Kesäkukkapenkki

Kasvimaan ja marjapensasalueen välissä on kapea mullos, johon suorakylvän keväisin kesäkukkia. Periaatteessa tilaa voisi käyttää hyötykasveillekin mutta aidan ulkopuolella ne olisivat rusakoiden saatavilla. Kesäkukkapenkki on varsinkin loppukesällä aika varjoisa, mikä rajoittaa jonkun verran hyötykasvien lajivalikoimaa. Kaikki kun eivät varjossa kasva. Minusta on myös kiva jättää johonkin tilaa villille kesäkukkapläjäykselle, josta voi tarvittaessa käydä hakemassa kukkakimppuihin täydennystä. Alue toimii lisäksi ylimääräisten taimien jemmauspaikkana. Tänä kesänä vähemmän näkyvässä päädyssä on muutama pensaan pistokastaimi ruukuissaan maahan haudattuna. Siellä saavat kasvaa ihan omassa rauhassaan kokoa. Ei niistä kuitenkaan sen enempää nyt kun kesäkukkia piti esitellä.

Valkoinen ruiskaunokki.

Luumunpunainen ruiskaunokki on vaeltanut puutarhassani monta vuotta. Yksittäisiä taimia on ilmestynyt sieltä sun täältä enkä ole niitä kitkenyt pois. Niin hento kasvi ei hautaa mitään alleen ja värikin sopii melkein kaikkien kanssa hyvin yhteen. Kesäkukkapenkissäkin oli vielä viime kesänä pari luumunpunaista, mutta tänä vuonna en ole löytänyt niitä enää mistään. Siemensekoituspussista ilmestyi sen sijaan valkoista ruiskaunokkia. Nätti on sekin, mutta enemmän pidin kyllä dramaattisesta luumunsävystä. Tumma olisi tuonut myös vähän kontrastia tämän kesän hempukkaan värimaailmaan. Ehkä pitää hankkia sen siemeniä ensi vuodeksi.

Iloisenkirjavaa sekamelskaa hieman isommalta alalta.

Älkää välittäkö kuvissa näkyvistä rikkaruohoista tai nauriinlehdistä, jotka taisin vain ohikulkiessani nakata tuohon penkin reunalle maatumaan. Kesäkukkapenkki ei ole ensimmäisenä kitkentälistallani ja kun sekalaisia siemeniä sinne kylvän, niin en uskalla alkukesällä kitkeäkään muita kuin varmuudella rikkaruohoiksi tunnistamiani kasveja. Vesiheinää alan kitkeä siinä vaiheessa kun se kukkii tai uhkaa haudata kaiken alleen. Penkin ja marjapensaiden väliseltä kivituhka-alueelta kitken myös kiireellisyysjärjestyksessä. Pelkkä paljas kivituhka alkaa itää nopeasti joka tapauksessa kaikenlaista rikkaa, joten annan siivosti käyttäytyvien rikkojen peittää sitä hallitusti ja kitken nopeasti riesaksi intoutuvat pois viipymättä. Kivituhka kun ei ole jäämässä alueen lopulliseksi pintamateriaaliksi, vaan on vain väliaikaisesti peittämässä maata. Ja nyt eksyin taas aiheesta.

Kaliforniantuliunikkoa, kehäkukkaa ja mitä?

Tunnistaako kukaan tuota kaikissa näissä kolmessa kuvassa näkyvää vaaleanpunaista kukkaa? Mietin sitä jo viime kesänä mutta en keksinyt, mitä se voisi olla. En ole kovin hyvä tunnistamaan kesäkukkia. Kaliforniantuliunikkokin oli minulle uusi tuttavuus ennen viime kesää, jolloin tutustuin siihen ensimmäistä kertaa. Hentovartiset kukat taipuvat helposti kevyessäkin sateessa maata vasten, mutta poutasäällä ne huojuvat somasti muiden seassa. Niiden kuvaamisen kanssa saa olla tarkkana, sillä kukat ovat auki ainoastaan aamupäivästä ja myöhemmin iltapäivästä, kun aurinko osuu niiden kohdalle. Monta kertaa olen käynyt hetki puolenpäivän jälkeen kameran kanssa kuvaamassa ja todennut unikoiden olevan sievästi supussa. Niin ärsyttävä kuin tuollainen rentoilija ja auringonpalvoja on, niin väri sillä on todella kaunis hailakankeltainen. Kirkkaankeltainen ja räikeä oranssi loistavat poissaolollaan.

Aurinko alkaa jo mennä puiden taakse ja tuliunikoiden terälehdet samalla suppuun.

Tuliunikon kanssa samaa sävyä on tämä kehäkukka. 'Snow Princessin' jälkeläisiä ilmeisesti.

Kehäkukkia olen kylvänyt jo monta vuotta omista kasveista kerätyistä siemenistä. Valikoin jatkoon mieluisimpia sävyjä, mutta kun kehäkukka kylväytyy lahjakkaasti ihan itsekin, niin maasta putkahtelee aina yhtä sun toista sekoittamaan uuden sukupolven perimää. Jos viitsisi, niin ne kirkuvimman oranssithan voisi kitkeä saman tien pois, kun ensimmäinen kukka aukeaa. Niin allerginen niille en kuitenkaan ole, vaan jos tilaa juuri sillä kohdalla on, niin sen kun jää kukkimaan. Kuihtuneita kukkiakaan en aina ehdi leikkelemään pois ennen kuin siemenkodat ilmestyvät, joten oranssit tuskin ovat koskaan kokonaan häipymässä täältä. Kirkkaan keltaista kehäkukkaa ei kesäkukkapenkkiin tänä vuonna tullutkaan, mistä olen ihan tyytyväinen. Se olisikin ehkä ollut vähän liikaa kaikkien hempeiden sävyjen sekä räikeän oranssin kanssa.

Tämä pehmeä, murrettu persikkainen sävy on myös kaunis.

2016 kylvettyjen pioniunikoiden jälkeläisten jälkeläisiä, vaaleanpunainen kesämalvikki (sekä peikonkakkaraa) ja alavasemmalla varmaankin aurankukka.

Pioniunikon siemeniä en ole hankkinut kesän 2016 jälkeen. Ensimmäisinä vuosina hempeän vaaleanpunaista oli paljon enemmän kuin muita sävyjä, vuosien saatossa jäljelle on jäänyt vain puhtaan valkoista ja tummempaa punaista sekä luumunsävyä. En pane pahakseni, kaikki noista väreistä sopivat minulle. Valkoista ei tänä vuonna kesäkukkapenkkiin tullutkaan mutta yhden yksilön löysin aurinkopenkistä. Pitää muistaa kerätä siitä siemenet talteen. Unikoiden kukat ovat kokemukseni mukaan isompia ja useammin kerrannaisia, jos siemenet pääsevät muhevampaan multaan. Unikoita seuraamalla pystynkin vähän päättelemään kunkin paikan kasvuolosuhteita. Tänä vuonna kesäkukkapenkin unikot ovat jo oikean kokoisia toisin kuin ensimmäisenä vuonna, jolloin parinkymmenen sentin korkuiseen varteen tulleet kukat olivat vain parin sentin kokoisia. Pieni kompostilisäys joka kevät tuo siis kuitenkin tulosta. Ehkä ensi vuonna useampi kukista on kerrannaisia.

Kesäkukkapenkki unikoiden kukkiessa.

Hyvin tarkkaan jos katsoo, voi erottaa yllä olevassa kuvassa luumunpunaisen unikon taustalla hentoja tillin kukintoja. Ne vähän hukkuvat vihreään taustaan. Tillille ei ollut keväällä muuta paikkaa, joten päätin kylvää sitä hieman kesäkukkapenkin takalaitaan. Siellä se on sopinut hyvin kasvamaan ja siitä on saanut kerätä satoakin jo moneen kertaan. Kylvin tillin sekaan myös isosudenporkkanaa mutta sen siemenet eivät tainneet itää. Tilli ja sudenporkkana olisivatkin sopineet hienosti yhteen.

Viikko myöhemmin unikoiden kukinta oli ohi. Laitamilla peikonkakkarat kukkivat runsaasti.

Kesäkukkapenkissä on vielä pari kasvia, jotka eivät ole ehtineet kukkaan. Pelkistä lehdistä en niitä ainakaan tunnista mutta ehkäpä kukka sitten aikanaan saa lampun päässä syttymään. Sitä odotellessa voi vaikka ihailla päivän kärhöä, joka on tällä kertaa kesäkukkapenkin kanssa samanhenkinen mantsuriankärhö. Kuten seuraavasta kuvasta näkyy, muissa nuotiopaikan seinäkkeissä ei kovin rehevältä näytä. Kärhö siis näkyy komeasti esteettä joka suuntaan. Tyynellä säällä mantsuriankärhön hunajainen tuoksu leijuu nuotiopaikalla, tuulisemmalla kelillä pitää käydä lähempänä tuoksuttelemassa. Ja tiedättekös, että sitä onkin tullut tehtyä aika ahkerasti viime päivinä!

24.7. kukinta oli päässyt kunnolla vauhtiin.

Aurinko paistaa nuotiopaikan suunnasta, joten kukintakin on runsain sillä puolella.

Lähikuvassa näkyy myös pieniä, ruskeanpunaisia kovakuoriaisia, jotka tuntuvat tykkäävän kukista hirmuisesti.

Heinäkuun viimeisiä hetkiä viedään. Kuukausi on ollut suht lämpöinen ja melko kosteakin. Ei onneksi järjettömän sateinen. Mansikoistakin on saatu syödä enemmän kuin on mennyt homeisina kompostiin (kosteusmittari vailla vertaa...). Puutarha on voinut hyvin eikä tuholaisiakaan ole ollut liikaa. Jatkukoon kesä vielä elokuun ajan samaan malliin!