Kivivimman alkulähteillä

Olemme olleet muutaman päivän vierailulla vanhempieni luona. Sain luvan esitellä hieman äitini puutarhaa, jonka tekemisessä olen itsekin ollut vuosikaudet mukana. Tässä postauksessa näytän omien kätteni jälkiä niiltä ajoilta, kun asuin vielä kotona. Pääsettekin samalla hieman näkemään, missä puutarhakärpänen, tai pikemminkin niiden lauma, minua puraisi.

Vanhempieni pihalla maaperässä on enemmän kiviä kuin multaa, joten niille oli keksittävä jotain käyttöä. Kivien pyörittely jäi jossain vaiheessa jotenkin kummassa minulle... tai ehkä vyörytin sen itse omaksi tehtäväkseni eikä kukaan estellyt. Isommissa projekteissa toki perheeni miesväki on tullut koneineen apuun. Yksi niistä on istuskelupaikka vaahteran alla. Istumakivellä on pituutta parisen metriä ja sen edessä oleva kivi on suunnilleen 1,5*1,5 metrin kokoinen.

Tämä penkki ei petä alta, vaikka koko suku istahtaisi kerralla levähtämään. Taustalla olevat kivet odottavat uutta projektia.

Penkin ja vaahteran rungon välinen alue on peitetty kukkapenkeistä kaivetuilla pikkukivillä.

Konevoimaa on myös käytetty sivupihalla olevalla kivipatiolla, johon on siirretty katseenvangitsijaksi iso kivi. Sen ympärille tein joitakin vuosia sitten nyrkinkokoisista kivistä ympyrän. Kiven päälle sopii useita kukkaruukkuja ja silti siihen mahtuu hyvin pari ihmistä istumaan.

Kiviympyrässä kasvoi aiemmin hopeahärkkiä. Matalat maksaruohot ja hopeahärkki vaeltavat omaan tahtiinsa kivien lomassa.

Näkymä huvimajalle. Kiveys on koottu vanhoista uunikivistä ja pellon pientareille kasatuilta raunioilta löytyneistä kivistä.

Huvimajan ja syreenien väli on myös katettu kivillä. Sieltä löytyy postauksen alussa ollut raparperilaatta sekä muutama mukava yksityiskohta.

Monta neliötä ja yksi hankala nurkkaus vähemmän nurmikkoa leikattavana.

Pallomehiparta viihtyy kivien välissä.

Näinkin voi naamioida ruman betoniharkon.

Patiolla on totta kai nuotiopaikka. Viime talvi taivutteli syreenin oksia vaarallisen lähelle, mutta eipä tämän kevään kuivuudessa avotulta olisi muutenkaan uskaltanut tehdä. Nuotiopaikkaa ei ole muurattu, vaan kivet on vain aseteltu paikoilleen.

Kuivuus on koetellut nuotiopaikan ja syreenien välissä olevia jalopähkämöitä. Nuotion ympärille sopii mukavasti useampikin ihminen.

Tässä oli vain osa vanhempieni pihan kivirakennelmista ja lisää on tulossa, vaikka minä en enää kivivastaavana olekaan. Kivien pyörittely onkin siirtynyt omalle pihalleni, johon on valmistumassa lähiaikoina pari projektia. Niistä kerron myöhemmin lisää, seuraavassa postauksessa esittelen äitini rakkaita pioneja. Iloista juhannusta!