Piharemontti edistyy pienin askelin

Tänään tuli kuorma sepeliä ja sehän ei ihan yksinkertainen juttu ollutkaan, sillä samanlaista kuin entinen ei ollut lähialueilla ollenkaan. Pääsinpähän ajelulle soramonttuun vertailemaan eri sepelilaatuja, tosin valinnanvaraa ei ihan älyttömästi ollut. Raekoko on sama kuin entisessä ja värikin sinne päin.

Sepeli kuulemma tummenee tuosta hieman, kunhan puhdistuu pölystä. Kasaa on jo hieman levitelty autopaikalle.

Sepelin levittämiseen ei kuitenkaan tänään riittänyt innostusta, sillä koko aamu ja iltapäivä meni multaa kärrätessä. Useampi kottikärryllinen meni kasvimaan vierestä poistetun punakarviaisen montun täyttämiseen. Sinne istutettiin esikoisen syntymäpäivälahjaksi saama 'Alvar'-pensasmustikka, loput siemenperunat ja kasvimaalla lopullista sijoituspaikkaa odotellut japaninjaloangervo. Jaloangervossa oli jo nuppujakin, mutta jaoin puskan silti kolmeen osaan. Niiden eteen siirsin takapihalta happaman maan penkistä mesimarjan taimet, jotka eivät tuntuneet viihtyvän takapihalla.

Jaloangervojen eteen laitoin hiekkaa poluksi, jolta on helppo sitten kerätä valtavat mesimarja- ja mustikkasadot (vih, vih puskat!). Perunat istutin L:n muotoon, kun eivät muuten sopineet. Reunamuovista puuttuu reilun metrin pätkä, mutta sen ehtii sitten myöhemminkin.

Multaa meni myös happaman maan penkkiin useampi kottikärryllinen. Penkki oli hädin tuskin nurmikon pinnan tasalla, sillä ostomultaa ei ole laitettu sinne yhtään. Nostin molemmat alppiruusut ja etureunan jaloangervot kokonaan ylös ja lisäsin multaa ihan reilusti. Alppiruusut saivat havu-rodo-multaa. Jouluruusua ja yhtä kuunliljaa nostin varovasti yhdeltä sivulta ja ujutin multaa hieman alle. Ne eivät niin montussa onneksi olleet kuin nostetut kasvit. Kasvualustan parantaminen olikin tarpeen tässä penkissä, sillä maa oli tiivistynyt ihan kovaksi.

Lemmikkejä joutui hieman kurittamaan, että ylipäätään löysin välistä jaoangervot. Älkää katsoko pitkäksi venähtänyttä nurmea!

Aurinkopenkkikin sai hieman multatäydennystä sekä kauan kaivatun polun. Sen kohdalla oli aiemmin pensasryhmään tulleita pensaita valeistutuksessa. Polun vasemmalla puolella on vielä erilaisia maksaruohoja odottamassa lopullista sijoituspaikkaansa tuoksuvatturinteessä.

Polkua myöten pääsee helposti sekä kitkemään että ihastelemaan kukkia lähietäisyydeltä.

Nyt kukintaa aloittelee tummanpunavalkea akileija. Onkohan tämä 'William Guinness' vai tietääkö joku lajikkeen tarkemmin?

Kuivuus on saanut lehdet ja kukkavarret jäämään hieman matalammiksi kuin viime vuonna, mutta ei näytä vaikuttaneen kukkien määrään.

Monin paikoin on ollut parina viime yönä hallaa. Meillä mittari näytti alimmillaan käyneen -0,9 asteessa (seinän vieressä 1,5m:n korkeudella), mutta silti hallanarat valeangervot ja kasvimaalle istutettu basilika ovat kuin ei mitään olisi tapahtunut. Tai sitten laiskan hallaharson virittelijän kasvitkin ovat niin karaistuneita, ettei pikkupakkanen haittaa. Toki tomaatit ja pienet ruukkutaimet saivat harson niskaansa, ihan niin uskalias en sentään ole, että jättäisin kaikki suojaamatta. Toivoisin kyllä, ettei tarvitsisi joka ilta miettiä, tuleeko yöstä kylmä vai ei. Lämpimämpiä säitä odotellessa...