Kasvisiirtoja

Ensimmäinen siperiankurjenmiekka kukkii.

Eilen oli kasvinsiirtopäivä ja viimeisten taimiruukkujen tyhjennyspäivä. Loppujen lopuksi suurin osa toimenpiteistä kohdistui kärhökaaripenkkiin ja suolle, sillä tapahtui pari ketjureaktiota. Ensimmäinen ketjureaktio sai alkunsa, kun viiime viikon lopulla kaivoin kärhökaaripenkistä liian tunkeilevan isotähtiputken Tutkimusmetsän puutarha -blogin Marjukalle. Hän mainitsi viime kesänä etsivänsä tummanpunaista tähtiputkea ja minullahan niitä oli ylimääräisenä. Kävimme viikonloppuna sillä suunnalla, joten puska (ja sille toisesta penkistä otettu lajitoveri) kulki kätevästi mukana ja minä sain Marjukalta vaihdossa peräti kolme pientä mätästä pinkkiä kissankäpälää.

Pinkit kissankäpälät pääsivät kivikkorinteestä talven aikana kuolleiden seittimehitähtien ja maksaruohon paikalle. Tässä yksi taimista.

Isotähtiputken jättämä aukko vielä laajeni, kun vuosi sitten perennasiemenkirjeestä kasvatetut kellukat alkoivat kukkia ja totesin niiden olevan aivan vääränlaisia juuri siihen kohtaan. Väliaikaisesti ne olikin sinne istutettu kun ei ollut minkäänlaista tietoa siitä, millainen kukka niihin tulisi. Siemenet on kerätty tarhakellukka 'Mai Taista' mutta lähistöllä oli muitakin kellukoita, jotka selvästi ovat osallistuneet pölytykseen. Samasta siemenerästä tuli nimittäin kaksi ihan erinäköistä kasvia, joiden kukkia vertasin suolla kukkivaan ojakellukkaan. Ojakellukkakin on ihan kiva mutta eiväthän sen kukat yhtä värikkäitä ole kuin jalostetumpien kellukoiden. Lisäksi ojakellukka tekee valtavasti siementaimia, jos ei huomaa nyppiä kuihtuneita kukkia ajoissa pois.

Vasemmalla ojakellukka, kaksi oikeanpuoleista kukkaa oli pienemmässä kellukassa.

Pienempi kellukoista tekee melkeinpä kirkkaankeltaisia kukkia, jotka näemmä haalistuvat kukinnan edetessä persikkaisiksi. Kukat ovat ojakellukan kukkiin verrattuna puolet pienempiä mutta todennäköisesti kukista tulee suurempia kunhan taimi kasvaa. Keltainen on hiukan hankala väri yhdistää muihin kasveihin puutarhassani, joten jätin kellukan vielä niille sijoilleen odottelemaan. Isompi kellukoista siirtyi suolle ojakellukan tilalle. Sen kukissa näkyy selvästi 'Mai Tain' perimää, sillä kukat ovat selvästi kerrannaisia ja värikin täsmää. Kerrannaisuutta ei ole ainakaan vielä yhtä paljoa kuin netin mukaan 'Mai Taissa' pitäisi olla ja kukan kokokin on hädin tuskin puolet luvatusta kolmesta senttimetristä. Joka tapauksessa kukka on kauniimpi kuin ojakellukalla ja todennäköisesti tämäkin komistuu taimen kasvaessa isommaksi.

Ojakellukka taas vasemmalla ja siemenestä kasvatettu kellukka oikealla.

Ojakellukasta oli kasvanut suon pohjalla valtava puska mutta se lähti yllättävän sievästi pois. Juuristo oli hyvin pinnassa, vaikkakin laajalle levittäytynyt, joten ei tarvittu kuin pieni vääntö talikolla ja kasvi oli nostettu. Kellukka oli pitänyt mullankin rikkaruohottomana, joten suon päivitys kävi leikiten. Nyt vain toivotaan, että 'Mai Tain' jälkeläinen viihtyy nurkassa yhtä hyvin kuin ojakellukka. Aurinko pilasi kuvan laadun mutta kellukan pehmeä persikansävy toimi minusta aika kivasti sen vieressä kasvavan rotkolemmikin kanssa.

Ojakellukalta jäi melkoisen iso aukkopaikka pienemmän kellukan täytettäväksi.

Kellukasta vasemmalle rotkolemmikkien edessä suo-orvokki on alkanut tuuhettua mukavasti. Siirsin metsästä kaksi pientä mätästä suon takalaidalle pari vuotta sitten (maanomistajan luvalla tietysti). Ne kukkivat viime vuonna jo pienesti mutta tänä vuonna kukkia oli paljon enemmän ja sen myötä orvokin kukintakin kesti pidempään. Kellukan oikealla puolella tuoksumatara on lähtenyt levittäytymään kuunliljojen väliin, johon sen toivoinkin seuraavaksi suuntaavan. Siitä on lyhyt matka marjapensasalueen aluskasviksi, joten lääniä riittää tuoksumataralla vallattavaksi. Vähän kuritin sitä viime kesänä, ettei se valtaisi koko suon pohjaa alleen, mutta pienijuurisena sekin lähti helposti nyhtämällä. Lähtöpassit saisi, jos se pitäisi juurillaan tiukasti kiinni joka ikisestä kivestä, minkä vain maan sisästä sattuisi löytämään.

Suo-orvokki kukki touko-kesäkuun vaihteessa.

Palataan takaisin kärhökaaripenkkiin. Kellukalta (ja talven aikana kuolleelta jouluruusulta) vapautunut tila on juuri täydellinen himalajanesikoille, jotka käänsivät kukkansa aivan väärään suuntaan takapihalla luumutarhassa. Kärhökaaripenkissä esikot ovat polun pohjoispuolella, joten kukat kääntyvät juuri täydellisesti polkua kohti. Siirsin esikoiden kaveriksi myös pienet vaaleajouluruusun taimet luumutarhasta. Siinäpä toinen kasvi, joka kannattaa istuttaa pääkatsomissuunnasta pohjoiseen. Esikoiden takana on myös yksi siemenestä kasvatettu alppiruusu, jonka ehkä siirrän myöhemmin taaemmas penkkiin viimeisen isotähtiputken tilalle. Rodo mahtuu kasvamaan vuoden tai pari kokoa noiden pienempien kasvien kaverina. Isotähtiputki saa vielä rehottaa omalla paikallaan, niin on jotain näyttävän kokoista ja näköistä kasvia siperiankurjenmiekkojen, ranskantulikukan ja kärhöjen seurana. Yksi siperiankurjenmiekoista on muuten juuri se aloituskuvassa kukkiva yksilö. Sain sen Navettapiialta viime kesänä ja hän mainosti sitä takuuvarmaksi kukkijaksi. Sitä se todella näyttää olevan, sillä avonaisen kukan lisäksi siinä on pari kukkavartta tulossa.

Isotähtiputkelta ja kellukalta vapautunut tila näyttää vielä toistaiseksi hyvin paljaalta mutta kyllä se siitä aikanaan täyttyy.

Luumutarhasta poistettujen esikoiden ja jouluruusujen tilalle istutin tämän kevään perennakylvöksistä punahattuja. Menivät kymmenen sentin välein, sillä vähintään puolet kuolee kuitenkin ensi talvena. Aurinkopenkissäkin tapahtui pieniä muutoksia. Aivan penkin päässä varjokujan portilla oli muutama tummanpunainen syysleimu, jotka eivät kuitenkaan viihtyneet siellä eivätkä oikeastaan mahtuneetkaan kunnolla kasvamaan. Koska kivikkorinteen päädystä kuoli talven aikana ritarinkannus ja myskimalva, sinne tuli sopivasti tilaa leimuille. Vieressä on valkoista syysleimua, joten kivikkorinteen päätyyn muodostui nyt perhosten ja pörriäisten iloksi isompi leimuryhmä. Rinteen juurelta kaivoin pois yhden ison mättään oreganoa. Sen tilalle siirtyivät aurinkopenkistä punatähkä ja vesimyyrän lahjoittama mukulaleinikki. Näkyvin muutos aurinkopenkkiin tuli, kun siirsin sieltä kymmenkunta ukkolaukkaa suon laidalle.

Ukkolaukat ovat kansoittaneet aurinkopenkin. Etualalla matalampien kasvien seassa kasvavat laukat saivat lähdön.

Niin komea kun ukkolaukkojen muodostama pallomeri olisikin etupihan komistuksena, niiden keltaiseksi kuihtuvat lehdet pilaavat tunnelmaa pahasti. Penkin takalaidassa ne eivät niin pistä silmään toisin kuin matalien maksaruohojen, sammalleimun ja tarhakylmänkukkien seassa, saati sitten keskellä kulkuväylää, johon yksi sipuli oli keksinyt itsensä sijoittaa. En ole ennen siirtänyt kukkivia ukkolaukkoja mutta enpä yrityksessä mitään menetäkään, kun laukkoja on vaikka muille jakaa. Suon laidalla oli ennestään kaksi ukkolaukkaa, jotka saivat nyt mukavasti kavereita. Korkeat kuunliljat peittävät laukkojen lehdet helposti ja tuoksumatara vielä varmistaa, ettei mitään jää näkyviin. Katkoin kuvan ottamisen jälkeen lopuillaan olevat kukat kompostiin, niin ei tule suolle laukkaongelmaa.

Laukat tuovat korkeutta ja rajaavat vielä selkeämmin näkymää marjapensasalueelle.

Yllä olevan kuvan oikeassa etunurkassa kasvava "heinämätäs" on valkosipulia. Jätin pari vuotta sitten kasan valkosipuleista katkottuja kukkavarren (=skeippien) alkuja siihen ja nehän lähtivät itämään. Valkosipulin itusilmut selvästi osaavat kehittyä loppuun irrallaan emokasvista, vaikka itse nuppu olisi vasta pikkuinen pullistuma kiekuraisen skeipin jatkona. Ei siis kannata jättää niitä ihan mihin tahansa lojumaan, vaan katsoa sellainen paikka, missä mahtuu hyvin pitämään pientä itusilmukasvattamoa. Tuollaisesta pehkosta on kätevä käydä alkukesän aikana ennen varsinaista valkosipulin sadonkorjuuta napsimassa kulloinkin tarvittava määrä valkosipulia ruuanlaittoon. Voi kerätä joko vihreää vartta tai sitten nykäistä myös pienen sipulinalun sieltä syötäväksi. Ensimmäisenä vuonna paikalla kasvaa vain matalia, heinämäisiä varsia mutta toisena vuonna valkosipulitupsu käy näemmä ihan koristekasvista. Nuo on siirrettävä tai syötävä tämän kesän aikana pois, sillä ensi vuonna ne olisi jo tunnistettavissa valkosipuliksi.

Päivän kärhönä on majapenkin majassa kiipeilevä 'Albina Plena'.

Mitähän sitä tänään siirtelisi? Siis muuta kuin voikukkia ja rönsyleinikkejä kompostiin...