaistua!? Siinä vaaditaan jo taitoa. Jos ei olisi ollut iltaruuhka eikä takanani olisi ollut pitkää jonoa muita asiakkaita, olisin halunnut uuden tilalle. Nyt tyydyin kiltisti hinnanalennukseen ja toivon, että sipuli puskee toisen kukkavarren, niin kuin hyasintit joskus innostuvat tekemään. Ja oikeastaan tarvitsinkin vain kaksi hyasinttia suunnittelemaani asetelmaan, joten kolmas olisi ollut aivan turha. 

Amaryllis sai juurelleen kaksi hyasinttia ja kirjavan muratin, joka vietti kesän varjokujan ruukkuryhmässä. Sammalet keräsin marjapensaiden välistä.

Yksi muratin latvoista koristaa alempana olevaa asetelmaa. Laitan lähempänä joulua tähän vielä jotain jouluista koristetta tuomaan väriä.

Nyt väriä tulee riittävästi avautumassa olevista nupuista.

Keittiön ikkunalaudalla on vaihteeksi kunnon kasvirivistö. Ruokapöydän kääntämisen ansiosta lapset eivät pääse ihan joka hetki puutarhuroimaan ja koriin kieputettu valosarjakin saa olla rauhassa.

Postaustahti harvenee joulukuun ajaksi, sillä työkiireitä kasautuu kiitettävästi tähän vuoden loppuun ja pitäähän sitä jouluakin ehtiä jossain välissä laitella. Kokonaan tauolle en ole jäämässä, vaan postailen silloin kun tuntuu juttua tulevan. Haluan myös ehtiä käydä lukemassa teidänkin kuulumisianne ja pysyä kärryillä siitä, mitä täällä puutarhamaailmassa tapahtuu. Joko teillä muuten on joulukukat hankittuna?