tiistai 22. marraskuuta 2022

Puutarhavuosi 2022

Sain aiemmin vinkin, että ainakin yksi lukijoistani odottaa jo kovasti tämän haasteen liikkeelle laittoa. Niinpä päätin tänä vuonna aloittaa tämän jo näin hyvissä ajoin, jotta kaikki halukkaat ehtivät varmasti osallistua siihen ennen kuin kevätkiireet puskevat päälle. Runkona on taas sama vanha haastepohja, sillä se on ainakin minusta tuntunut toimivan hyvin. Muistakaa muuttaa vuosiluku kohdasta 6, jos haluatte käyttää samaa pohjaa. Haasteeseen voi osallistua käyttämällä ehdottamiani valmiita vastausvaihtoehtoja tai kirjoittamalla vapaamuotoisemmin. Käykää myös vinkkaamassa minulle, kun olette osallistuneet, niin löydän postauksenne. Haastevastauksianne on ollut aina todella hauska lukea.

Sain keväällä toiselta puutarhaharrastajalta vaihdossa ihanaisen luhtaesikon, joka innostui jopa kukkimaan, vaikka oli näin pieni taimi.
1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?

a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

Joku voisi väittää, että aiempien vuosien puutarhapuuhani ovat olleet hyvin lähellä hullun lailla raatamista, mutta tänä vuonna kaikkea pientä siistimistä oli Avoimiin puutarhoihin osallistumisen takia paljon enemmän. Kitkin myös kukkapenkkejä paljon useammin ja järjestelmällisemmin kuin aiemmin. Vaikka tekemistä ei ollut liikaa ja aikataulutin kaiken sopivan väljästi, tapahtuma aiheutti kuitenkin sen verran stressiä, ettei enää syksyllä huvittanut niin puuhailla puutarhassa.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Oikeastaan kaikki tuli tehtyä, mitä suunnittelinkin. Muutama projekti oli bonuslistalla, eli tehdään, jos tulee inspiraatio ja sopivasti ylimääräistä aikaa. Ne kuitenkin jäivät odottelemaan vielä ensi kesää.

Avointen jälkeen mieleen tuli yksi ex-tempore-projekti, joka jäi tähän vaiheeseen syyskuussa. Ja juuri kun pääsin sanomasta, ettei avointen jälkeen enää huvittanut puutarhailla!
3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

Tuli, ja paljon! Joitakin kasveja sain äidiltäni ja perennoja kasvatin aika paljon itse siemenestä, mutta kyllä niitä kasveja tuli ostettuakin. Kärhöjä varsinkin.

Tässä ehkä isoin kerralla puutarhaan tullut taimikuorma. Mukana on omia ostoksia, äitini kasvattamia taimia, lasten lomamuistot sekä Päivänpesän Katjan taimiyllätys.
4. Menetitkö kasveja?

a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!

Yllättäen takapihalta hävisi monta harjaneilikkaa ja myskimalvaa. Aurinkopenkistä vesimyyrä (tai useampi) kävi keväällä vetelemässä urakalla sipulikukkia kitusiinsa mutta muutenpa taisin selvitä ilman menetyksiä. Ai niin, syksyllä hankittu punainen palloesikko ei jaksanut lähteä keväällä kasvuun.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Metsäpuutarha ja luonnonpuro ovat edelleen haavelistallani. Nyt ei voi enää puhua edes salaisten haaveiden listasta, kun olen tuonut asian julki jo monta kertaa. Oikein iso kalliorinne voisi myös olla ihana herkkupala.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2022?
a. Sää
b. Kukkaloisto

c. Joku muu. Mikä?

Vettä, vettä, vettä... sitä satoi suorastaan kyllästymiseen saakka. Varmaan koko kesän sateet kerääntyivät lähialueilta juuri meidän kohdalle. Jouduin tyhjentämään monta kertaa vettä keräyssäiliöistä jorpakkoon, kun koko ajan vain satoi ja satoi. Eipähän tarvinnut kastella ruukkukasvejakaan montaa päivää seisoneella vedellä. Kesä tuntui myös kylmältä, sillä kunnon hellekelejä ei hirmuisesti ollut ja heinäkuussakin yölämpötilat putosivat usein jopa alle kymmenen asteen. Siinäpä varmaan oli syy siihen, miksi jotkut kesäkukat jurottivat eivätkä tomaatit ja paprikat jaksaneet kunnolla kukkia ja kypsytellä satoa ennen syksyä. Myös ensimmäistä kertaa osallistuminen Avoimiin puutarhoihin jäi muistoksi tältä kesältä.

Tulipa tämä näky valitettavan tutuksi kesän mittaan.
7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Eiköhän se ollut puutarhan saaminen esittelykuntoon täysin vieraiden ihmisten vierailua varten. Ei tarvinnut hävetä mitään siivoamatta jäänyttä kohtaa (onneksi kaaoksen valtaan joutuneisiin varastoihin ei ollut kenelläkään pääsyä tai näköyhteyttä).

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Suklaakosmos ja tarhaviinikärhö 'Etoile Violette' tuottivat melkoisesti iloa tänä kesänä. Kumpikin kukki runsaasti ja ilahdutti pitkälle syksyyn saakka. Loput hankinnoista toivon mukaan yllättävät iloisesti ensi kesänä.

'Etoile Violette' aloitti kukinnan aika myöhään, mutta se keskikesällä istutetulle kärhölle sallittakoon. Jaksoi kuitenkin kukkia komeasti.
9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

Alehyllyltä löydetty mustaluumu mietityttää kovasti. Se on sen verran talvenarka, etten uskalla istuttaa sitä maahan, joten joudun pitämään sen ruukkupuuna. Se taas tarkoittaa sitä, että sille pitää löytyä sopiva talvetuspaikka. Tämän talven se mahtuu talvehtimaan kellarissa, mutta jos sen vaihtaa yhtään isompaan ruukkuun, tulee katto vastaan. Eteinen taas saattaa olla sille liian lämmin ja innostaa sen lähtemään kasvuun turhan aikaisin keväällä. Sitä ei myöskään voi leikata syksyllä pienemmäksi, sillä silloin varmaankin menettää kevään kukinnan. Paljon pulmia siis ratkaistavana.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Yllättäjiä oli tänä vuonna useita. Alkukesällä iloisesti yllätti tarhavaleunikko ensikukinnallaan. Vanhemmat kärhöt kukkivat komeasti ja nuoremmatkin vähintään muutamilla kukilla. 'Viipurilaisen punaluumun' hurja sato yllätti ja ylitti odotukset moninkertaisesti. Pelkästään se teki 27kg luumuja ja yhteensä luumuja saatiin yli 30kg. Myöhäissyksyn iloisin yllättäjä oli uusi jouluruusu, joka innostui kukkimaan.

Heinäkuussa kylvetyt vaaleajouluruusun siemenet ovat alkaneet itää varaston kylmyydessä. Ihana ja yllättävä itämisen ihme näin myöhään syksyllä! Kylvös pääsi kellariin, jotta pienet taimenalut eivät palellu heti elämänsä ensimetreillä.
11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Kurjenmiekat. Ainoastaan itse siemenistä kasvatetut iirikset tekivät muutamia kukkia. Heivasin heti avoimien jälkeen suurimman osan siperialaisista uusiin koteihin ja osan tarhakurjenmiekoista siirsin kadun päähän joutoalueelle. Pieni pettymys oli myös luumutarhan mysteeripensas, joka osoittautui puistosyreeniksi eikä nuokkusyreeniksi, jonka toivoin sen olevan. Nyt on oikea nuokkusyreeni kellarissa talvehtimassa ja jospa se muutaman vuoden päästä esittelisi ensimmäisiä kukkiaan.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun

Kävimme kesällä lomamatkalla, johon sisältyi muutama puutarhakohde. Vaikka itse kohteisiin oli vapaa pääsy, tuli matkalta hankittua ihan normaalihinnalla useitakin kasveja, joita ei täällä päin ole tullut juurikaan vastaan. Siihen lisäksi tuli kesän mittaan tietysti vaikka mitä muita hankintoja.
Sapokan puistossa Kotkassa kukkivat lomamatkamme aikaan atsaleat ja alppiruusut.
13. Mitä opit?

Kasvattamaan sellerien mukulan kokoa; selleri vaatii paljon kosteutta ja sen lisäksi sivujuuret pitää katkaista heinä-elokuussa, jotta mukula innostuisi pullistumaan. Opin myös sen, että kuivuudesta ja paahteesta nauttivat kivikkokasvit, kuten sinikatana ja nukkapähkämö, kasvavat sadekesänä valtavan korkeiksi ja retkottavat siksi joka suuntaan. Kukinta on myös huonompi kuin aurinkoisena paahdekesänä. Moni korkeammista maksaruohoistakin kasvoi liian honteloksi retkottajaksi märkyyden vuoksi.

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...

a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Odotan sitä, että saan taas puuhailla puutarhassa ilman tavoitetta saada paikat kuntoon johonkin tiettyyn päivämäärään mennessä. Ensi vuonna olisi myös kiva päästä itse vierailemaan toisten puutarhoissa ja hakemaan inspiraatiota niistä. En myöskään malttaisi odottaa sitä että näen, kuinka tämän vuoden kasvihankinnat talvehtivat ja kuinka upea kärhövuosi ensi kesästä tulee. Olisi myös ihanaa saada pitkästä aikaa kunnon hellekesä ja vain sopivasti sadetta vasta siinä vaiheessa kun IBC-kontista alkaa pohja pilkistää. Tämä tyttö tarvitsee kesällä aurinkoa ja lämpöä jaksaakseen pimeän syksyn ja talven yli!

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

Haastan ensimmäisenä mukaan Huopalinnun, joka vihjaisi jo odottavansa tätä postausta. Haasteen saavat myös Kukka & Kaali ja Navettapiika.

24 kommenttia:

  1. Hienoa, että laitoit haasteen liikkeelle. Nyt ei tahdo väen vängälläkään saada aikaan postausta, kun puutarhaelämä on suurimmaksi osaksi talviunilla. Jollei minua kukaan haasta, rohkenen haastaa itse itseni näiden kysymysten äärelle.
    Sinulle tuli luonnonpuroa varten materiaalia suoraan taivaalta tänä kesänä. Varmaan tontiltanne löytyvistä kivistäkin on puron rakentamisessa hyötyä. Riippuu tietenkin, millaista olet suunnitellut. Metsäpuutarhaan sinulla on tavallaan jo alku kantopuutarhassa. Tai saatan puhua läpiä päähäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän tässä meinaisi aiheet käydä vähiin, jos yrittäisi pelkästään puutarhan tämän hetken tapahtumista postauksia vääntää. Minulla on useampiakin kesäjuttuja luonnoksissa tulossa kun vain löytäisi aikaa niiden viimeistelyyn. Saa toki lähteä haasteeseen mukaan, vaikkei tulisi haastetuksi. Uskon kyllä, että joku sinullekin viestikapulan pian viskaa.
      Sinäpä sen sanoit! Jos tonttimme olisi kumpareen sijaan notkelmassa, varmaan saisi katsella ikkunoiden tasalla uiskentelevia särkiä ja sammakoita. Luonnonpuroja tuli useitakin, kun sadevedet valuivat tontin laidoilta metsää kohti. En ole mitään pumpulla toimivia keinopuroja tekemässä; ne eivät vain sovi luontevasti mihinkään kohtaan tällä pihalla, mutta olisin todella iloinen somasti lorisevasta luonnonpurosta. Neliömetrin kantopuutarhastakaan ei saa edes hyvällä mielikuvituksella sellaista metsäpuutarhaa, mistä haaveilen. Pitänee siis vain tyytyä samoilemaan tonttia ympäröivässä metsässä ja kuviteltava sinne puutarhakasveja vatukon tilalle. Eihän sitä voi koskaan saada ihan kaikkea, mistä haaveilee. Silloinhan ei pian voisi unelmoida mistään.

      Poista
  2. Komppaan Betweeniä, kun ei päässä eikä kamerassa pyöri enää mitään uutta puutarhajuttua! Vaikka nyt oma postaus jäisikin tammikuulle, niin on kiva lueskella muiden ajatuksia ja muistoja menneestä puutarhakesästä! Voi miten ihanaa, kun jouluruusun siemenet alkavat itää! Uudet kokeilut pitävät mielen virkeänä ja aina on jotain, mitä odottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikea puutarhasta olisi enää tässä vaiheessa syksyä saadakaan minkäänlaista juttua aikaiseksi, jos ei hyödyntäisi kesän tapahtumia. Nyt onkin siis hyvää aikaa laittaa haasteita kiertämään ja osallistua niihin.
      Odotin, että jouluruusukylvöksessä alkaisi näkyä itämisen merkkejä aikaisintaan keväällä, kun kylvöksen tuo lämpimään. Näyttävät siemenet olevan sen sijaan sellaista sorttia, että työntävät sirkkajuuren kylmäkäsittelyn aikana. Nyt onkin mielenkiintoista odotella, milloin ensimmäiset lehdet tulevat. Voi olla, etten malta pitää kylvöstä edes kevääseen saakka kellarissa, vaan kiikutan sen ulkoeteiseen heti kun päivän pituus on selkeästi kasvanut.

      Poista
  3. Ihan ensin täytyy todeta, että tuo luhtaesikko on tosi kaunis!
    Tämä on kiva haaste ja nyt on hyvä aika arvioida kulunutta kasvukautta. Luonnonpuro kuulostaa ihanalta haaveelta, minäkin ottaisin sellaisen mielelläni - ainakin, jos sitä ei tarvitsisi hoitaa ja siivota vuosien kuluessa liian paljon. Meidän kesän kuivuus ja teidän liiallinen sade on kyllä aika kumma yhtälö, varsinkin kun etäisyys teiltä meille ei ole kuitenkaan ihan kovin paljon.
    Sait taas paljon aikaan kuluneen kauden aikana, puutarhastasi kehkeytyy vuosi vuodelta ihanampi kivipolkujen ja kukkien paratiisi.
    Onnittelut jouluruusun idusta, toivottavasti siitä kehkeytyy upea kasvi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luhtaesikko on minustakin todella nätti. Siinä on myös aika isot kukat.
      Sen vuoksi juuri luonnonpuro, että se pysyy ehkä omin avuin paremmassa kunnossa kuin keinotekoinen puro pumppuineen. Olisipa kesän sateet jakautuneet tasaisemmin. Jopa tunnin ajomatkan päässä meiltä oli kuivaa melkein koko kesän ajan, eli oli ilmeisesti todella paikallisesta ilmiöstä kyse.
      Jouluruusun ituja oli ainakin kaksi ja kun kylvin siemeniä varmaan parikymmentä, saattaa taimia ilmestyä vielä vaikka miten monta. Toivotaan, että mahdollisimman moni selviäisi kukkivaksi asti.

      Poista
    2. En malttanut jäädä odottamaan haastetta, vaan otin tehtävän vastaan suoraan sinun alkulatauksestasi.
      https://kottikarrynkaantopiiri.blogspot.com/2022/11/puutarhavuosi-2022.html

      Poista
  4. Kannatti laittaa haaste tarpeeksi aikaisin liikkeelle nythän on aikaa paneutua enemmän kohta menneeseen kasvukauteen .Minäkin ihailin tuota esikkoa .Itselläni on myös valkoinen esikko mikä kukkii runsaasti mutta tällä sinulla on erikoiset ripsulliset lehdet . Meillä heinäkuu oli myös kylmä ja aika sateinen kesäkuu taas päinvastoin Luonnon puro meillä onkin vaikka se ei suoraan näy pihalle . Ihanaa kuulla että jouluruusu on itänyt minunkin olisi pitänyt ottaa siemeniä niitä taisi olla siemenkirjeessä tai sitten ei .😅

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin kuluneen kesän asiat ovat vielä tuoreessa muistissa. Minullakin on tavallisen näköistä valkoista esikkoa mutta tuo luhtaesikko kukkii hieman niitä myöhemmin ja on tosiaan aivan eri näköinen. Toivottavasti taimet kukkivat ensi vuonna vielä runsaammin.
      Puron solinaa on kiva kuunnella. Äänihän siitä kuuluu, vaikka puro ei ihan pihalla olisikaan. Kyllä minä niitä jouluruusun siemeniä laitoin siihen kirjeeseen mukaan mutta sitä en tiedä, olivatko ne jo loppuneet ennen kuin sinulle asti tulivat. En yhtään muista, oliko niitä jäljellä silloin kun kirje palautui minulle ensimmäiseltä kierrokselta.

      Poista
  5. Tosi kaunis tuo luhtaesikko. Etoile Violette on kyllä upea viinikärhö ja aina varma kukkija. Jännä miten erilainen kesä siellä teillä on ollut. Täällä meillä hikoiltiin koko kesä hyvin helteisessä säässä ja vettä satoi minimaalisen vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hirmuisen nätti. Hyvä kuulla, että 'Etoile Violette' on varma kukkija. Niinhän nuo viinikärhöt taitavat yleensä ollakin. Muistelin, että joku toinen kesä oli täällä oikein lämmin ja aurinkoinen mutta etelässä satoi ja oli koleaa. Olisiko ollut 2018? Se oli ainakin täällä oikea hellekesä. Niin ne vuodet vaihtelevat. Olisi kiva, jos sateet ja helteet jakautuisivat tasaisemmin pitkin maata.

      Poista
  6. Piti ihan pohtia, että mistä kesästä puhut, kun kaksi viimeistä on olleet meillä ennätyksellisen helteiset ja kuivat. No oli meillä parin viikon mittainen sadekausikin... Mutta erilaisia on kesät olleet eri osissa maata. Kumminkin kuulostaa, että kesässäsi oli hyviäkin puolia, ja paljon. Nyt onkin hyvä hetki kaivaa kuvat ja muistella touhujaan. Hyvä haaste liikkeellä.
    Aivan upea kukka luhtaesikossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovin epätasaisesti jakautuivat tämän kesän säät. Vuosi sitten kesä taisi olla meillä melko normaali. Ei mitään hirmuhelteitä ja kuivuutta mutta ei myöskään tällaista vedenpaisumusta kuin tänä vuonna. Oli tämä kesä kuitenkin paljon mukavampi kuin kesä 2015, jolloin oli suorastaan ennätyksellisen kylmää. Muistan sen siitä kun se oli ensimmäinen kesämme täällä. Tänä vuonna kasvit kasvoivat ja kukkivat hyvin, jos ei muutamaa lämpimämmässä viihtyvää hyötykasvia lasketa mukaan. Syksylläkään ei tullut kovin aikaisin pahoja hallaöitä, mistä myös pitää muistaa olla kiitollinen. Toivoisin kyllä, että ensi vuonna helteet ja kuivuus osuisivat tähän meidän kohdalle ja sateet menisivät niille alueille, joissa sitä on monta kesää kaivattu.
      Luhtaesikko näyttää keräävän paljon ihailuja. Ja ihan ansaitusti.

      Poista
  7. Piti ihan ottaa omaa aikaa lukeakseni postauksesi ajatuksella 🤭 ne jotka tietää, mitä se lasten kanssa saattaa tarkoittaa, niin saa nauraa 😆
    Vettä tuli meilläkin ihan reippaasti, aivan alkukesä oli poutaisempi, mutta hiemanhan sateet taas jakautuivat koko maassa.
    Luhtaesikko on kyllä aivan ihanan näköinen kukkija 😊 Onko se kosteamman ja varjoisan paikan kukkija? Nimestä tuli jotenkin sellainen vaikutelma 🤭
    Tätä on kyllä mukava lukea, kun se on niin kattava 😊 hyvä katsaus menneeseen kesään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos "oman ajan ottaminen" tarkoittaa teillä samaa kuin meillä, niin naurut sain :D
      En tiedä, vaatiiko luhtaesikko sen kosteampaa paikkaa kuin muutkaan esikot. Istutin taimet siihen penkkiin, missä palloesikot ovat viihtyneet hyvin. Minusta melkein kaikki esikot kasvavat paremmin varjoisammassa kuin paahteessa, joten en ole niille aurinkoisia kasvupaikkoja tarjonnutkaan.
      Kiva, että viihdyit postauksen parissa :)

      Poista
    2. No niin, sainpa minäkin haasteen ja mun puutarhavuosi 2022 on raapustettuna myös 😊 https://tutkimusmetsa.blogspot.com/2022/11/puutarhavuosi-2022.html

      Poista
  8. Nyt on oikeastaan hyvä hetki kaivaa mennyt kesä esille. Saa palata uudelleen kesään oli se sitten hyvä tai vähemmän hyvä. Taidan itsekin ottaa työn alle, vaikkei mitään ihmeellistä tapahtunutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä puutarhassa tosiaan tapahdu tällä hetkellä mitään kiireellisempääkään, joten hyvin ehtii paneutua tähän haasteeseen. Kiva, jos sinäkin innostut osallistumaan.

      Poista
  9. Aivan ihanaa tuo itänyt jouluruusujen kylvös😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on! Jännittyneenä odotan, kuinka monta tainta kylvöksestä ilmestyykään.

      Poista
  10. Voi miten kiva, että pääsee vihdoin tämän haasteen kimppuun. Kiitos sinulle 😀. Viinikärhöt ovat kyllä hyviä ja luotettavia. Ja niissä ei haittaa, vaikka jänikset söisivät talvella. Heinäkuussa kyllä taisi tosiaan sataa paljon, kun ei tarvinnut kastella ja rikkaruohot rehottivat jatkuvasti. Elokuuhan sitten oli paljon mukavampi sään puolesta, jos oikein muistan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Viini- ja loistokärhöjen yksi hyvistä puolista onkin se, että niitä ei tarvitse suojata nälkäisiltä talvivierailta. Rikkaruohot rehottivat oikein ennätyksellisen paljon täälläkin ja jatkuvat sateet olivat siihen suurin syypää. Heinäkuun lisäksi meillä satoi paljon myös touko-, kesä- ja elokuussa. Muistan kyllä, että elokuun puolivälissä oli pari aurinkoista ja melko lämmintäkin päivää.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!