Toivepostaus: pareja

Nyt on taas toivepostauksen aika, sillä Tita (Unelmia ruusuista -blogi) toivoi minun tekevän postauksen onnistuneista perennapenkkien parivaljakoista. Aihe oli yllättävän haastava, kun sitä lähestyi pohtien kriittisesti eri kasvipareja. Mielestäni tähän ei riitä pelkästään se, että kasvit ovat kauniita yhdessä kukintahetkellä, vaan niiden pitää täydentää mahdollisimman monipuolisesti toisiaan. Lisähaastetta tuo, kun rajaa puuvartiset ja sipulikukat pois ja minähän tulkitsin toiveen ihan kirjaimellisesti niin, että pelkkiä perennapareja toivottiin. Hommaa tietysti vaikeutti se, että olen monessa kohdassa yhdistänyt käyttökelpoisimmat kasvit jonkun hetken aikaa loistavan pariksi, jotta kukinnan jälkeen rähjääntynyt olemus ei niin pistäisi silmään. Sellaiset parivaljakot eivät tietenkään käyneet tähän postaukseen.

Esikko ja kuunlilja yhteen soppii... Taustalla oleva kevätkaihonkukkakin käy kuunliljojen kaveriksi, kunhan käy välillä repimässä liikoja rönsyjä pois. Kaihonkukka ei todellakaan jää arkailemaan maailmanvalloituksessaan!

Yleisesti ottaen mm. jouluruusuja, esikoita, vuokkoja, lemmikkejä ja muita keväällä ja alkukesällä kukkivia kasveja kannattaa yhdistää myöhään nousevien kaverien, kuten kuunliljojen, jaloangervojen sekä valeangervojen kanssa. Ne täydentävät sopivasti toistensa puutteita ja viihtyvätkin usein samankaltaisissa olosuhteissa. Pienet kevätkukat saavat täyden huomion silloin kun vieruskaverit vasta heräilevät ja myöhemmin kesällä kookaammat kaverit peittävät aikaisin kukkineiden mahdollisesti ränsistyvät kasvustot alleen. Jouluruusut ja esikot pysyvät koko kesän kauniina ja sopivat vaikka kukkapenkkien reunuskasveiksikin, joten nostan ne kevätkukkijoiden listan kärkeen. Myös varhain vihertävät kaverit sopivat myöhään heräävien pariksi, vaikka eivät kukkisikaan heti ensimmäisinä keväällä. Esimerkiksi varjolilja sopii minusta kauniisti valeangervon kanssa yhteen, sillä sen versot ovat koristeellisia aikaisin keväällä noustessaan. Kukinta-aikaan varjolilja saa myös tukea jäykkäversoiselta valeangervolta. Kukinta-ajat menevät niillä kyllä päällekkäin, mutta se ei minusta haittaa, sillä kumpikin on myös kukinnan jälkeen hyvän näköisiä katsella.

Varjolilja ja (sormi)valeangervo toimivat hyvin yhdessä. Myös oikeassa reunassa pilkottava töyhtöangervo sopii valeangervojen kanssa hyvin yhteen.

Isotähtiputki toimii pitkän kukinta-ajan ja vehreän kasvutapansa ansiosta hienosti monenkin eri kasvin kaverina. Tässä sen taustalla on verkkaisemmin kasvavaa purppurapunalatvaa.

Bellis on hyvä kaveri monelle kasville, sillä se on matala, pienijuurinen, vihertää hyvin aikaisin keväällä ja pysyy vihreänä lumentuloon saakka. Sillä on pitkä kukinta-aika ja vaikka talvehtiminen ei aina onnistuisi, edelliskesän siementaimet alkavat kukkia hyvin pian kasvun vauhtiin päästyään ja ehtivät karistaa uudet siemenet maahan seuraavan vuoden kukintaa varten. Annankin sen kylväytyä vapaasti ja valita itselleen mieluisimmat paikat, joten uusia yhdistelmiä löytyy joka kesä. 

Viime kesänä huomasin, kuinka kauniisti bellis ja jalopähkämö sopivat yhteen. Yhdistelmä syntyi itsekseen, mutta sai jo syksyllä täydennystä toisessa paikassa ylimääräisiksi jääneistä belliksen taimista (älkää ihmetelkö suuria aukopaikkoja; viime talvi vei penkistä mm. punahatut ja osan kurjenpolvista).

Laitan tähän viimeiseksi kasvin, joka on ilman muuta ansainnut paikkansa minkä tahansa vieruskaverina. Kevätvuohenjuuri vihertää jo silloin kun lumet vasta ovat sulamassa sen päältä, kukkii runsaasti ja pitkään touko-kesäkuussa sekä pysyy komean vihreänä puskana myöhään syksyyn saakka. Se on käyttökelpoisen kokoinen niin isompien eteen kuin pienempien taakse eikä hätkähdä poikkeuksellisiakaan sääoloja. Se on sitkeä ja vähään tyytyväinen perinnekasvi. Lisäksi sen kauniin tummanvihreät lehdet ovat käyttökelpoisia leikkovihreinä. Kelpo kasvi siis, vaikka en itse niin keltaisesta väristä pidäkään. 

Kevätvuohenjuurten perennakaverit kuolivat viime talvena... tai no, näkyy siellä pari pientä tupsua värimintun ja ritarinkannuksen versoja ja yksi minikokoinen kultamaksaruoho, kun tarkkaan katsoo.

Tässäpä oli hyvin kriittisin silmin tarkasteltuna puutarhani timanttinen kärkijoukko. Heitelkääpä tekin kommentteihin puutarhojenne erityisen onnistuneita perennapareja.