Niittykuulumisia

Takapihallamme oleva niittyrinne alkaa pikku hiljaa kehittyä. Siellä kukki jo aiemmin keväällä esikoita. Nyt ovat kukintavuorossa mm. hiirenvirna, ahomansikat, puna-ailakki sekä koiranputki.

Hiirenvirna on itsekseen levittäytynyt niittyrinteelle.

Metsämansikoissa on jo pieniä raakileitakin. 

Puna-ailakin siirsin kukkapenkistä viime kesänä. Hyvin näyttää viihtyvän uudessa ympäristössään.

Poimulehteä kasvoi niittyrinteellä jo ennestään.

Koiranputki kukkii niityn takalaidassa. Sekin on itsekseen paikalle ilmestynyt.

Päivänkakkara on nupullaan. Niittyleinikit kukkivat taustalla.

Keväällä kylvetyistä niittysiemenistä on taimella ainakin kolmea erilaista. Itikoita oli kuvaushetkellä niin mahdottomasti, että räpsäisin vain nopeasti kuvat ja toivoin parasta. Yhdestä taimesta en saanut yhtään tunnistettavaa kuvaa, mutta epäilisin sen olevan punapellavaa. Olen ollut ehkä liiankin laiska kastelemaan niittyalueita ja sen huomaa erityisesti etupihalla viimeisimmäksi kylvetyllä niittyalueella. Aikaisemmat kylvökset saivat nauttia viileistä keleistä ja kevätkosteudesta reilusti pidempään ja kasvukin on niissä parempaa. Kunhan saan loput kesäkukat istuteltua, kylvän pariin ruukkuun niittysiemeniä ja siirrän sitten valmiit taimet itämättä jääneisiin kohtiin.

Päivänkakkaranko taimia? Näitä on paljon myös etupihan niittykylvöksillä.

Näitä on myös siellä täällä. Mitä lienevät...

Metsänpohjalla tontin pohjois- ja itäsivuilla kasvaa laajat matot oravanmarjaa, joka on juuri nyt kukalla. Näin lapsiperheen kannalta on harmi, että kasviin tulevat punaiset marjat ovat myrkyllisiä. Pitää vain takoa pieniin päihin, ettei pihalta saa syödä mitään ilman lupaa.

Kaunis, mutta myrkyllinen maanpeittäjä.

Huomasin samalla itikoidensyöttöreissulla tontin reunalla yhden valkokukkaisen lemmikin. Taidan siirtää sen turvaan johonkin kukkapenkkiin, ettei isäntä huomaamattaan parturoi sitä ruohonleikkurilla.

Voikukkien ja heinän keskellä sinnitteli näin suloinen ilmestys.

Mukavaa sunnuntaita!