sunnuntai 22. tammikuuta 2023

Uinuvan kärpäsen herättelyä

Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin ensimmäiset kylvöt. Muuten voisi vaikka nukkuakin vielä talviunta puutarhapuuhista mutta kylmäkäsiteltävät perennansiemenet kannattaa jo pikkuhiljaa saada hankeen. Eikä minua haittaisi muutenkaan se, että päässä pörräisi puutarhasuunnitelmia ja sormet syyhyäisivät taimia koulimaan. Tällaisilla "kylvä ja unohda pariksi kuukaudeksi ulos" -kylvöillä on hyvä herätellä uinuvaa puutarhakärpästä kasvukauden puuhiin. Homma kun ei vaadi kylvämisen ja hankeen kaivamisen lisäksi muuta sitoutumista vielä pitkään aikaan.

Amaryllis 'Harlequin'. Kaksi viimeistä kukkaa ovat vain kymmenen sentin levyisiä mutta aivan yhtä hienoja kuin aiemmatkin kukat.
Vaikka alkuun pääseminen olikin vähän nihkeää, niin huomasin mullan ja siementen hypistelyn tempaavan tuttuun tapaan mukaansa. Pussi toisensa jälkeen tyhjeni tai ainakin vajui, ja ruukut täyttyivät tulevien kesien lupauksia pullollaan olevista siemenistä. Lopulta olin täyttänyt peräti kuusitoista ruukkua erilaisilla perennansiemenillä. Tuon ainakin osan ruukuista maaliskuun alkupuolella sisälle ja siirrän isoimpia taimia koulimisen jälkeen ulkoeteiseen viileämpään. Maaliskuun alussa taimipöydällä ei yleensä ole vielä tungosta, joten siellä mahtuu hyvin pyörittelemään myös perennakylvöksiä. Kunnolla kasvun alkuun päästyään perennat pärjäävät viileämmässäkin, joten ne ehtivät hyvin alta pois ennen kuin lämpöä vaativat taimet tarvitsevat tilaa. Osan purkeista saatan jättää kevääseen saakka ulos tai viedä ulkovarastoon jossain vaiheessa keväällä.
Karvainen apulainenkin viihtyi kylvöjä seuraamassa. Ei onneksi tunkenut nenäänsä joka purkkiin. Tässä siementen peittely on vielä tekemättä.
Laitetaan muistiin tännekin ruukkujen numerokoodien sisältö: 1. Keijunkukka 'Midnight Rose' x 'Green Spice', 2. ripsureunainen tarhakylmänkukka ('Papageno'?), 3. punainen tarhakylmänkukka, 4. Puutarhahetken etelänruusuruoho, 5. Puutarhaelon etelänruusuruoho, 6. tähtilevisia, 7. punahattu 'Delicious Candy', 8. punahattu 'Sunseekers Red', 9. tarhakellukka 'Mai Tai', 10. keltatörmänkukka, 11. siperian(?)esikko, 12. vuorijumaltenkukka, 13. amerikanvuokko, 14. tähkäverbena, 15. syysvuokko, 16. karhunlaukka. Toisen perennasetin kylvän kuukauden päästä. Jos yksivuotisia esikasvatettavia ei tule paljoa, saatan tuoda maaliskuun lopulla tai huhtikuun alussa kakkoserän perennojakin sisälle saamaan alkuvauhtia. Jos taimipöydillä on ruuhkaa, kakkoserä pääsee hangesta ulkovarastoon huhtikuun loppupuolella. Toisen setin lajeista osaa minulla kasvaa jo kukkapenkeissä, joten kylvöt ovat vain varmistus siltä varalta, jos kukkapenkeissä käy kato talven aikana. Muutama uusi laji, kuten illakko ja siemenkirjeestä tulleet kurjenmiekka ja sikuri, saattavat saada erikoiskohtelua sisätiloissa toisten jäädessä koko loppukevääksi ulos. Tai sitten eivät. Katsotaan, mikä on inspiraation taso myöhemmin keväällä.
Tämän verran pusseja on kakkoserässä.
Perennakylvöistä päätin siirtyä ruukuttamaan säilytettävän 'Harlequin' -amarylliksen, kun kerta multapussi oli jo valmiina ja lattia sanomalehdestä huolimatta sotkettu. Iloinen yllätys oli se, että amarylliksen juuret olivat lähteneet hyvin kasvuun. Jouluasetelmia tehdessä nimittäin paljastui, että sillä oli vain yksi pieni juurenpätkä, mikä herätti hieman huolta sipulin kasvukunnosta. Nyt on huoli hälvennyt ja tähtäimen saa asettaa uuteen kukintaan joskus tulevaisuudessa. Seuraavaksi tuli tietysti mieleen tarkistaa, missä kunnossa valkoisten amaryllisten sipulit ovat, jos vaikka kuitenkin säilyttäisi jomman kumman. Kolmella kukkavanalla kukkineen yksilön sipuli oli sen verran laihanoloinen, että viskasin sen menemään. Neljäskin nuppu siihen lähti nousemaan mutta ei jaksanut montaa senttiä nousta, kunhan tuhlasi vain voimia sipulista. Kahdella vanalla kukkineen amarylliksen sipulin nostin multapaakkuineen ruukustaan ja rapsuttelin varovasti päältä vanhoja multia pois. Sipuli oli istutettu todella syvälle, joten pintamultien poistamisella ja sipulin ylemmäs nostamisella sain ruukun pohjalle mukavasti uutta multaa ja vähän kanankakkaakin. Amarylliksellä oli pieni sivusipuli, jonka jätin kiinni emoonsa kun en tiennyt, onko siitä haittaa vai ei.
Amaryllikset saivat imeä jonkun aikaa vettä ennen kuin siirsin ne takaisin ikkunoille. Taustalla perennakylvökset kostumassa.
Multapuuhien lisäksi sain tänään ommeltua uuden työlaukkuni valmiiksi. Se oli pakko saada tehtyä ennen huomista, sillä otin siihen vetoketjun vanhasta laukustani. Kassi on oikea kierrätyksen tyylinäyte, sillä vanhan laukun vetoketjun lisäksi siinä on osia kahdesta muusta jo aikoja sitten hajonneesta laukusta. Minulla on paha tapa hamstrata roskiin menevistä tekstiileistä kaikkea käyttökelpoista talteen. Laukkujen sisätaskut ovat yleensä melkein uudenveroisia vielä siinä vaiheessa kun ulkopinta alkaa kulua puhki, joten en raski viskata niitä menemään. Sopivasti vanhoista laukuista irti saksitut valmiit taskut vetoketjuineen oli helppo surauttaa ompelukoneella kiinni uuden laukun vuorikankaaseen. Ja vuorista puheenollen, se on peräisin äitini vanhoista verhoista. Pohjaa tukevoittamaan laitettu paksu pahvi oli alunperin lasten piirustusalustassa muovipinnan alla. Muovin revettyä nappasin tietysti pahvin talteen. Laukun ulkopinta on pääosin vanhoista farkuista otettua kangasta mutta yksi vanhan olkalaukun ulkopinnalla olleista vetoketjutaskuista sujahti sinnekin. Kantohihnat ovat samaisesta laukusta eivätkä varmaan kestä kovin pitkään siisteinä. Pientä nirhaumaa on pitkin ja poikin, mutta ne saa sitten aikanaan korvattua vaikka farkkukankaasta tehdyillä remmeillä. Ei ole kovin iso homma pujotella valmiisiin metallilenkkeihin uusia hihnoja.
Laukku sisältä ja ulkoa. Takapuolelta farkkukankaiden värit ovat päinvastoin, eli vaaleat reunoilla ja tumma keskellä.
Laukun sisälle tuli yhteensä kaksi pienempää vetoketjutaskua ja kolme "avotaskua", joista yhdessä on tarraremmi, ja laukun ulkopinnalle vielä kolmas vetoketjutasku. Taskuja, erityisesti vetoketjullisia, ei minusta voi koskaan olla liikaa. Vanhassa kassissa ärsytti eniten se, että siinä oli päätaskun lisäksi vain yksi pikkuinen vetoketjutasku ja toinen pieni tasku, jossa oli läppä eikä edes tarranauhaa. Ja nyt se alkoi kulua jo puhkikin, joten tarvitsin ehdottomasti uuden laukun. Pienempi olkalaukku ei riitä, kun mukana kulkee usein pari-kolme kansiota, kirjoja, vihkoja sekä irtopapereita. Ja tietysti joka laukussa pitää olla muutamia kyniä, kampa, hiuslenkki ja kaikenlaista muuta pikkusälää. Nyt laukun tilavuutta testatessani sulloin sinne vielä sisäkengätkin, jotka ovat kuitenkin aika usein olkalaukussa tai työpaikalla. Olen osan viikosta töissä toisella paikkakunnalla, joten pahimmillaan olo on kuin kamelilla tavaramäärää raahatessa.

Laukku täynnä tavaraa. Kaikki mahtui mukaan eivätkä saumat ratkeilleet tai hihnat irronneet.
Nyt lupaan jättää ompelusten esittelyn blogissa tauolle. Työn alla ei olekaan kuin farkkumekko, mutta se on sen verran pidempi projekti, ettei työtahti varmasti päätä huimaa. Ilman kaavoja ja suurempaa kokemusta kun tekee, lopputuloksena voi olla ihan mitä vain. Niinpä teen hommaa pikku hiljaa, jotta ei tule tehtyä kiireessä peruuttamattomia mokia. Tavoitteena on saada mekko valmiiksi siihen mennessä kun sää sallii sellaisen käyttämisen. Mekon ompelun lisäksi otan työlistalle talvetettavien kasvien tarkemman syynäämisen. Huomasin nimittäin ohimennen eteisestä jo ensimmäiset kirvat, joilta pitää ottaa luulot pois saman tien. Muutama viattoman näköinen ötökkä valtaa muuten pian koko eteisen ja jatkaa sieltä myöhemmin keväällä taimien kimppuun.

Ompeluseurana minulla on ollut jouluhyasinttien lisäksi pelakuu 'Appleblossom', joka näyttää viihtyvän paremmin huoneenlämpöisellä ikkunalla kuin kylmässä eteisessä.
Nyt otan tärkeysjärjestyksen kärkisijoille puutarhakärpäsen herättelyn. Ensi alkuun kokeillaan lempeämmin puutarhakuvia selailemalla, blogeja tutkimalla ja perennansiemeniä kylvämällä. Sitten varmaankin tulevan kesän kasvimaan järjestystä suunnitellen ja siemenvarastoja inventoiden. Jos ei silläkään ala kipinöidä ja kevät vain etenee, pitää ottaa järeät konstit käyttöön ja kylvää yhtä sun toista luottaen siihen, että mullasta puskevat taimivauvat vievät taas pikkusormien lisäksi koko kädet lapaluita myöten.

16 kommenttia:

  1. Kyllä varmaan mullan kanssa puljaaminen herättää unisimmankin kärpäsen talviuniltaan. Vähitellen ainakin. Ja mikäpä kiire tässä olisi. Itsekään en ole juuri puutarhaa miettinyt viime viikkoina, suoritan keskiaikaopintoja (omaksi huviksi vain) ja teen käsitöitä & kuuntelen äänikirjoja ja soittelen flyygeliä :-) . Se tuntuu ihan mukavalta ja sopivan karhumaiselta talviunipuuhalta. Tässä yhtenä päivänä bussia odotellessani kuuntelin talitintin erittäin keväistä titityytä. Kyllä se valo vaan on lisääntynyt ja kevät lähestyy, ihanaa. Sen tiedän, että maaliskuussa olen taas täydessä täpinässä lapion kanssa, että joko voi kaivaa.
    Paras karvainen assistentti, pusut hänelle!
    Superhieno työkassi, nostan hattua kierrätyskekseliäisyydellesi. Kuten Silmukka soikoon -blogin kanssa, ihailen valtavasti tuollaista taitoa ja luovuutta.
    Hih, onnea kirvojen luulojen poistamiseen! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti näin käy. Ei olisi kovin mukava huomata toukokuussa, että puutarha on hereillä mutta itse ei. Onneksi täällä maa on vielä roudassa melko varmasti ainakin huhtikuun puoliväliin saakka, niin ei ole hirmuista kiirettä vielä saada puutarhakärpästä surisemaan.
      Heh, flyygelistä ja karhumaisesta talviunipuuhasta tuli mieleen lasten animaatio Masha ja karhu, jota kuopus katseli toissapäivänä. Siinä karhu yritti opettaa Mashaa soittamaan flyygelillä. Nyt en saa mielikuvaa päästäni ja ohjelmassa soinut laulukin palasi korvamadoksi :D
      Täällä ei ole vielä kuulunut keväistä titityytä, mutta valon määrän lisääntymisen on huomannut pilvisistä päivistä huolimatta.
      Välitän pususi Karolle silläkin uhalla, että suu on täynnä karvaa sen toimenpiteen seurauksena. Karolla on vielä talviturkin vaihto vähän kesken.
      Kiitos! Olen hyvin laiska kiertelemään kaupoissa ja sen lisäksi vielä tarkka siitä, mitä haluan ja paljonko olen valmis maksamaan. Itse tekemällä saan ainakin halvalla mahdollisimman hyvin toimivan ratkaisun. Omalle työlle ei kannata edes miettiä hintaa... Aika monta tuntia meni netissäkin, kun etsin neuvoja mm. vuorikankaan ja vetoketjun kiinnittämiseen.
      Kirvat kauhistukoot! Aion hyökätä maalarinteipin kanssa niiden kimppuun ja antaa tarvittaessa kylmiä suihkujakin, jos ei teipillä kaikki lähde.

      Poista
  2. Minä uinun vielä varmaan pitkään talviunta ja herään vasta maaliskuussa.
    Kassista tuli tosi kiva. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joillekin se tapa sopii vallan mainiosti. Minua tämä talviunivaihe vähän ärsyttää, kun olisi niin paljon mukavampi jo täpinöillä puutarhajutuista. Kiitos! Ainakin laukku on parempi kuin vanha.

      Poista
  3. Mukavaa kun olet saanut aikaiseksi istutettua perennojen siemeniä .Minä istutin syksyllä kaikki mitä otin siemenkirjeestä suoraan maahan .. En ole koskaan ennen tehnyt näin purkeissa kylmäkäsittelyä . Jääkaappiin olen niitä laittanut myös . Elikkä luotko lumet maahan asti pois ja laitat sitten purkit ja lumet takaisin päälle vai mitenkä ? Nyt tarvitsen apuja .Sain nyt vielä
    muutamia perennojen siemeniä ja laitoin ne purkkeihin verkuliittiä pinnalle ja kostutin entä sitten....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas teen mieluiten juuri tällä tyylillä. Syyskylvöt ovat aika usein menneet pilalle, jos sataa liikaa vettä tai joku otus käy mylläämässä ja jääkaapissa ei ole tilaa kylmäkäsitellä siemeniä. Siellä pitäisi myös vahtia, etteivät homehdu. Keskellä talvea kun vie kylvöt hankeen, ovat siellä paremmassa turvassa ja saavat rauhassa valmistautua itämiseen.
      Ymmärsit aivan oikein. Ensin pidän kylvöksiä muutaman päivän sisällä imemässä kosteutta. Sitten lapioin hankeen maahan asti kuopan, laitan purkkeihin vähän lunta ja jonkun laatikon kanneksi ja nostan koko komeuden sinne monttuun. Lopuksi lapioin lumet takaisin päälle. Pari merkkikepakkoa kannattaa tökätä pystyyn, että tietää myöhemmin talvella, mihin ne purkit tulikaan haudattua eikä tallustele päältä. Sieltä on sitten helppo käydä hakemassa purkit sisälle kesken talven tai jättää kevääseen saakka ulos.

      Poista
  4. Kiitos minulla on nyt se ongelma että purkeissani ei ole pohja reikiä ne taitaa kostua liikaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kostu, jos et kastele niitä läpimäriksi ja laitat tosiaan päälle kannen. Minulla on ollut kantena usein tuollainen samanlainen muovinen lihalaatikko tai vastaava, missä ruukut nyt ovat. Jos kansi on pikkuisen aluslaatikkoa suurempi, niin ei sade tai lumien sulamisvesi kastele niitä lainkaan.

      Poista
  5. Oi, sielläkin on päästy tekemään ekat kylvöt. Ja olipa hyvä, että postasit, unohdin kokonaan punahatut, nehän olisi voinut jo kylvää. Taidan tehdä sen viikonloppuna. Ulos en vie sillä meillä on vain muutama sentti lunta ja siitäkin sulaa varmaan tällä viikolla osa pois. Jääkaappiin tulee tungosta mutta muu perhe saa nyt vain kestää. Kiva laukku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sittenpä oli hyvä, että sain aikaiseksi ryhdistäytyä. Täällä on lähemmäs puoli metriä lunta, joten hyvin saa kaiveltua kylvöksiä hankeen. Voin jo kuvitella, mikä meteli syntyisi, jos minä laittaisin jääkaappiin siemeniä :D Kiitos!

      Poista
  6. Odotapa vain, kun tulee aurinkoiset kevätsäät, niin johan puutarhakärpänen surraa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitähän tämä laiskotus varmaan johtuukin, kun ei ole aurinkoa näkynyt viikkokausiin! Yleensä tammipakkasten tultua aurinkokin pilkistelee mutta tänä vuonna pakkaset ovat loistaneet poissaolollaan ja taivas on ollut paksussa pilvessä.

      Poista
  7. Varsin hyvä kuva kylvöhommistasi, tuohan näyttää jo varsin laajalta - lajejakin on paljon. Laadunvalvoja malttaa ihmeen hyvin olla tarkkailijan roolissa. Myös Rita osasi tuon hyvin, Rillan kanssa en uskalla edes ajatella kokeilevani ainakaan tänä keväänä. Rilla ajattelee, että kaikki tyhjät taimiruukut on sille tarkoitettuja leluja.
    Ihailen viitseliäisyyttäsi ja taitojasi, työkassista tuli oikein hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Purkkeja tuli tosiaan aika paljon mutta onneksi monessa on vain kymmenen tai viisitoista siementä. Ei siis ehkä (toivottavasti) tule satoja perennantaimia. Karo on jo yhdeksänvuotias, joten malttaa hyvin vain katsella. Rillakin oppii varmasti aikanaan seuraneidin roolin.
      Kiitos! Taidoista tiedä, mutta sinnikkyyttä löytyy. Osa kiitoksista menee myös hyville ohjeille, joita löysin netin syövereistä. En olisi varmaan ainakaan pitkää vetoketjua osannut ilman ohjeita kiinnittää.

      Poista

Kiva kun piipahdit blogissani, jättäisitkö myös viestin käynnistäsi. Tervetuloa uudelleenkin!