Hotellivieraita, ötököitä ja pieni DIY-projekti

Hyönteishotellimme vaikutti pitkään olevan tyhjillään, mutta joitakin päiviä sitten huomasimme siellä jo ensimmäisen öttiäisen. Kamera ei ollut sillä kertaa mukana, mutta tänään olen käynyt useamman kerran tarkkailemassa hotellia. Ilmeisesti katolla kukkivat samettiruusut, kesäharso ja kehäkukat houkuttelivat pörriäisiä ja ne löysivät kelvollisen majapaikan. Pikaisella googlettamisella en löytänyt nimiä hotellin asukkaille, joten joudumme tyytymään hyvinkin tieteellisiin "ötökkä" ja "pörriäinen" -määritelmiin.

Tämä pienen ampiaisen näköinen pörriäinen lensi katsastamaan asuntotarjontaa.

Ei ollut mieluinen... Entäs tämä?

No ei, mutta tämä on hyvä. Tässä onkin jo sisustus menossa.

Pörriäinen lensi hakemaan uutta kuormaa. Asunto vaatii vielä pikkuisen lisätavaraa.

Tämä kämppä olikin ihan huomaamattamme varattu.

Ensimmäinen ötökkä, jonka hotellissa näin, oli oikein säihkyvä tapaus: etupää oli metallinvihreä ja takapää metallinkiiltoinen punainen. Ilmeisesti se oli joku kultapistiäislaji. Tässä toinen öttiäinen, joita hotellissa on näkynyt muutamia. Jos joku tietää ötököistä enemmän, mielelläni tietäisin näidenkin oikeat nimet.

Nämä tämmöiset liikkuvat niin nopsaan, ettei tämän parempaa kuvaa ole vielä saatu napattua.

Töyhtöangervo on nyt parhaassa kukassa ja siinä riittääkin vilskettä. Kimalaisia, kukkakärpäsiä ja kovakuoriaisia on monen kokoisia ja näköisiä. Välillä siinä näkyy myös perhosia.

Ilmeisesti karttaperhonen? 

Kulta- tai kuparikuoriainen.

Jänikset ovat säännöllisiä vierailijoita pihallamme. Nyt yksi pitkäkorva on löytänyt kasvimaamme lisäksi myös kukkapenkit. Kasvimaalle kävin kuvien ottamisen jälkeen ripottelemassa valkosipulijauhetta, kun ei näytä pupulle enää riittävän reunimmaiset herneet ja porkkanat, vaan niitä pitää kurotella jo keskempää penkkiäkin. Aamulla huomasin, että karpaattienkellosta oli syöty avonaiset kukat ja isoimmat nuputkin. Onneksi lehdet ja pienemmät nuput jäivät tällä kertaa rauhaan.

Tässä tutkaillaan pinaattipenkkiä. Ehdittiin onneksi kerätä jo yhdet lettutarpeet itselle.

Talttahampaat pois minun kärhöistä!

Olisin mieluummin katsellut niitä sinisiä kukkia...

Ja sitten siihen DIY-projektiin: meidän oli tarkoitus viritellä talon katolta sadevedenkeräysjärjestelmä nyt, kun sivupiha on kaivettu auki. Vesiletkun olisi saanut piiloon maan alle ja keräystynnyrin tontin rajalle rinteeseen. Hommahan lähti menemään pieleen jo siinä vaiheessa kun pari viikkoa sitten lähdettiin etsimään sopivaa sadevedenkerääjää: ne olivat loppuneet sekä liikkeestä että keskusvarastosta (miten kummassa? Eihän niitä tällaisena kesänä kukaan varmaan tarvitse...).

No, toisesta liikkeestä löytyi vastaava, mutta asennettaessa huomattiin, että se ei käynyt suoraan syöksytorven liitokseen, vaan falskasi vedet seinille. Syöksytorvi olisi pitänyt katkaista, jotta se olisi toiminut niin kuin pitää ja siihen emme rohjenneet tylsällä rautasahalla ruveta. Se jos olisikin mennyt pieleen, niin olisi pitänyt lähteä vielä rautakauppaan! Koska sadetta on ennusteiden mukaan luvattu lähipäiville eikä isännällä ollut kuin yksi vapaapäivä, oli joku keräyssysteemi kuitenkin kehiteltävä. Lopputulos ei hivele silmää, mutta eipä sen tarvitsekaan, sillä kyhäelmä laitettiin liiterin ränniin metsän puolelle roikkumaan. Testattu on: toimii!

Ämpäriin porattiin letkunmentävä reikä ja asennettiin kerääjä sisälle. Liitokset tiivistettiin silikonilla. Letkun olisi voinut laittaa järkevämminkin ämpäriin kiinni, mutta tähän oli tyydyttävä, kun ei varastossa sopivampaa tavaraa tähän hätään ollut.

Ämpäri roikkumaan rännistä ja sadetta odottelemaan. Sininen putkenpätkä on estämässä letkun taittumista.

Letkun toinen pää on tynnyrissä, jolle on tehty koroke sivupihalta kaivetuista nurmiturpeista. Aidanpätkä toimii väliaikaisena näköesteenä. Tynnyristä puuttuu vielä hana, mutta korkkia löysäämällä saa toistaiseksi valutettua ämpäriin vettä.

Mietintämyssyyn jäi vielä sadeveden talteenottosysteemi talon katolta, mutta tällä ratkaisulla pärjätään ainakin toistaiseksi. Jos heinäkuusta tulee samanlainen kuin touko-kesäkuusta, jokainen talteen otettu sadevesilitra tulee tarpeeseen.