Yksi teko hyönteisten hyväksi

Urban Farming -blogi haastoi kaikki puutarhabloggaajat tekemään puutarhoissaan yhden hyönteisiä auttavan asian ja kertovan siitä blogissaan. Yhden puutarhan touhut vaikuttavat pieneen alueeseen, mutta jos jokainen tekee jotain pientä, niistä yhdessä syntyy iso kokonaisuus. Minä haastan bloggaajien lisäksi mukaan myös kaikki lukijani. Halutessanne voitte käydä kommentoimassa tähän postaukseen, jos saitte inspiraation tehdä jotain hyönteisten hyvinvoinnin eteen.

Kamomilla houkuttelee erityisesti erakkomehiläisiä ja kukkakärpäsiä.

Oli hieman vaikeaa keksiä jotain uutta, mitä meillä voisi vielä tehdä hyönteisten eteen. Tonttiamme ympäröi sekametsä ja puutarhan puolella on lisäksi lahoavia pöllejä, puunrangoista tehtyjä istutusalueiden reunuksia ja puoliavoin puutarhakomposti. En juurikaan siivoa kasvijätettä pois kukkapenkeistä, vaan silppuan niin kuivat varret kuin kuihtuneet kukatkin suurimmaksi osaksi kukkapenkkeihin. Jopa rikkaruohoja jätän maanpinnalle kuivumaan auringossa, ellei niissä ole jo siemeniä. Edellämainituissa on tekemistä ja suojapaikkoja jo aika laajalle määrälle erilaisia ötiäisiä. Pölyttäjien ja erilaisten petopistiäisten asuinsijaksi on hyönteishotelli. Puutarhan kasvivalikoimassa on huomioitu erityisen hyvät mesi- ja siitepölykasvit ja luonnonkasveillekin on sijansa. Niistä muuten kasvaa usein hyvässä mullassa erityisen komeita.

Päivänkakkara oli etsiytynyt tarhakeijunkukan sekaan ja saa minun puolestani kukkia siellä ihan vapaasti.

Sen lisäksi, että annan luonnonkasvien hallitusti kasvaa myös kukkapenkeissä, olen tehnyt tontin laidan kuiviin heinikoihin ja esimerkiksi roska-astian viereen hankalasti hoidettavaan luiskaan pieniä ketolämpäreitä. En ole varsinaisesti perustanut niitä millään lailla, vaan siirtänyt nurmikolta, kukkapenkistä tai vanhempieni tontilta erilaisia ketokasveja tai esikasvattanut niitä siemenistä ja istuttanut valmiit taimet muun kasvillisuuden sekaan. Ne eivät ihan joka hetki ole mitään silmäniloja mutta pieninä alueina hetkellisen ränsistyneisyyden kestää helposti. Ketojen kasvillisuus myös muuttuu joka vuosi erilaiseksi. Yhtenä vuonna roskapöntön vierellä olevalla pikkuniityllä kasvoi paljon päivänkakkaraa, tänä vuonna kissankelloa näyttäisi olevan erityisen runsaasti, toisella reunalla on myös enemmän ketoneilikkaa.

Pikkuniityllä kissankellojen ja ketoneilikan kukinta on vasta alkamassa.

Takapihan niittyrinteen laitaan istutin viime kesänä mäkitervakon, joka kukki komeasti kesäkuussa.

Nurmikko leikataan meillä harvakseltaan, jolloin mm. apilat ja niittyhumalat pääsevät kukkimaan siellä. Nurmikkomme sisältää myös hyvin paljon kaikkea muuta kuin nurmiheinää enkä ole systemaattisesti edes pyrkinyt pääsemään eroon ns. rikkaruohoista. Siinä sitä olisikin hermo mennyt jo monesti, sillä joillain paikoin heinänkorsia kasvaa lähinnä mausteeksi ja pääosan vihreydestä hoitavat muut kasvit tai sammal. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä minusta matalana kukkiva nurmikko on jopa kauniimpi kuin ahkeraa hoitamista vaativa paraatinurmi. Kukkanurmikko pysyy myös vihreänä siinä vaiheessa kun nurmiheinät alkavat kärsiä kuivuudesta.

Tässä kohdassa nurmikkoa kukkii apila ja rönsyleinikki. Kimalainenkin pääsi kuvaan.

Toisaalla on niittyhumalaa, joka on myös hyvä pölyttäjäkasvi. Tuulisena iltana otetussa kuvassa ei vain pörriäisiä näy.

Sitten siihen varsinaiseen jutun aiheeseen, eli yksi teko hyönteisten hyväksi. Minkäänlaista vesiastiaa meillä ei ole ollut aiemmin hyönteisille tarjolla (mihin ne sellaista sateisina kesinä olisivat tarvinneetkaan?), joten ideoin hyönteisten juomapaikan kivikkorinteeseen. Astiana on lasitettu saviruukun alunen, jonka keskelle laitoin vielä matalan kiven, niin ei pääse hyönteiset hukkumaan. Toistaiseksi en ole huomannut vesiastialla yhtään ötökkää, tosin eipä nyt ole hirmuhelteitä ollutkaan. Tänäänkin on melko viileää ja pilvistä ja toissapäivänä satoi paljon vettä. Kiven ympärillä pörrää nytkin kymmeniä kimalaisia, joten paikan pitäisi löytyä helposti, jos joku niistä sattuisi janoinen olemaan eikä saisi kukkien medestä janoaan tyydytettyä.

Hyönteisten juomakippo täyttää kivikkotörmäkukilta vapautunutta tilaa. Huomatkaa kivien koloon itsekseen pesiytynyt ketoneilikka.

Loppuun vielä pari hyönteisiin enemmän tai vähemmän liittyvää loppukevennystä. Ensimmäisenä katsotaan kadun pään joutoaluetta, johon yksi valokuitufirma kävi kaivamassa kesäkuun lopulla valokuidun. Olimme tilanneet jo kevättalvella eri firmalta valokuidun, jonka kaivaminen tälle alueelle aloitetaan kai jossain vaiheessa syksymmällä. Kun kuitu oli kaivettu ja maa tasoitettu, katsoin, että onpa hyvä hiekkamaa ketokasveille ja miten helppo tuosta on nyt käydä kaivamassa viimeisetkin nurmet pois ja täyttää koko alue matalilla kukilla. Kivikkorinnettä kitkiessäni siirsin jo sinne eksyneet maitiaisen, ketoneilikan ja keto-orvokin taimet mulloksen päätyyn, kun ajattelin, että ei heinänsiementä keskellä kesää kuitenkaan kylvetä tai jos joku tulee siihen heilumaan, niin käyn sanomassa, ettei tähän meidän päätyyn kylväisi. Mielessäni jo näin itse ripottelevani siihen ketoneilikan ja muiden ketokasvien siemeniä heti kun niitä alkaa kypsyä.

Saitte varmaan kuvailemastani ajatuksesta kiinni? Istutetut kasvit tuossa kohdassa, mitä on kasteltu.

No, ei mennyt kuin pari päivää, niin johan oli tuotu kunnon kerros mustaa multaa ja ripoteltu reilusti ruohonsiementä päälle. Olivat vielä varmuuden vuoksi levittäneet multaa pitkälti vanhan nurmen päällekin, joten puolen metrin hiekkasuikaleen sijaan siellä on yli metrin levyinen mullos. Ja tietysti kaikki tapahtui juuri sinä päivänä, kun olin itse muutaman tunnin käymässä toisella paikkakunnalla! Olisi kai pitänyt aidata pari neliötä ja laittaa isot huomiokyltit, että tämä pääty pörriäisille, kiitos. Saman tien kylvöstä tutkiessani ja hukutettuja kasveja esille kaivaessani ihmettelin pistävää lemua, mikä mulloksesta nousee. Tulimme isännän kanssa siihen tulokseen, että joko multa löyhkää tai sitten turkoosin sinisiksi käsitellyt heinänsiemenet. Toistaiseksi en ole tehnyt asialle mitään, mutta mieli tekisi haravoida multaa siemenineen vähemmäksi ja vaikka tasoittaa sillä yksi taaempana oleva monttu mieluummin kuin antaa nurmen kasvaa tuohon. Toisaalta, jos se meille valokuidun vetävä firma tulee muutaman kuukauden sisällä kaivamaan kadun päätyyn uuden mulloksen, niin siinähän se vastakylvetty nurmikin lähtisi.

Makaaberina loppukevennyksenä ruskohukankorento syömässä sokkopaarmaa (?) valokuidun pään merkkipaalussa.

Jostain syystä paarmoja onkin ollut meillä aika vähän tänä kesänä... No, takaisin aiheeseen palataksemme: millaisia asioita teillä on tehty hyönteisten hyväksi tai saitteko tästä jutusta ideoita, joita voisitte toteuttaa omissa puutarhoissanne?