tiistai 9. elokuuta 2022

Avointen satoa, osa 2.

Jatketaan Avointen puutarhojen tunnelmissa kun päivä on vielä tuoreessa muistissa. Jäimme edellisessä postauksessa varjokujan päähän, joten askel suuntautuu nyt takapihalle. Heti nurkan takana on lasten pelikenttä, jossa oli tapahtumapäivänä ainoastaan jalkapallomaali talon seinää vasten. Siinä on ollut välillä myös sulkapalloverkko ja aika usein lapset ajelevat siinä polkupyörilläkin. Isommallekin nurmialueelle on siis vielä toistaiseksi meidän perheessä käyttöä. Tuohan se myös avaruutta ja tilan tuntua sopivasti käytettynä.
Nurmialueen takana on luumutarha ja nuotiopaikka.
Selän taakse jää varjokujan pääty ja loppuosaa nurmikosta. Valkoinen kukka on kiiltoleimua ja vaaleanpunaiset jaloangervoa 'Erica'. Tajusin muuten vasta nyt, että olipa kamera ollut aika vinossa kuvaa ottaessa.
Ehdin ottaa osan kuvista aamupäivällä juuri ennen kuin vieraita alkoi saapua ja loput otin vasta illalla kun muistin, että kuvauskierros oli jäänyt kesken. Siksi myös ensimmäisessä kuvassa koko nurmialue on varjossa kun tuossa toisessa alue kylpee aamuauringossa. Älkää antako asian häiritä. Muutama vieraista kysyi, miten saan suojattua kasvit jalkapallolta. En aina saakaan ja siksi kasvit ovat pääasiassa sellaisia, mitkä kestävät satunnaisia iskuja. Tosin ensimmäisten sipulikukkien kukinta-aikaan pitää olla välillä talikon kanssa vihjailemassa, kuinka saattaa käydä tahallaan kukkapenkkiin tähdätylle pallolle. Lähimpänä pelikenttää ja samalla riskialtteimmassa kohdassa nuotiopaikan seinäkkeen vieressä on koivuangervoa, josta yritän kasvattaa kapean ja korkeahkon muotoonleikatun aidan. Se pysäyttäisi aika hyvin jalkapallon etenemisen myös nuotiopaikalle. Jänikset tosin pakottivat aloittamaan homman keväällä ihan alusta, sillä kaksi kolmesta pensaasta oli jyrsitty melko mataliksi. Tulipahan kunnolla tuuheita... 
Ja taas ilta-auringossa. Nuotiopaikkaa seinäkkeineen ihasteltiin paljon.
Nuotiopaikka toisesta suunnasta. Portissa kiipeilevä kärhö ei ehtinyt avata yhtään nuppua, joten en tiedä vieläkään, onko se 'Ville de Lyon'. Sen juurella suklaakosmos kukki onneksi hyvin.
Suunnitelmissa oli irrottaa nuotiopaikan porttiin sidottu naru pois ennen vieraiden saapumista, mutta pelkäsin kuvasta oikealle jäävän ritarinkannuksen kaatuvan kokonaan tuulessa, jos sen teen. Niinpä päätin jättää narun paikoilleen. Portin vasemmalla puolella kasvava tarhaviinikärhö 'Justa' oli vaurioitunut edellisen päivän rankkasateessa ja tuulessa tai sitten joku eläin oli ollut asialla, sillä huomasin päivän mittaan, että pari versoa nuupotti koko ajan entistä pahemmin. Illalla kävin tarkistamassa, mistä asia johtuu ja huomasin, että molemmat versot lähtivät samasta viimevuotisesta rungosta, joka olikin murtunut melkein kokonaan. Siinä meni samalla puolet sen kärhön kukinnasta.
Peruutetaan kivipolkua pitkin, jotta nähdään vähän enemmän. Päivänpesän Katjan antamat tummanpunaiset bellikset kukkivat kauniisti, vaikka niitä ei isossa kuvassa juuri erotakaan. Ja mitäs valkeaa pilkottaa taustan seinäkkeessä?
Loistokärhö 'Innocent Blush' alkoi perjantaina aukaista ensimmäistä kukkaansa ja toinenkin oli päässyt sunnuntaiksi vauhtiin. Sen kavereina olevat tarhaviinikärhö 'Polish Spirit' ja kelloköynnös ovat vasta nupullaan.
'Innocent Blushista' oikealle näkyy tänä kesänä tehty hakepolku ja kuunliljojen rehevää kasvua. Erityisesti etualan 'Gold Standard' keräsi ihastusta.
Edellisen kuvan 'Gold Standardit' pilkottavat kuvan yläreunassa. Etualalla kukassa nepalinhanhikki 'Ron McBeath' hopeahärkkejä vasten. Minusta tämä on oikein kaunis yhdistelmä.
Edellisestä kuvasta metrin verran oikealle ja seisomakorkeudelle noustua näkyy lisää hienoja väriyhdistelmiä, kun lapinnauhus 'Hietala' osuu samaan näkymään purppuraheisiangervon kanssa.
Talon vierustan valkea varjopenkki kukkii nimensä mukaisesti valkoisenaan. Tästä kulmasta näkyy hyvin lasten pelialueen kokoa.
Luumupuun juurella etelänmunkissa oli muutamia sinne sun tänne retkottavia sinisiä kukkia. Otin kuvan lähinnä tekemäni nimikyltin takia. Isäntä viistosi puukolla keppien päitä ja minä kirjoitin tekstit. Siistit, mutta ehkäpä liian huomaamattomat...
Peruutetaan pation suuntaan. Kuvan keskivaiheilla näkyy vielä yksi loistokärhö 'Kaiserin' kukka avoinna. Sen vieressä syyshortensia 'Vanille Fraise' on komeasti nupullaan ensimmäistä kertaa.
Seuraavaan osaan jäi loput pihasta, eli pation tienoo, kärhökaari- ja majapenkit, suo ja hyötytarhaosio. Illalla pääsen taas esittelemään puutarhaa, sillä Kuopion puutarhaseura tulee pihakävelylle. Edellisen osan, eli puutarhakierroksen alkupuoliskon, pääset lukemaan tästä.

10 kommenttia:

  1. Tosi kiva, kulkea mukana näin virtuaalisesti, vaikka tietysti silmillä katsottuna saa paljon enemmän irti (kuten minulle moni sanoi täällä meillä). Nimikylttinne ovat oikein sieviä ja luonnonmukaisia. Hyvä, että nimet löytyivät. Nuotiopaikka on varmasti yksi puutarhan helmistä, joten en hämmästele, että se herätti ihastusta. Myös nuo köynnösten tuet ovat tosi kivannäköisiä!
    Odotan jälleen seuraavaa osaa. Innostavaa puutarhapäivää uusien vieraiden kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä kuviin saa millään vangittua samaa mitä silmillä näkee ja vaikka saisikin, niin tuoksut ja äänet jäävät välittymättä. Kiitos! Tuollaista nuotiopaikkaa ei taida monelta löytyä. Puutarhaseuralaisetkin ottivat siitä tänään kuvia ja ihastelivat kovasti, samoin noita seinäkkeitä.

      Poista
  2. Nuatiopaikka on tosi nerokas. Ylläri, mikä tulevina vuasina on viäläki suurempi, ku köynnökset kasvaavat. Ja nua kivipoluut ...aaaaah! Joka kerta ku vilauksenki niistä nään, nii huakaasu pääsöö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nuotiopaikassa onkin hauskinta se, että seinäkkeiden taakse ei oikein näe muualta kuin vasta ihan läheltä. Kivipolut ovat hienot, mutta auta armias mikä kitkeminen niissä on! Pari ellei jopa kolme täyttä työpäivää on tänäkin kesänä mennyt niiden kitkemiseen. Toivon, että tulevina vuosina kitkeminen vähenee, kun välit sammaloituvat paremmin. Ainakin vanhimmissa ja samalla sammaloituneimmissa osissa on selvästi harvemmassa siemenrikkoja kuin uudemmilla alueilla.

      Poista
  3. Nuotiopaikka on kiva! Mukava kuulla, että bellikset kukkivat ja olivat punaisia, minulla oli samasta erästä muutama valkoinen tai vaaleanpunainen, nyt pähkäilen hävitänkö ne. Kivipoluissa on kova työ, sen olen huomannut myös. Kaviokoukku on hyvä apuväline.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Bellikset ovat oikein nättejä. Yritän pitää ne erillään vaaleanpunaisista ja valkoisista, jotta pysyvät puhtaina. Saatan vielä siirtää niitä tuosta muualle, jotta ne eivät siementäisi polulle. Sen ne nimittäin ihan varmasti vielä tekevät :D
      Kunhan kivipolkujen kitkemisvälineeni hajoaa, aion varmasti kokeilla kaviokoukkua. Nykyinen on kyllä hyvä, mutta siitä meinaa jo kahva irtoilla.

      Poista
  4. Tosi kivasti kasviseinän taakse piilotettuna tuo teidän nuotiopaikka. Kelpaa köynnöksiä ihastella siinä istuessa.

    VastaaPoista
  5. Kivoja kasviyhdistelmiä, upeat kivipolut. Aina vain paranee kasvien kasvaessa.

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit blogissani, jättäisitkö myös viestin käynnistäsi. Tervetuloa uudelleenkin!