maanantai 2. tammikuuta 2023

Uusi, vauhdikas vuosi alkanut

Joulun alla ostamani jouluruusu on aukaissut ensimmäisen kukkansa.
Uusi vuosi alkoi meillä sangen liukkaasti, sillä uudenvuodenaaton plussakeli ja sitä seurannut pakkanen tekivät auratuista alueista peilijäiset. Oma piha oli sen verran kehnosti kolattu, ettei siinä ollut tietoakaan jäätiköistä toisin kuin vaihteeksi harvinaisen hienosti auratulla ja huonosti hiekoitetulla (=hiekoittamaton) kadulla. Liukkaus ja veitsenterävät jään särmät todettiin ihan konkreettisesti ja käytiin sen seurauksena testaamassa terveyskeskuksen päivystyksen pyhäpäivän ruuhka. Päivystysjonossa pieni lapsi taisi kiilata monen muun ohi ja nopean paikkauksen jälkeen kurvattiin hakemaan jäätelöt palkkioksi reippaudesta. Jospa loppuvuosi menisi ihan kotona paikattavilla haavereilla.
Ikkunanäkymä 1.1.2023 aamulla. Katu hiekoitettiin vasta illalla.
Joulukukista hyasintit ovat kukkimisensa kukkineet ja siirtyneet pois silmistä odottamaan kesää. Kaikki amaryllikset availevat uusia nuppuja ja jopa se pakkaamisessa kärsinyt, huonojuurinen marketin 'Harlequin' -amaryllis on puskenut reippaasti uutta kukkavanaa. Pienikukkainen orkidea on ilahduttanut monta kuukautta keittiön ikkunalla ja vaikka uudet nuput ovat valon puutteessa karisseet pois, jo avautumaan ehtineet kukat ovat pysyneet tiukasti kukkavarressa kiinni. Sitten kun joulukukiksi ostetut kasvit ovat kuihduttaneet viimeisenkin kukkansa, voi käydä hakemassa kellarista uusia. Loppusyksyn alesta hamstratut hyasintit eivät taida olla kovin tyytyväisiä asuinsijoihinsa, sillä ne ovat alkaneet kömpiä ulos ruukuistaan. Osa killui pelkkien juurten varassa ilmassa. Ne olivat työntäneet sen verran paljon juuria vieri viereen, että niiden voima oli riittänyt nostamaan sipulit ilmaan. Otin pari pahiten ylös noussutta kaveria kokonaan irti ja upotin syvemmälle.
Yrittäkää nyt pysyä siellä ruukuissanne!
Kellarissa jaksellaan muuten hyvin; pikavilkaisulla ei näkynyt hometta eikä tuholaisia. Syysaleista hankitut narsissit ovat työntäneet pari pientä alkua pinnalle, helmililjat ja hollanninkurjenmiekat useita jo melkein kolmesenttisiä piippoja. Nuokkutähdikkiruukussa ei näy vielä mitään mutta eipä sillä ole kiirettäkään. Kaikki kärhöt sen sijaan ovat valitettavasti hereillä ja hyvin vauhdikkaasti kasvuun lähdössä. Syksy ja alkutalvi olivat sen verran leutoja, että kellarikin on pysynyt normaalia lämpimämpänä. Nyt siellä oli melkein kahdeksan astetta, mikä on monta astetta enemmän kuin yleensä. Positiivinen puoli on sentään se, ettei sinne tarvitse kytkeä lämmitystä päälle varmaan koko talven aikana. Katkoin kärhöistä kaikki pisimmät latvat poikki, jotta kasvu vähän hidastuisi. Talven edetessä kellarinkin pitäisi viiletä edes muutamalla asteella.

Tässä mantsuriankärhön "hattivatit". Vihreä mätäs taustalla on lankaköynnös.
Kellarissa on myös pari siemenkylvöstä. Kolme purkkia loistokärhön siemeniä ei vielä näytä minkäänlaista elonmerkkiä mutta jo talvetuskauden alussa taimia puskenut vaaleajouluruusukylvös ei ole hidastanut tahtia laisinkaan. Kylvin heti siementen kypsyttyä heinäkuun puolivälissä 20 siementä ruukkuun, jonka jätin ulkovarastoon. Alkuun se oli siis pari kuukautta 15-20 asteessa, minkä jälkeen syksyn edetessä lämpötila laski 0-10 asteen välille. Marraskuun puolivälissä löytyivät ensimmäiset idut, joten purkki siirtyi talveksi kellariin ja sen jälkeen taimia on tupsahtanut tasaiseen tahtiin lisää. Jouluruusu siis selvästi lähtee itämään viileässä ja kun taimia on nyt 14kpl, niin eipä voi moittia itävyysprosenttiakaan. Ehkä seuraavalla yrityksellä jouluruusukylvöksen voisi pitää lämpimässä mahdollisimman pitkään ennen kellariin vientiä, jotta taimia alkaisi ilmestyä vasta kevättalvella. Kukkapenkissä en ole onnistunut saamaan yhtään tainta, vaikka joka vuosi olen kylvänyt siemeniä emokasvien lähettyville. Tai ehkä taimia on tullut, mutta ne ovat lähteneet itämään myöhäissyksyllä ja sitten paleltuneet talven aikana. Mistäpä noita tietää.
Nämä jouluruusuvauvat taitavat tarvita pian jo valoakin.
Kylvöksestä nousi myös jotain aivan muuta. Auringonkukkako? Oli mikä oli, niin pois jouti, juurikin oli jo varmaan ruukun pohjassa saakka. Vuoden ensimmäinen kitkentä siis tehty!
Samannäköisiä taimia nousi mustaluumun ruukusta. Hiirikö näitä siemeniä on syksyllä jemmannut kukkapurkkeihini? Nämä jätin ihan uteliaisuuttani vielä kasvamaan.
Sain edellisen vuoden viimeisinä päivinä hyvin pienimuotoisen kaappienjärjestelyinspiraation, jonka seurauksena löysin melkein kymmenen vuotta keskeneräisenä lojuneen virkatun kaitaliinan alun. Virkkasin opiskeluaikaan useimmiten tylsillä luennoilla enkä valmistumisen jälkeen kovin montaa kertaa työtä jatkanut. Pääsyy virkkuun keskeytymiseen taisi olla se, että satunnaisesti tehdyn työn käsiala oli epätasainen ja pylväät olisi kannattanut ohjeesta poiketen virkata pitkinä, jotta kuvio olisi ollut kauniimman muotoinen. Liinaa ei siis inspiroinut virkata loppuun mutta eipä sitä raskinut purkaakaan. Nyt virkkasin sitä sen verran, että sain kesken jääneen kerroksen loppuun ja pingotin kostutetun liinanpätkän silityslautaan venymään. Käsialan epätasaisuus katosi pingotuksen ansiosta melko hyvin eikä kuviokaan näytä ihan niin pahalta kuin ennen, joten ehkä liina tulee vielä virkattua loppuunkin.

Kaitaliina, jota on virkattu 38cm, on vähän lyhyt minkään lipaston päälle.
Siivousinspiraatio poiki toisenkin projekti. Mietin jo pari vuotta sitten, että pitäisi olla jonkinlainen systeemi tavaroiden kuljettamiseen puutarhassa puuhaillessa. Kännykkä, kynä, muistivihko, siemenpussit, rulla tukinarua ja joskus myös sekatöörit painavat yhdessä jo niin paljon, että housut tippuvat jalasta, jos niitä housuntaskuissa pitäisi kuljettaa. Kylmällä kelillä tavarat kulkivat vielä kohtuullisesti takin taskuissa mutta ei sitä takkia t-paitakelillä viitsi mukana raahata. Viime kesänä ongelma oli vieläkin suurempi, kun vanha puutarhatakkini hajosi lopullisesti ja jäljelle jäi vain taskuton fleece. Nyt kävin läpi vanhat farkkuni ja valitsin sieltä huonoimmat. Vyötärö niissä oli vielä melko sopivan kokoinen mutta lantio oli näemmä lukioajoista levinnyt sen verran, etteivät housut olleet enää kovin mukavat päällä. Lisäksi koulunpenkissä istuminen oli kuluttanut ne takamuksesta puhki ja polvista melkein valkoisiksi, joten ei harmittanut tarttua saksiin ja yrittää luoda farkuille uusi elämä.
Saumoja ratkottu ja lahkeista sommiteltu harsimalla ja nuppineulojen avulla lisätaskuja ja paikkapaloja. Muutoksia tulee vielä, en ole ihan tyytyväinen ainakaan takakappaleeseen.
Tekeleestä on tarkoitus tulla jonkinlainen puutarhaessun ja työkaluvyön yhdistelmä, joka ei olisi liian hiostava lämpimämmälläkään kelillä pidettäväksi. Toistaiseksi on vielä mietinnässä, purkaisinko siitä vielä osan takakappaleesta, jotta taskuosat tulisivat vain molemmille sivuille. Kuluneen ahterin tilalle laitettu ehjempi kangas näyttää nimittäin kummalliselta eikä farkkujen alun perin pienehköille takataskuille ole järkevää käyttöä. Toisaalta yhtenäinen takakappale mahdollistaisi vähän likaisemmallakin alustalla istumisen ilman että alla olevat housut tai hame likaantuisivat. Toinen vaihtoehto olisi laittaa taakse sen verran väljä tasku, että sinne voisi lykätä vaikka puutarhahanskat siksi aikaa kun näprää jotain paljain käsin. Toivon, että kuningasidea pälkähtäisi päähän ennen kuin saan ompelukoneen käyttööni. Ihan kädenkäänteessä nämä ompeluhommat eivät minulta suju, joten aikaa näpertämiseen on mennyt tolkuttomasti. Toisaalta, onhan tässä vielä aikaa näpräillä ennen kuin puutarhapuuhat alkavat ja essua tarvitaan.
Eteisessä talvehtiva rosmariini on oikein hyvävointinen. Onnistuneen talvettamisen salaisuus taitaa siis olla tasaisesti kosteana pysyvä multa.
Vuosi vaihtui plussakelissä ja pilvisessä säässä mutta jo tänään aurinko näyttäytyi puiden välistä ja taivas oli pilvetön. Pakkanen on kiristymässä mutta ei kai sentään vielä (toivottavasti) alle -20 asteen. En panisi pahakseni, vaikka sää pysyisi leudompana kevääseen saakka. Iloista (ja sopivan vauhdikasta) alkanutta puutarhavuotta!

25 kommenttia:

  1. Tosi hieno jouluruusu. Toivottavasti saat sen selviytymään kevääseen ja ulos saakka. Varmasti onnistut päätellen noista kellarivauvoistakin. Harvemmin sentään tammikuun alkupäivinä mitään kitketään, joten ehkä pääset sillä suorituksella Guinessin ennätystenkirjaan.
    Farkut saavat erinomaisen jatkon elämälleen. Jotain tuollaista olen pitkään itsekin pohtinut, vaan en ole saanut ajatusta pidemmälle. Jättäisin takakappaleen, jonka taskuja ehkä laajentaisin. Niille hanskoillekin on hyvä löytää jokin pätevä kuljetuspaikka. Entä essun kiinnitys? Tavallinen vyö olisi yksi vaihtoehto. Tai sellainen pikalukko, joita on mm. repuissa ja aikoinaan vyölaukuissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin tuon ison jouluruusun selviävän helposti kevääseen saakka kun ovat aina ennenkin selvinneet eteisen viileydessä. Jouluruusun taimista en ole yhtä varma. Luulen, että joudun tuomaan ne seuraavalla suojasäällä kellarista eteiseen. Tuskinpa niillä riittää voimaa kellarin pimeydessä kasvaa kevääseen saakka.
      Minun oli pakko alkaa kehitellä jotain, sillä viime kesänä puutarhatavaroiden mukana kuljettaminen oli suorastaan mahdotonta. Hanskoja varsinkin sai etsiä monta kertaa, kun ei ollut sopivaa taskua, mihin ne tunkisi. Niinpä ne jäivät milloin minkäkin ruukun tai kasvilavan reunalle tai jonkun kiven päälle lojumaan ja unohtuivat siihen. Ehkä siis hanskoille varattu tasku olisi tarpeen. Kännykälle onkin jo mittojen mukaan tehty tasku sommiteltuna. Ei niitä farkkujakaan tullut loppujen lopuksi käytettyä sellaisenaan, joten näin nekin pääsevät pois kaapin perukoilta tilaa viemästä.
      Ajattelin kokeilla, riittäisikö essun kiinnitykseen pelkästään farkkujen oma nappi. Jätin nimittäin koko vyötärökaistaleen ehjäksi ja irrotin vain vetoketjun. Niitä reppujen pikalukkojakin olisi kyllä valmiina, jos nappikiinnitys ei osoittaudu toimivaksi. Olen kerännyt kaikista pois heitettävistä vaatteista ja laukuista käyttökelpoiset nipsut, napsut ja muut talteen, sillä niille tuntuu olevan aina käyttöä.

      Poista
  2. Ihanaa kaikki tuo kellarissa versova elämä, vaikka vähän aikaista onkin.
    Mainio idea tuo farkku-puutarhatyökaluvyö! Minulla muuten on talon mukana tullut, jossa on kaksi isoa taskua vain. Se on kyllä ollut hyvä, jos esim. naulaa tikkailla talon seinälautoja, voi pitää nauloja taskuissa, mutta en ole tullut ajatelleeksi, että voisi sen puutarhatöihinkin ottaa. Toisaalta niissä tulee kyykistyttyä sen verran usein, että taskut täynnä tavaraa saattaisivat olla vain tosi tiellä. Täytyy testailla ergonomiaa tässä talven mittaan :-D Eipä minulla puutarhavajaan tai muihin varastoihinkaan mikään kovin pitkä matka ole, tontti ei ole niin iso.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella hurjan näköinen muuten tuo teidän tie! Huh huh. Ihan kuin pihalta laskeuduttaisiin suoraan jääkiekkokaukaloon.

      Poista
    2. Minulla oli puutarhatakissa kaksi isohkoa taskua, mutta siinä kaikki tavarat tulivat myöten multaisiksi, kun kerran survoi samaan taskuun multaiset puutarhahanskat. Kännykkää ei ole kovin mukava putsata mullasta... Puutarhaessun täytyy tosiaan toimia kyykistellessä myös silloin kun taskut ovat täynnä tavaraa. Oma tekeleeni on toistaiseksi toiminut hyvin kun olen sitä tuossa työn edetessä testaillut. Kun tavarat ovat tasaisesti levitetty taskuihin sivuille ja taakse, kyykistelyn pitäisi onnistua. Kesällähän sen sitten lopullisesti näkee. Ei meilläkään olisi pitkä matka hakea sisältä tai varastoista tavaraa, mutta tympäännyin edestakaisin juoksenteluun viime kesänä. Kylvöpuuhat varsinkin helpottuisivat, jos siemenpussit ja muistivihko kulkisivat näppärästi mukana koko ajan.
      No eikö olekin aika hurja! Varmaan siinä olisi ihan hyvin luistimillakin päässyt. Keväällä vielä tuo oma piharinne on pahimmillaan samanlainen jääkenttä. Omalle pihalle kuitenkin pystyy tekemään jotain, katua ei viitsi lähteä omin päin hiekoittamaan. Tänään siinä oli kuitenkin ihan hyvä kävellä, kun hiekotussepeli oli tarttunut tiukasti jäänpintaan kiinni.

      Poista
  3. Aivan ihastuttava jouluruusu! Myös kellarissa intoilevat kasvit kuulostavat lupaavilta, vaikka vähän turhan aikaista onkin vielä.
    Täälläkin on monin paikoin tuonnäköisiä teitä, ihan kamalia kävellä.
    Erittäin kiinnostava projekti saada farkuista puutarhurin näpsäkkä laajennettu ’vyölaukku’. Olen niin monta kertaa miettinyt samaa probleemaa. Mukana pitäisi kuljettaa niin monenlaista pikkutavaraa, eikä niitä saa millään taskuun sullottua. Odotan kiinnostuneena, millainen lopputuloksesta muotoutuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jospa tuo tahti vähän hidastuisi, kun kellari talven mittaan viilenee.
      Valmiita puutarhaessuja olisi myytävänäkin mutta minussa taitaa asua pieni tee-se-itse-ja-säästä -nainen. Pitää laittaa tuoreempia kuvia essusta sitten kun saan sen valmiiksi.

      Poista
  4. Onneksi lapselle tai kenellekään ei käynyt pahemmin, nyt on vaarallisen liukasta. Oi joi miten hienosti jouluruusut itivät. Kyllähän nuo toiset näyttäisivät auringonkukan aluilta ja hiirten tekosia saattaa olla. Hyvä jemmapaikka hiirten mielestä mutta ei puutarhurin mielestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Jäätiköllä liukastuessa olisi voinut vaikka luu murtua.
      Pitkän matkaa ovat hiiret auringonkukan siemeniä kantaneet, sillä omat auringonkukkani ehtivät paleltua hallaöinä ja mädäntyä syyssateissa ennen kuin siemenet olivat edes kehittyneet. Naapurilla on lintulauta mutta sinne on melkoisesti matkaa, ellei sitten joku hiirulainen ole keksinyt oravan kasvimaalle jemmaamia siemeniä. Orava niitä ei ole päässyt suoraan ruukkuihin jemmaamaan, sillä sekä mustaluumu että jouluruusukylvös olivat koko ajan ulkovarastossa. Kuinkahan monesta ruukusta auringonkukkia vielä ilmestyykään?

      Poista
  5. Ihana jouluruusu! Ja ihanaa, että kellarissasi on vielä lisää, pienet vihreät alut ovat niin lupaavia tässä kohtaa vuotta. Itse olen harkinnut ostaa sellaisen hienon nahkaisen floristinvyön, ovat vain niin kalliita, että en ole vielä raaskinut. Ompeluhommiin en itse viitsi ryhtyä, kun ompelukoneelle ei ole missään tilaa ja sen kaivaminen kaapista on liian vaivanloista. :) Kiinnostavaa nähdä millaiseen ratkaisuun päädyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanopa muuta! Olen päättänyt lisätä jouluruusujen määrää, sillä ne ovat aina kauniita. Tuosta taimimäärästä niitä riittää useampaankin paikkaan.
      Minä en raskisi käyttää mitään hienoa ja kallista työkaluvyötä. Olisihan sellainen kyllä hieno. Minullakaan ei ole ompelukonetta, vaan olen saanut lainata äitini konetta aina kun olen sitä tarvinnut.

      Poista
  6. Tuollainen puutarhaessun ja työkaluvyön yhdistelmä on ollut minullakin harkinnassa. Nyt jos aloittaisi, niin saisinkohan kevääksi valmiiksi :D On sen verran kauan tuumannu jo sitä.
    Onpas ihanan värinen jouluruusu tuossa ekassa kuvassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulta homma varmaan sujuisikin nopsempaan kuin minulta ainakin sen perusteella, mitä olet aiemmin esitellyt blogissa ompeluksiasi. Tässähän on vielä hyvin aikaa ennen kevättä. Pitäisiköhän lykätä pystyyn "tee oma puutarhaessu" -haaste, kun sellaiselle tuntuu olevan niin monella tarvis :D
      Se on aika herkku ollakseen HalpaHallin löytöjä. Ja vielä kerrannainenkin!

      Poista
  7. Kellarielämä on niinihanan toiveikasta, suloisia vauvoja. Kätevä puutarhaessu on todella tarpeellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kellarissa ei ole tietoakaan siitä, että ulkona paukkuu pakkanen ja lunta on polveen saakka. Siellä toivotaan vain pientä valonpilkahdusta, ettei tarvitsisi pimeässä seiniä ja kattoa kurkotella. Puutarhaessun tarpeen huomaa viimeistään silloin kun ei ole enää yhtään taskullista puutarhavaatetta ja kuitenkin pitää kuljettaa mukana yhtä sun toista tavaraa.

      Poista
  8. Toivottavasti liukkaus teillä on jo hoidettu suolan tai hiekan avulla, ettei vastaavia hoitoa vaativia terveyskeskukseen hakeutumisia tarvita.
    Kauniin värinen jouluruusu ja ihana kaitaliina valmistumassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on jo onneksi joka paikka hiekoitettu ja pakkanenkin on karheuttanut jään pintaa. Ei silti haittaa ole varovaisuudesta. Ensimmäinen kerta oli meillä, kun liukastumisesta seurasi terveyskeskusreissu, huonoa tuuria oli matkassa tällä kertaa.
      Voi kun kaitaliina valmistuisikin joskus!

      Poista
  9. Taisit lyödä ennätyksen alkuvuoden siementen itämisen suhteen! Vaikka jouluruususi lähtivätkin jo alkuun viime vuoden puolella, ovat ne kuitenkin tulevan kesän taimia. Ja miten upea onkaan kukassa oleva jouluruususi! Itse en ostanut jouluksi ainoatakaan jouluruusua, sillä koskaan en ole onnistunut niiden talvettamisessa. Hurjalta tosiaan näyttää teidän pihatienne, olkaapa varovaisia! Jäädään odottelemaan ompelutyön tuloksia, hyvää kierrätystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin oman ennätykseni löin. Jouluruusun taimet saavat nyt todella pitkän kasvukauden, joten luulisi niiden olevan ensi syksynä oikein vahvoja ulkona talvehtimista varten. Nuo joulukukiksi myydyt jouluruusut tarvitsisivat viileän paikan ja sopivasti kosteutta selvitäkseen kevääseen. Monet kastelevat niitä lumipalloilla mutta meillä on eteisessä 5-10 astetta lämmintä, joten siellä jouluruusut ovat yleensä viihtyneet hyvin ilman lumipalloviilennystäkin. Toivottavasti tämäkin yksilö viihtyy.
      Nyt ei onneksi ole enää niin liukasta ja omalla pihalla oli plussakelien koittaessa sen verran vielä kolaamatonta lunta, että maahan ei edes tullut liukasta jäätikköä. Kaduilla saa kyllä vielä olla varovainen varsinkin ajoteitä ylittäessä.

      Poista
  10. Ihana jouluruusu! Tuan näkööne oli meiränki piha, piäni kaistale nurtsiaki näkyvis. Hyvä ettei poijalla menny luita poikki. Hyvä, että jouluruusut itäävät eres tualla konstilla. Onneksi omat kylyväytyyvät omin avuun. Pitääs kans vilikaasta omia talavetuksia.
    Tuttu tilanne, mullon moooonia pualivalamihia käsitöitä, on ollu koko ikäni. Valamistuuvat sitte seuraavalla kiarroksella, jos hyvin sattuu. Farkkuja olis vaikka muille jakaa, niitäki on tullu kerättyä :D Hyvän irean oot niiren päänmenoksi saanu. Loppuviiko näyttää aika vilapooselta. Onneksi pahin ei taira kauvaa kestää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö ole söpöliini! Kyllä olin huojentunut, ettei tosiaan mennyt luita poikki. Eikä tullut edes mustelmia. Pientä paikkausta vain eikä viikkokausien toipumista.
      Toivon, että puutarhassa kasvavat punaiset jouluruusut kukkivat keväällä ja tekevät itävää siementä. Pitää kerätä nekin talteen ja kylvää, kun valkoisten kanssa onnistui näin hyvin.
      Minä olen yleensä tehnyt käsityöni loppuun saakka ennen uuden aloittamista mutta tuo liina on jäänyt pahasti kesken. Ehkä se vielä joskus valmistuu. Farkkuja on sääli viskata kierrätykseen. Yleensä niissä on kuitenkin vielä napakkaa kangasta jäljellä, vaikka olisivat kuluneet epäsiistin näköisiksi. Toivottavasti myös toteutus on hyvä.
      Vilpoisalta näyttää ennuste, mutta kuitenkin hyvin maltilliselta näin tammikuuksi. Sitten taas pitäisi lauhtua.

      Poista
  11. Kaunis on jouluruususi. Kyllä on suanu köpötellä pihalla liikkuessa. Hiekotusmursketta on suanu ripotella usseesti. Hyvin on jouluruusut itäneet, valoa kaipoovat kohtapuolin. Onko siulla valonen, viileä paikka niille. Mie oon jättäny vaaleanjouluruusun siemenet puskaan ja ympäristöön ovat itäneet ihan hyvin.
    Tuota farkkuessuu oon aikonu jo pitemmänaikoo miekin, puutarha käyttöön. Vielä on ajatuksena. Kaunsi työ on siulla virkkuusta tulossa, pie vuan esillä sitä, tulloo paremmin aina kätteen otettuu ja jatkettuu. Miekin nuorempana virkkasin millon mitäkin. Nyt on tullu harvakseltaan jotain tehtyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on onneksi oma piha pysynyt turvallisena kävellä mutta kadut olivat hetken aikaa vaarallisen liukkaita.
      Eteinen olisi viileä ja valoa sinne tulee sen verran mitä ikkunoista tähän aikaan vuodesta osuu. Yhteen makuuhuoneista olisi mahdollista laittaa kasvivalo mutta se on lämmin. Todennäköisesti siis jätän jouluruusun taimet eteisen valoisimmalle ikkunalle. On se kuitenkin parempi kuin kellari ja kevät valostuu nopeasti.
      Laita blogiisi kuvia sitten, jos innostut joskus tekemään puutarhaessua. Sinäkin olet kokenut ompelija, joten tällaiset harvemmin näpräilevät, kuten minä, voisivat saada hyviä vinkkejä toteutukseen. Pitäisi varmaan tosiaan jättää virkkuutyö esille, niin ehkä se valmistuisi nopeammin. Ei sitä kaapin perukoilta tule etsittyä.

      Poista

Kiva kun piipahdit blogissani, jättäisitkö myös viestin käynnistäsi. Tervetuloa uudelleenkin!