Kotona taas

Edellisen postauksen pioniloiston jälkeen tuntuu hassulta esitellä oman pihan tapahtumia. Kerron niistä joka tapauksessa, sillä reissun jälkeen oman puutarhan näkeminen ja siellä tapahtunut kasvupyrähdys tuntui niin mukavalle. Ensimmäisenä kotiin palatessa silmiin osuu kivikkorinne. Entisessä tuoksuvatukossa leijonankidat ovat pörhistyneet ja muutama sarvileukoija oli alkanut kukkia. Rinteen alaosassa näyttää jo puskevan uutta tuoksuvattukasvustoa ja jokunen pieni alku oli yrittänyt tunkea leijonankitojenkin sekaan.

Penkin ulkonäkö oli sateen jälkeen hieman rupsahtanut. Kuorma-auto peruutti sepeliä tuodessa reunakiviin, joten nekin hieman vinksottavat.

Karpaattienkello alkaa pian kukkia.

Aurinkopenkin värimaailma on muuttunut vaaleanpuna-violetista tummemman pinkkiin suuntaan, kun isotähtiputket ja tarhakeijunkukat ovat alkaneet kukkia. Pian aukeavat ritarinkannukset, jotka tuovat sinisen eri sävyt penkin takareunaan. Ensimmäinen kukinto olikin jo alkanut aueta.

Aurinkopenkissäkin bellikset olivat hieman kärsineet sateesta. Yllättävän hyvin ne silti jaksavat pitää kukkansa pystyssä.

Ensimmäinen kärhön nuppu löytyi aurinkopenkin 'Xerxes' ('Elsa Späth') -kärhöstä. Myös 'Arabellassa' oli jo pieniä nuppuja.

Keväällä siirretty pieni ritarinkannus ehti aukaista ensimmäisenä kukkiaan.

Kuistin luona oleva keltainen nurkkaus on näemmä levittäytynyt melkein rappuselle asti. Mahdoton leviäjä on tuo keltamaksaruoho. Pitää kurittaa sitä kukinnan jälkeen, jotta kaunis kiveys pääsee paremmin esille.

Päivänliljat ja prinsessaliljatkin alkavat jo kukkia.

Amppelimansikat alkavat punertua.

Etupihan uudessa pensasryhmässä pikkujasmikkeet olivat kukassa. Tuoksu oli todella ihana, makean metsämansikkainen.

Pikkujasmikkeen kukkia.

Kasvimaan suuntaan mennessä vilkaisin hyönteishotellia. Keväällä istutin kesäharson taimia joka väliin, mutta joko tuuli tai jokin otus kävi katkomassa niitä. Onneksi sentään yksi taimi sai kasvaa kukintakokoiseksi. Kehäkukat nojautuvat eteenpäin valoa kohti (tietysti!), mitä en tajunnut istuttaessa ajatella. No, villi ja iloinen siitä pitikin tulla.

Alkuperäisessä visiossa kesäharsoa olisi ryöpsähdellyt joka välistä ja noussut muiden tukemina myös ylöspäin. Tähän on tyytyminen. Onneksi sentään keijunmekot ovat toistaiseksi pysyneet ruodussa.

Kasvimaalla kaikki kasvaa kohisten... paitsi reunimmainen rivi hernettä, jonka joku otus (jänis?) oli käynyt parturoimassa kymmenen sentin sängeksi. Onneksi rikkaruohot sentään loistivat poissaolollaan...

Porkkanapenkki näytti ilahduttavan siistiltä... kitkennän jälkeen!

Ruohosipuli kukkii.

Perunanvarret olivat venähtäneet hurjasti muutamassa päivässä.

Esikasvatetut härkäpavut olivat tehneet jo muutamia pieniä papuja. Maahan kylvetyistä ensimmäiset kukkivat.

Takapihalla ei ollut ihan vielä uusia kukkijoita. Valkean varjopenkin kuunliljojen lehdet keräävät ihanasti vesipisaroita. Äidin puutarhasta sain tuomisina kaksi jouluruusun siementanta, jotka istutin ruukuissaan jalo- ja sulkavaleangervojen väliin. Toivottavasti niistä kasvaa komeasti kukkivat yksilöt!

Kuin pieniä lasihelmiä.

Ruukut ovat suorassa, kamera ei. Viihtykää uudessa kodissanne jouluruusuvauvat!

 Leppoisaa sunnuntai-illan jatkoa!