Pioneja ja kivikon kasveja

Eipä ole ennen tainnut meillä pionit kukkia vielä juhannuksena. Heti juhannuksen jälkeen ovat yleensä ensimmäiset kukat auenneet mutta tänä vuonna jo juhannusaattona oli monta kukkaa auki aurinkoisemmilla paikoilla kasvavista pioneista. Tällä hetkellä kukassa on neljä pionia, kahta eri lajiketta. Puolivarjossa kasvavat perintöpionit eivät ihan vielä kuki, mutta vaaleanpunaista väriä on jo niidenkin nupuissa näkyvissä. Katsellaanpa siis aurinkopenkin ja pensasryhmän pionikaunottaria.

Itse risteytetty 'Minna-Elina' (perintöpioni 'Elinan' ja 'Karl Rosenfieldin' jälkeläinen) ihan kukinnan alussa.

Sama pioni tänään puoliltapäivin sateen jälkeen. Tämä yksilö on pienempi kahdesta.

'Minna-Elinalla' on kiehtova tapa liukuvärjätä kukkansa kukinnan edetessä. Vasta auennut kukka on melko tumma, ehkäpä suunnilleen samaa sävyä kuin luonnonvarainen ketoneilikka mutta hyvin pian terälehtien ulkoreunat lähtevät muuttumaan lähestulkoon valkoisiksi. Lopulta tummanpinkkiä on enää terälehtien tyvillä. 'Minna-Elinan' (tai oikeastaan kahden sellaisen) kaverina kasvaa viime syksynä saamani pioni, joka on jakopalan jakopala aikoinaan isäni mummon puutarhassa kasvaneesta pionista. Se ei kuitenkaan vielä tänä vuonna kuki mutta lähti kasvuun sen verran reippaasti, että eiköhän ensi vuonna nähdä siitäkin jo ensimmäinen kukka. Näiden kolmen lisäksi samassa ryhmässä kasvaa myös toistaiseksi nimetön vaaleakukkainen ihanuus.

Tämäkin prinsessaunelma muuttuu kukinnan edetessä melkoisesti, kuten kuvasta näkyy.

Aurinkopenkin pioniryhmä. Uusin tulokas piilottelee näiden keskellä.

Viittakurjenmiekkojen kukinta-aikaan ihasteli, kuinka niiden violetit kukat sopivat upeasti aidan eteen istutettuun keltaheisiangervo 'Dart's Goldiin'. Nyt huomasin, kuinka hienosti heisiangervo tulee korostamaan 'Minna-Elinan' sävyä. Kylläpäs sattui kerrankin menemään hyvin nämä värien ryhmittelyt! Ja niin hienosti, kuin kukkineet laukat olisivat muodoltaan pioninkukkiin sopineet, leikkelin tänään kaikki pois aurinkopenkistä. Huvin vuoksi laskin kukinnot samalla ja tasan sata niitä meni lämpökompostoriin. Eiköhän sata laukankukintoa ole aivan riittävästi muutaman neliömetrin alalle?

'Dart's Gold' teki yhden kukinnonkin.

Olen kitkenyt pari päivää lemmikkejä (ja voikukkia, ratamoita, valvattia, vesiheinää sun muuta) ja todennut, että kohtuukokoisia aukkopaikkoja on sittenkin tullut myös aurinkopenkkiin. Harmillisesti osa aukoista on sen verran lähellä kookkaammaksi kasvavia kasveja, että ihan viereen ei viitsi istuttaa mitään kovin pitkäikäistä kasvia. Taktisesti istutin sinne viime kesänä mm. kaukasiantörmäkukkaa ja punahattua, mutta oletin niiden kestävän pari-kolme vuotta, jonka jälkeen ne olisivatkin saaneet heittää henkensä. Nyt on kuitenkin selvää, että kuolleen näköiset puskat todella ovat kuolleita eivätkä vain nukkumassa. Ensi kevään esikasvatuslistalle laitetaan siis jotain korkeahkoa kesäkukkaa, jolla saa täytettyä penkin taka- ja keskiosan aukkopaikkoja. Penkin etualalle istuttelin matalaa leijonankitaa mutta ne ovat niin kääpiöitä, että belliksetkin kukkivat leijonien kukkia korkeammalla. Pitää siis jättää kääpiökokoiset leijonankidat kesäkukkaruukkujen aluskasveiksi ja kehitellä jotain 20-30-senttistä kasvia etualalle, jos syksyllä ei saa jaettua talvesta selvinneistä perennoista tarpeeksi paikkaustaimia.

Pensasryhmän pioni on samaa lajiketta kuin aurinkopenkin vaaleakukkainen pioni.

Pensasryhmän pioni oli alunperinkin kuorman kookkain taimi, joten ei ihme, että se kukkii nyt ihan valtoimenaan. Laskin tänään avonaisia kukkia 19 kappaletta. Joka varressa on pääkukan lisäksi yhdestä kolmeen sivunuppua, joten kukkien yhteismäärä lähestyy varmasti viittäkymmentä ellei jopa mene yli. Pionin vierellä kukki yhdellä kukalla myös viime kesänä siirretty siperiankurjenmiekka. Sen sävy oli hitusen sinisempi mutta yhtä tumma kuin ylläolevan kuvan oikeassa reunassa kukkivilla pikkuampiaisyrteillä. Luulisin, että se sopinee myös kauniisti pionin väriin, kun ne jonain vuonna toivottavasti kukkivat yhtä aikaa. Yllätyin, että kurjenmiekka edes kukki uudella paikallaan. Sen verran se kuitenkin otti nokkiinsa siirrosta, että jäi vain hädin tuskin 30cm:n korkuiseksi. Ehkä se ensi kesään mennessä unohtaa turhat kiukuttelut.

Kurjenmiekka 'White Excelsior' ei ollutkaan keväinen versio, vaan hollanninkurjenmiekka.

Kurjenmiekat ovat totisesti yllättäneet tänä vuonna. Luulin syksyllä istuttavani keväällä kukkivaa kurjenmiekkaa ja harmittelin aika paljon, kun yksikään ei kukkinut ja lehtiäkin nousi vain muutama. Olin myös autuaasti unohtanut istuttaneeni sipuleita aurinkopenkin puolelle ja muistin vain kivikkorinteen istutuspaikat. Kolme lehtitupsua kymmenestä sipulista tuntui kovin vähäiselle. Jossain vaiheessa kevättä aloin miettiä, missä viipyvät heinätähdet, joita istutin kurjenmiekkojen kaveriksi ja päädyin sitten siihen, että kurjenmiekkamaiset lehdet taitavatkin olla heinätähtiä ja kurjenmiekat ovat vainaita. Siinä vaiheessa kun mysteerikasveista osa alkoi kasvattaa selvää kurjenmiekan kukkanuppua muistuttavaa pötkylää, suuntasin nettiin ja löysin kevätkurjenmiekan sijaan hollanninkurjenmiekka 'White Excelsiorin'. Kymmenestä sipulista neljä kukkivaa ja yksi lehtitupsu muuttuikin yhtäkkiä iloiseksi yllätykseksi. Pettymys sen sijaan oli se, että yksikään heinätähti ei suostunut nousemaan. Niitä ei sitten tarvitse jatkossa hankkia.

Hollanninkurjenmiekoista kaksi kukkivaa näkyy tässä kuvassa. Bongaatteko?

Toissa talven kellarissa viettäneet hollanninkurjenmiekat istutin viime kesänä maahan mutta niistä ei ole noussut edes pientä lehdenkärkeä. Niille kävi samoin kuin sitä edelliselle hollanninkurjenmiekkakokeilulleni, joten tämänkertaisesta onnistumisesta huolimatta taidan jättää jatkossa hollanninkurjenmiekatkin kaupan hyllylle. Kasvakoot nuo onnistuneesti talvehtineet niillä sijoillaan niin kauan kuin viihtyvät, vaikka ovatkin jokainen hassusti melkein parin metrin päässä toisistaan. Jospa joku olisi osunut sellaiseen kohtaan, että jäisi edes muutaman vuoden iloksi.

Etelänmunkki 'Blaulicht' selvästi viihtyy, kurjenmiekka seuraavana, taustalla uusi levisia ja takimmaisena loistosalvia.

Kurjenmiekan kaverina piti kasvaa sinikatanaa, jonka sekaan kurjenmiekan lehdet olisivat naamioituneet oikein hyvin. Harmillisesti vain juuri tuossa kohdassa kasvaneet katanat menivät heittämään henkensä talven aikana. Tungin tilalle ennen reissuun lähtöä hätäpäissäni muutaman lapinvuokon pikkutaimen. Pikkutaimen tosiaan, sillä niitä ei kuvasta erota eikä kovin hyvin livenäkään. Ihan läheltä katsottuna taimet sentään vielä löytyvät. Etelänmunkille kivikkorinne on kolmas asuinsija ja nyt näyttää siltä, että vihdoin sille on löytynyt mieluisa paikka, jossa se myös näyttää hyvälle. Annan sille luvan levittäytyä ihan vapaasti, jos vain niin tykkää ja taidanpa kokeilla myös sen siemenlisäystä.

Kivikkorinteestä kuoli paljon kattomehitähtiä mutta jostain syystä patiopenkissä ei tullut lainkaan tuhoja.

Patiopenkki on vielä työn alla. Alunperin siinä oli tarkoitus kasvaa pääasiassa päivänkakkaraa ja myskimalvaa mutta ne olivat liian innokkaita leviämään siemenistä. Penkin etuosan keskivaiheille istutettu komeamaksaruoho 'Herbstfreude' tuntuu pärjäävän, vaikkei kasvakaan niin komeana kuin kosteammassa mullassa olevat kaverinsa. Viime kesänä päätin vähentää päivänkakkaroita ja myskimalvoja ja korvata ne mehitähdillä. Penkin etureunasta tulikin jo oikein hyvä mutta takareunaan jäi isoja aukkopaikkoja. Nappasin tänään pari isoa mätästä kattomehitähteä penkin takaosaan, jotta saan etureunaan lisää tilaa tummemman punaiselle kivikkomehitähti 'Dark Beautylle'. Vaikka nyt on hellettä luvassa, niin tuskinpa kokonaisena multapaakkuna siirretty mehitähtirypäs paikanvaihdoksesta suuttuu. Seittimehitähtiä oli talven jäljiltä vain kaksi pientä hengissä, joten kattomehitähti, kivikkomehitähti ja pallomehiparta olkoot jatkossa patiopenkin yläosan pääkasvit. Alaosan päätähtiä ovat syyssyrikkä ja kärhöt, ja niiden välit yritän täyttää sammalleimulla. Patiopenkin kärhöistä 'Multi Blue' on herännyt, 'Hagley Hybrid' vielä uneksii.

Päivällinen tänään.

En kovin usein ruokakuvia postaile mutta tänään tuli sen verran onnistunut kokeellisen keittiön lopputulos, että laitetaan vinkiksi muillekin. Ensin laitettiin pastavesi kiehumaan. Pannulle silputtiin paketti pekonia ja sen kaveriksi erilaisia vihreitä sipuleita (tuoretta ruohosipulia, ilmasipulin vartta, purjoa pakastimesta ja valkosipulin lehtiä), kaurajuuren lehtiä, lehtikaalia sekä pakastimesta viimeiset viimevuotiset salkopavut. Kypsymisajat huomioiden toki, ei kaikkea kerralla! Kun pastat olivat melkein kypsiä, pekoni-vihersilpun sekaan kaadettiin itse tehtyä pestoa (olin tehnyt aiemmin isomman annoksen pestoa basilikasta ja lehtikaalista ja sitä laitettiin silloin tuoreeltaan pakastimeen). Lopuksi pippuria ja hitusen lisää suolaa sekä loraus sitruunanmehua, minkä jälkeen mössö sekoitettiin pastaan ja nosteltiin lautasille. Annosten päälle kukin sai raastaa oman makunsa mukaan parmesaania ja lisätä tuoretta basilikaa sekä ruohosipulin kukkia. Yllättäen myös lapset tykkäsivät.

Päivän kärhönä taas 'Purple Dream', kun ei täällä ihan vielä muita kuki.

Päivän kärhön kanssa saattaakin tulla vielä tiukkaa, sillä moni kärhö on noussut todella hitaasti. Seuraavan jutun kärhö on jo selvillä mutta sitä seuraava on täysi arvoitus. Ehkä joku kuitenkin löytyy.