torstai 5. tammikuuta 2023

Sisustuselementtinä potentiaalinen vesivahinko

Puutarhan uinuessa hangen alla alkavat ajankohtaiset puutarha-aiheet käydä hyvin vähiin. Siispä on aikaa syventyä muihin aiheisiin. Kesäkuvien sijaan voisi esitellä vaikka huonekasveja mutta ei tutkita tällä kertaa niitäkään, vaan sukelletaan ihan kirjaimellisesti aivan toisenlaiseen maailmaan: veden alle. Isäntä ehti jo vuosikausia ehdotella, että voisiko hänen vanhempiensa vanhan akvaarion tuoda meille. En oikein lämmennyt ajatukselle mutta annoin viimein periksi, kun muu perhe lupasi huolehtia kalasopan hoidosta eikä minun tarvitse osallistua hommaan, ellen itse halua. Haimme akvaarion elokuussa ja lupaus on pitänyt melko hyvin. Vedenvaihdoissa olen auttanut, sillä homma käy kahdelta aikuiselta nopeammin ja siistimmin kuin isännältä lasten kanssa. Olen myös ruokkinut kalat aamuisin, jos isännällä on ollut aamuvuoro.

Tällä hetkellä akvaariossa näyttää tältä.
Ihan pienestä tankista ei ole kyse, sillä akvaario nielee 450 litraa vettä. Se on leveydeltään 150cm ja akvaario-osan korkeus on 65cm. Etulasi on kaareva ollen päädyistä 40cm ja leveimmältä kohdalta noin 60cm syvä. Sen alla on oma kaappi, jonka pitäisi kestää koko hökötyksen paino. Akvaario oli ollut vuosikaudet tyhjillään varastossa, joten se oli todella pölyinen sen hakiessamme. Autoin isäntää kantamaan kevyemmän kaappiosan sisälle mutta 90-kiloisen akvaario-osan kantamiseen piti pyytää tuttavaperheen isäntä avuksi. Hieman vahingoniloisena seurasin vierestä, kun isäntä ja lapset jynssäsivät hökötystä puhtaaksi vuosien pölystä, hämähäkinseiteistä ja vanhoista kalkkijäämistä.
Ensimmäisen puhdistuksen jälkeen akvaario alkoi näyttää jo edes pikkuisen salonkikelpoisemmalta.
Ihan "kanna sisälle, puhdista ja ota käyttöön" -metodilla hommasta ei loppujen lopuksi selvitty. Suodatinkotelo oli sen verran pinttyneessä kalkki- ja muussa liassa, että sen tilalle hankittiin kokonaan uusi. Lamput tietysti piti hankkia, sillä vaikka entiset loisteputket toimivat, niistä häviää kuulemma vanhetessaan oikeat värisävyt ja jäljelle jäävät vain levien kasvua suosivat aallonpituudet. Vanhaa lämmitintä ei varastoista löytynyt, joten sekin piti ostaa. Pumpun adapteri oli myös vuosien varrella hävinnyt ja koska suodattimetkin piti uusia, uusimme samalla myös pumpun. Lisäksi piti uusia kaikkea pientä oheishärpäkettä, kuten lappoletku, lasien puhdistukseen tarkoitettu magneettisieni sekä lämpömittari. Taustajuliste ja vanhat koristeet olivat sentään perusteellisen puhdistamisen jälkeen käyttökelpoisia. Luulisin, että lemmikkiliikkeen omistaja hyppi muutaman kerran riemuissaan tämän projektin takia jo ennen kuin pääsimme hiekkaa, kasveja ja kaloja hankkimaan. Hyvin jännittävä työvaihe oli myös akvaarion täyttö vedellä. Silikonisaumat vaikuttivat kimmoisilta ja ehjiltä mutta silti oli varauduttava siihen, että akvaario vuotaisi jostain kohdasta.
Allas ei onneksi vuotanut. Ensimmäisenä akvaarioon hankittiin pohjamateriaalit ja kasvit.
Olin mukana akvaarion kasveja valitsemassa. Kuten puutarhassakin, halusin vaihtelevia lehtimuotoja ja värejä. Otimme vain yhden ruukun kutakin lajia, sillä eihän meillä ollut tietoakaan, millaiset kasvit lopulta viihtyvät akvaariossamme. Akvaariokasvit myydään kivivillamyttyyn istutettuina ja villat tietysti piti irrotella pois juurten seasta ennen kuin kasveja sai istutella paikoilleen. Juuria putsatessa huomasin, että näitäkin kasveja sai jaettua helposti useammaksi kappaleeksi. Ylläolevassa kuvassa punalehtiset korkeat kasvit ovat papukaijalehtiä (Alternathera cardinalis Variegata) ja oikeassa reunassa sekä keskellä takana olevat korkeat ja tuuheat kasvit jättivesitähdikkiä (Hygrophila corymbosa Thailand). Etualalla ja vasemmalla ruohomaiset tupsut ovat pikkuluikkaa (Eleocharis pusilla ("E. Parvula")). Näiden vesikasvien nimet taitavat olla yhtä sekaisin kuin puutarhakasvienkin. Nimilappusissa ei ollut suomenkielisiä nimiä lainkaan eikä tieteellisissä nimissäkään tunnu olevan järkeä. Olen sulkuihin laittanut täsmälleen sen kirjoitusasun, mikä kasvin nimilapussa on ollut, vaikka olisin luultavasti itse käyttänyt joihinkin heittomerkkejä tai kursiivia. Tai mistä minä tiedän, jos vesikasvien nimeämisessä onkin ihan eri logiikka...

Ensimmäiset kalat olivat neontetroja. Paitsi että mukaan oli eksynyt yksi kardinaalitetrakin (keskellä kokonaan punamahainen). Etualalla oikealla oleva kasvi on melalehti (Cryptocoryne bullosa).
Kasvien jälkeen piti odottaa jonkun aikaa ennen kuin akvaarioon sai tuoda ensimmäiset kalat. Veteen lisättiin jotain litkuja, jotta se muuttuisi kaloille sopivaksi. Vesiarvojakin piti testailla ennen kuin sai hankkia kaloja. Kymmenen tetran kanssa samaan aikaan akvaarioon tuli yksi partaimumonni. Sitten seurailtiin pari viikkoa niiden kotiutumista ennen kuin sai hankkia lisää kaloja.

Partaimumonni. Ruma, katsoipa sitä mistä päin tahansa. Kuitenkin kaikessa rujoudessaan ja kömpelyydessään koominen otus.
Monniin verrattuna tetrat ovat todella tylsiä. Monnia ei voi sanoa elegantiksi tai edes jotakuinkin sulavaliikkeiseksi. Ei suinkaan! Siitä tulee mieleen lähinnä mursu nukkekodissa. Kun monni lähtee piilostaan liikkeelle, se murjoo mennessään kasveja ja törmäilee joka paikkaan. Säikähtäessään se menee todella liukkaasti piiloonsa mutta ruokaa etsiessään ei paljoa välitä esteistä. Se on osasyyllinen kasvien lehtien repeämiseen, sillä se tarraa imukuppisuullaan mihin vain ja roikkuu siinä niin kauan kunnes putoaa. Alkuun tiputimme monnille kesäkurpitsan palasen jyystettäväksi ja se auttoikin kasvien murjomiseen. Sitten kun omat kesäkurpitsat loppuivat eikä kaupasta saanut enää suomalaista kesäkurpitsaa, monni on saanut ruuaksi vain omia nappuloitaan ja sitä, mitä se nyt sattuu omatoimisesti akvaarion pinnoista tai kasvien lehdistä irti saamaan. Emme ole uskaltaneet ulkomaista kesäkurpitsaa syöttää kemikaaleille herkille akvaariokaloille.
Seuraavaksi akvaarioon tuli parvi pandamonnisia. Ne pöllyttävät pohjahiekkaa ja suodattavat siitä kaiken syötäväksi kelpaavan.
Kun tetrat ja partaimumonni olivat selvinneet hengissä, akvaarioon tuli kymmenen pandamonnista. Olin vähän skeptinen niistä, sillä ne eivät olleet kovin värikkäitä ja vaikuttivat muutenkin tylsiltä. Ne ovat kuitenkin olleet ihan kivoja puuhailijoita. Enimmäkseen ne liikkuvat parin-kolmen yksilön ryhmissä ja varsinkin päiväsaikaan suurin osa nukkuu jossain piilossa. Ruokinta-aikaan ne kuitenkin tulevat esille piiloistaan ja alkavat pöllyttää hiekkaa ja penkoa syötävää. Jos menee katsomaan taskulampun kanssa akvaariota pimeän aikaan, koko pandaparvi puuhastelee pohjalla. Niitä varten akvaariossa on isoina alueina aivan hienoa hiekkaa. Ihan ongelmitta pandamonnisten kotiutuminen ei kuitenkaan mennyt. Yksi monninen oli ilmeisesti vahingoittunut jo eläinkaupassa, kun myyjät niitä meille kalastelivat ja toinen pikkuruinen käyttäytyi kummallisesti jonkun aikaa ennen kuin kuoli sekin. Alkujaankin reippaat yksilöt ovat selvinneet hyvin ja ensimmäisenä kuolleen tilalle saatiin hyvitykseksi uusi. Joskus kuulemma nuoret kalat stressaantuvat siirrosta, vaikka kotiuttamisen tekisi täysin ohjeiden mukaan.
Omista varastoista laitettiin akvaarioon muutama simpukankuori koristeeksi. Simpukkaa on tässä tutkimassa ihan elävä kotilo.
Kolmantena akvaarioon tuli puhtaanapitolaitoksen porukkaa, eli kaksi leviä syövää kotiloa (olivatkohan ne tiikerileväkotilo ja merkkileväkotilo?). Niitä saisi kuulemma olla tämänkokoisessa akvaariossa paljon enemmänkin mutta lompakko puhui eivätkä ne nyt niin mielenkiintoisia ole muutenkaan. Alkuun oli ihan huvittavaa seurata, kun kotilo mönkii etulasissa ja sen suun liikkeet näkee. Vauhti niillä on kuitenkin etanamaisen hidas, joten tylsäksi kävisi elämä, jos pelkästään niiden touhuja pitäisi seurata.
No joo, välillä näistäkin on hupia. Kuopuksen valitsema kotilo oli kiivennyt esikoisen valitseman kotilon reppuselkään ja sai ilmaisen kyydityksen seuraavaan kohteeseensa.
Muu puhdistus suoritetaan lapolla. Monnin kesäkurpitsa oli tuossa kohdassa ja siitä jäi paljon törkyä maahan. Lehtikalat olivat saman tien tutkimassa, saisiko putkessa liikkuvia hitusia syötyä.
Kotiloiden kanssa samaan aikaan tuli viisi lehtikalaa ja yksi tulievä. Lehtikalat ovat isoina ja näyttävinä kaloina olleet mielenkiintoisia seurattavia. Ne ovat myös uteliaita ja tulevat saman tien etulasin luo, jos huomaavat jonkun lähestyvän lasia. Ruoka-aikaan ne ampaisevat saman tien pintaan pörräämään ja tulevat jopa näykkäisemään sormea, jos sen laittaa veden pintaan. Ne ovat ahneita ja syövät kaikkea, mitä vain nenän eteen tulee, jopa toistensa kak**a (jonka ne kuitenkin sylkäisevät pois erehdyksen huomattuaan). Lehtikalat näykkivät myös kasveja, minkä vuoksi ristimme ne uudelleen lehmikaloiksi. Yllä olevassa kuvassa lapon vasemmalla puolella lieon näköinen kasvi on hapsuruoho (Mayaca fluvitalis). Se oli virhehankinta, sillä varsinkin lehtikalat ovat nyppineet sitä ahkerasti ja siitä on tullut kalju. Sillä oli myös niin pienet juuret, että kalat saavat sen kiskottua irti pohjasorasta. Kasvin osia on löytynyt vähän väliä kellumasta pinnalla ja niitä on tökitty sinne tänne pohjaan takaisin. Nyt olemme tehneet päätöksen, että kaikki kelluvat otetaan pois ja jos joku pienistä aluista lähtee kasvamaan, se saa jäädä.
Tässä kuvassa näkyy lehtikalojen lisäksi tulievä (ei tarvinne sanoa, mistä sen tunnistaa). Keskellä edessä myös myöhemmin menehtynyt pikkuruinen pandamonninen. Kokoero muihin on selvä.
Tulievän isäntä risti Pasiksi. Lapset olivat nimittäin päättäneet jo eläinkaupassa, että vaaleat lehtikalat ovat nimeltään Nappi ja Happi, joten isännänkin piti antaa jollekin kalalle nimi. Emme tiedä, onko Pasi tyttö vai poika mutta se on aika arka ja liikkuu todella nopeasti. Siitä on ollut hankala saada kuvia, sillä se käy vain pikaisesti avoimemmassa maastossa hakemassa ruokaa ja sujahtaa saman tien sukkulana piiloon. Jos partaimumonni on kalamaailman köntys, niin tulievällä eleganssia ja ketteryyttä löytyy senkin edestä. Vaikka se uisi salamavauhtia, se ei silti törmäile mihinkään edes ahtaissa kolosissa. Siitä pitäisi kai kasvaa viisitoistasenttinen, joten siitä tulee näyttävän näköinen asukas akvaarioon. Se on kuulemma reviiritietoinen ja jopa aggressiivinen oman lajinsa edustajia kohtaan ja siksi niitä saa olla vain yksi tämän kokoisessa akvaariossa. Meillä se on ollut sopuisa asukas eikä ole hätyytellyt muita kuin joskus leväbarbeja (tekstiä ja kuvia myöhemmin). Se syö myös leviä ja auttaa siten pitämään akvaariota puhtaana.
Lehtikaloja (ja alhaalla myös tulievä) heti saavuttuaan. Vasemmalla on Nappi. Sen erottaa mustasta silmästä. Ylhäällä on Tiikeriksi ristitty lehtikala.
Tässä Nappi nyt. Väri on muuttunut keltaisemmaksi ja onhan se kasvanut paljon suuremmaksi. Taustalla Happi ja lasissa kotilo syömässä levää. Suu on tuo pieni pyörylä ylhäällä, se liikkuu edestakaisin kotilon syödessä.
Tetroja ja pandamonnisia ei meinaa oikein erottaa lajitovereistaan, joten ne eivät ole saaneet nimiä. Lehtikaloista kolme hopeankirjavaa olivat pieninä melko samannäköisiä eikä niistä aina tiennyt, mikä oli mikäkin. Tiikerilläkin raidat erottuivat selvemmin vain toisella kyljellä. Kalojen kasvaessa toisen hopeisen pitkät vatsaevät ovat muuttuneet keltaisemmiksi ja toisen selvästi sinertäviksi, joten ne ovat nykyään Keltaevä ja Sinievä. Happea kutsun itse Blondiksi, sillä se on leuan mustaa täplää lukuunottamatta vaalea. Tiikerin erottaa nykyään raitojen lisäksi myös pyrstöön kasvaneesta pitkästä "hännästä". Lehtikalojen pitäisi aikuistuessaan muodostaa parit (jos parvessa vain on naaras ja koiras, jonka kemiat kohtaavat) ja vallata akvaariosta itselleen reviiri. Ennakoimme sitä sijoittamalla sisustukset ja korkeaksi kasvavat kasvit niin, että ne rajaavat reviireiksi sopivia alueita. Sellaisten puuttuessa lehtikalapariskunta saattaisi pitää koko akvaariota omana reviirinään ja kiusata liikaa muita. Toistaiseksi ei ole näkynyt minkäänlaista merkkiä parien tai reviirien muodostumisesta, joten lehtikalamme ovat varmaankin vielä keskenkasvuisia. Tai sitten kaikki ovat samaa sukupuolta.
Tässä koko lehtikalaparvi. Vasemmalla Keltaevä, sen perässä Sinievä ja taaempana Tiikeri. Vaalea keskellä on Nappi ja oikeanpuolimmaisena Happi/Blondi.
Viimeisin kalahankinta oli kuusi neulamuikkua eikun leväbarbia. Ne liikkuvat sirosti ja sulavasti, kuten tulievä, joten siinä saattaa olla yksi syy siihen, miksi tulievä hätyyttelee niitä välillä. Barbien musta raita saattaa myös muistuttaa liikaa tulievän päässä olevaa raitaa ja olla osasyy hätyyttelyyn. Muualla barbit saavat olla rauhassa mutta yksikin tulievän suosikkiluolaan eksynyt barbi ajetaan vauhdilla pois. Leväbarbit syövät nimensä mukaisesti leviä. Ne nuolevat ahkerasti pintoja ja kasvien lehtiä, ja vaikka niiden pitäisi olla enimmäkseen pohjan tuntumassa, ne ovat meillä uiskennelleet myös aivan pinnassa. Ne ovat eloisia ja rohkeita. Alkuun kyllä vaikutti siltä, että olikohan virhe hankkia barbit, sillä pienin niistä jouduttiin pelastamaan suodatinkotelosta kolme kertaa ensimmäisen vuorokauden aikana. Se mahtui pujahtamaan kotelon ritilän raosta eikä olisi ehkä päässyt itse sieltä ulos. Onneksi kala kuitenkin oppi läksynsä eikä ole enää joutunut pulaan.
Leväbarbit ovat koko ajan liikkeessä, joten niitäkin on hankala kuvata. Lisäksi akvaarion kaareva etulasi häiritsee tarkennusta.
Akvaarioon on vielä jossain vaiheessa ehkä tulossa muutama fisu lisää mutta toistaiseksi tämä kalamäärä on riittänyt meille. Tällä hetkellä on projektina selvittää, miksi osa kasveista ruskettaa lehtiään. Niillä oli aluksi juurten sekaan työnnettävä ravinnepuikko mutta hankimme etenevää ruskettumisongelmaa seurattuamme nestemäisen lannoitteen. Kasvit ovat kuitenkin koko ajan kasvaneet, joten ihan kaikki niillä ei ole pielessä. Ja osa kasveista voi myös erinomaisen hyvin. Ylläolevassa kuvassa etualalla pilkistävä melalehti on selvästi ruskeampi ja pienempi kuin sitä edeltävän kuvan oikeassa etunurkassa oleva melalehti, joka on alkanut tehdä taimia ympärilleen. Papukaijalehtien (ne punaiset kasvit) vanhemmat osat ovat enemmän tai vähemmän surkeita mutta juuresta nousevat uudet lehdet selvästi paremman näköisiä. Ehkä aika näyttää, miten kasveille käy. Huonekasveilleni akvaarion tulo on ollut suorastaan taivas, sillä olen käyttänyt akvaarion vaihtovettä niiden kasteluun. Ravinteikas kalankakkavesi on selvästi ollut mieleen kasveilleni, sillä ne ovat hyvin virkeitä ja elinvoimaisia. Näin talvella huonekasvit eivät ole kovin janoisia mutta odotan jo innolla kevättä, jolloin kasvit alkavat tarvita enemmän vettä ja ravinteita, ja kasteltavana on myös pikkutaimia ja talvetuksesta heräileviä kasveja.
Ja sitten uuden vuoden superyllätys: pandamonnin poikanen. Kalalla on kokoa suunnilleen sentin verran ja kuva on otettu sen kaarevan etulasin läpi, mutta siellä se on kalanruokahiutaleen kimpussa.
Lapset bongasivat eräänä iltana minipienen pandamonnisen. Vähän aikaa sitä piti ihmetellä ennen kuin me tylsät aikuiset uskoimme, että pakko sen on olla poikanen. Pieni ihme on se, ettei mikään akvaariomme asukeista ole syönyt kutua jo tuoreeltaan ja toinen suurempi ihme on se, että poikanen on onnistunut piilottelemaan ahneilta lehtikaloilta tähän saakka. Ne kun syövät suunnilleen kaiken mikä vain suuhun sopii ja noin pieni sintti olisi niille varsinainen herkkupala. Jännityksellä aina joka päivä etsimme, mistä minimonninen löytyy vai löytyykö ollenkaan. Vaikka etukäteen en ollut niin innostunut akvaariosta, on se kuitenkin ollut ihan mielenkiintoinen projekti. Suurin ilo siinä on se, että sen hoitovastuu ei ole omilla harteillani. Niinpä satunnainen ruokkiminen tai huoltotöissä apulaisena oleminen ei ole pakkopullaa. Lisäksi akvaarion alla olevat kaapit tulivat tarpeeseen lasten lelujen säilytyspaikkoina.

26 kommenttia:

  1. Teidän akvaarionne sisustus on oikein värikäs ja moni-ilmeinen. Varmasti on hauska seurata kalojen touhuja, tuo on lapsille kiva juttu. Kasvattavaa on myös tehdä hoitotöitä isän kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sanoin jo silloin kun akvaarion tuloon suostuin, että siitä pitää tulla mielenkiintoinen katsella ja se on hoidettava niin, ettei sieltä tarvitse kalastella kuolleita kaloja eikä vedestä tule vihreää mössöä. Toistaiseksi lupaus onkin pysynyt. Lapsista ei ole vielä kovin paljoa apua akvaarion hoidossa mutta mielellään he ovat katselemassa kalojen ruokintaa ja kuivaavat vesiroiskeet silloin kun akvaarion vettä vaihdetaan. Joskus heidät saa myös pitämään kirjaa siitä, kuinka mones ämpärillinen olikaan menossa. Kunhan kasvavat, saavat olla enemmän apuna. Nyt, kun akvaariossa on myös pandamonnisen vauveli, lapsista oli hyötyä sen tarkkailussa. Piti nimittäin varoa, ettei mene lapolla niin lähelle, että pieni kala olisi vaarassa joutua imuroiduksi.

      Poista
  2. Vau! Onpa akvaariollanne kokoa. Tulee mieleen, kun yhden koulukaverin kotona oli tuollainen iso ja kaunis akvaario, sitä olisi voinut tuijottaa tuntikaudet. Niin saatoin joskus tehdäkin, olin ala-asteikäinen.
    Meilläkin oli sitten akvaario, sain tätini vanhan, mutta se oli pituudeltaan ehkä metrin tai alle. Hoitaminen (etenkin puhdistus ja veden vaihto) oli kyllä tylsää, mutta monta vuotta se oli.
    Silloin ei tainnut olla noin hyvää kasvivalikoimaa tarjolla. Teidän akvaarionnehan on aivan upean näköinen! Sellainen, jota voisi tuijottaa tuntikausia siis. Ihania eri lehtimuotoja ja värejä, tekstuureja ja vielä tuo vaihteleva pohjamateriaali. Ja kaikki nuo erilaiset kalat! Se on erittäin kiehtova oma ekosysteeminsä, ja lapset siinä takuulla oppivat asioita luonnosta aivan tavattomasti. Minulle on uutta, että noin monia puhdistavia kaloja ja kotiloita on. Kotiloitakin! 70-luvulta en muista muita kuin monnit. Niiden seuraaminen oli muistaakseni kaikkein kiinnostavinta. Ja onhan tuolla teidän monnilla todella upeat pilkut ja pulisongit ja evätkin ovat kuin hienoja iltapuvun liehukkeita, jos silmiin katsominen ei niin viehättävää olekaan. Pikku monnit ovat söpöjä ja hyödyllisiä, ja hiekan pöllyttäminen varmasti hauskaa seurattavaa. Menestystä pikku monniselle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tuota seuraillessa aika kuluu huomaamatta ja kun hoitovastuu on muilla, itselle jää melkein pelkästään ihailu. Isossa akvaariossa riittää seurattavaakin enemmän kuin pienessä ja tasapainon pitäisi pysyä helpommin myös tällaisilla aloittelijoilla.
      Varmasti on valikoima kasvanut vuosien saatossa niin kasvien kuin kalojenkin osalta. Tuo on minusta hyvä, että levää ja muuta törkyä syöviä kaloja on ja niitä myös ohjeistetaan hankkimaan. Liikkeessä oli aika paljon erilaisia kasveja, joista valikoimme alkuun nuo. Sen syödyn hapsuruohon tilalle varmaan hankitaan vielä joku erilainen ja toivotaan, että kalat eivät "laidunna" sitä yhtä tehokkaasti. Samoin tajusin juuri, että pikkuluikat ovat kaikki hävinneet, joten ainakin kaksi kasvia käydään joku kerta ostamassa tilalle ja toivotaan, että kalat jättävät ne paremmin rauhaan.
      Vai iltapuvun liehukkeita! Voihan sen ehkä niinkin ajatella :D Monnille pitäisi kasvaa vielä komeammat partakarvat, kun ikää tulee lisää. Se vaihtaa muuten väriään sen mukaan, millaisella alustalla se on. Silloin kun se on viettänyt tuntikausia pimeässä luolassa, se on melkein tasamusta. Vaalealla pohjalla pilkut tulevat paremmin esille ja pohjavärikin on minusta vähän vaaleampi ainakin paikoin. Tuossa kolmen kuvan sarjassa näkyy hyvin värierot; yläkuvassa se on ollut pidemmän aikaa vaalealla soralla ja tuossa alaoikealla olevassa kuvassa tullut vasta äskettäin valoon. Sen vaihtaessa ensimmäistä kertaa värinsä vaaleaksi ihmettelimme, onko sillä joku tauti. Sitten kun aloimme seurata sitä tarkemmin ja etsiä netistä enemmän tietoa, asia selvisi.
      Kiitos! Toivotaan, että pieni pandamonninen selviää aikuiseksi saakka eikä haittaa, vaikka niitä tulisi muutama lisääkin pitämään pohjaa puhtaana.

      Poista
  3. Hieno akvaario se on elävä taulu mikä muuttaa muotoaan koko ajan .Meillä oli vielä vähän suurempi akvaario vuosia mutta sitten vihdoin päätimme luopua siitä . Meillä oli myös todella iso partamonni ja se eli vuosia .Pohjakaloja erilaisia monneja voisi olla teillä enemmänkin pohjaa putsamaan .Voi olla että kasvit eivät ole vielä juurtuneet kunnolla tai putsaatte sitä liikaa pohjasta . Monet pesee pohjahiekan kerran tai pari vuodessa me emme koskaan , Teimme oman suuremman lapon pullosta ja ohuemmasta letkusta ja sillä lapoimme pohjaa mutta ei ollenkaan joka viikko. Siksi on hyvä olla useampia pohja monneja .Paksulla tikulla kaivoimme pohjaa että pohjakaasut pääsevät pois .Sen teimme joka viikko ennenkuin vaihdoimme veden .Vettä vaihdoimme kymmenen prosenttia akvaarion veden määrästä joka viikko . Vesi seisotettiin isoissa vesipulloissa viikon ennen käyttöä .Meillä oli paljon arkojakin kaloja kuten kiekkokaloja ja tiikerinuoliaisia mitkä vaativat että vesiolot on kunnossa . Meillä oli myös iso ulkosuodatin minkä putsasimme joka viikko . Minä käytin myös veden kukkien kasteluun mutta sitä tuli kyllä liikaa joka viikko ei voinut kaikkia käyttää kuin kesällä loput ulos . Kädet pesimme huolellisesti ennenkuin putsasimme lasia sisäpuolelta .Me käytimme partakoneen terää . Tämän putsauksen teimme myös ennenkuin vaihdoimme veden . Onnea akvaarion hankinnasta se on suuri ilo .Vakuutukset kannattaa myös tarkistaa .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elävä taulu onkin aika hyvä kuvaus akvaariolle. Teillä on varmasti ollut todella komea akvaario kaloineen. Kiitos paljon vinkeistä! Kaikki neuvot ovat tarpeen, kun itselläni ei ole minkäänlaista kokemusta akvaarion hoidosta eikä isäntäkään ole vuosikausiin sitä tehnyt. Ei anna budjetti myöten hankkia kerralla hirveästi kaloja mutta jospa ainakin nuo pandamonniset saisivat itse aikaiseksi kasvattaa parvikokoaan. Alku ainakin on lupaava :D Laitetaan kuitenkin harkintaan lisää pohjakaloja.
      Hiekka-alueelta ei ole otettu lapolla muuta kuin pinnasta irtokakat pois mutta tuota isompaa soraa on putsattu välillä vähän syvemmältä avoimista kohdista. Ei pohjasta saakka kuitenkaan. Pitääpä kokeilla jättää sekin vähemmälle mylläämiselle ja katsoa, auttaisiko se. Vedenvaihdosta olemme olleet pää pyörällä. Yksi ohjeistaa vaihtamaan tuon 10% joka viikko, toinen 20-30%, kolmas 30-50% ja neljäs peräti 50-75%. Olemme vaihtaneet viikon tai vähän reilu viikon välein vajaan kolmasosan vedestä, pohjahiekan pesua emme ole edes tulleet ajatelleeksi. Useimmissa ohjeissa on suunnilleen kolmasosa, joten valitsimme sen. Voisi kyllä kokeilla, mitä vaikutusta on pienemmän vesimäärän vaihtamisella. Ainakin vesilaskussa sen luulisi näkyvän. Tuo veden seisottaminen on kuulemma vanhentunut ohje. Tiedä sitä, mutta ei tulisi mitään, jos pitäisi vielä olla jossain säilössä vesiastiat :D Meillä on sisäsuodatin. Siitä putsataan osia tiettyjen viikkojen välein ja ne laitetaan aina akvaariokaapin ovessa olevaan listaan muistiin, niin pysyy kärryillä siitä, mikä on pesty milloinkin.
      Eipä tullut mieleenkään vakuutusasiat. Toisaalta kun akvaario on tilassa, jossa oleskellaan käytännössä koko ajan ja suodatinkin on akvaarion sisäpuolella, riski vesivahingolle on melko olematon.

      Poista
  4. Vau, hieno on akvaario, kasveineen ja kaloineen 🤭 Aika paljon siellä on erilaisia asukkeja, varmasti hauska seurata niiden menoa. Itsekin, joskus haaveilin akvaariosta, mutta jotenkin se akvaarion hoitaminen ei sitten napannut niin paljoa, että olisin sellaista hankkinut 😅 Onneksi niin vaikka onhan noita ihana katsella 🤩

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On tuota ihan hauska tarkkailla ja katsella, mitä kalat milloinkin puuhaavat.

      Poista
  5. Onpa upea akvaario. Lapsille varmasti on tosi mielenkiintoista seurata kalojen ja kotiloiden elämää. 😊😊

    VastaaPoista
  6. Luin tosi mielenkiinnolla akvaariostanne. Todella upea kokonaisuus ja mitä kaloja siellä onkaan. En tiedä akvaarion hoidosta mitään muuta, kuin vettä pitää vaihtaa, siksikin oli mielenkiintoinen postaus.
    Pikkuinenkin jo tullut teille. Tuosta on viihdykettä koko perheelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva kuulla, että postauksesta oli iloa. Eipä tuo paljoa muuta hoitoa vaadikaan kuin vedenvaihdon ja kalojen ruokkimisen. Niin ja pitää noita suodattimia välillä putsailla mutta ei siihen kovin kauaa mene aikaa.

      Poista
    2. Jäi se mainitsematta miten huolella piti valmistautua kalojen tuloon ja kaikki muu ennen sitä. Mutta työ palkitaan:)

      Poista
    3. Pitihän tuossa yhtä sun toista tehdä ennen kuin sai kaloja sinne uiskentelemaan.

      Poista
  7. Hieno akvaario. Kivasti värikkäitä kasveja ja partamonnikin on vähemmän kauniista ulkoasusta huolimatta mielenkiintoinen seurattava. Onnea myös pikkuisesta tulokkaasta. Tuollaista akvaariota ei kannata sijoittaa telkkarin viereen. Pian huomaa, että katse eksyy yhä useammin kaloja tuijottamaan.
    Meillä oli vuosia 200-litrainen akvaario. Ensin yksi ja pian tytön huoneessa toinen. Mitä pienempi akvaario, sen enemmän se käytännössä vaatii työtä. Isommassa pysyy tasapaino paremmin kohdillaan. Muksut tykkäsivät akvaarioista, mutta eivät isompinakaan aivan yksin kyenneet kaikesta huolehtimaan. Yhtenä talvena motkotettiin pojalle, että hänen pitäisi jättää kalat rauhaan ja näpit irti vedestä. Töistä tullessamme löysimme muutaman kerran kuolleena lattialta tetroja. Lopulta kävi ilmi, että kissa istui akvaarion päällä ja nappasi ovelasti pienestä ruokinta-aukosta tetran kynsiinsä. Ei kelvannut kissalle syötäväksi ja lensi lattialle. Pyysimme pojalta anteeksi ja laitoimme ruokinta-aukon päälle pienen esteen. Kalaonnettomuudet loppuivat siihen.
    PS. Taistelukalat ovat myös hauskoja. Tosin yksi uros per akvaario kaiketi riittää. Tappelevat toisensa kuoliaaksi. Muksut näyttivät taistelukalalle peiliä, jolloin se pörhisti itsensä komeaksi luullessaan vastassa olevan toisen uroksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Monnin touhuja seuratessa ei voi välttyä nauramasta. On se niin koominen otus. Ei ole onneksi telkkarin vieressä. Voisi tosiaan harhailla välillä silmät väärässä ruudussa.
      Täällähän on monta, jolla on ollut joskus akvaario! Näin meillekin sanottiin, että ison akvaarion hoito on paljon helpompaa kuin pienen. Olipas kissanne ovela ja taitava! Tuossa on sen verran pieni ruokinta-aukko ja akvaariolla on syvyyttä sen verran paljon, että tuskin kissakaan saisi sieltä kalastettua mitään. Ruokinta hoidetaankin aukaisemalla koko kansi, joka on vähän rikki. Siihen jos kissa hyppäisi päälle, niin saattaisi olla koko katti pian kalojen seurana.
      Olenkin kuullut tuon saman, että taistelukaloja ei voi olla montaa samassa akvaariossa. Nimikin sen jo kyllä kertoo.

      Poista
  8. Komea akvaario ja järkevän kokoinen. Iso on aina paljon helpompi hoitaa kuin kovin pieni.

    VastaaPoista
  9. Onpa suuri akvaario! En tiedä mitään akvaariokaloista- tai kasveista, tätä oli siksikin kiva lukea, taas oppi uutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tuolla jonkun verran kokoa. Kiva kuulla, että postaus oli kiinnostava.

      Poista
  10. Kaunis akvaario ja ihana sisustuselementti. Minun aikani kuluisi varmasti tuon äärellä. Meillä oli lapsuudenkodissani pikkuruinen akvaario ja sielläkin asusteli viiksimonni. Samoin kotiloita, jotka puhdistelivat lasipintoja. Miljoonakaloja ja tetroja... ihan tuli lapsuudenmuistot mieleen, kun lueskelin postaustasi. Ja tuo on hyvä sopimus, että toiset hoitavat akvaarion, sinullahan on hoidettavana lapset ja mies, kasvit ja puutarha! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä tuossa saa hyvin ajan kulumaan kaloja seuraillessa. Erityisesti nyt, kun pitää etsiä joka päivä, missä pieni pandamonnisen vauveli piileksii. Mukava kuulla, että onnistuin herättämään lapsuusmuistojakin. Pitää tässä välissä myöntää, että meillä isäntäkin osallistuu kiitettävästi lasten hoitoon, ruuanlaittoon yms. Minulla on vetovastuu Karon turkin ja kynsien hoidossa, joten nyt hommaan tuli tasoitusta, kun isännän työksi tuli akvaarion huolto.

      Poista
  11. Upea akvaario! Ja todella mielenkiintoista lukua kaikista eri vaiheista akvaarion perustamisessa. Itsellä ei ole juuri mitään kokemusta akvaarioista, mutta nuorimmainen on jo muutaman vuoden mankunut meille sellaista. Ei ole oikein järkevää paikkaa sille ja toisaalta hoitotoimenpiteet perheen ainoana aikuisena hirvittäisivät. Haluaisitko kertoa paljonko kasvit, kalat, varusteet ym. tulivat maksamaan? Teidän akvaario on kyllä super kaunis katsella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hankimme kaiken yhdestä liikkeestä. Hinta oli siinä vähän kalliimpi kuin esim. netistä tilaamalla olisi ollut, mutta halusimme kannattaa nettikaupan sijaan oikeaa myymälää. Saimme siellä myös todella hyvää palvelua. Kasvit maksoivat vajaan kympin kappaleelta, kalat 1,9-7,9 euroa kappaleelta (tulievä oli kallein, tetrat halvimpia). Varusteisiin ja tekniikkaan sai laittaa kolmisen sataa euroa. Sitten tuli vielä jokunen kymppi erilaisista alkuvaiheessa tarvittavista litkuista, vesitesteistä, kasvilannoitteista yms. Perustamiskulut ovat siis melkoiset, jos hankkii kaiken uutena liikkeestä ja tämän kokoiseen akvaarioon moni tarvike oli kalliimpi kuin pienempään kalasoppaan. Akvaarioita varusteineen, kaloja ja kasveja näyttää olevan myös esim. tori.fi:ssä myynnissä ja jos on aikaa ja halua vähän perehtyä tarkemmin asiaan, niin sieltä hankkimalla voi säästää paljon. Jos sattuu vielä pitkään akvaarioita harrastanut myyjä kohdalle, häneltä voi saada kullanarvoisia vinkkejäkin. Meillä kun oli tuo vanha akvaario, niin olisi pitänyt osata vähän tutkia ja etsiä, minkä tehoisia varusteita sinne pitää hankkia ja mitkä sopivat muutenkin yhteen. Vanha suodatinkotelokin kun oli eri kokoinen kuin uusi, vaikka samanmerkkisiä olivat. Eläinkaupasta hankkiessa tuli vähimmällä vaivalla oikeat kamppeet, vaikka välillä joutui odottelemaan tilausten saapumista.
      Kalojen ruuat eivät kovin kalliita ole eivätkä hoitotoimenpiteet mitään rakettitiedettä enää sitten kun on saanut akvaarion kunnolla käyntiin. Jos lapsi kovin palavasti sitä akvaariota haluaa, niin voihan sitä vaikka sopia, että saa sen syntymäpäivälahjaksi (ehkä sukulaisetkin voivat osallistua?). Siinä on sitten monelle joululle ja synttärille lahjaidea valmiina, kun hankkii akvaarioon uuden kalan tai lahjakortin eläinkauppaan :)

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!