Satokuulumisia

Innostuneet avomaankurkut.

Edellisestä kasvimaapostauksesta alkaa olla kuukausi aikaa, joten laitetaanpa tilannepäivitystä nykyhetkestä. Ensin parhaat uutiset: etanoita tai kotiloita ei ole edelleenkään eksynyt kasvimaalle. Löysin viime viikolla kukkapenkkiä kitkiessäni yhden etanakiitäjäisen ja lapset löysivät alkukesästä etanahaiskiaisen (josta otettu kuva kaivettiin esille tunnistamista varten vasta äskettäin), joten vaikuttaa lupaavasti siltä, että luonto on päässyt tällä tontilla hyvään tasapainoon näissä nilviäisasioissa. Etanoita ja kotiloita löytyy silloin tällöin kukkapenkistä ja tontin laidan pusikoista, joten kuoriaisille riittää vielä evästä. Kukkapenkeissä etanaosasto ei vain saa niin paljoa tuhoa aikaiseksi kuin kasvimaalle eksyessään.

Rehevää on!

Tuholaisilta ei kuitenkaan voi ihan kokonaan välttyä: kaalikoita on paljon ja ne rei'ittävät ahkerasti lehtikaaleja ja nauriita. Oikein pölähdys käy, kun vähän ravistelee lehtiä ja koit lähtevät lentoon. Lehtikaaleja tuli istutettua niin paljon, että niistä riittää vähän koin toukillekin ja nauriin lehtiähän emme itse syö, niin joutavat olla houkutuskasveina. Ensimmäisen nauriin nostin viikko sitten syötäväksi. Ilmeisesti keväällä retiisejä vaivannut kaalikärpänen oli vähän maistellut nauristakin, mutta suurin osa juureksesta oli onneksi syömäkelpoista. Kirppojakin täältä löytyy. Ne ovat pesiytyneet vesikrasseihin, vaikka yritin hämätä niitä jättämällä sekä vesiheinät että kukkimaan innostuneet retiisinvarret kitkemättä. Ehkäpä jossain vaiheessa kirpat häipyvät ja saadaan maistella vesikrassiakin.

Salaattia, avomaankurkkua, lehtikaalia, sokerihernettä, vesikrassia... ja rikkaruohoja. On siellä yksi köynnöskrassikin.

Kutsun ylläolevan kuvan aluetta salaattinurkkaukseksi. Syykin on selvä: salaatin saa aikaiseksi vähemmistäkin aineksista. Ennen siinä oli maa-artisokkaa mutta ne kaivoin keväällä kokonaan pois. Ennen maanantain rankkasadetta kurkkujen vieressä kasvava melkein metrin korkuinen salaatti oli vielä komeasti pystyssä. Se alkoi tehdä kukkavartta ja kun tilaa ei tarvittu millekään muulle, annoin sen jäädä sillä ajatuksella, että saisin aikanaan omat salaatinsiemenet. Nurin kaatuneena se ei oikein silmää viehätä, mutta tulipahan kurkuille lisää tilaa kasvaa. Niiden kanssa vasta onkin ollut neuvottelemista, jotta osaavat lähteä ylöspäin. Matka on nimittäin suuntautunut hyvin sinnikkäästi kohti naapuria. Aloituskuvan kurkkurivistö on tuon kaiken lehtimassan seassa, joten pelkästä lehtien kasvattelusta kurkkuja ei totisesti voi syyttää. Satoa puskevat innokkaasti myös sokeriherneet. Palkoja on kerätty jo pariin otteeseen pakastimeen ja lisää tulee. Kovin makeita ne eivät kuitenkaan ole, joten tuoreena niitä ei ole juurikaan syöty. Ne on kasvatettu omista siemenistä, mikä varmaan vaikuttaa makuun. Ensi kesäksi pitää hankkia ostosiemenet.

Salaattinurkkaus on tynnyrin oikealla puolella. Nyt ollaan kasvimaan toisessa päässä. Yrttilaatikko jää selän taakse.

Yrttilaatikko jäi kuvaamatta mutta eipä siellä mitään jännää nyt näykään. Pelkkää vihreää vain eikä vielä hirmuisesti sitäkään, kun salkopavut eivät ole ehtineet täyttää seinäkettään. Hyvin ne kyllä ovat löytäneet tiensä oikeaan suuntaan. Talvesta selvinnyt oksa timjamista kukkii ja tämän vuoden taimet ovat kasvaneet hyvin. Näyttääkin lupaavasti siltä, että ensi talveksi saa taas ihan hyvin timjamia pakastimeen. Löysin alennusmyynneistä stevian, jonka istutin lavan keskelle. En ole vielä testannut sitä mihinkään mutta aikomus olisi jossain vaiheessa kesää kokeilla sillä makeuttamista. Vinkkejä otetaan mieluusti vastaan, jos jollekin sen käyttö on tuttua. Samassa lavassa kasvaa myös muutama kaurajuuri, salviaa, ranskanrakuunaa, kahta erilaista papua, tuoksuherneitä sekä yksi köynnöskrassi. Sitruunamelissa ei talvesta selvinnyt enkä ostanut uutta.

Lehtikaalit ovat melkein hätää kärsimässä 'Evakko'-tomaatin kanssa. Kyssäkaalit näyttävät mahtuvan sekaan paremmin.

Tomaatti näyttää viihtyvän vallan mainiosti myös kasvulavassa. 'Evakko' on suorastaan villiintynyt. Sillä on aika tukevan oloinen runko mutta siinä vaiheessa kun raakileet alkoivat kasvaa ja pensaassa oli monta haaraa vähän joka suuntaan, sille piti laittaa lisätukea. Ajattelin tomaatin hämäävän edes vähän kaalien tuholaisia mutta ei näytä toimivan. Laitetaan siis tuleville vuosille muistiin, että tomaatin seuraksi vähän matalampia kavereita. Kylvin lavaan myös palsternakkaa mutta niistä on itänyt vain yksi eikä sekään ole muutamaa senttiä korkeampi. Jos ne olisivat itäneet paremmin, olisin karsinut sekä tomaatista että lehtikaaleista alalehtiä pois. Lehtikaalien alalehtiä onkin jo kerätty jonkun verran syötäväksi ja kyssäkaaleista otettu pari syötäväksi. Loputkin kyssät saa pian kerätä pois, jolloin lavan reunaan saattaisi mahtua vaikka pieni salaattikylvös.

Kaalikoit ovat löytäneet kyssäkaalienkin lehdet mutta syötävät osat ovat virheettömiä.

Tomaattien ja avomaankurkkujen satokausi on myös aloitettu. Ensimmäisenä kypsyi kaupasta valmiina amppelina ostettu tomaatti 'Verino' ja heti sen perään 'Maskotka'. Kummastakin on syöty jo monta tomaattia. Kolmanneksi nopein oli tänä vuonna 'Cereza Amarilla'. Ensimmäinen 'Tumbling Tom Red' punertaa myös, joten se lienee neljänneksi nopein. Kaikkien kehuma 'Vilma' on kyllä kasvanut komeasti ja tehnyt aika hyvän määrän raakileita mutta ne ovat vielä ihan pieniä eikä niissä ole minkäänlaista merkkiä kypsymisestä. Kasvutapa sillä on oikein hyvä; tanakka ja kompakti. Aivan toista maata kuin 'Maskotkalla'.

'Verino' amppelissa ja 'Maskotka' parvekelaatikossa.

Parvekelaatikkoon pötkölleen istutettu 'Maskotka' on kasvanut oikein komeasti kahteen suuntaan. Rehu on selvästi päättänyt valloittaa koko seinätilan. Pääverso lähti jo alkujaan suuntautumaan suoraan sivulle ja siitä alaspäin. Olen virittänyt sille tukinaruja, jotta painava verso ei napsahtaisi poikki sadon ja lehtimassan painosta. Tyveltä lähtenyt toinen verso taas haluaa kasvaa suoraan ylöspäin ja tietty tarvitsee sekin tukemista. Pienemmät sivuhaarat ovat onneksi pysyneetkin lyhyinä ja tehneet oikein mukavasti raakileita. Maassa olevaan ruukkuun istutettu 'Maskotka' on jäänyt paljon pienemmäksi ja meinaa retkottaa tuista huolimatta. Vihdoin siis löytyi 'Maskotkalle' sopiva kasvatustapa: tuettuna vaakatasoon tai alaviistoon.

Ensimmäiset rasiaan kerätyt mansikat. Kädessä tomaatteja (kelt. 'Cereza Amarilla', isommat pun. 'Maskotka' ja pienemmät 'Verino').

Muissa ruukuissa näyttää myös hyvälle. Rosmariini kasvaa rehottaa, samoin basilikat. Basilikaa ja sitruunabasilikaa olen pakastanut jo monta rasiaa ja niitä on saanut kerätä huoleti myös ruuanlaittoon. Chili 'Hungarian Yellow Wax Hot' ja paprika 'Lombardo' tekevät oikein lupaavasti satoa. Kummassakin on vielä jokunen kukka jäljellä mutta kävisiköhän kerrankin niin, että suurin osa sadosta ehtii kypsyä ulkona? Aiempina vuosina niiden kukinta on alkanut melko myöhään, joten ulkona on loppunut kasvukausi kesken ennen kuin pääsato on kypsynyt. Chilin hedelmät näkee pitkän matkan päähän mutta 'Lombardon' satoa joutuu etsimään tuuhean lehdistön seasta. Raakileita on kuitenkin paljon, vaikka niitä ei kuvassa juurikaan näy. Samettikukkakin on hautautunut lehtien alle.

Chili 'Hungarian Yellow Wax Hot' vasemmalla ja paprika 'Lombardo' oikealla.

Jos ehditte ihmetellä kummallisia harsoviritelmiä ja kahden parvekelaatikon edessä olevaa pitsiverhoa, niin ne ovat olleet varjostamassa ruukkuja aurinkoisina päivinä. Tummat ruukut kuumenevat helposti liikaa, jolloin juurten toiminta kärsii. Harso auttaa siihen ongelmaan ja kasvit pysyvät virkeämpinä, vaikka aurinko porottaisi suoraan lehdille. Vettäkin kuluu vähemmän kun sitä ei haihdu suoraan mullasta. Nyt peitteet repsottavat paikoitellen, sillä tuuli on temponut niitä irti enkä ole viitsinyt pilvisinä päivinä käydä kiinnittämässä niitä takaisin.

Vanha risumatto varjostaa jälkikompostorin kylkeä.

Jälkikompostorissa kasvavat avomaankurkut ja kesäkurpitsa ovat viihtyneet tänä kesänä todella hyvin. Risumatto on pitänyt mullan sopivan viileänä ja tasakosteana, joten myöskään muurahaiset eivät ole alkaneet pesiä mullassa. Koko kesän ensimmäinen avomaankurkku kerättiin juuri jälkikompostorista ja kohta saa ottaa ensimmäisen kesäkurpitsankin syötäväksi. Kesän uusi kokeilu, hokkaidokurpitsa, kasvaa autotallin päädyssä raudoitusverkkoa pitkin. Reviiri on vallattu ja matka näyttää jatkuvan sekä ilmojen halki nurkan ympäri että maata pitkin johonkin.

Hokkaidokurpitsan maailmanvaltaus on alkanut.

Päivän kärhönä on hokkaidokurpitsan taustalla risuhäkkyrässä kiipeilevä loistokärhö 'Blekitny Aniol'.

Lopuksi täysin asiaan liittymätön menovinkki. Ajelimme isännän kanssa sunnuntaina Maaningalle Vätysteatterin komediaesitystä katsomaan. Täytyy sanoa, että ei menneet lippurahat hukkaan. Kun leskirouvan makuukamarin lattia pitää uusia ja menossa on mukana niin ammattivaras, perintöä kärsimättömästi odotteleva vävypoika kuin leskirouvan 20 vuotta sitten kuollut aviomieskin, niin melkoisen sopan ainekset ovat kasassa. Onneksi rouvan hyppysissä pysyy isompikin kimppu ohjaksia. 

Kesäteatterin ystäville menovinkki.

Käykeehän kahtomassa, jos lähialueilla ajeletta!