Kasvimaakuulumisia ja uusi kuvakulma

Toukokuun ja kesäkuun alun kuivuudesta ja kuumuudesta sekä kastelijan laiskuudesta huolimatta kasvimaamme ei (vielä) ole hätää kärsimässä. Päin vastoin; tämänhetkinen kasvu näyttää lupaavimmalta koko kasvimaahistoriamme aikana. Valkosipulit ovat venyttäneet vartensa huimiin korkeuksiin ja saivatkin tänään kesän toisen lannoiteannoksensa.

Valkosipulien kanssa kasvaa samettiruusua, esikasvatettu salaatintaimi, pari salviaa sekä punajuurta, jotka ovat vasta itäneet.

Perunoita kylvimme neljään otteeseen, joista viimeisimmät vasta tällä viikolla. Ensimmäisenä kylvetyt alkavat olla "jopa" kymmensenttisiä. Maa-artisokka kasvaa aikamoista vauhtia, sillä varret ilmestyivät maan pinnalle vasta viikko sitten. Herneet kylvimme kahdessa erässä parin viikon välein. Isommat ovat olleet ilman harsoa viikon verran, mutta pienemmillä pidän lintujen takia harson niin kauan, että alkavat tarvita tukikeppejä. Kymmensenttiset taimet saavat olla rauhassa.

Pari perunaa.

Maa-artisokan taimia.

Herneet saivat tuoksuvatun oksista tukiristikon.

Huhtikuun lopussa lumen keskelle tehty koekylvös näyttää ihan hyvältä... kauempaa katsottuna. Läheltä paljastuu, että osa pinaateista tunkee tänäkin vuonna kukkanuppuja ja retiisit keskittyvät lehtien kasvattamiseen. Pinaatit myös itivät todella epätasaisesti. Kivialtaan porkkanat ovat hieman isompia kuin reilu viikko myöhemmin kasvimaan puolelle harson alle kylvetyt lajitoverinsa. Härkäpavut ovat myös hieman isompia kivialtaassa kuin kasvimaan puolella (pari viikkoa myöhemmin kylvetty). Tosin härkäpavuista iti kivialtaassa vain puolet, eli kaksi. Syytä en tiedä. Salaatit itivät todella hitaasti, joten niissä eroa ei juuri ole, vaikka kasvimaalle salaattia kylvettiin yli kaksi viikkoa myöhemmin. Jos kivialtaassa olisi ollut harso koko ajan, olisivat kylvökset varmasti huomattavasti kookkaampia. Ensi vuonna taidan kokeilla aikaista kylvöä harson kanssa.

Kivialtaan kylvös. Oikeassa ylänurkassa pikkubasilikan taimi, jolle en muuta paikkaa keksinyt.

Kivikkorinteessä talvehtinut timjami sai keväällä siirron kasvimaan lähelle ja on nyt kukassa. Ainoa kesäkurpitsamme alkoi olla jo turhan kookas pikkuruukkuunsa, joten istutin sen viimevuotiseen kompostikasaan. Myös marjasadosta näyttää tulevan ihan mukava.

Timjami kukkii.

Kesäkurpitsassa on jo pieniä nuppuja.

Punaherukan oksat näyttävät tältä. Nyt sopivasti vettä taivaalta, kiitos, etteivät karise.

Piharemppa edistyy hissun kissun, välillä kärryllinen multaa tuonne, hiekkaa sinne ja sepeliä tänne. Etupihan pensaat saivat alleen kerroksen sanomalehtiä ja sen päälle risuhaketta katteeksi. Ja perusteellisen kastelun toki ennen kattamista. Nyt ei ainakaan puhtaaseen multaan lentele "nurmikolta" voikukan, ratamon ja rönsyleinikin siemeniä. Pensasryhmän päätyyn jäi vielä iso ala tyhjää, joten istutin siihen loput samettiruusut ja kolme kääpiöauringonkukkaa. Siinä olivatkin viimeiset istutettavat kesäkukan taimet, sillä sain eilen istutettua tuoksuvatturinteeseen viimeiset leijonankidat. Yhteensä niitä tuli sinne sata kappaletta. En malta odottaa niiden kukintaa!

Seinän vierus sai kerroksen sepeliä. Kiveys ei ole edistynyt yhtään, mutta multakasa on jo pienempi. Istutetut kesäkukan taimet katoin ruohosilpulla.

Tontin rajalla olevia kukkapenkkejä katsotaan yleensä pihan puolelta. Tällä kertaa kömmin lasten majapaikaksi kaavailemani pihlajan oksien alle ja kuvasin sieltä. Parin vuoden takainen visio alkaa hiljalleen toteutua.

Kotkansiiven ja soreahiirenportaan (?) välistä kurkitaan takapihalle.

Kotkansiiven ja varjoliljan välistä näkyy varjopenkin kasvillisuutta ja hieman sivupihallekin. Pihlajan oksat kaartuvat katoksi, vaikkei niitä tässä kuvassa näykään.

Kulkureitti pois piilopaikasta kulkee soreahiirenportaiden takaa varjopenkin ja happaman maan kasvien penkin välistä luumutarhaan.

Kesäistä alkanutta viikkoa kaikille!