Lapion loma lusittu

Kaksi valkoista pioniunikkoa loistaa kärhökaaripenkin rönsyävässä sekamelskassa.

Eihän sitä avointen jälkeen pitkään joutanut huilimaan, kun alkoi taas lapio huudella tekemisen puutetta. No, eipä se ole päässyt alkukesän jälkeen oikeastaan muihin puuhiin kuin yksittäisiin kasvisiirtoihin avuksi. Alkaahan siinä vähänkään toimeliaampi lapio kyllästyä joutenoloon. Punaherukasta saatiin tänä vuonna ruhtinaallinen kahdeksan desilitran sato, joten puska jouti lähteä viimeiselle matkalleen. Ei se kyllä helpolla periksi antanut. Ei uskoisi, että niin hyväjuurinen kasvi voisi olla niin vaivainen ja tautinen kuin punaherukkamme oli! Kesällä poistettu viherherukka oli aivan toista laatua, sillä sehän lähti melkein puhaltamalla irti ja haperoiksi lahonneita juuria ei saanut vetämällä ehjinä pois maasta. Punaherukankin juuret piti kaivaa, sillä vetämiseen olisi tarvittu työhevonen eivätkä ne suostuneet katkeamaankaan. Viimein puskan oli kuitenkin annettava periksi, kun kaivoin maat ympäriltä ja katkoin paksuimpia juuria oksasaksilla poikki.

Punaherukka kärryssä ja loput ämpärissä, 'Vilma' sen oikealla puolella punaherukan entisellä paikalla.

Mahdollisen tautiriskin vuoksi päädyin kaivamaan myös kolme kottikärryllistä maata punaherukan kuopasta pois ja vaihtamaan hakkeetkin. Uutta multaa ja haketta sain vanhan viherherukan tilalle istutetun 'Vilman' kohdalta. Vähän hölmöltä tuntui siirtää maata pari metriä ensin yhteen suuntaan, sitten toisesta kohdasta saman verran takaisin ja lopulta ensimmäisen paikan mullat toisen kuopan täytteeksi. Kumpikin kottikärryistä oli myös täytetty milloin milläkin aineksella, ettei tarvinnut kaikkia maahan läjittää. Lopulta homma oli valmis ja pääsin mittailemaan mansikkamaan paikkaa. 

Entinen mansikkamaa ja sen vieressä läjissä punaherukan multaa, haketta ja kivituhkaa sekä 'Vilman' entinen asuinsija. Karoa haukotuttaa emännän touhut.

Penkkirivien paikkojen päättämisen jälkeen alkoi kivituhkan rapsuttelu. Ensin kivituhkat piti saada mansikkapenkkien kohdalta tarkasti pois, jotta pääsi kääntämään maata. Sanomalehdillä ja kivituhkalla kattaminen on selvästi auttanut vuohenputki- ja valvattiongelmaan, sillä kummankaan juuria ei löytynyt pari vuotta peitettynä olleista kohdista. Pari voikukan juurta löytyi eivätkä nekään olleet kovin elinvoimaisen oloisia. Kyllä se selvästi auttaa näännyttämisessä, jos käy napsimassa kivituhkan läpi puskeneet lehdet pois. Viime syksynä peitetty alue ei ollut aivan niin hyvin maatunut, mutta eipä siinäkään paljoa ollut kitkettävää.

Homma etenee. Oikeanpuoleinen penkki tuli aika lähelle 'Vilmaa', mutta eiköhän tuosta mahdu kummatkin marjat keräämään. Pienessä tilassa on tehtävä kompromisseja suuntaan jos toiseenkin.

Mansikkariveihin tarvittiin lisää multaa, joten päädyin tutkimaan, voisiko viimevuotista puutarhakompostia jo käyttää. Varmaan sieltä jokunen siemenrikka (=miljoona) nousee, mutta muuten multa vaikutti oikein hyvältä, vaikka vähän etuajassa sitä otin käyttöön. Ripsautin pikkuisen kalkkia ja syyslannoitetta mullan sekaan ja vasta jälkeenpäin muistui mieleen, että mansikan satomääriä voi parantaa pieni typpilisä syksyllä. Googlailun perusteella sen aika olisi syyskuun alussa. Taisi jäädä tältäkin vuodelta tekemättä moinen toimenpide kun tuli se syyslannos laitettua. Kaivoin mansikat mahdollisimman isoilla juuripaakuilla ylös ja istuttelin uuteen penkkiin. Nyt saivat asianmukaiset istutusvälitkin (35-40cm). Isoimpia lehtiä leikkasin lopuksi pois, jotta taimet eivät haihduta liikaa näin lämpiminä päivinä. 

Tähän pisteeseen mansikkamaa jäi ennen kuin piti lähteä töihin. Tuonne taakse isompien marjapensaiden väliin jäivät loput mansikat, jotka tulevat tuohon kolmanteen penkkiin. Pääsevät varjosta puolivarjoon.

Mansikkamuovia en halunnut tähänkään mansikkamaahan, mutta jonkinlainen kate väleissä kannattaisi olla pitämässä marjat puhtaina. Tällaisena sadekesänä hiekka ei selvästikään ollut hyvä vaihtoehto, sillä osa mansikoista oli aika hiekkaisia. Oletteko te, joilla on ollut haketta mansikoilla, olleet tyytyväisiä siihen? Toinen vaihtoehto olisi hamppu tai olki. Löytyykö kokemuksia kummastakaan tai onko ideoita vielä jostain käyttökelpoisesta katemateriaalista?

Mansikkapenkkiä kaivellessa mietiskelin samalla, mihin aikanaan istuttaisin näitä äitini pistokaskokeiluja. Joukossa on mm. kolme kärhöä, pari syyssyrikkää sekä nuokkusyreeni.

Loppukevennykseksi muutama sana seuraavan projektin syntyprosessista. Katselin eräänä aamuna ikkunasta takapihalle, kun esikoinen tuli kysymään: "Mitä sinä äiti siinä tuijotat?" Vastasin miettiväni, voisiko tuohon yhteen kohtaan tehdä vielä kukkapenkkiä vai pieneneekö pelikenttä liikaa. Esikoisella oli vastaus valmiina: "Tee vaan kukkapenkkiä. Tuosta kohdasta karkaa aina pallo metsään. Sitten siihen kukkapenkin etureunaan voisi tehdä vielä puusta näin korkean (n.1m) aidan lisäesteeksi." Aidasta en tiedä, mutta suunnitelmat alkavat olla siinä pisteessä, että voisi alkaa jo kaivamaan. Kunhan vain töiltä ja marjankeruulta ehtisi.