tiistai 3. heinäkuuta 2018

Esittele ongelmapaikkasi -haaste

Tämä haaste kysyy rohkeutta (ja kestävää kameran linssiä). Haasteena on esitellä pihaltasi kohta, jota hädin tuskin itsekään siedät silmissäsi.

Miksi tällainen haaste?
-Voit näyttää, että upeimmallakaan pihalla kaikki ei välttämättä ole täydellistä.
-Kun otat ongelmastasi kuvia ja esittelet sen muille, voit hyvinkin saada idean, millä ongelmasi on ratkaistu.
-Uudet silmät näkevät paremmin, eli jos et itse keksi ratkaisua, muilla on kommenteissa mahdollisuus heitellä uusia ideoita ja auttaa sinua suunnittelemaan ongelmakohdastasi täydellinen.

Uusien ideoiden ja ajatusten toivossa esittelen teille oman puutarhani häpeäpilkun. Se alkaa "houkuttelevasti" vihjailla olemassaolostaan heti, kun tullaan etupihalle ja katsotaan vähääkään aurinkopenkin ja keltaisen nurkan suuntaan. Kun toteutan suunnitelmani aurinkopenkin laajennuksesta pitkin aidan viertä kohti talon nurkkaa, väliin jäävä nurmikäytävä oikein imaisee suoraan rumuuden syövereihin.
Hmm... mitäs tuolta löytyy?
Aijai, alkaa näyttää pahalta. Vilkaisenpa ensin aidan yli.
Aidan takana on muutaman metrin levyinen kaistale kunnan pusikkoa, joka vain odottaa tilaisuutta päästä hyökkäämään aidan läpi meidän pihalle. Lajivalikoimassa on vadelman, juolavehnän ja puuntaimien lisäksi sellaisiakin "ihanuuksia" kuin punakoisoa ja konnanmarjaa, joita en haluaisi näin lähellä lapsiperheen pihaa olevan ollenkaan.
Naapuri on peittänyt omalta puoleltaan kunnan pöheikön taustalla näkyvällä tuoksuvattuaidanteella. Kohta sekin rymistää tänne!
Kun aita päättyy, koko ryteikkö vattupuskia, heinikkoa, leskenlehtiä, pihlajan kantovesoja yms. iskee suoraan silmille. Mikään tällä pitkällä, varjoisalla ja kapealla kujalla ei ohjaa katsetta mukavampiin maisemiin. Jalan juuressakaan ei kasva pelkkä sammal, vaan sen seassa on leskenlehteä, juolavehnää rönsyleinikkiä ja valvattia.
Kaukana suoraan edessä kuusen juurella on pensashanhikkeja, mutta niistäkään ei vielä ole katseenvangitsijaksi.
Vasta kun päästään talon nurkan kohdalle, alkaa näkyä takapihan istutuksia...
...paitsi jos erehtyy katsomaan ensin vasemmalle.
Kun saa silmät irti vasemman laidan ryteiköstä ja pään kääntymään, alkaa helpottaa.
Huuh, syvä helpotuksen huokaus! Melkein tekee mieli pistää juoksuksi, että pääsee nopeammin pois kauhujen kujalta.
Ainoa lohtuni on tällä hetkellä se, ettei tuolla seinällä ole ikkunaa. Jos olisi, pitäisin varmasti verhot kiinni ympäri vuoden!

Haasteen säännöt:
1. Kerro postauksessasi haasteen aloittaja (Minna / Hiidenkiven puutarhassa)
2. Tässä haasteessa on oltava joku pihasuunnitteluun liittyvä asia. Ongelmakohdan koolla ei ole väliä, mutta mitä kamalampi sitä parempi ;)
3. Haasta 1-3 täydellisen pihan omistavaa bloggaajaa.

Haastan seuraavat blogit esittelemään täydellisten puutarhojensa ongelmakohtia (onkohan niitä edes?):
Puutarhan Lumo
Tuplasti Terapiaa
Pikkuinen puutarhani

Jos sinulla on jo täydellinen piha (tai haluat luoda meille illuusion siitä), haastetta ei ole pakko ottaa vastaan. Ja toki haasteen voi napata vaikkei sinua olisi haastettukaan. Toivon, että näemme kerrassaan upeita muodonmuutoksia sitten kun ongelmapaikat on korjattu!

15 kommenttia:

  1. Mainio idea tämä haaste <3 Minun silmääni tuo paikka ei näytä rumalta, mutta jos tulee jokin vinkki mieleen, miten sitä voisi parantaa, niin kommentoin vielä uudelleenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Minulle tuossa on ehkä se, että en vain keksi, miltä se voisi joskus näyttää ja sitten huomaan vain sen viat. On meillä muitakin "rytöläjiä" ja paikkoja, jotka mieluummin jättäisi esittelemättä, mutta niiden parantamiseksi minulla on jo jonkinlainen visio. Niinpä näen ne mielessäni kauniimpina, mitä ovatkaan.

      Poista
  2. Oivallinen idea. Olen varma, että löhes jokaisessa puutarhassa on ongelmapaikkansa ja rytökulmansa. Ongelmapaikkoja ei tule kuvattua ja usein huomaan sulkevani ne jonnekin tietoisuuden ulkopuolelle, ehkä siinä uskossa ja toiveessa, että ne siten korjaantuisivat. Ongelmapaikkoja löytyy siis omastakin pihasta useampi. Joidenkin paikkojen osalta tilanne muuttuu ja vaihtelee. Esimerkiksi tämän kesän kuivuus on vienyt kasveja ja tehnyt aukkopaikkoja, mikä osin näkyy yleisilmeessäkin.

    Meillä on samantyyppinen kuntaraja talon päätypuolella. Ennen harmitti sakean ja huonokuntoisen metsikön varjostavuus. Nyt metsikkö on poissa, mutta kunnan puolelta vyöryy miljoona lepän ja vaahteran tainta, vattuja ja muuta, josta en niin välittäisi. Kunta ei ole budjetoinut rahaa maisemointiin, alueelle piti jättää puita, jotka osoittautuivat huonokuntoisiksi ja kaikki kaadettiin. Olen putsannut trimmerillä metrin kaistaa tontimme rajalta kunnan puolelle. Kohta pitää hommata tehokkaampi trimmeri, jolla lepän ja vaahteran taimet saisi paremmin nurin. Vaahtera kasvaa kesässä hurjaa vauhtia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meiltä löytyy toiselta puolelta pihaa vaahtera ja sen siementaimia sankoin määrin. Ne saa nyppäistyä helposti heti kun itävät, mutta annapa jäädä kuukaudeksi: juuret ovat tehneet umpisolmun isojen puiden juurakoiden kanssa ja päättäneet pysyä paikoillaan, vaikka miten nyhtäisi! Pitäisi varmaan itsekin käydä kurittamassa risukoita. Metsään rajautuvassa tontissa on etunsa ja oma rauhansa, mutta lisäbonuksena taitaa aina olla jotain ylimääräisiä riesojakin :D

      Poista
    2. Juuri niin, jos vaahteravauvat nyppäisee pikkuisina pois, se onnistuu. Vaan annapa niiden kasvaa muutama sentti korkeutta, niin juuret ovat varmaan Kiinassa saakka ja nyhtäessä käsiin jää lähinnä lehdet. Välillä niitä vaahteravauvoja löytyy kukkapenkeistäkin. Sinne ne piiloutuvat perennojen joukkoon ja yrittävät salaa päästä kasvun alkuun. Kunnan metsikön kaatumisen jälkeen meidän pihalle on alkanut ilmaantua lepän taimia. Niitä saa alituiseen käydä nyhtämässä. Ilmestyvät kuin tyhjästä. Kuulin, että sitä riesaa voi kestää muutaman vuoden ennenkuin kaadettujen puiden maahan jääneistä juurista loppuu voima työntää uutta kasvua.
      Kaikilla asioilla on todellakin hyvät ja huonot puolensa. Ei niistä miinuksista kannata hermojaan menettää, vaikka ajoittain rassaavatkin.

      Poista
  3. Hauska haaste, varmasti joka pihalta löytyy kohta, joka ei omaa silmää miellytä. Asumme myös kunnan metsään rajatulla tontilla ja ilman aitaa. Olen tietoisesti "siistinyt" harventamalla rumaa pusikkoa ja trimmeriä/ruohonleikkuria apuna käyttäen kohtia, jotka paljastuvat suoraan omalle pihalle. Ei liene kenelläkään sanomista, jos siistii muutaman metrin, leikataanhan tienvieretkin paljaiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännitin hieman, miten tällainen haaste otetaan vastaan, mutta huoli taisi olla turha :) Itse kysäisin varmuuden vuoksi ensimmäisenä kesänä täällä kunnanpuutarhurilta luvan mm. pihlaja-angervopusikon raivaamiseen (sekin on suurimmaksi osaksi kunnan puolelle levinnyt) ja tänä keväänä tuoksuvatukon korvaamisesta istutuksilla ja lupa tuli saman tien. Uskoisin, että myös muita pusikoita saa siistiä kohtuullisessa määrin. Minua häiritsee meidän ongelmapaikassa ryteikön lisäksi se, että etupiha houkuttelee kävelemään sinne eikä sieltä sitten löydykään muuta kuin pitkä kuja. Jospa siihen keksisi vielä jotain kivaa :)

      Poista
  4. Kiitos haasteesta. Puutarhassamme löytyy kyllä paikkoja, jotka eivät suuremmin hivele silmää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä. Vaikea uskoa, että sinun puutarhassasi sellaisia olisi :)

      Poista
  5. Ongelmapaikkoja löytyy varmasti melkein kaikilta ja tosiaan niiden kuvaaminen ja muutostöiden alkaminen joskus saattaa jäädä tulevaisuuteen. Kiva haaste!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa tästä haasteesta lähtisi liikkeelle hienojen muutosten vyöry :)

      Poista
  6. Minä ajattelin katkaista naapurin villivadelma-, selja- ym. vyöryn pensasruusuilla. Saa nähdä muutaman vuoden kuluttua, miten onnistuin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että meidänkin naapuri on istuttanut tuoksuvatukkaa juuri siitä syystä omalle rajalleen, sillä tuota ryteikköä ei pidä kurissa mikään hentoisempi :D Sinulle tulee kyllä kauniimpi ja paremmantuoksuinen raja-aita, kunhan ruusut pääsevät kunnolla kasvun vauhtiin.

      Poista
  7. Voi tuhannet kiitokset sinulle ihanasta haasteesta! Olen niin hidas reagoimaan näihin, mutta ilahdun toden teolla (vaikka en kyllä lainkaan kuulu tuohon haastekategoriaan täydelliset pihat!) Meillä on kyllä yhtä ongelmakohtaa koko pikku piha, mutten anna sen niin häiritä, luonnonlapsi kun olen. Itse en kyllä näe tuossa sinunkaan ongelmakohdassasi mitään kauheaa, ihana luonto aidan takana ja sinun puolellasi runsaasti tilaa vaikka uudelle kukkapenkille tai istuttaa sitä mitä itse toivot. Aika ihana kohta itse asiassa, minusta kaunis noin paljaanakin kaunis puuaita takanaan. Itse istuttaisin tietysti ihania pensaita, syreenejä, jasmikkeita, ruusuja & niiden alle runsaasti keväällä kukkivia sipulikasveja. Silloin kun on reteä ja kaunis pensasaidanne vastassa niin on aivan sama mitä sieltä olan takaa tunkee. Onnellista kesää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Mukava, että ilahduit haasteesta :) Tässä se taas nähdään: toisen ongelmakohta on toisen silmissä kaunis. Minulla ei luontoa vastaan ole mitään, mutta tietyt holtittomasti leviävät rikkaruohot saavat oikein kylmät inhotuksen väreet kulkemaan selkäpiissä ja aidan taus oikein vilisee niitä. Kukkivat pensaat olisivat ihania, mutta tuohon pitää tarvittaessa saada tiputeltua katolta lunta ja kun väylällä on leveyttä hiukkasen reilu 2m, niin ei siihen oikein mahdu. Ja toinen rajoittava tekijä on valon vähyys: auringonvaloa tuolla kujanteella nähdään vasta iltakuuden jälkeen. Aidan takana olisi aurinkoisempaa, mutten usko, että kaupungin maalle voisin mennä noin vain syreenejä ja jasmikkeita istuttamaan :D Sipulikasvimeri pitää ehdottomasti laittaa korvan taakse, sitä en edes tullut ajatelleeksi. Onnellista kesää myös sinulle!

      Poista

Kiva kun piipahdit blogissani. Jättäisitkö myös viestin käynnistäsi, ilahdun jokaisesta kommentista! Tervetuloa uudelleenkin!