Eteneehän se vihdoin!

Vihdoin kevät on alkanut edetä meilläkin reippain harppauksin eteenpäin. Jopa niin reippaasti, että pääsin ihan oikeisiin puutarhahommiin ja löysin jopa ensimmäiset kevätkukat. Siinä meni ensimmäinen Koska kukkii? -haasteen veikkaus pieleen. Luulin, että ensimmäisenä kukkisivat 'Kuntalan' juurella kasvavat 'Barr's Purple' -tähtisahramit ja nekin olisivat kukassa vasta ylihuomenna, 29.4. No, isolla nupulla ovat ja jos huomenna sattuu paistamaan aurinko edes hetken aikaa puoliltapäivin, niin luumun juurella poksahtaa iso joukko nuppuja auki.

Kultasahrami 'Romance' olikin tänä vuonna ykkönen peräti kahden kukan voimin.

Toki tiesin, että myös keltaisen nurkan 'Romancet' olisivat nopeita mutta niiden kohdalle kertyy yleensä talven aikana sen verran paljon lunta, että kasvu pääsee vauhtiin vähän myöhemmin. Tänä vuonna olikin eriskummallinen huhtikuu, minkä vuoksi keltaisessa nurkassa on ollut joukoittain innokkaita piippoja odottamassa aurinkoisia kevätpäiviä. Nyt, kun sellainen vihdoin tuli, ensimmäiset kukat aukesivat jo ennen kuin aurinko ehti edes kunnolla näyttäytyä pilvien takaa. Iltaa kohti aurinkoisuus lisääntyi ja nuppuja puski näkyviin melkein silmissä. Mutta eipä hypitä vielä asioiden edelle, vaan lähdetään puutarhakierrokselle työjärjestyksessä.

Loistokärhö 'Voluceaun' tuki lienee uusimisen tarpeessa. Johan se pari (vai peräti kolme?) vuotta kestikin.

Ensimmäisenä saksin pation luona kasvavat loistokärhöt mataliksi. Olin toivonut, että jänöt popsisivat ne kitusiinsa talven aikana mutta eivät kelvanneet. Puutarhakomposti on tukevasti jäässä eikä sinne edes pääsisi kottikärryillä, joten leikatut kärhöt jäivät vielä läjään odottelemaan reitin sulamista. Ovatpahan tarjolla, jos joku rusakko vielä kaipailee helppoa välipalaa. Sen verran leppeältä tuntui pilvipoutainen sää, että päätin suunnata seuraavaksi kellariin. Yleensä olen nostellut sieltä ensimmäisiä puuvartisia varaston puolelle jo huhtikuun puolivälin paikkeilla, viime vuonna osa kasveista siirtyi varastoon jo 12.4. Tämä huhtikuu on ollut niin kylmä ja pimeä, että kasvit pääsivät sieltä pois vasta tänään. Välivaihe varastossa jäi vain välistä, sillä päätin nostaa kaikki suoraan pihalle päiväksi.

Kellarissa talvehtimassa olleet ruukut happihyppelyllä.

Kärhöt olivat juuri sopivalla asteella kasvuun lähdössä. Osassa oli vasta aavistus kasvun alkua, pidemmälle ehtineet olivat tehneet viisisenttisiä versoja. Ainoa poikkeus oli SAMARITAN JO, joka innostui kasvuun jo keskellä talvea eikä paljoa hidastellut vauhtia, vaikka napsin talvetuksen aikana uusista versoista latvat poikki. Pari versoa ehti kasvaa kymmensenttisiksi mutta tuskinpa nekään ulkoilmasta häiriintyvät. Syyssyrikkä ja verenpisarat olivat vielä täysin lepotilassa, samoin suurin osa pensaiden pistokastaimista. Mustaluumun silmut olivat alkaneet pullistua, pitsipihlaja oli hieman pidemmällä mutta ei vielä kunnolla kasvussa. Kaikki kärhöt ja puuvartiset saivat jäädä myös yöksi ulos mutta verenpisarat nostin varaston puolelle. Pitää nyt seurata lämpötiloja ja nostella pakkasen uhatessa kasveja varastoon mutta jos vain säät sallivat, niin parempi noiden on heräillä kasvuun suoraan ulkoilmassa. Tottuvat sekä aurinkoon että tuuleen ilman sen kummempia karaisuja.

Kasvimaalta löytyi useita tällaisia taimirykelmiä. Kamomillaa ehkäpä?

Kellarikeikan jälkeen kipaisin kasvimaalle tarkistamaan kasvilavojen routatilanteen. Reunoilla oli jo aika syvälle sulaa mutta vähänkään keskemmällä jää tuli vastaan jo 5-10cm:n syvyydellä. Nostin perennakylvökset kannella suojattuun lavaan, jotta sain tuoksuherneet ja verenpisarat yöksi varaston ikkunalle. Samalla tasoittelin lavoihin syksyllä kipatut mullat ja keräsin valkosipulien kohdalle kasatut kasvijätteet ja ylimääräiset maat pois. Oli järkevää tehdä se homma nyt, kun valkosipulit eivät vielä olleet lähteneet kasvuun, niin ei tarvinnut varoa versoja. Yhdestä lavasta löytyi pari kultakuoriaisen toukkaa, jotka siirsin saman tien jälkikompostoriin. Koska sekin oli vasta pinnasta sulanut, päätin tyhjentää kuoriaisille pikakompostorista lämpimämpää evästä. Johan se pikakompostorikin oli tyhjentämisen tarpeessa.

Yritin noukkia viime syksynä jälkikompostoria kasvimaalle tyhjentäessäni kaikki toukat puutarhakompostiin, mutta ainakin kaksi sinne oli vielä jäänyt.

Seuraavaksi suuntasin sekatöörien kanssa pensasryhmään leikkelemään lumen alla katkenneita pensashanhikkien oksia. Ei niitä onneksi kovin montaa per pensas ollutkaan. Isompi urakka oli hortensioissa. Leikkaan syyshortensiat keväisin aika mataliksi ja nyt käsittelyyn pääsi pensasryhmän 'Prim White'. Nyt olikin hyvä tehdä leikkaukset, sillä maa oli vielä roudassa. Muutamia sipulikukkien piippoja pilkisteli jo maasta mutta ei vielä niin paljoa, että olisi tarvinnut hirveästi varoa askeliaan. Pientä taukojumppaa sain, kun nostelin ulkoeteisestä osan kasveista pihalle.

Hieman sotkuinen kuva, mutta eiköhän tuosta joka suuntaan harittavan syyshortensian erota.

Syyshortensiasta oli helppo siirtyä saksimaan vieressä olevaa mustilanhortensiaa. Tulin viime kesänä siihen tulokseen, että haluan saada hortensian aluskasvillisuuden paremmin näkyviin, eli alaoksat pois. Typistelin myös latvoja. Pisimpiä metrin verran. Ja rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että myös pari liian tiheässä tai keskelle puskaa kasvavaa oksaa jäi saksien väliin. Nyt on paljon siistimpi pensas, joka ehkä päästää niin valoa kuin sadevettäkin paremmin oksien alla kasvaville sipulikukille ja puolukoille.

Tapitettu syyshortensia ja alhaalta ilmavampi mustilanhortensia. Kuistin nurkassa eteisestä ulos päässeitä kasveja.

Ohuemmat versot ja viimevuotiset kukinnot saksin silpuksi suoraan pensaiden alustoille mutta paksummat risut menevät hakettimeen sitten kun sen saa puutarhakalusteiden takaa ulos. Juuri sen varaston edessä on vielä puolimetrinen lumikinos, joten jonkun aikaa pitää odotella kalusteidenkin siirtämistä. Eipä niilläkään vielä kiirettä ole, sillä patiollakin on vielä lunta. Vähenemään päin kuitenkin koko ajan.

Atsalean juurelta löytyi pari nupullista idänsinililjaa.

Syyshortensian vieressä taas oli muutama näin isoksi ehtinyt posliinihyasintti.

Muita hortensioita ei vielä päässyt leikkelemään, sillä niiden ympärillä on vielä liikaa lunta. Marjapensaiden tilanne on sama. Luumupuita ei leikata keväällä mutta tutkailin erityisesti 'Laatokan Helmen' kuntoa. Epäilyttävän moni oksa näyttäisi kuivuneen talven aikana. Se nyt oli arvattavissakin viime kesän voinnin perusteella. Kasvamaan jätetty juurivesa näytti kuitenkin olevan hengissä. Löysin myös yhdestä alaoksasta elävän näköistä kasvua, josta päätin napsaista pari viime kesän latvaa 'Sinikkaan' vartettavaksi. En ole koskaan ennen varttanut mitään, joten hieman epävarmoilla vesillä ollaan. Varteoksat sujautin kostean talouspaperin sisään löyhässä muovipussissa jääkaappiin odottamaan oikeaa hetkeä. 'Sinikka' on vielä paksun lumikinoksen sisällä, joten oksia ei voinut saman tien varttaa. Seuraan nyt 'Sinikkaa' tarkasti ja heti kun kasvu näyttäisi olevan aluillaan, pääsen yrittämään varttamista.

Penkin alla on pieni lampi. Onpa hyvä, että kukkapenkit ympärillä ovat koholla, niin eivät ne lillu vedessä!

Luumujen tutkailuista siirryin saksimaan muotopuolista tuijista taas hitusen muodokkaampia. Alppikärhön taakse piilotettu surkea rimpula on selvästi virkistynyt ja alkanut tuuheutua. Sen voisi siirtää lähivuosina johonkin näkösämmälle, kun ei enää ole niin reppana ilmestys. Takapihan ja majapenkin tuijat kasvavat joka kesä tuuheammin auringon puolelta ja näyttävät ilman leikkaamista muumien möröltä. Toispuoleinen saksiminen sai ne palautumaan taas kartioiksi. Napsin varjon puoleltakin latvankärkiä, jotta puskat tuuheutuisivat mutta sen kummempaa kaventamista ei tarvinnut tehdä.

Kärhökaari- ja majapenkit sekä suo ovat vielä täysin lumen vallassa. Kuvan keskellä yksi siistityistä tuijista.

Olipa kiva päästä ensimmäistä kertaa tänä keväänä kunnolla puutarhatöihin. Alkuillasta jo alkoi tuntua, että pitkään käyttämättä olleet lihakset alkavat ilmoittaa olemassaolostaan mutta se ei tahtia liiemmin hidastanut. Ehkä huomenna on toinen ääni kellossa. Äkkiä kroppa taas muistaa kesäiset asennot ja liikeradat eikä kokonainen päiväkään puutarhatöissä tunnu missään.

Loppuun vielä romansseja ilta-auringossa.

Iloista viikonlopun jatkoa!