Perhosia ja istutuspuuhia

Jee, meillä oli peräti kaksi sateetonta päivää putkeen! Niinpä olen viettänyt melkein jokaisen vapaahetken ulkona möyrimässä hullun lailla. Olisin tänäänkin, ellei... No, arvaatte kyllä mitä täällä taas tapahtuu. Joudan siis vihdoin laittamaan puutarhakuvia ja -kuulumisia blogiin ja seuraavaksi lukemaan teidän juttujanne. Nekin ovat jääneet hyvin vähälle huomiolle monta päivää, kun työpäivän jälkeen ei ole jaksanut ja puutarhapäivän jatkeeksi on ollut rästissä olevia kotihommia.

Amiraaleja on tullut tänne joukoittain. Tämä yksittäinen oli eksynyt mustilanhortensiaan.

Mustilanhortensia kukkii näin komeasti ja siinä on yleensä perhosiakin. Nyt on vain ollut hiljaisempaa. Oikealla puolella syyshortensia 'Prim White'.

Syy mustilanhortensian, punahattujen, purppurapunalatvan, punatähkän ja monen muun kasvin "perhosettomuuteen" löytyy pation luota. Kaikki perhoset ovat nimittäin kerääntyneet syyssyrikälle. Laskin eilen syrikästä 15 nokkosperhosta, kuusi amiraalia, neljä keisarinviittaa, viisi neitoperhosta ja yhden sitruunaperhosen. Sillä hetkellä ei ollut kameraa mukana, mutta olin kuvannut pari tuntia aiemmin lyhyen videon syrikän perhosvilinästä. Syrikkä onkin ehdottomasti meidän pihan paras perhoskasvi ja houkuttavuutta vielä lisää se, että sen seasta puskee joitakin jättiverbenan kukkia. Itsekseen kylväytyneet taimet ehtivät siis tänäkin vuonna aloittaa kukinnan ennen pakkasia, vaikka sitä kovasti epäilinkin, kun ensimmäiset taimet löytyivät vasta juhannuksen tienoilla. Suurin osa syrikän pääkukinnoista on jo leikattu pois mutta kuten videosta huomaa, joka verso on tehnyt hyvin sivuhaaroja ja nuppujakin on tulossa vaikka miten paljon. Syysyrikkä kukkiikin varmasti vielä pitkään ja ilahduttaa minun lisäkseni myös perhosia ja kukkakärpäsiä. Mehiläisiä ja kimalaisia siinä ei kovin usein näe. Luulen, että syrikällä herkuttelu vaatii pitkän imukärsän, jotta meden saa imaistua kapean ja pitkänieluisen kukan syvyyksistä.

Värikkäistä perhosista voikin siirtyä vähän multaisempiin näkymiin. Uusi kaivanto on edistynyt ainakin pikkuisen. Sain takanurkan puoleisen osan siihen kuntoon, että sinne pääsi istuttelemaan kasveja. Päädyin laittamaan pienemmistä kivistä matalan reunuksen polun ja keskitasanteen reunaankin, jotta sain keskitasanteelle edes viisi senttiä paksumman kasvualustan. Vaatimattomille kivikkokasveille sekin on jo paljon varsinkin siinä tapauksessa, kun alapuolella on ja pysyy jättimäinen kivenjärkäle. Saan tehtyä vielä yhden pienen tasanteen penkin alaosaan kunhan toisen puolen mylläys loppuu eikä tarvitse mullan läjityspaikkaa. Niin ja polkukin pitää saada edes suunnilleen valmiiksi ennen kuin alimmalle tasolle pääsee istuttamaan mitään. Toinen porras on tulossa juuri sille tasolle kunhan löydän sopivan kiven. Kiven pitäisi olla tarpeeksi suuri, jotta se on tukeva kävellä, mutta takareunaltaan korkeintaan 10cm:n paksuinen, jotta sen saa polun tasalle. Erään jättiläiskiven nurkka yrittää nimittäin tunkea vähän turhan lähelle siinäkin kohdassa.

Vähän on vielä keskentekoisen näköinen. Toisen porraskiven päällekin jäi ylimääräinen kivenmurikka lojumaan. Polku on myös edistynyt sitten viime viikonlopun.

Kaivamista ja varsinkin suurien kivien ylös kampeamista hidastaa hyvin paljon se, että maa on läpimärkää. Tuolla kohdalla on syvemmällä savisilmäkkeitä, jotka oikein liimaavat kivet kiinni maahan. Sitten kun kiven nurkkaa saa edes pikkuisen ylöspäin, ei ole toivoakaan siitä, että multa valuisi itsekseen kiven alle auttamaan nostossa. Läpimäräksi kastunut maa tarttuu pahimmillaan isoiksi möykyiksi lapioon eikä suostu valumaan mihinkään. Onneksi eiliseen mennessä maa oli jo sen verran kuivunut, että sai hommia edistettyä vähän joka puolella. Varsinkin metsänpuoleinen reuna oli kuivunut aika hyvin ja kiitos siitä kuulunee suurille kuusille, joiden juuret näyttävät imevän hyvin tehokkaasti kosteutta. Ehkä osa kiitoksista menee myös jyrkästi viettävälle maalle, jonka tiiviiksi tinttautuneesta pinnasta sadevedet ovat valuneet alamäkeen toisin kuin vasta myllätyltä mullokselta. Ihan niin pölisevän kuivaa multa ei kuitenkaan ole, miltä se tuossa ylläolevassa kuvassa etualalla näyttää.

Istutukset ovat vielä hyvin harvoja, mutta sieltä ne tuuhettuvat ja keväällä esikasvatetaan täydennystä.

Ylimmälle tasanteelle istutin lähimmäs hanhikkeja komeamaksaruoho 'Frosty Mornin'. Sen oikealle puolelle jäi naapurilta saatu vaaleanpunainen isomaksaruoho, joka on jo kukkinut. Se saattaa ajan kanssa lähteä siitä, sillä sen kasvutapa ei täysin miellytä. Alkukesällä se kasvaa nätisti pystyssä, mutta kukinta-aikaan alkaa taipuilla pitkin maata. Tänä kesänä sen retkahteleva ominaisuus on vielä korostunut, kun jatkuvat sateet ovat piiskanneet versoja alaspäin. 'Frosty Mornin' vasemmalle puolelle istutin kivikkokurjenpolvi 'Ballerinan'. Kolmikon edessä on oikeassa reunassa pieni sinilemmiön taimi, keskellä japaninmaksaruoho 'Lidakense' ja vasemmalla kaksi tähtilevisian tainta. Tähtilevisioiden ja kurjenpolven väliin taisin lykätä pari kivikkomehitähti 'Dark Beautya'. Alemmalla tasanteella on oikealla takana sinikatanan jakotaimia, seuraavaksi sulkaneilikka 'Albus' ja vasemmalla kevätpitkäpalkoa. Tasanteen etualalla ja vähän takareunassakin on lisää kivikkomehitähtiä.

Tähtilevisian taimet ovat kokoluokkaa euron kolikko. Lisää näitä siirrän ensi keväänä.

Nuotiopaikan puoli on aloitettu. Multakasan alle jäi muutamia toivon mukaan helposti nousevia murikoita, joita alan kaivella sitten kun nurmet on otettu pois tieltä ja on joku paikka, mihin läjittää maata.

Nuotiopaikan toinen puoli on jo hyvin vehreä. Keskellä kulkeva kivipolkukin peittyy jo pensaiden taakse.

Huomasin, että nuotiopaikan seinäkkeessä kiipeilevä tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon' on samansävyinen kuin taaemman seinäkkeen edessä kukkiva syysleimu (lajike ehkä 'Starfire'). Niinpä päätin tehdä lisää tilaa syysleimulle, jotta väripari näkyisi tulevaisuudessa selvemmin. Istumakiven takana oli ennen valkokukkaista kurjenmiekkaa, josta laitoin nyt myynti-ilmoituksen nettiin. Kuten ehkä muistatte, aloin kyllästyä kukkimattomiin kurjenmiekkoihin ja nyt aika monesta niistä on hankkiuduttu eroon. Samaan myynti-ilmoitukseen laitoin puistosyreeniksi osoittautuneen mysteeripensaan, jonka tilalle on tulossa nuokkusyreeni. Eilen eräs ostaja lähti tyytyväisenä auton takakontti täynnä kurjenmiekkoja ja puistosyreenin latvat etupenkille kurkkien. Etupihalta sain isoimman kurjenmiekan samaan kyytiin ja loputkin varmasti menevät kaupaksi kun käytännössä puoli-ilmaiseksi lähtevät. Harmikseni helminukkajäkkärä ei ole herättänyt kiinnostusta samalla lailla kuin valkokukkainen kurjenmiekka. Sitä taitaa siis komposti kutsua.

Ensi keväänä pistän syysleimun palasiksi ja istuttelen istumakiven taakse. Saavatpahan seinäkkeestä ja kivestä tukea seuraavana sateisena kesänä.

Kärhökaaren oikealla puolella on enää jämäkukkia mutta onneksi vasen puoli on vielä värikäs. 'Jan Pawel II' alkaa vasta päästä vauhtiin, 'Piilu' ja 'Hagley Hybrid' ovat pääkukinnan loppumetreillä.

Päivän kärhö olkoot siis komeakukkainen loistokärhö 'Jan Pawel II'.

Tämän postauksen kirjoittamisen aikana satoi 10mm vettä. Lisäksi aamuyöstä oli satanut muutaman millin ja tuskinpa päivä tästä on selkeämmäksi muuttumassa tuolla pilvimassalla. Muutaman vuoden takaista Putous-ohjelman sketsihahmoa mukaillen voisin sanoa: Ottakaa nämä sateet jo pois täältäääää!

Sadepäivän kärhöt

Tästä ei tule Rikkaruohoelämää-blogin Betweenin eilen toivomaa kärhökoostetta, vaikka otsikosta sitä voisi niin kuvitellakin. Muutama uusi kärhö on vain aloittanut kukinnan ja halusin saada niistä kuvat tänne, vaikkakin sitten sadepäivänä. Olisin varmaan voinut tehdä useammankin postauksen tänä kesänä samalla otsikolla mutta tulipahan lykättyä kaikkein masentavimman, märimmän ja inhottavimman päivän muistoksi. Kirjoitin tämän jutun eilen illalla, jolloin vettä tuli suunnilleen jo korvistanikin ulos ja potutus piti purkaa johonkin. Nyt aamulla sitten vähän siistin tekstiä julkaistavampaan kuntoon.

Loistokärhö 'Innocent Blush' on asetellut kukkansa hauskasti päällekkäin. Ainakaan alempi ei kastu sateessa.

Universumi ja sään haltiat ovat ilmeisesti päättäneet liittoutua ja kostaa yhteistuumin minulle sen, että menin nauttimaan viime viikon hellesäistä. Juhannuksen ja heinäkuun ensimmäisten päivien helteiden päällehän ne laittoivat sadetta melkein joka ikiselle päivälle kuukauden ajaksi. Ihan totta! Laskin puutarhakalenterista, että olin merkinnyt vesisadetta heinäkuussa 16 päivälle ja pilvipoutaa tai aurinkoa 11 päivälle. Lisäksi neljä päivää oli jäänyt merkitsemättä. Varmaan satoi silloinkin ja olin liian masentunut niitä merkitsemään... Takaisin nykyhetkeen. Eilisen työpäiväni aikana oli satanut peräti 50mm vettä ja kotiin päästyäni satoi vielä 5mm lisää. Tiet tulvivat eikä tuulilasinpyyhkimistä ollut kaatosateessa mitään hyötyä, vaikka ne suihkivat maksiminopeutta edestakaisin. Tulipahan autolle tehtyä perusteellinen pesu ihan pohjia myöten, kun purjehdin tulvivilla teillä. Taajamassa muutama sadevesikaivokin pulputti iloisesti vettä pitkin katua. Kotiin päästyäni huomasin naapurin pihalle ilmestyneen ison lammen ja kuulemma meidänkin talon rännit olivat tulvineet yli joka puolella taloa. Onneksi kävin aamulla kuvauskierroksen yhteydessä tyhjentämässä sadevesitynnyreitä ja IBC-konttia. Jorpakkoon valui ties kuinka monetta kertaa tänä kesänä satoja litroja vettä ja varmaan kaikki astiat ovat tyhjennyksestä huolimatta tulvineet taas kerran yli. Eipähän tarvitse montaa päivää seisoneella vedellä kastella ruukkukukkia, jos jonain päivänä sattuisi olemaan sen verran poutaa, että ruukut edes kuivaisivat ja tarvitsisivat kastelua. Ei ole nimittäin tarvinnut seinustoillakaan olevia ruukkuja kovin tiheään kastella tänä kesänä kun sadetta on tullut välillä tuulen kanssa.

'Innocent Blush' ja 'Polish Spirit' ovat näemmä jakaneet kukkimisalueensa: toinen kukkii alhaalla, toinen ylhäällä.

Kelloköynnöksen kukassa ja 'Polish Spiritissä' on melkein sama violetin sävy. 'Polish Spirit' kukkii ensimmäistä kertaa.

Tarhaviinikärhö 'Krakowiak' on saanut vasta ensimmäisen kukkansa auki ja sekin on ehtinyt jo saada jotain vioitusta terälehtiinsä. Veikkaan syypääksi liiallista märkyyttä.

Keräsin sateen alkaessa ison kimpun leikkokukkia sisälle. Gladiolukset, asterit, leijonankidat sekä daaliat retkottivat melkein kaikki pitkin pituuttaan veden painosta ja jouduin leikkaamaan varsinkin daalioista paljon homehtuneita kukkia pois. Jokunen nuppukin oli lähtenyt homehtumaan, kun oli joutunut kosketuksiin kuihtuvan kukan kanssa. Syyshortensioista 'Vanille Fraisen' muhkeat kukinnot ovat painuneet maata vasten, vaikka ei 'Prim Whitekaan' kovin terhakkaasti jaksa kannatella veden painosta raskaita kukintojaan. Syyssyrikästäkin on tällä hetkellä iloa vain maan rajassa käveleville perhosille.

Ainoastaan tämä luumutarhaan istutettu daalia oli pysynyt melko hyvin pystyssä, kaksi muuta retkotti pitkin pituuttaan. Tästä sai leikattua paljon siistejä kukkia maljakkoon.

Aurinkopenkissä asterit ja leijonankidat nojailevat mikä minnekin. Purppuraheisiangervo onneksi antaa edes vähän tukea.

En ole kovin iloinen näistä vaaleankeltakirjavista yksilöistä, vaikka varmasti joku tykkää tästäkin väristä.

Tällaisia näiden 'Potomac Lavenderien' piti käsittääkseni olla. Samoista siemenistä kylvetty kumpikin. Taidan pitkästä aikaa ottaa leijonankitaa talvetukseen, tämä on niin ihana sävy.

Iloisempiin aiheisiin: eräänä pilvisenä päivänä huomasin jaloangervoissa keisarinviitan harvinaisen valesina-värimuodon.

Tämä oli paljon kiitollisempi kuvattava kuin viime kesänä pikaisesti näkemäni yksilö. Liekö viimekesäisen perhosen jälkeläinen?

Ja lisää ilonaiheita: taimistolta löytyi jo tarjouskasveja. Pikkuruukuissa sulkaneilikka 'Albus' ja japaninmaksaruoho 'Lidakense'. Kärhö on mantsuriankärhö.

Vaikka takapihan uusi kaivanto ei ole viikon aikana edistynyt kuin isännän siirtämien kahden kiven verran, penkin kasvivalikoimaan tuli mukavasti täydennystä. Sekä sulkaneilikka että maksaruoho pärjäävät kuivassa ja paahteisessa paikassa, minkä lisäksi niiden harmahtava sävy tuo varmasti kivaa vaihtelua penkin värimaailmaan. Jännästi siihen kuivaan ja paahteiseen puoleen istutusalueesta on nyt löytynyt vaikka millä mitalla kasveja ja syvämultaisempi, puolivarjoisa alue on melkein tyhjillään. Ajatuksissa siis, sitähän ei ole vielä edes kaivettu! Kärhöt on sentään jo löydetty. Ajattelin mantsuriankärhön sirojen kukkien sopivan kauniisti edellisessä postauksessa vilahtaneeseen kerrannaiseen, vaaleansinertävään loistokärhö 'Diamond Balliin'. Toivottavasti tämä yksilö on pitkäikäisempi kuin edellinen mantsurialaiseni, joka hävisi muutama vuosi sitten hankalana talvena. Taidan istuttaa tämänkin kärhön suureen ruukkuun ja viedä kellariin talveksi, niin on ainakin yksi talvi vähemmän sillä kestettävänä. Olen päättänyt vähentää talvetettavia kasveja, mutta kummasti uusia tulee tilalle kaksinverroin yhtä hävitettävää kohti. Siinä sitä taas loka-marraskuussa ollaan ihmeissään näiden kanssa kun yritetään sulloa kaikkia kellariin!

Mantsuriankärhö oli puoleen hintaan, joten nappasin sen mukaan. Muutama kukkakin siinä oli tuoksuteltavaksi.

Muistakaahan muuten käydä ilmoittautumassa perennasiemenkirjeeseen! Muutama onkin jo vahvistanut ilmoittautumisensa mutta vielä mahtuu mukaan monta osallistujaa. Kirjeeseen on tulossa erittäin hienoja kasveja myös muilta kuin itseltäni, mm. soikkoratamoa, tarhakylmänkukkia joka värissä, esikoita useampaakin lajiketta ja väriä, tellimaa sekä tarhakellukkaa. Varmasti paljon muutakin kivaa sieltä löytyy, mutta tuossa joitakin minulle tietoon tulleita kasveja. Jos perennojen siemenkasvatus arveluttaa, niin voin syvällä kokemuksen rintaäänellä sanoa, että homma on paljon helpompaa kuin yksivuotisten kasvien esikasvatus ja moni perenna aloittaa kukkimisen jo toisena kesänä kylvöstä, jotkut jopa ensimmäisenä vuonna. Kukintaa ei siis tarvitse odotella montaa vuotta kuin joidenkin harvojen lajien kohdalla. Blogistani löytyy juttua esim. tunnisteilla perennojen siemenlisäys, syyskylvöt ja hankikylvö. Lisäksi voin tehdä vielä erillisen postauksen siemenkirjeen lajeista ja niiden kylvöohjeista kun kirje on kiertänyt vähintään yhden kierroksen ja näen, mitä kaikkea sinne on kertynyt. Rohkeasti mukaan vain!

Uusi projekti aloitettu

'Madame Julia Correvon' on saanut jo monta kukkaa auki. Muistiin laitettakoon ensi vuotta varten, että ensi vuonnakin valkoisia tuoksuherneitä Julian kaveriksi.

Mansikkamaa saatiin vihdoin valmiiksi ja oli aika aloittaa uusi projekti. Tämä on nyt se juttu, minkä esikoinen antoi luvan tehdä. Valituksia ei myöskään tullut kun lapio nosti ensimmäiset nurmipaakut ja kaivanto alkoi laajeta.

Lähtötilanne on tässä. Tylsä, hyvin sammaloitunut nurmirinne takanurkan ja nuotiopaikan välissä ja niittyrinne aivan metsän rajassa.

Kulkuaukko nuotiopaikalle kivettiin jo nuotiopaikkaa tehdessä ikään kuin vihjailemaan, että tästä olisi hyvä jatkaa myöhemmin polkua eteenpäin.

Polku ei vielä jatkunut, sillä tuohon takanurkan puoleiseen päähän olisi jo kasveja valmiina odottamassa istuttamista. Sieltä siis aloitettiin. Oikeaan reunaan jää niittyrinne.

Ei tullut yllätyksenä, että kivien seasta löytyi myös rakennusjätettä. Onneksi ei sentään ihan mahdotonta kasaa ja siitäkin suurin osa tiilenkappaleita.

Olisin toivonut, että sopivankokoisia kiviä olisi löytynyt enemmän. Kaksi järjettömän suurta järkälettä löytyi, mutta ne piti jättää mullan alle. Yksi juuri ja juuri isännän voimilla liikahtava paksukainen saatiin nousemaan tasainen pinta suunnilleen vaakatasoon ja se määritti polun paikan ja kaltevuuden. Alun perin oli tarkoitus tehdä polku samaan tapaan kaltevaksi kuin nuotiopaikalle toisesta suunnasta johtava pikkukivipolku, jotta kottikärryillä pääsisi liikkumaan myös tältä puolelta sujuvasti. Kivi oli kuitenkin sen verran yhteistyökyvytön, että saan rakentaa pari porrasaskelmaa. Olenkin aina haaveillut kiviportaista! Loput löytyvistä kivistä käytän pengertämään istutusaluetta. Uuden polun ja pensashanhikkien väliin jäävä alue on paahteinen ja kuiva, joten siihen teen pienen kivikkokasvialueen. Maa on täynnä kuusen juuria enkä halunnut laittaa tuohon juurimattoakaan, joten kasvien on pärjättävä niissä oloissa, mitä niille on tarjota. Lisäksi multa tuntuu hyvin köyhältä eikä sieltä löytynyt kaivellessa kuin pari matoa. Kompostimultalisäys varmasti auttaa siihen ongelmaan. Polun ja nuotiopaikan väliin saan toivon mukaan hyvät oltavat kärhölle tai parille ja muillekin runsasmultaisempaa kasvualustaa vaativille kasveille. Ainakin siinä tapauksessa, että sopivia pengerryskiviä löytyy tarpeeksi.

Yläpuolisen nurmikon tasalla oleva kivi oli helposti liikuteltavissa, sen sijaan heti toinen jumittui niille sijoilleen. Alin porraskivi vaatii seuraavaksi isännän voimia. Pengerryksetkin jo alkavat hahmottua.

Projektin eteneminen tyssäsi eilen liian kuumaan säähän eikä töiden takia todennäköisesti etene viikolla kovin paljoa, joten tutkaillaan seuraavaksi sinne aikanaan päätyviä kasveja. Vanhempani kävivät jonkun aikaa sitten pienellä lomareissulla ja tietenkin sovimme äitini kanssa, että hän soittaa minulle, jos sattuvat käymään taimimyymälöissä. Sainkin oikein hyvän kasvikuorman, joille en vielä ostohetkellä tiennyt tarkkaa paikkaa. Silloin kun esikoisen kanssa pohdiskelimme kukkapenkin sopivuutta tuohon väliin, keksin, että suurin osa reissutuliaisista sopisi juuri sinne. Joskus kannattaa siis vain hommata kivat kasvit, vaikka ei olisi paikkaa valmiina tai edes mietittynä.

Äidin lomatuomiset: loistokärhöt 'Diamond Ball' ja 'Beautiful Bride', valkokirjava komeamaksaruoho 'Frosty Morn', kivikkokurjenpolvi 'Ballerina' ja kevätpitkäpalko 'Rose Delight'.

Kevätpitkäpalko on kovin vaatimattoman näköinen nyt, mutta tämän pitäisi kukkia alkukesällä vaaleanpunaisena.

Alkukesällä sinilemmiöstä ottamani pistokas hyvin lyhyellä juurenpätkällä on lähtenyt hienosti kasvuun. Tämä päätyy myös uudelle alueelle.

Lisää kasveja otan kivikkorinteestä. Siellä on ainakin kolme tähtilevisian siementainta, joista yhden kokeilen siirtää jo nyt syksyllä. Toisen tai jopa kaksi siirrän ensi keväänä. Voi olla, että siirrän sinne myös pienen jakopalan turkestaninmaksaruohoa ja ehkä muutaman mehitähdenkin. Lisäksi aion kylvää talven aikana ainakin sinikatanaa ja patjarikkoa ja ehkä jotain muutakin, jos perennasiemenkirjeestä löytyy kivoja lajeja. Aivan uuden kivikkoalueen ja metsän rajaan jäävälle mullokselle kylvän suorakylvönä luonnonvaraista ketoneilikkaa. Se rajaa istutusalueen kivasti niittyrinteestä ja laittaa samalla vähän kampoihin kuusen alta puskeville luonnonkasveille. Ketoneilikka on siinäkin mielessä hyvä valinta, että sitä oli tuolla alueella pikkuisen jo ennestään ennen kuin aloin tehdä niittyrinnettä. Se siis menestyy noinkin kehnolla kasvupaikalla. Osalle kasveista aion sekoittaa multaan kananmunankuorimurskaa pitkävaikutteiseksi kalkitukseksi, mutta ainakin sinilemmiö ja levisia viihtyvät myös happamassa kasvualustassa. Vieressä oleva kuusi happamoittaa varmasti neulasillaan kasvualustaa, joten ainakin osa kasveista on hyvä valita sen mukaan, miten ne kestävät hapanta maata.

Loistokärhö 'Diamond Ball' tulisi nuotiopaikan puoleiselle sivulle.

Ajattelin siirtää nuotiopaikan vierestä kaksi koivuangervoa ylemmäs rajaamaan nurmikkoa uudesta istutusalueesta. Ne toimisivat samalla esikoisen toivomana palloesteenä ja piilottaisivat osan istutuksista taakseen. Näin kaikki ei näkyisi ihan heti, vaan tulisi yllätyksenä siinä vaiheessa kun aluetta lähestyisi. Ne siirtämällä saan myös oikein hyvin tilaa uusille kärhöille. Tässä onkin talvi aikaa miettiä joku kiva kaveri "Timanttitanssiaisille", jos ei syysaleista tule vastaan jotain kivaa. Reissutuliaisista 'Beautiful Bride' on menossa muualle. Kivikkoalueen puolelle ei ainakaan tässä vaiheessa tule mitään pallo- tai näkemäestettä. Pitää katsoa sitten ajan myötä, tarvitaanko siihen jotain vai kelpaako se siltään. Jos sopivan isoja kivenjärkäleitä olisi ollut ihan vieri vieressä, olisin laittanut jonkun niistä kivikkoalueen ylätasolle selvästi maasta koholleen, mutta toistaiseksi noussut kivimäärä ei sellaiseen tuhlailuun riitä.

Eilisen päivän sato: yrttejä, kuukausimansikoita ja jokunen pensasmustikka, tomaatteja, viimeisiä herneitä ja iso kasa salkopapuja 'Blauhilde'.

Kukkapenkin kaivelun ja suunnittelun lisäksi olen pakastanut ahkerasti yrttejä talven varalle ja sainpa aikaiseksi kuivata yhden erän ranskanrakuunaakin. Pakastimeen on päätynyt paljon tavallista basilikaa ja oreganoa, sekä lisäksi muutamia rasiallisia sitruunabasilikaa, rosmariinia ja sitruunamelissaa. Suklaamintulle en ole keksinyt mieluista käyttötarkoitusta, sillä tavallisen mintun tapaan myös siitä tulee niin vahva hammastahnamainen aromi, etten ole oikein tykästynyt sen käyttöön. Toistaiseksi olen kokeillut sitä tuomassa makua vesikannuun ja teessä yhdistettynä sitruunamelissaan. Vedestä en tykännyt lainkaan mutta teetä ei sentään tarvinnut kaataa viemäriin. Jos tuo yksilö ei talvehdi, en aio ensi vuonna hankkia uutta minttua. Jos talvehtii, annan sille vielä toisen mahdollisuuden ja ovathan ainakin sen kukat mieluisia pörriäisille, jos lehdet eivät minulle maistu. Salkopavut aloittivat sadon tekemisen oikein rytinällä, joten niitäkin on mennyt jo useampi pussillinen pakastimeen. Hyvä, että edes ne tekevät satoa, sillä vahapavut menivät etanoiden suuhun jo pikkutaimina.

Miksi samettikukat tekevät näin? Kukkivat runsaasti, mutta kukinnan jälkeen varsi alkaa ruskettua eikä siemeniä kehity.

Samettikukkien siemeniäkin olen yrittänyt kerätä mutta joka ikinen kukka nyykähtää kukittuaan. Siemenet tai oikeastaan siemenaiheet ovat yhtä muhjua kuihtuneen kukan sisällä. En ole koskaan ennen törmännyt tällaiseen. Johtuuko moinen ilmiö kosteasta kesästä vai mikä ihme sammareitani vaivaa? Ihan jokaista samettikukkaa en ole tutkinut, mutta päällisin puolin tehdyt pistokokeet ovat osoittaneet, että ongelmaa on niin maassa kuin ruukuissakin kasvavissa samettikukissa. Muutama ruukuissa oleva sammari on myös ruskettanut satunnaisia oksia sieltä täältä ja yksi parvekelaatikossa kasvava yksilö on kuihtunut peräti kokonaan. Luulin aiemmin, että orava olisi hypännyt sen päälle ja taittanut varren poikki mutta nyt kun saman näköistä ongelmaa näyttää tulevan myös muihin, olen alkanut epäillä, että kyseessä onkin jokin muu vaiva. Oletteko törmänneet samaan koskaan? Pitääkö varmuuden vuoksi pitää ensi vuosi taukoa sammareitten kasvatuksessa vai johtuuko ilmiö vanhoista siemenistä?

Aurinkopenkissä tarhaviinikärhö 'Pernillen' kaverina on alkanut kukkia tänä kesänä omalta lomareissulta hankittu 'Etoile Violette'.

Näiden värit sopivat täydellisesti yhteen (jos tuota purppurapunalatvan kuihtunutta kukintoa ei lasketa mukaan).

Mukavaa uutta viikkoa!

Ilmoittaudu perennasiemenkirjeeseen!

Kerroin jo aiemmin kesällä, että laitan syksyllä liikkeelle perennojen siemenketjukirjeen. Aloite tuli Lappalainen etelässä -blogin Nilalta, joka kyseli halukkaita kirjeen aloittajia. Koska halusin itsekin kovasti kirjeen liikkeelle, ilmoittauduin kokoonpanevaksi voimaksi. Laskujeni mukaan noin kymmenen innokasta osallistujaa onkin jo alustavasti ilmoittautunut, mutta vielä mahtuisi muutamia mukaan.

Kirjeeseen sujahtaa mm. äidiltäni saatuja punapäivänkakkaran siemeniä.

Ketjukirje toimii siten, että minä teen listan osallistujista, laitan kirjeeseen setin siemeniä ja lähetän seuraavalle. Hän ottaa kirjeestä mitä siemeniä tarvitsee, lisää mukaan omia siemeniään ja lähettää sen mahdollisimman pian seuraavalle. Näin kirje jatkuu siihen saakka kunnes viimeinen lähettää kirjeen takaisin minulle. Aina kun kirje on saapunut jollekulle, hän ilmoittaa asiasta minulle joko blogin kommentteihin tai sähköpostiin tai tekee omaan blogiinsa postauksen siemenkirjeen vastaanottamisesta, niin tiedetään, missä kirje milloinkin menee.

Kummastakin näistä esikosta keräsin siemeniä. Ristiinpölytyksen mahdollisuus on, joten voi tulla jotain välimallin värejäkin.

Voit osallistua kirjeeseen, vaikka sinulla ei olisi laittaa mukaan omia siemeniä. Halutessasi voit pistää mukaan postimerkin tai pari kiitokseksi muilta saamistasi aarteista. Voit myös osallistua siinä tapauksessa, ettei tarvetta uusille siemenille ole, jos laatikkosi pullistelevat siemeniä, joille arvelet jollakulla olevan käyttöä. Mukaan hyväksytään perennojen ja kaksivuotisten kasvien (esim. harjaneilikka, salkoruusu...) siemenet.

Ritarinkannuksiakin on tulossa kirjeeseen, värit erilaisia sinisen sävyjä ja korkeita ovat.

Jokainen voi ottaa siemeniä kaatamalla haluamistaan lajeista sopivan määrän omaan pussiinsa. Olisi kuitenkin kiva, että myös loppupään osallistujille riittäisi kaikkia sortteja edes pikkuisen, eli ensimmäinen ei sitten tyhjennä koko kirjettä omiin varastoihinsa! Kirje kiertää toisenkin kierroksen halukkaiden osallistujien kesken, sillä syksyn mittaan kypsyy varmasti lisää siemeniä, joita on kiva laittaa mukaan. Silloin voi sitten ottaa rohkeammin ensimmäiseltä kierrokselta yli jääneitä siemeniä. Laitan kirjeen mukaan listan, johon voi merkitä halukkuutensa osallistua seuraavalle kierrokselle.

Iltapuhteina on tullut putsattua ja pussitettua siemeniä sekä läpikäytyä varastoja ja valikoitua niistä ylimääräiset kiertoon laitettavaksi.

Pyritään pitämään kirje mieluusti kirjekokoisena, eli sen paksuus ei saisi ylittää 3cm. Jos kirjeen paino pysyy alle 50 grammassa, riittää yksi postimerkki, 250g saakka tarvitaan kaksi ja siitä ylöspäin neljä. Suositaan siis kevyitä minigrip-pusseja tai vastaavia, joista puristetaan ilma mahdollisimman hyvin pois. Näin siemenet pysyvät myös turvallisesti omissa pusseissaan postiauton rymistellessä kuoppaisilla pikkuteillä ja tipauttaessa kirjeen syysmyrskyssä kastuneeseen postilaatikkoon. Halutessaan jokainen voi kirjoittaa siemenpusseihin, keneltä siemenet ovat. Muistathan merkitä myös keräysvuoden! Kirjeen mukaan voi lisäksi laittaa terveiset muille, kunhan kirjeen sallittu paksuus ei ylity.

Kymmenen ensimmäistä pussia valmiina matkaan. Jossain vaiheessa hoksasin, että on kätevämpi kirjoittaa kasvin tiedot pussin sisään laitettavaan lippuseen kuin itse pussiin.

Kuinka ilmoittaudun mukaan?

Mukaan pääsee maksimissaan 15 osallistujaa, minä mukaan luettuna. Ilmoittautumisaikaa on 19.9.2022 saakka, jolloin laitan kirjeen liikkeelle. Ilmoittautumiset pyydän laittamaan minulle sähköpostilla osoitteeseen hiidenkivella (at) gmail.com ja otsikoksi siemenketjukirje. Laittakaa viestiin osoitetietonne. Etusijalla tässä lopullisessa ilmoittautumisessa ovat ne, jotka jo aiemmin ilmaisivat halukkuutensa osallistua joko aiemman postaukseni kommenteissa tai Nilan postauksessa. Loput paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Arvon osallistujajärjestyksen ja lähetän sitten itse kullekin sähköpostilla sen henkilön osoitteen, jolle sinun tulee kirje seuraavaksi lähettää. Koska kaikki eivät välttämättä halua osallistua toiselle kierrokselle, lähetän tarvittaessa uuden osoitteen sitten kun kirje palautuu ensimmäiseltä kierrokselta ja näen listasta, ketkä osallistuvat kakkoskierrokselle. Jos sähköpostia ei kuulu, pistät kirjeen menemään samaan osoitteeseen kuin ensimmäisellä kierroksella. Kun kirje on kiertänyt toisen kerran koko kierroksen, poistan sähköpostistani kaikki siemenkirjeeseen liittyvät viestit. En siis aio käyttää osoitteitanne jälkeenpäin mihinkään epäilyttävään toimintaan.

Tätäkin esikkoa tulee kirjeeseen ja koska lähistöllä ei ole muita värejä, sekoittumisen vaaraa tuskin hirveästi on.

Tässäpä oli ohjeistus kaikessa "lyhykäisyydessään". Kysykää ihmeessä, jos jotain jäi epäselväksi.

Minulta kirjeeseen on tulossa postauksessa esiintyneiden kasvien lisäksi ainakin seuraavia lajeja:

akileija, viininpuna-valk, keskikork.

isoinkarvillea

isorikko

japaninakileija, sini-valk.

kivikkosuopayrtti

loistosalvia, sin.

punatähkä 'Floristan Weiss' (ristipölytys punaiseen mahdollinen)

sinikatana 'Alba'

ukonhattu (pussissa lukee Aconitum soongaricum ja väri valk&sin)

vaaleajouluruusu

Siemenkotia on vielä perkaamatta useasta lajista ja jos vaan niistä löytyy siemeniä, niin pussitan kirjeeseen mukaan. Lopullinen kasvilista tulee sitten lähempänä kirjeen liikkeelle laittoa.

Lapion loma lusittu

Kaksi valkoista pioniunikkoa loistaa kärhökaaripenkin rönsyävässä sekamelskassa.

Eihän sitä avointen jälkeen pitkään joutanut huilimaan, kun alkoi taas lapio huudella tekemisen puutetta. No, eipä se ole päässyt alkukesän jälkeen oikeastaan muihin puuhiin kuin yksittäisiin kasvisiirtoihin avuksi. Alkaahan siinä vähänkään toimeliaampi lapio kyllästyä joutenoloon. Punaherukasta saatiin tänä vuonna ruhtinaallinen kahdeksan desilitran sato, joten puska jouti lähteä viimeiselle matkalleen. Ei se kyllä helpolla periksi antanut. Ei uskoisi, että niin hyväjuurinen kasvi voisi olla niin vaivainen ja tautinen kuin punaherukkamme oli! Kesällä poistettu viherherukka oli aivan toista laatua, sillä sehän lähti melkein puhaltamalla irti ja haperoiksi lahonneita juuria ei saanut vetämällä ehjinä pois maasta. Punaherukankin juuret piti kaivaa, sillä vetämiseen olisi tarvittu työhevonen eivätkä ne suostuneet katkeamaankaan. Viimein puskan oli kuitenkin annettava periksi, kun kaivoin maat ympäriltä ja katkoin paksuimpia juuria oksasaksilla poikki.

Punaherukka kärryssä ja loput ämpärissä, 'Vilma' sen oikealla puolella punaherukan entisellä paikalla.

Mahdollisen tautiriskin vuoksi päädyin kaivamaan myös kolme kottikärryllistä maata punaherukan kuopasta pois ja vaihtamaan hakkeetkin. Uutta multaa ja haketta sain vanhan viherherukan tilalle istutetun 'Vilman' kohdalta. Vähän hölmöltä tuntui siirtää maata pari metriä ensin yhteen suuntaan, sitten toisesta kohdasta saman verran takaisin ja lopulta ensimmäisen paikan mullat toisen kuopan täytteeksi. Kumpikin kottikärryistä oli myös täytetty milloin milläkin aineksella, ettei tarvinnut kaikkia maahan läjittää. Lopulta homma oli valmis ja pääsin mittailemaan mansikkamaan paikkaa. 

Entinen mansikkamaa ja sen vieressä läjissä punaherukan multaa, haketta ja kivituhkaa sekä 'Vilman' entinen asuinsija. Karoa haukotuttaa emännän touhut.

Penkkirivien paikkojen päättämisen jälkeen alkoi kivituhkan rapsuttelu. Ensin kivituhkat piti saada mansikkapenkkien kohdalta tarkasti pois, jotta pääsi kääntämään maata. Sanomalehdillä ja kivituhkalla kattaminen on selvästi auttanut vuohenputki- ja valvattiongelmaan, sillä kummankaan juuria ei löytynyt pari vuotta peitettynä olleista kohdista. Pari voikukan juurta löytyi eivätkä nekään olleet kovin elinvoimaisen oloisia. Kyllä se selvästi auttaa näännyttämisessä, jos käy napsimassa kivituhkan läpi puskeneet lehdet pois. Viime syksynä peitetty alue ei ollut aivan niin hyvin maatunut, mutta eipä siinäkään paljoa ollut kitkettävää.

Homma etenee. Oikeanpuoleinen penkki tuli aika lähelle 'Vilmaa', mutta eiköhän tuosta mahdu kummatkin marjat keräämään. Pienessä tilassa on tehtävä kompromisseja suuntaan jos toiseenkin.

Mansikkariveihin tarvittiin lisää multaa, joten päädyin tutkimaan, voisiko viimevuotista puutarhakompostia jo käyttää. Varmaan sieltä jokunen siemenrikka (=miljoona) nousee, mutta muuten multa vaikutti oikein hyvältä, vaikka vähän etuajassa sitä otin käyttöön. Ripsautin pikkuisen kalkkia ja syyslannoitetta mullan sekaan ja vasta jälkeenpäin muistui mieleen, että mansikan satomääriä voi parantaa pieni typpilisä syksyllä. Googlailun perusteella sen aika olisi syyskuun alussa. Taisi jäädä tältäkin vuodelta tekemättä moinen toimenpide kun tuli se syyslannos laitettua. Kaivoin mansikat mahdollisimman isoilla juuripaakuilla ylös ja istuttelin uuteen penkkiin. Nyt saivat asianmukaiset istutusvälitkin (35-40cm). Isoimpia lehtiä leikkasin lopuksi pois, jotta taimet eivät haihduta liikaa näin lämpiminä päivinä. 

Tähän pisteeseen mansikkamaa jäi ennen kuin piti lähteä töihin. Tuonne taakse isompien marjapensaiden väliin jäivät loput mansikat, jotka tulevat tuohon kolmanteen penkkiin. Pääsevät varjosta puolivarjoon.

Mansikkamuovia en halunnut tähänkään mansikkamaahan, mutta jonkinlainen kate väleissä kannattaisi olla pitämässä marjat puhtaina. Tällaisena sadekesänä hiekka ei selvästikään ollut hyvä vaihtoehto, sillä osa mansikoista oli aika hiekkaisia. Oletteko te, joilla on ollut haketta mansikoilla, olleet tyytyväisiä siihen? Toinen vaihtoehto olisi hamppu tai olki. Löytyykö kokemuksia kummastakaan tai onko ideoita vielä jostain käyttökelpoisesta katemateriaalista?

Mansikkapenkkiä kaivellessa mietiskelin samalla, mihin aikanaan istuttaisin näitä äitini pistokaskokeiluja. Joukossa on mm. kolme kärhöä, pari syyssyrikkää sekä nuokkusyreeni.

Loppukevennykseksi muutama sana seuraavan projektin syntyprosessista. Katselin eräänä aamuna ikkunasta takapihalle, kun esikoinen tuli kysymään: "Mitä sinä äiti siinä tuijotat?" Vastasin miettiväni, voisiko tuohon yhteen kohtaan tehdä vielä kukkapenkkiä vai pieneneekö pelikenttä liikaa. Esikoisella oli vastaus valmiina: "Tee vaan kukkapenkkiä. Tuosta kohdasta karkaa aina pallo metsään. Sitten siihen kukkapenkin etureunaan voisi tehdä vielä puusta näin korkean (n.1m) aidan lisäesteeksi." Aidasta en tiedä, mutta suunnitelmat alkavat olla siinä pisteessä, että voisi alkaa jo kaivamaan. Kunhan vain töiltä ja marjankeruulta ehtisi.

Viikonlopun söpöstelijät

Yleisnäkymien jälkeen voi taas syventyä tutkimaan yksittäisiä kukkia lähempää. Yhtä lukuunottamatta kaikki tämän postauksen kukat olivat nähtävillä myös avointen aikaan, mutta joku saattoi jäädä huomaamatta kookkaampien ja komeampien ihasteltavien takia. Nyt tulee siis tilaisuus nähdä nekin.

Pelargoni 'Apple Blossom' kukkii ensimmäistä kertaa eikä todellakaan pettänyt odotuksia kukinnon ulkonäön suhteen.

Muistanette tämän vuoden heinäkokeiluni? Nyt on yksi uusi heinä kukassa, koodilla I merkitty yksilö. Ei se varsinaisesti kaunis ole, mutta aika näyttävän näköinen ja oikeastaan kosketustuntuma onkin siinä se juju, minkä vuoksi tämä heinä saattaakin päästä vielä uudelleen kokeiltavaksi jonain vuonna. Olen vähän heikkona siliteltäviin kasveihin ja tämä heinä todellakin houkuttaa hipelöimään.

Onkohan tämä pehmoinen ketunhäntä italianpantaheinä? Taustan pienitähkäiselle heinälle ei ole löytynyt nimeä.

Kivikkorinteessä loistosädekukkia on useampikin jo aloittelemassa kukintaa. Punahatun tapaan tämäkin on ollut aika pitkän yrityksen tulos.

Tämä kolmikko aiheutti hieman hämmennystä avoimissa. Keksitkö, mitä mahtavat olla?

Kukkien lisäksi myös lehtivärit ja -muodot ovat oleellisessa osassa puutarhassa. Edellinen kuva on otettu kärhökaaripenkin takalaidasta, johon istutin uuden tarhajouluruusun aiemmin. Sen vieressä on kuukausimansikkaa, jota aion lisätä ainakin toistaiseksi penkin laitaan noiden etualan kasvien tilalle. Ne tuskin selviävät noilla sijoillaan talvesta, vaikka ovatkin pärjänneet sateisen kesän yli yllättävän hyvin. Joko keksit, mitä alkukesällä lykkäsin paremman paikan puutteessa kukkapenkkiin? Anopinhampaitahan ne. En raskinut viskata niitä kompostiin, vaikka olivat ihan kurttuisia ja huonokuntoisen näköisiä. Silloin lopputalvesta, kun erotin puskasta yhden ruusukkeen omaan ruukkuunsa, jätin varmuuden vuoksi loput vielä huonekasviksi, jos erotettu ja paljon syvempään istutettu jakopala päättäisi heittää henkensä. Jakopala lähti hyvin kasvuun, joten nämä kolme jäivät kastelematta ja odottivat vain surkeaa kohtaloaan. Hetken mielijohteesta päätin kompostin sijaan istuttaa ne täyttämään kukkapenkin tyhjää kohtaa ja nämähän virkistyivät kummasti. Vähän mietin, mahtavatko ne mädäntyä, kun jatkuvasti satoi vettä ja varmasti sitä oli lehtiruusukkeen sisälläkin enemmän tai vähemmän koko ajan. Kuten näette, ei haitannut lainkaan ja nyt on melkein sääli jättää niitä talveksi tuohon mädäntymään...

Suon laidalla nimetön imikkä on kasvanut jo komeaksi puskaksi. Tämä on erityisesti tuoksumataran kanssa minusta hienon näköinen.

Kuunlilja 'Blue Mouse Ears' on söpö.

Suklaakosmosta pitää käydä haistelemassa joka päivä. Vielä en ole syönyt tätä suklaanhimossa!

Vuosi sitten keväällä kylvetty kaukasiantörmäkukka 'Perfecta' on alkanut kukkia.

Purppurapunalatva ei jää keneltäkään huomaamatta, ei myöskään perhosilta ja kimalaisilta. Keisarinviittapariskuntakin pysähtyi herkuttelemaan.

Tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon' sai vihdoin ja viimein ensimmäisen nuppunsa auki. Ei ehtinyt avoimiin ja vitkutteli siitäkin vielä paljon pidempään, mitä arvelin. Kaverina valkoista tuoksuhernettä.

Tällä viikolla on ollut hirmuisen kylmiä öitä mutta onneksi tänään on ainakin täällä ollut myös kesäisen lämmintä. Ehkä se kesä ei sittenkään vielä mennyt ohi!