Kuvaa kimalainen

Tässäpä haaste, jota toivottiin jo kauan aikaa sitten liikkeelle laitettavaksi. Vieläkään ei ole myöhäistä, joten lähestypä kukkasissa hääräileviä pörriäisiä seuraavan kerran kameran kanssa ja yritä saada ikuistettua mahdollisimman monta eri kimalaista. Saa kuvata myös muita pölyttäjiä, ei tämä niin tarkkaa ole. Hyönteisasiantuntijat voivat nyt hieman katsella sormien välistä, sillä en aio käyttää tarkkoja tieteellisiä termejä eri kimalaislajien ulkonäköerojen havainnollistamiseen. "Takaruumiin 2. selkäkilpi" tai vastaavat ilmaukset eivät varmaan kerro suurimmalle osalle lukijoistani yhtään sen enempää kuin minullekaan jonkun värin sijainnista kimalaisessa. Kimalainen on se pullukka, karvainen ja yleensä mustavoittoinen kukissa hääräävä pörisijä. Keskiruumis on alue kimalaisen pään ja siipien tyven välissä, takaruumis (tai kansanomaisesti peppu) siipien tyvestä taaksepäin. Eiköhän me niillä määritelmillä pärjätä aivan riittävän hyvin vai mitä olette mieltä?

Peltokimalaisella on oranssi keskiruumis ja takaruumiin kärki, muuten se on musta. Helppo tunnistaa.

Pensaskimalainen krookuksella, kuvattu toukokuun alkupuolella.

Pensaskimalaisellakin on samanlainen oranssi peppu (ei näy krookuskuvassa) kuin peltokimalaisella mutta keskiruumiissa on keltainen etuosa. Vähän niin kuin kimalaisella olisi kauluri. Tämäkin on helppo tunnistaa.

Kas näin, tässä näkyy hyvin pensaskimalaisen oranssi pyrstökin.

Imikkäkin maistuu pensaskimalaiselle. Tämä kaveri on kerännyt mukavasti siitepölyäkin jalkavasuunsa.

Seuraavaa kimalaista yritin saada kuvattua varmaan viikon ajan ja lopputuloksena oli pääasiassa epämääräistä suttua. Se pörräili hunajamarjojen kukissa melkein joka ilta mutta kamera ei vain osannut tarkentaa siihen kunnolla ja oli vielä niin kiireinenkin, etten meinannut itse pysyä perässä. Tiesin heti sen nähdessäni, että moista raitapöksyä ei ole meillä ennen näkynyt ja viimein sinnikäs tähtäily tuotti onnistuneenkin otoksen. Kameraa kartteleva ressukka erehtyi nimittäin menemään kirjopikarililjoihin, joiden kookkaisiin kukkiin kameran automaattitarkennuskin osasi tähdätä. Vaikka kimalainen itse kerkesi karkuun, niin etäisyys sattui olemaan riittävän lähellä pikarililjoja ja tuntomerkit tallentuivat hyvin kuvaan.

Kirjopikarililjoissa kävi kaakonkimalainen. Huomatkaa raitakalsarit.

Inaturalist-sovellus ehdotti heti kaakonkimalaista ja netistä tuntomerkit tutkittuani olin itsekin melko varma lajinmäärityksestä. Inaturalistin asiantuntijat varmistivat tunnistuksen oikeaksi. Oranssiselkäisiä (tai oranssinruskea taisi olla virallinen väri) musta-valkoraitapeppuisia kimalaisia ei tainnut muita edes olla, joten helppo on tunnistaa tämäkin. Kaakonkimalainen on saapunut Suomeen vasta 2000-luvulla ja levittäytynyt nimensä mukaisesti tänne kaakosta. Vasta 2010-luvulla laji alkoi levittäytyä ripeästi länteen ja pohjoiseen. Nyt, kun sekä hunajamarjat että kirjopikarililjat ovat kukkineet, löysin kaakonkimalaisen pikkuampiaisyrteistä. Kuvaa en silloinkaan saanut. Varsinainen kimalaismaailman pikakiituri.

Ukkolaukan kukassa keikkuu kartanokimalainen.

Oranssi keskiruumis, valkoinen takaruumiin kärki; niistä tunnistat kartanokimalaisen.

Kaakonkimalaista lukuunottamatta kaikki tämän postauksen kimalaiset ovat tuiki tavallisia kotipihan lajeja. Olen nähnyt myös muutaman kerran kivikkokimalaiskuningattaren mutta kuvaa en ole ehtinyt siitä saamaan. Sekin on todella helppo tunnistaa. Se on nimittäin valtavan suuri ja muuten kokonaan musta paitsi takaruumiin kärki on punainen. Näiden lisäksi aiemmin krookusten kukinta-aikaan näkyi harvakseltaan niitä kolmiraitaisia mantukimalaisryhmään kuuluvia kimalaisia, joita en ainakaan minä erota toisistaan. Yritin pitkään metsästää niitäkin tämän postauksen kuviin mutta kaikki ovat hävinneet johonkin. Muutenkin olen ihmetellyt, missä kaikki pörriäiset ovat. Laukoissa, lemmikeissä, imiköissä ja rönsyakankaaleissa ei käy sellainen kuhina mitä normaalisti. Edes tarhamehiläisiä ei näy kuin yksittäisiä. Päätin yrittää tänä vuonna kuvata uudelleen vähintään sata erilaista hyönteistä (täällä viime vuoden yritys) mutta nyt mietin, kuinkahan tämän henkilökohtaisen haasteen käy, jos jo tässä vaiheessa kesää ötököitä on näin vähän. Millainen pörriäistilanne teillä on?

EDIT: Nyt ne kaksi kameraa pakoillutta sitten tulivat yhtä aikaa ukkolaukoille pörräämään. Tässäpä kuvatodisteet.

Kivikkokimalaiskuningatar. Verratkaa sen kokoa edellisen kuvan kartanokimalaiseen.

Aika kookas on tämäkin kimalainen, jota veikkaan mantukimalaiseksi. Saman näköisiä on kyllä muitakin.