lauantai 12. elokuuta 2023

Viikon ihmetyksiä

Syyshortensia 'Prim White' ja loistokärhö 'Voluceau'.
Päivät kuluvat jos jonkinmoisten puuhien parissa ja siinä sivussa kuvia kertyy kameran muistiin kuin huomaamatta. Pää tuntuu kuitenkin olevan vähän jumissa kirjoittamisen suhteen, joten ehkäpä tänään katsellaan vain viikon varrelta kertyneitä kuvia ilman isompia jorinoita.
Jaloangervoa 'Erica' ja taustalla kiiltoleimu.
Jaloangervojen kukinnasta en ole tainnut laittaa juuri minkäänlaista kuvaa, vaikka ne ovat kukkineet jo jonkun aikaa. Ensimmäiset ovat itse asiassa jo lopettaneetkin mutta suurin osa on vielä komeassa kukassa. Ja mikseivät olisi tämän kesän sademäärällä...
'Sinikka'-luumu kelpaa jo kannattelemaan linnunpelättimiä.
Tuli kiire laittaa pensasmustikoille ja herukoille linnunpelättimiä, kun huomasin eräänä päivänä ison parven räkättirastaita naapurin ja meidän herukkapensaiden kimpussa. Tein viime syksynä luumupuiden suojaksi muovikasseista pitkiä nauhoja, jotka kieputin puiden oksille. Otin nauhat satokauden jälkeen talteen ja nyt ne pääsivät suojaamaan marjapensaita. Hyvin ovat marjat pysyneet tallessa eikä ole räksiä tai harakoita puutarhassa näkynyt. Kunhan marjat on pääsääntöisesti kerätty, otan muovipussinauhat varastoon siksi aikaa, että luumut alkavat kypsyä.
Joissakin mustikoissa on oikein hyvin marjoja, toisissa vähemmän. Kuvassa 'Northblue'.
Kokeeksi nostettu valkosipuli. Minun kädessäni, ei lasten.
Nostin eilen ensimmäisen kasvimaalle istutetun valkosipulin. Tähän saakka olen kerännyt ruuanlaittoon vanhalle kasvimaalle itusilmuista jääneitä jämiä, jotta ne alkaisivat pikku hiljaa loppua kukkapenkeistä. Toki arvelin, että valkosipulit olisivat kasvaneet tänä kesänä oikein hyvin, kun vettä on riittänyt ja lannoituksenkin muistin ajallaan. Siitä huolimatta koenostettu sipuli yllätti muhkealla koollaan. Kuvasta kokoa on ehkä vähän vaikea hahmottaa, mutta vaaka näytti 110 grammaa sitten, kun varsi oli pätkäisty kahden sentin mittaiseksi ja juuret leikattu lyhyiksi. Kaupan valkosipulit jäävät niin koossa kuin maussa kakkosiksi. Taidan tänään nostaa kaikki pois, sillä alimmat lehdet alkavat jo kellastua. Viikonlopulle on luvattu poutaista säätäkin, joten sipulien kuivuminen lähtee hyvin käyntiin. Säilyvät sitten pitkälle ensi kevääseen hyvinä.
Jotain pientä mutta kukkien määrästä päätellen hyvin kunnianhimoista: kuunlilja 'Blue Mouse Ears'.
Koivunsiemeniä hämähäkinseitissä. Kuvan keskellä itse hämähäkkikin odottamassa eläväisempää saalista.
Keijunkukkien siemenkylvöksen satoa alakuvissa, emokasvit yläkuvissa.
Kokeilin viime kesänä risteyttää itse keijunkukkia 'Midnight Rose' ja 'Green Spice'. Keräsin loppukesällä vähät siemenet talteen ja kylvin ne talvella kylmäkäsittelyyn. Itämisprosentti oli melko hyvä, joskin osa pienimmistä taimista kuoli matkan varrella. Kuusi taimista on vielä hengissä ja niistä neljä on sen verran isoja, että todennäköisesti selviävät ensi talvestakin, jos vain ei tule mitään poikkeuksellisia olosuhteita eteen. Puolet taimista on yllä olevan kuvan keskimmäisen siementaimen kaltaisia, hieman hopeaan taittavia violetteja näyttävillä lehtisuonilla. Yksi on melko tarkalleen 'Midnight Rosen' näköinen, violettilehtinen vaaleanpunaisilla pilkuilla. Kuvat on vain otettu eri valossa. Viimeistä taimista ei uskoisi kummankaan emonsa jälkeläiseksi. Sen lehdet näyttävät maata tai vaikka kättä vasten katsottuna armeijanvihreiltä mutta vähänkään sivusta, yläviistosta tai valoa vasten katsottuna ne ovat selvästi oranssinsävyisiä. Vasta puhkeamassa olevat lehdet ovat punaisia. Kerrassaan erikoinen yksilö, jonka kasvua seuraan suurella mielenkiinnolla.
Kesäkukkapenkin hyvin osunut trio: pioniunikko, kehäkukka ja leijonankita, jonka kukkien keskellä on samaa sävyä kuin kehäkukissa.
Keijunkukkien siementaimien lisäksi myös kesäkukkapenkissä on ollut mielenkiintoista seurattavaa. Yllä olevan kuvan vasemmassa ylänurkassa olevia leijonankitoja olen seuraillut hyvin tarkkaan, sillä jostain syystä yksi kukkavarsista vain venyi ja venyi pituutta. Tyveltä lähteneet haarat kukkivat kehäkukkien korkuisina mutta valkoisen aitatolpan vasemmalta puolelta hyvin tarkkasilmäiset voivat bongata pari  lehtitupsua ja niiden välistä nousevan varren. Sitä kun seurailee noin 80cm:n korkeudelle, osuu ensimmäisiin kukkiin. Monsterivarren latva huitelee reilusti yli metrissä. Onko meillä maaperässä jotain kummallista vai muuttuuko siementen perimä pussinpohjalla kylvöä odotellessa, kun vuosi toisensa jälkeen saman siemenerän 'Potomac Lavenderit' keksivät toinen toistaan erikoisempia juttuja? Kukkien väreissäkin on nyt kolmea erilaista variaatiota. Ymmärtäisin asian paremmin, jos kylväisin joka vuosi edellisenä kesänä omista kukista kerättyjä siemeniä. Nyt kuitenkin kaikki ovat tismalleen samaa tavaraa, vuosi vuodelta vain vanhempina.
Kasvun ihme: metrinen leijonankita. Ottiko kenties mallia maa-artisokista?
'Polish Spirit', jonka ensimmäisessä avautuneessa kukassa on merkkejä alkukesän kylmästä.
Kerroin kesäkuussa kärhöjen hallavaurioista (muistinvirkistystä täällä). Silloin ei ollut vielä yhtään vihreäksi muuttunutta kukkaa auki ja kun niitä ei näyttänyt tulevankaan, luulin kärhöjen selvinneen alkukesän pakkasista. Osa värinmuutoksilla aiemmin reagoineista kärhöistä ei tosin ollut hallahöiden aikaan vielä edes kasvussa, joten ne tietenkin kukkivat aivan normaalisti. 'Polish Spirit' lähti kuitenkin aikaisin keväällä kasvuun ja nyt kun ensimmäinen kukka vihdoin aukesi, siinä olikin selvästi vihreää väriä ja vielä epämuodostuneita terälehtiä. Nyt samaan versoon avautuvat kukat näyttävät olevan normaaleja mutta seurailen vielä, miltä näyttävät muiden versojen ensimmäiset kukat kunhan niidenkin nuput alkavat aueta.
Päivän kärhöksi valitaan loistokärhö 'Elsa Späth'.
Sanainen arkku näyttikin sitten ihmeesti aukeavan loppua kohti eikä tullut pelkkää kuvakierrosta tästäkään postauksesta. Nyt taidan lähteä kerryttämään uusia kuvia kameran muistikortille, sillä öisen sateen jäljet ovat hävinneet sen verran, että perhoset ovat päässeet liikkeelle. Purppurapunalatvalla ja punahatuilla näyttääkin olevan melko vilkasta lentoliikennettä, jota on ihan pakko lähteä tutkimaan tarkemmin. Aurinkoista viikonloppua!

12 kommenttia:

  1. Joskus tuntuu tulevan syystä tai toisesta erilaisia kasveja kuin siemenpussissa luki. Joskus piti tulla n 80 senttisiä kosmoskukkia, ne olivatkin noin metrin pidempiä, mitä piti. Useimmiten minä en lue kunnolla pussin kylkeä, mutta auringonkukissa ainakin on helposti tullut myös jotain muuta, mitä piti. Sinä jaksat tehdä paljon kaikkea siemenkokeiluja. Kiva seurata, mitä keijunkukista tulee isompana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekaannuksia sattuu tosiaan välillä ja myös kasvuolosuhteet voivat vaikuttaa ainakin kasvin kokoon. Joskus yllärit ovat iloisia, joskus eivät. Minusta on hauska kokeilla kaikenlaista.

      Poista
  2. Jopa on valkosipulilla mojova koko! Ihanan näköinen, namskis. Mustikoistasi olen todella kade, sillä oma Northblue kuivatti kaikki marjansa heinäkuussa. En tietenkään muistanut kastella sitä lähes ollenkaan kuivuusjaksojen aikana. Ehkä ensi vuonna... mutta sen ruskavärin takia toisaalta koko kasvin ostinkin.
    Ihana kesäkukkatrio! On kyllä kauniin värinen leijonankita, joskin mystinen. Viskelin takaisin lähettämäsi siemenet kukkapenkkiin joskus keskikesällä, kun yhtäkkiä muistin ne, toivottavasti edes joku tulee kukkaan.
    Ihan mielettömän hienoja keijunkukan omia risteytystaimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nostin iltapäivällä loputkin ja aikamoisia möllyköitä sieltä löytyi. Toisessa lavassa oli pienempiä mutta siinä olikin hiekkaisempi kasvualusta. Valkosipuli selvästi nauttii oikein tuhdista mullasta.
      Harmi, ettet saanut mustikoita mutta komea syysväri kyllä korvaa pienen mielipahan moninkertaisesti. Pensasmustikka on sen verran pienijuurinen, ettei oikein tykkää kuivuudesta.
      Pidetään peukkuja, että sinullakin kukkisi edes joku leijonankidoista. Tuo väri oli ihan kiva, vaikkei ollutkaan ihan sitä mieluisinta. Ei kuitenkaan kamalinkaan ilmestys. Etupihalla on yksi melko räikeä tapaus, josta en oikein pidä.

      Poista
  3. Jälleen yksi kokeilu, jota on jännä seurata ja nähdä, miten käy keijunkukkiesi. Mistä ihmeestä ammenat kaikki ideat ja järjestät aikaa niiden toteuttamiselle? Olet oikea kasvimaailman naispuolinen Pelle Peloton.
    Aikamoinen valkosipulimötikkä. Meilläkin tuli niistä hyvä sato. Vuosi sitten kaikki mätäni, mikä ilmeisesti johtui kevättalven jääkannesta. Nostin tänään punajuuret. Isoja ovat ja yksi niistä on pakko punnita, kun möhkäle ei meinannut kouraan mahtua.
    Missä vaiheessa kukat alkavat kärhöihin kehittyä? Epäilen kuivuuden olevan suurin syy kärhöjeni vaisuuteen ja kukkien rikkonaisuuteen. Voiko myös kevään kylmyydellä olla osuutensa, kuten aiemmassa kärhöjutussasi epäilit? Sekä Hagley Hybrid että Mme Julia Correvon olivat jo kasvussa, kun täällä tuli tosi kylmä jakso. Kummankin kukissa on paljon vioituksia.
    Lauantai alkaa olla jo illassa. Mukavan kukkaisaa sunnuntaita sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikein tiedä, mistä noita ideoita oikein tulee. Päähäni vain pälkähti kokeilla, saisiko keijunkukkia risteytettyä itse ja millaisia jälkeläiset mahtavat olla. Siinähän nuo taimet menivät muiden taimikasvatusten mukana.
      Minun punajuureni eivät vielä koolla huimaa mutta sadosta on kuitenkin tulossa parempi kuin viime vuonna, jolloin yksikään ei kasvattanut kunnon mukulaa. Valkosipulisadosta tuli tänä vuonna oikein hyvä. Nostin iltapäivällä kaikki ja isoja möllyköitä oli todella monta. Pienimmätkin olivat selvästi isompia kuin kaupan valkosipulit.
      Luin aikoinaan jostain englanninkielisestä artikkelista noista hallavioituksista ja ilmeisesti verson kärjessä olisi nuppuaihe valmiina jo melko pian kasvun alettua. Niinpä alkukesän hallayö voi hyvin olla syypäänä jopa pari kuukautta myöhemmin avautuvan kukan vaurioihin. En ole huomannut, että vaurioita olisi syntynyt silloin, jos kärhö on vasta ilmestynyt mullasta esille mutta lajikkeesta riippuen jo parinkymmenen sentin mittainen verso voi olla arempi kylmälle. Yksi teoriani on myös se, että jos lehdet ovat vasta auenneet sivuille verson kärkeä suojaamasta, silmu voi ottaa herkemmin osumaa kylmästä. Teoriaa voisi tutkia perusteellisemmin mittaamalla ja kuvaamalla kärhöt juuri ennen alkukesäistä hallayötä ja seuraamalla kukinnan alkaessa, mihin lajikkeisiin on tullut minkäkinlaisia vaurioita. Ehkä otankin sen ensi kesän projektiksi.
      Tuskin ehdit tätä lukemaan enää tänä iltana, joten kukkaisaa sunnuntaita sinullekin!

      Poista
    2. Mielestäni tuo lukemasi teksti kärhön hallavioituksesta käy järkeen. Monet kärhöt pukkaavat vartta jo paljon ennen varsinaisten nuppujen ilmestymistä. Täytyykin jatkossa aloittaa kärhöjen seuranta jo heti niiden herättyä ja laittaa samalla sää/lämpötila muistiin. Vaikka vahinkoja ei voisi estää, ainakin tietäisi syyn niille.
      Suurin punajuureni painoi 469 g. Tänään sekin pääsi etikkaliemeen.

      Poista
    3. Tarkemmassa seurannassa selviäisi myös, missä menee kärhöjen pakkasenkeston raja. Pitääpä ihan mielenkiinnosta laittaa asia muistiin ja seurata ensi vuonna kärhöjä sillä silmällä.
      Olipa muhkea punajuuri!

      Poista
  4. Olet kyllä sangen viitseliäs, kun risteytät jopa keijunkukkia.
    Ihanasti kukkivia jaloangervoja jotka ovat suuria suosikkejani.
    Minulla 'Polish Spirit'in kukat ovat paljon tummemmat, eli sinivioletit. Kukinta lähti tänä vuonna hieman hitaasti käyntiin, mutta hyvä, että on kuitenkin hengissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on kiva kokeilla kaikenlaista. Sinulla onkin paljon erilaisia jaloangervoja. Komeasti ne olivat sinullakin kukassa, kävin kurkkaamassa postauksesi mutta en tainnut ehtiä kommentoimaan mitään.
      Kuva vääristää 'Polish Spiritin' värin paljon punaisemmaksi mitä se on oikeasti. Kyllä tuo minunkin kärhöni on selvästi tumman sinivioletti. Ei ollut aikaisimmasta päästä minunkaan 'Polish Spiritini' mutta se suotakoon nuorelle kärhölle. Kukinta alkoi kuitenkin aikaisemmin kuin viime kesänä. Ehkä se alkaa ensi vuonna taas pikkuisen aiemmin.

      Poista
  5. Siementaimien kasvua on mukava seurata. Minulla on menossa happomarjojen jälkeläisten seuranta, osa hyvinkin mielenkiintoisen värisiä. Voluceau näyttää olevan täynnä kukkaa, enempää ei mahtuisi. Miten komea valkosipuli, meillä huomaa kuivuuden vaikka kastelin taimia. kastelu ei koskaan vastaa sitä, että taivaalta tulisi riittävästi vettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Happomarjoilla onkin herkullisia värejä ja sitten jos varioivat yhtä lahjakkaasti kuin nämä minun keijunkukkani näyttävät tekevän, sinullakin on hyvin mielenkiintoista seurattavaa siellä.
      'Voluceau' kukkii todella yltäkylläisesti tänäkin vuonna. Se ei ole pettänyt vielä kertaakaan.
      Tänä kesänä valkosipulit onnistuivat todella hyvin. Pienimmätkin olivat kaupan valkosipuleita suurempia ja nuo isoimmat oikeita järkäleitä. Selvästi ne tarvitsevat reilusti kosteutta ja vahvan maan kasvaakseen suuriksi.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!