Uusi, vauhdikas vuosi alkanut

Joulun alla ostamani jouluruusu on aukaissut ensimmäisen kukkansa.

Uusi vuosi alkoi meillä sangen liukkaasti, sillä uudenvuodenaaton plussakeli ja sitä seurannut pakkanen tekivät auratuista alueista peilijäiset. Oma piha oli sen verran kehnosti kolattu, ettei siinä ollut tietoakaan jäätiköistä toisin kuin vaihteeksi harvinaisen hienosti auratulla ja huonosti hiekoitetulla (=hiekoittamaton) kadulla. Liukkaus ja veitsenterävät jään särmät todettiin ihan konkreettisesti ja käytiin sen seurauksena testaamassa terveyskeskuksen päivystyksen pyhäpäivän ruuhka. Päivystysjonossa pieni lapsi taisi kiilata monen muun ohi ja nopean paikkauksen jälkeen kurvattiin hakemaan jäätelöt palkkioksi reippaudesta. Jospa loppuvuosi menisi ihan kotona paikattavilla haavereilla.

Ikkunanäkymä 1.1.2023 aamulla. Katu hiekoitettiin vasta illalla.

Joulukukista hyasintit ovat kukkimisensa kukkineet ja siirtyneet pois silmistä odottamaan kesää. Kaikki amaryllikset availevat uusia nuppuja ja jopa se pakkaamisessa kärsinyt, huonojuurinen marketin 'Harlequin' -amaryllis on puskenut reippaasti uutta kukkavanaa. Pienikukkainen orkidea on ilahduttanut monta kuukautta keittiön ikkunalla ja vaikka uudet nuput ovat valon puutteessa karisseet pois, jo avautumaan ehtineet kukat ovat pysyneet tiukasti kukkavarressa kiinni. Sitten kun joulukukiksi ostetut kasvit ovat kuihduttaneet viimeisenkin kukkansa, voi käydä hakemassa kellarista uusia. Loppusyksyn alesta hamstratut hyasintit eivät taida olla kovin tyytyväisiä asuinsijoihinsa, sillä ne ovat alkaneet kömpiä ulos ruukuistaan. Osa killui pelkkien juurten varassa ilmassa. Ne olivat työntäneet sen verran paljon juuria vieri viereen, että niiden voima oli riittänyt nostamaan sipulit ilmaan. Otin pari pahiten ylös noussutta kaveria kokonaan irti ja upotin syvemmälle.

Yrittäkää nyt pysyä siellä ruukuissanne!

Kellarissa jaksellaan muuten hyvin; pikavilkaisulla ei näkynyt hometta eikä tuholaisia. Syysaleista hankitut narsissit ovat työntäneet pari pientä alkua pinnalle, helmililjat ja hollanninkurjenmiekat useita jo melkein kolmesenttisiä piippoja. Nuokkutähdikkiruukussa ei näy vielä mitään mutta eipä sillä ole kiirettäkään. Kaikki kärhöt sen sijaan ovat valitettavasti hereillä ja hyvin vauhdikkaasti kasvuun lähdössä. Syksy ja alkutalvi olivat sen verran leutoja, että kellarikin on pysynyt normaalia lämpimämpänä. Nyt siellä oli melkein kahdeksan astetta, mikä on monta astetta enemmän kuin yleensä. Positiivinen puoli on sentään se, ettei sinne tarvitse kytkeä lämmitystä päälle varmaan koko talven aikana. Katkoin kärhöistä kaikki pisimmät latvat poikki, jotta kasvu vähän hidastuisi. Talven edetessä kellarinkin pitäisi viiletä edes muutamalla asteella.

Tässä mantsuriankärhön "hattivatit". Vihreä mätäs taustalla on lankaköynnös.

Kellarissa on myös pari siemenkylvöstä. Kolme purkkia loistokärhön siemeniä ei vielä näytä minkäänlaista elonmerkkiä mutta jo talvetuskauden alussa taimia puskenut vaaleajouluruusukylvös ei ole hidastanut tahtia laisinkaan. Kylvin heti siementen kypsyttyä heinäkuun puolivälissä 20 siementä ruukkuun, jonka jätin ulkovarastoon. Alkuun se oli siis pari kuukautta 15-20 asteessa, minkä jälkeen syksyn edetessä lämpötila laski 0-10 asteen välille. Marraskuun puolivälissä löytyivät ensimmäiset idut, joten purkki siirtyi talveksi kellariin ja sen jälkeen taimia on tupsahtanut tasaiseen tahtiin lisää. Jouluruusu siis selvästi lähtee itämään viileässä ja kun taimia on nyt 14kpl, niin eipä voi moittia itävyysprosenttiakaan. Ehkä seuraavalla yrityksellä jouluruusukylvöksen voisi pitää lämpimässä mahdollisimman pitkään ennen kellariin vientiä, jotta taimia alkaisi ilmestyä vasta kevättalvella. Kukkapenkissä en ole onnistunut saamaan yhtään tainta, vaikka joka vuosi olen kylvänyt siemeniä emokasvien lähettyville. Tai ehkä taimia on tullut, mutta ne ovat lähteneet itämään myöhäissyksyllä ja sitten paleltuneet talven aikana. Mistäpä noita tietää.

Nämä jouluruusuvauvat taitavat tarvita pian jo valoakin.

Kylvöksestä nousi myös jotain aivan muuta. Auringonkukkako? Oli mikä oli, niin pois jouti, juurikin oli jo varmaan ruukun pohjassa saakka. Vuoden ensimmäinen kitkentä siis tehty!

Samannäköisiä taimia nousi mustaluumun ruukusta. Hiirikö näitä siemeniä on syksyllä jemmannut kukkapurkkeihini? Nämä jätin ihan uteliaisuuttani vielä kasvamaan.

Sain edellisen vuoden viimeisinä päivinä hyvin pienimuotoisen kaappienjärjestelyinspiraation, jonka seurauksena löysin melkein kymmenen vuotta keskeneräisenä lojuneen virkatun kaitaliinan alun. Virkkasin opiskeluaikaan useimmiten tylsillä luennoilla enkä valmistumisen jälkeen kovin montaa kertaa työtä jatkanut. Pääsyy virkkuun keskeytymiseen taisi olla se, että satunnaisesti tehdyn työn käsiala oli epätasainen ja pylväät olisi kannattanut ohjeesta poiketen virkata pitkinä, jotta kuvio olisi ollut kauniimman muotoinen. Liinaa ei siis inspiroinut virkata loppuun mutta eipä sitä raskinut purkaakaan. Nyt virkkasin sitä sen verran, että sain kesken jääneen kerroksen loppuun ja pingotin kostutetun liinanpätkän silityslautaan venymään. Käsialan epätasaisuus katosi pingotuksen ansiosta melko hyvin eikä kuviokaan näytä ihan niin pahalta kuin ennen, joten ehkä liina tulee vielä virkattua loppuunkin.

Kaitaliina, jota on virkattu 38cm, on vähän lyhyt minkään lipaston päälle.

Siivousinspiraatio poiki toisenkin projekti. Mietin jo pari vuotta sitten, että pitäisi olla jonkinlainen systeemi tavaroiden kuljettamiseen puutarhassa puuhaillessa. Kännykkä, kynä, muistivihko, siemenpussit, rulla tukinarua ja joskus myös sekatöörit painavat yhdessä jo niin paljon, että housut tippuvat jalasta, jos niitä housuntaskuissa pitäisi kuljettaa. Kylmällä kelillä tavarat kulkivat vielä kohtuullisesti takin taskuissa mutta ei sitä takkia t-paitakelillä viitsi mukana raahata. Viime kesänä ongelma oli vieläkin suurempi, kun vanha puutarhatakkini hajosi lopullisesti ja jäljelle jäi vain taskuton fleece. Nyt kävin läpi vanhat farkkuni ja valitsin sieltä huonoimmat. Vyötärö niissä oli vielä melko sopivan kokoinen mutta lantio oli näemmä lukioajoista levinnyt sen verran, etteivät housut olleet enää kovin mukavat päällä. Lisäksi koulunpenkissä istuminen oli kuluttanut ne takamuksesta puhki ja polvista melkein valkoisiksi, joten ei harmittanut tarttua saksiin ja yrittää luoda farkuille uusi elämä.

Saumoja ratkottu ja lahkeista sommiteltu harsimalla ja nuppineulojen avulla lisätaskuja ja paikkapaloja. Muutoksia tulee vielä, en ole ihan tyytyväinen ainakaan takakappaleeseen.

Tekeleestä on tarkoitus tulla jonkinlainen puutarhaessun ja työkaluvyön yhdistelmä, joka ei olisi liian hiostava lämpimämmälläkään kelillä pidettäväksi. Toistaiseksi on vielä mietinnässä, purkaisinko siitä vielä osan takakappaleesta, jotta taskuosat tulisivat vain molemmille sivuille. Kuluneen ahterin tilalle laitettu ehjempi kangas näyttää nimittäin kummalliselta eikä farkkujen alun perin pienehköille takataskuille ole järkevää käyttöä. Toisaalta yhtenäinen takakappale mahdollistaisi vähän likaisemmallakin alustalla istumisen ilman että alla olevat housut tai hame likaantuisivat. Toinen vaihtoehto olisi laittaa taakse sen verran väljä tasku, että sinne voisi lykätä vaikka puutarhahanskat siksi aikaa kun näprää jotain paljain käsin. Toivon, että kuningasidea pälkähtäisi päähän ennen kuin saan ompelukoneen käyttööni. Ihan kädenkäänteessä nämä ompeluhommat eivät minulta suju, joten aikaa näpertämiseen on mennyt tolkuttomasti. Toisaalta, onhan tässä vielä aikaa näpräillä ennen kuin puutarhapuuhat alkavat ja essua tarvitaan.

Eteisessä talvehtiva rosmariini on oikein hyvävointinen. Onnistuneen talvettamisen salaisuus taitaa siis olla tasaisesti kosteana pysyvä multa.

Vuosi vaihtui plussakelissä ja pilvisessä säässä mutta jo tänään aurinko näyttäytyi puiden välistä ja taivas oli pilvetön. Pakkanen on kiristymässä mutta ei kai sentään vielä (toivottavasti) alle -20 asteen. En panisi pahakseni, vaikka sää pysyisi leudompana kevääseen saakka. Iloista (ja sopivan vauhdikasta) alkanutta puutarhavuotta!