Vihdoin edistystä

Jos viime viikolla kevään edistyminen junnasi paikoillaan, niin tämä viikko on alkanut aivan toisissa merkeissä. Vielä viikonloppuna satoi lunta ja räntää maan valkoiseksi mutta sunnuntaina iltapäivällä sää vaihtui vesikeliin ja sillä tiellä ollaan edelleen. Viime yön alin lämpötila oli peräti +3 astetta, joten sulaminen ei pysähtynyt yöksikään. Pihaantulon jäätiköstä puolet on jo sulanut ja talon ympäriltä lumihanki vetäytyy joka päivä muutaman sentin kauemmas seinästä. Ränneistä kuuluu kova lorina ja linnut ovat alkaneet sirkuttaa täysin palkein. Kuulin sunnuntain räntäsateessa ensimmäistä kertaa peipposenkin laulavan. Puoli kuuta peipposesta kesään tuskin pitää paikkansa mutta ehkä lumista on merkittävä osa puolikkaan kuukauden aikana hävinnyt.

Kivikkorinteestä paljastui jo sammalleimun latvoja.

Harmaa ja hieman tihkusateinen sää ei olisi oikein innostanut kuvauspuuhiin mutta nyt kun edistystä on tapahtunut joissain paikoissa jopa huomattavan paljon, pitihän se jollain lailla saada laitettua muistiin. Ei mene kauaa, kun kivikkorinteen vanha osa on kokonaan näkyvillä. Aita on paljastunut jo melkein puoleenväliin ja rinteen etureunakin hyvän matkaa. Aurinkoisena päivänä juuri tuohon kohtaan paistaa aurinko melkein koko päivän, joten sulaminen on silloin nopeaa.

Karosta ulko-ovelle on vielä muutaman metrin matka paksua jäätikköä mutta jyrkin rinne on jo turvallinen kulkea.

Keltaisessa nurkassa ei vielä näy krookuksen piippoja. Jatketaan siis matkaa.

Ulkovaraston lämpötilan pitäisi jo alkaa pysyä vakituiseen plussalla, joten päätin kaivaa hankikylvöt lumen alta ja viedä ne ulkovarastoon. Joskus kylvökset ovat alkaneet itää jo hangen alla mutta nyt missään ruukussa ei näkynyt vihreää. Ihan hyvä niin. Nyt saavat sulaa rauhassa ja itää omia aikojaan. Ihan vielä en uskaltanut nostaa kellarista puuvartisia talvehtijoita varastoon mutta jos ennusteessa näkyy samanlaista säätä vielä viikon kuluttua, sitten uskaltaa paremmin. Muuten olisi voinut tälläkin kelillä nostella kasveja suoraan ulos mutta ulkovaraston edustalla on vielä paksulti lunta ja jäätä eikä seinän viereen olisi montaa ruukkua sopinut. Hankeen en taida arvokkaita kasvejani nostella, vaikka miten olisivat talven vain parin plusasteen lämmössä viettäneet. Odotellaan siis, että tulee vähän enemmän tilaa seinän varteen ja kömmitään sitten nostelemaan kellarista kylmänkestävimpiä kasveja tervehtimään saapuvaa kevättä.

Vanha silityslauta on nyt kylmäkäsittelystä tulleiden perennaruukkujen alusena.

Hauskasti huomaa, kuinka vesi näin keväisin löytää aina jossain vaiheessa tiensä johonkin. Sunnuntai-illan vesisateen ja sitä seuranneen aurinkoisen maanantain jäljiltä lumet sulivat niin nopeaan tahtiin, että varsinkin autotallin seinustalle kertyi valtava vesilammikko. Kävin viskomassa maanantaina aamupäivällä pari kertaa vettä lumilapiolla suota kohti kulkevalle polulle, jotta aurinko pääsisi lämmittämään paremmin betonilaattakäytävää. Vielä iltapäivällä töihin lähtiessäni nurkalle oli kertynyt lapsille kunnon lätäkkö kuraleikkeihin. Viime yön aikana kaikki vesi oli kuitenkin hävinnyt. Jään reunaan oli ilmestynyt pieni onkalo, joka oli ilmeisesti vetänyt lammikon alamäen suuntaan kohti suota. Voi tietysti olla mahdollista, että onkalo ei ollutkaan veden aiheuttama, vaan jonkun hiiren talvitunneli. Toivottavasti lumen alta ei paljastuisi ihan niin paljoa myyrän käytäviä mitä viime keväänä.

Varaston ovelta kärhökaari- ja majapenkkejä kohti. Lunta riittää vielä mutta Karon kohdalla ei enää lainehdi vesi.

Pienikukkainen orkidea teki koko talven ajan nuppuja mutta kuivatti niitä valon puutteessa. Nyt nuput jaksavat kehittyä loppuun asti.

Aurinkoa on saatu vähän turhan harvakseltaan mutta eilen se paistoi komeasti koko päivän. Kuskasin taas aamupäivän taimia ikkunalta toiselle. Ulkoeteisessä talvehtinut muratti on päässyt pilvisempinä päivinä rappuselle ulkoilemaan mutta ihan täyteen aurinkoon en sitä uskaltanut nostaa kuin hetkeksi aikaa. Sen sijaan kukkivat sipulikukat pääsivät rappuselle koko päiväksi. Nostin ne sisään vasta illalla kotiin tullessani. En ole vielä nähnyt meillä ensimmäistäkään talviunilta herännyttä kimalaista tai mehiläistä mutta jos niitä oli jo liikkeellä, niin oli ainakin pikkuisen evästä jo tarjolla. Kestävät myös kauemmin, kun saavat olla välillä viileämmissä oloissa. Yöksi en sipulikukkia uskaltanut rappuselle jättää, ettei vain joku nälkäinen rusakko käy myös herkuttelemassa.

Hyasintit ja krookukset nauttivat auringosta.

Viime aikoina työt ovat pitäneet minut niin kiireisenä, että muuta ei ole jaksanut eikä oikein ehtinytkään tehdä. Olen käynyt välillä lueskelemassa postauksianne mutta kommentointi on valitettavasti jäänyt kovin huonolle tolalle. Kunhan tästä viikosta vielä selvitään, niin sitten pitäisi olla taas jokunen viikko kevyempää. Lähiaikoina minulla on pienimuotoiseen työnkuvan laajenemiseen liittyvä parin tunnin koulutus, josta olen jo nyt aika täpinöissäni. Tai ainakin näin etukäteen tuntuu, että kyseinen homma voisi olla hauskaa vaihtelua perustyön oheen. Olen myös hakenut ihan oikeasti kouluun. Jos minut otetaan sisään, pääsen laajentamaan ammattitaitoani alalla, josta pidän valtavasti. Valmistumisen jälkeen meni melkein kymmenen vuotta, ettei minkäänlainen opiskelu houkutellut. Pikemminkin tuli kylmät väreet selkäpiihin, kun edes ajatteli asiaa. Ehkä välillä tuli otettua opinnot liian vakavasti ja olihan siinä jo tullut opiskeltua yhteen menoon aika pitkään, kun lukion jälkeen tein vielä kaksi ammattitutkintoa peräjälkeen. Ilmeisesti nyt on kuitenkin kulunut riittävän pitkä aika edellisistä opinnoista, ettei ajatus opiskelusta tunnu enää vastenmieliseltä. Saan edellisistä kouluista hyväksiluettua suuren osan pakollisista kursseista, mikä keventää opiskelua kummasti. Jäljelle jää vain ne hauskimmat osa-alueet. Ensin pitää vain erottua edukseen muista hakijoista, jotta minut hyväksyttäisiin opiskelijaksi. Sellainen pikku sivuseikka vain...

Ärhäkän värinen 'Jaan Bos' vähän pilvisempänä päivänä kuvattuna.

Keväisen lämpöistä viikkoa!