Sekalaista soppaa

Kukkuu täältä kaikenlaisten puuhien täyttämältä talvihorrokselta! Kadonnut puutarhainspiraationi on edelleen jossain teillä tietymättömillä ja oikeastaan joutaa vielä hetken olemaankin. Jos olisin tehnyt ennen näitä vesisateita hankikylvöjä, niin olisipa niillä vaan aika kosteat oltavat saada kylmäkäsittelyä. Oli siis sittenkin parempi olla hoppuilematta.

Yhdistin joulun ja kevään, kun pari amarylliksen kukkavanaa alkoi kaatuilla. Taustalla seuraava maljakkoon pääsijä.

Suurin aikasyöppö viime aikoina on ollut sakset ja ompelukone. Sain vanhoista farkuista aloittamani puutarhaessun valmiiksi ja aloitin saman tien kaksi uutta projektia. Äidiltäni tuli nimittäin pari kassillista vanhoja farkkuja, joista silppusin käyttökelpoiset osat talteen. Tarkoitus oli tehdä uusi työlaukku, sillä entinen alkaa olla risa. Kaikki farkut olivat kestotahrojen takia myyntikelvottomia, mutta sopivasti leikkelemällä niistä sai sen verran paljon materiaalia talteen, että laukun lisäksi aloin sommitella tilkkuja yhteen mekkoa varten. Nyt on yhdessä kassissa mekon osat odottamassa jatkotyöstöä, toisessa käyttökelpoisia farkkutilkkuja myöhempää käyttöä varten ja kolmannessa tekstiilijätteeseen menevät jämät sekä lisäksi työpöydällä osittain ommeltu laukuntekele. Tällä tahdilla menee ainakin pari kuukautta ennen kuin saan ompelukset valmiiksi! Vaikka ompeluhommat käyvät minulta melko hitaasti, opin purkamaan farkkuja nopeasti alkutekijöihinsä. Kullanarvoinen oivallus oli käyttää ratkojan sijaan mattoveistä. Esimerkiksi vyötärökaistaleen saa sillä ehjänä irti 2,5-3 minuutissa, kun ratkojalla menisi varmaan tunti ja saisi kätensä siinä samalla kipeäksi. Otin aikaa sekuntikellolla, kun tarvitsin laukkuprojektiin neljien farkkujen vyötäröt. Hupinsa kullakin...

Puutarhaessu valmiina! Isompiin taskuihin mahtui oikein hyvin postilaatikkoon tupsahtanut yllätyskin.

Edellisen puutarhaessun esittelyn jälkeen ompelin takataskut kiinni ja huolittelin helman kukikkaalla kangassuikaleella. Hermot meinasivat mennä siinä projektissa ja jouduin muutaman kerran purkamaankin ommelta, vaikka olin nuppineulottanut kankaat yhteen huolella ja silittänyt timmit taitokset. Valmista kuitenkin tuli ja jos ei nyt pysy kaikki tavarat kätevästi mukana, niin ei sitten millään! Pikkutaskujen käytettävyyttä tulikin jo testattua mannekiini-postauksessa mutta isot takataskut olivat silloin vasta nuppineuloilla kiinni. Tänään niitäkin pääsi testaamaan, kun postilaatikkoon oli ilmestynyt uuden uutukainen Pihakalenteri. Valtavan suuri kiitos sille ihanalle puutarhaenkelille (tai useille), joka keksi lähettää kalenterin piristämään tammikuun loskasäätä! Vähän jo vilkuilin sen sisältöä ja ihailin kauniita kuvia. Tarkempi lukeminen jää kuitenkin viikonlopulle. Puutarhakalenterissa on sen verran paljon sisältöä, että se vetää vertoja mille tahansa puutarhalehdelle ja ansaitsee ehdottomasti oman lukuhetkensä.

Väritkin sopivat hyvin yhteen essun kukkaisten yksityiskohtien kanssa!

Ompeluhommien lisäksi olen lajitellut ja kerännyt kaapeista tavaraa kirpparia varten. Varasin paikalliselta kirpputorilta pöydän viikoksi, sillä tarpeetonta tavaraa ja pieneksi jäänyttä vaatetta on kertynyt kaappien täytöksi aivan liikaa. Karo meinasi olla vähän liian innokkaana kömpimässä hintalappuja odottavien vaatteiden sekaan, vaikka olin laittanut muut tavarat niiden eteen esteeksi. Ei kelvannut eteisessä oleva oma peti, vaan piti änkeytyä samaan huoneeseen. Olisihan vaatteiden päällä ollut vallan makoisa päiväunipaikka mutta emäntä mokoma antoi lähtöpassit saman tien, kun karvainen kuono alkoi edes lähestyä vaatepinoa.

Löytyi sentään muovikassi, ettei tarvinnut paljaalla lattialla nukkua.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun Karo löytää persoonallisia nukkumapaikkoja. Jopa lattialle pudonnut mainos kelpaa patjaksi. Nyt kun lemmikkieläinten kuulumisiin päästiin, niin tärkeää raportoitavaa on myös akvaarion puolella. Pieni pandamonnisen vauveli on hengissä ja kasvaa hirmuista vauhtia. Nyt se on uskaltautunut melkein joka päivä piilopaikoistaan avoimempaankin maastoon. Alla oleva video on kuvattu kalojen iltaruokinta-aikaan. Siinä näkyy hyvin, minkä kokoinen viipottaja pikkuinen nyt on verrattuna aikuisiin lajitovereihinsa.

Vauveleita on myös eteisessä. Plussakelillä oli hyvä tuoda kellarista jouluruusukylvös valoisampaan. Kovin ovat vielä honteloita, mutta jospa ne pian siitä vankistuisivat ja vihertyisivät. Toin samalla myös kaksi ruukkua hyasintteja eteiseen. Hollanninkurjenmiekat olivat lähteneet hyvään kasvuun, mutta taidan pitää ne vielä kellarissa odottamassa valoisampia päiviä. Tai ainakin sitä, että hyasintit ovat kukkineet. Muutenpa kellariin ei ihmeempiä kuulu; kaikki kasvit voivat ilmeisesti hyvin eikä tuholaisia näkynyt.

Pieniä vaaleajouluruusuja on tulossa hyvä määrä, jos vain kaikki selviävät hengissä.

Kellarin lisäksi kurkkasin kompostoriin, jonka lämpötila oli pakkasjakson aikana mittarin mukaan nollassa. Massa ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa jäässä ja tuntui käteenkin haalealta, joten epäilen lämpömittarin toimivuutta. Nyt, kun on ollut yli viikon verran plussalla, kompostorikin on herännyt kunnolla ja lämpötila alkanut kohoamaan. Mittarissa oli kellarintarkistusreissulla toissapäivänä vähän reilu 20 astetta lämmintä. Viikon plussakelit ja vesisateet madalsivat täältäkin melkoisesti hankia. Maata ei näy vielä mistään mutta eipä ole pelkoa siitäkään, että rusakot pääsisivät suojaverkkojen yli kasvien kimppuun. Eilen satoi räntää ja nyt näyttää satavan paljon lumisempaa tavaraa, joten syksy tammikuun keskellä taitaa kääntyä taas talveksi. Kovin napakoita pakkasia ei edelleenkään näy sääennusteessa, mikä on vain hyvä asia näin sähkölämmittäjän kannalta. Emme ole nimittäin vieläkään laittaneet sähkölämmitystä päälle. Koti on pysynyt lämpimänä vuorotellen takkaa ja leivinuunia lämmittäen, välillä on laitettu tulet myös puuhellaan. Kaksi kunnolla varaavaa tulisijaa on todella hyvä ratkaisu niin lämmityksen kuin ruuanlaitonkin kannalta. Sitten, jos pakkanen kiristyisi pidemmäksi aikaa -15 asteen yli, tulisijat eivät enää riittäisi pitämään koko taloa lämpimänä.

Jouluksi hankkimani jouluruusu 'Hello Amber' on saanut kaksi kukkaa täysin auki ja availee useampia nuppuja.

Sekä avautumassa oleva nuppu että täysin avonainen kukka ovat hurmaavia väreiltään.

Seuraavan kuukauden aikana töissä tapahtuu kaikenlaista uutta ja jännää ja lisäksi monta vanhastaan tuttua juttua. Vapaa-aika siis vähenee entisestään mutta innolla odotan tulevaa. Kännykän kalenteriin on tosin tullut niin paljon päällekkäisiä merkintöjä, että sen lukeminen alkaa olla hyvin haastavaa. Omien töiden lisäksi kun kalenterissa näkyy isännän ja lasten menot. Harkitsin jo paperisen kalenterin hankintaa omien töiden tarkempaan merkitsemiseen mutta yksi tovi menisi raapustellessa vakiona toistuvia juttuja ja jos niihin tulee muutoksia, toinen tovi merkintöjen korjaamiseen. Ja niitähän tulee vähän väliä. Puutarhakalenteri, niin kaunis ja monessa asiassa hyvä kun onkin, ei oikein toimi minulla työkalenterina. Tilaa päivittäisille merkinnöille on liian vähän ja kaunis ulkoasu menee pilalle, jos yritän mahduttaa kaikki työjutut sinne.

Amaryllis 'Harlequin' teki vielä yhden kukkavanan, johon aukesi lopulta yksitellen kolme hörhelöistä kukkaa. Paikkasi vähän epäonnistunutta pääkukintaa.

Postaus on nyt aloitettu ja lopetettu amarylliksillä. Saa nähdä, jaksanko säilytellä valkoisia, mutta ainakin 'Harlequinin' yritän saada kasvamaan ja kukkimaan joskus uudelleen.