torstai 30. kesäkuuta 2022

Kesäkuun hempeä loppu

Niin se vain kesäkuukin hujahti loppuunsa ja miten helteisissä tunnelmissa se päättyykään! Olen nauttinut lämmöstä, vaikka kieltämättä muutama aste vähempikin riittäisi hyvin. Ei passaa kuitenkaan valittaa, kun en kylmästä tykkää ollenkaan. Nyt kerätään kesän valoa ja lämpöä varastoon ja muistellaan talvipakkasilla sitä kaiholla.

Nimetön pioni alkaa kukkia ensimmäistä kertaa. Viime kevään nuput vei halla mutta tänä vuonna kukkia on tulossa monta. Tämä yksilö on aurinkopenkissä, kaverina bellistä ja isotähtiputkea.

Atsaleojen lisäksi myös nietospensaat kukkivat tänä vuonna aika huonosti. Kumpaankin tuli vain joitakin kukkarykelmiä kun ennen ovat kukkineet valkoisenaan. Tämän kaverina kukkii vielä vaaleanpunaisia rönsyakankaaleja.

Vuosikausien odottelun jälkeen vihdoin yksi isorikoista kukkii. Kannatti siirtää nämä viime kesänä toiseen paikkaan. Ehkä ensi vuonna kukkivat runsaammin.

Yleensä oikeanpuoleinen puistosyreeneistä on kukkinut heikommin kuin kaksi muuta mutta tänä vuonna tilanne on kääntynyt päälaelleen.
Monta vuotta kasvattelemani mysteeripensas alkaa aukoa ensimmäisiä kukkiaan ja valitettavasti nuokkusyreenin sijaan se taitaa olla ihan tavallinen puistosyreeni. Tulimme äitini kanssa siihen tulokseen, että hän on vain halunnut uteliaisuuttaan kokeilla, kuinka syreenin pistokkaan saa juurtumaan. Nyt on ihan oikeaa nuokkusyreeniä juurtumassa minulle, sillä puistosyreenistä tulee aivan liian kookas siihen kohtaan, mihin mysteeripensaan olin istuttanut. Pienempänä ja sirompana pysyvä nuokkusyreeni sen sijaan sopisi juuri siihen täydellisesti. Toivottavasti edes yksi pistokkaista juurtuisi ja pääsisi aikanaan puistosyreenin tilalle. Olen noita edellisen kuvan puistosyreeneitä saksinut ronskilla kädellä joka kesä kukinnan jälkeen, jotta saisin ne pidettyä vähän matalampina ja latvukseltaan pallomaisina, 2-4-runkoisina pikkupuina. Nyt niiden latvojen leikkaamiseen tarvitsee jo tikkaita, joten ehkä joudun jossain vaiheessa luopumaan latvan muotoilusta. Alhaalta aion edelleen napsia runkoja esiin jo senkin vuoksi, että kuunliljat mahtuvat paremmin niiden alle. Olen sitä paitsi aina ihaillut puumaisiksi kasvatettuja syreeneitä, joiden alaosissa näkyy paksut, komeat rungot eikä tiheää pusikkoa.

Tarha-alppikärhö (vai kruunukärhö?) 'Purple Dream' on alkanut vihdoin kukkia.

Kivikkorinteessä hopeahärkit ja kangasajuruohot kukkivat kauniisti. Kiven kolosessa yksinäinen seittimehitähti kukkii myös ja harmonista tunnelmaa rikkoo joka paikkaan levittäytyvä keltamaksaruoho.
Keltaisessa nurkassa päivänliljat kukkivat runsaasti ja tuoksu on sen mukainen. Keltamaksaruohoa on täälläkin.
Yllätyksiltä ei voi puutarhassa välttyä, vaikka kuinka huolellisesti tekisi ja suunnittelisi jutut. Varsinkin siemenet ovat hyvin huomaamattomia, kekseliäitä ja nopeita siirtymään paikasta toiseen. Eikä kaikkia siementaimia viitsi kitkeä poiskaan kun ei tiedä, kuinka kauniita kukkia niistä aikanaan tulisikaan. Olen parin vuoden ajan ihmetellyt kivikkorinteessä hopeahärkkien seassa kasvavia sipulikukan lehtiä. Kuvittelin niiden olevan helmililjan tai ukkolaukan siementaimia ja annoin vain olla niillä sijoillaan. Nyt lehtien sekaan olikin ilmestynyt kukkia mutta eipä osunut kumpikaan veikkauksistani kohdilleen.
Ilmeisesti äidiltäni on tullut salamatkustajana hopeahärkin sekaan lehtolaukkaa. Saavat siirron johonkin parempaan paikkaan.
Punavalkoisen, matalahkon akileijan siementaimista yksi oli tällainen tavallinen tummanvioletti ja korkea lehtoakileija. Kukinnan jälkeen matka käy kompostiin.
Ja tässä sellainen mitä niiden akileijojen piti olla.
Itselleen tuntemattomien kasvien jakaminen on aina jännittävää. Silloin se muuttuu kaksin verroin jännittävämmäksi, jos juurakko osoittautuu erilaiseksi, mitä on kuvitellut. Viime syksynä jaoin sekä rantalaukkaneilikkaa että kivikkotörmäkukkaa. Jälkimmäisen jakaminen onnistui helposti ja kaksi kolmesta taimesta lähti hyvin virkeänä keväällä kasvuun. Kolmaskin alku on lähtenyt kasvamaan, mutta se on selvästi huonokuntoisempi kuin muut. Rantalaukkaneilikan jakaminen oli sen sijaan varsin haastava toimenpide, sillä mätästä ei tuntunut saavan lohkeamaan millään ja kahteen jakotaimeen jäävät juuret olivat niin pieniä, etten uskaltanut istuttaa paloja edes kivikkorinteeseen. Lykkäsin taimet aurinkopenkin puolelle kärhön juureen, jotta ne eivät kuollessaan tekisi rumaa aukkopaikkaa kivikkoon. Sieltä ne kumminkin molemmat lähtivät sen näköisinä kasvuun kuin eivät olisi mitään kummallista huomanneetkaan ja kukkivat yhtä hyvin kuin kivikkorinteessä oleva yksilö. Ne jäävät nykyisellä paikallaan vähän turhan piiloon, joten jossain vaiheessa niitä odottaa siirto näkyvämpään kohtaan.
Rantalaukkaneilikka 'Sea Pink' kukkii kivikkorinteessä nukkapähkämön ja kivikkomehitähti 'Dark Beautyn' kaverina.
Loistokärhö 'Omoshiro' on aukaissut ensimmäiset kukkansa. Pienet lehdet sen seassa kuuluvat tarhaviinikärhö 'Krakowiakille'.
Meillä oli alkuviikolla muutaman päivän ajan sukulaisia kylässä. Aika meni seurustellessa, grillaillessa ja lapsia uimarannalle viedessä. Heti ensimmäisenä iltana tiputin vahingossa kännykkäni patiolle ja tietysti näyttö alaspäin ja suojakotelo auki. Kuului hyvin sievä pläts ja näyttöön tuli kerralla komea hämähäkinseittikuvio ja pieniä sirpaleita mureni isoimmista röpelöistä. En kiellä, etteikö yhdellä "kuplavesilasillisella" olisi saattanut olla jotain osuutta kömpelyyteen. Känny oli jo ostettaessa vanhaa mallia, joten uuden näytön sijaan päätin valtuuttaa isännän etsimään minulle kokonaan uuden puhelimen. Puolet eilisestä päivästä menikin sitten uutta luuria asennellessa ja tietoja siirrellessä. Onneksi ainoastaan whatsapp-viestit jäivät siirtymättä eikä hermokaan meinannut mennä kuin pari kertaa.
Se siitä luurista... Äiti näytti sitten lapsille esimerkkiä, kuinka kännykälle käy, kun sitä käsittelee huolimattomasti. En suosittele kokeilemaan perässä.
Uudella puhelimella piti kokeilla kukkien kuvaamista. Itse risteytetty pioni Minna-Elina (emona perintöpioni 'Elina', isänä 'Karl Rosenfieldt') alkaa avata tämän kesän ensimmäistä kukkaansa.
Ja tässä sama pionilajike kuin ensimmäisessä kuvassa mutta eri penkissä kasvava yksilö. Tähän sattui minusta varsin ihana väriyhdistelmä.
Helteistä pian alkavaa heinäkuuta ja toivottavasti sopivasti sadettakin välillä!

18 kommenttia:

  1. Ooh, onpa ihana hempukka tuo ensimmäisen ja viimeisen kuvan pioni! Kaunis on koko tuo viimeisen kuvan kokonaisuus. Muitakin ihania kukkavärejä ja kukkia ylipäätään, ja ihanaa, että on vihdoin viimein kesä! Kyllä sitä taas talvella ihmetellään, että kuinka voi elää yöt päivät ovet ja ikkunat auki, ihanasti niin, että puutarhan tuoksut ja lintujen laulut kuuluvat sisäänkin, ja mitään ei tarvitse pukea päälle kun ulos menee, jotkut lipsukkaat vain jalkaan ja pihalle. On se ihmeellistä, kun miettii, millaista tammikuussa on. No, ei mietitä ;-)
    Voi harmi, että syreenintaimi ei sitten ollutkaan nuokkusyreeni, onneksi on nyt uusi oikea nuokkuva jo "uunissa". Minä puolestani toivon, että tontin reunalle peura- ja näköesteeksi istuttamani puistosyreeni alkaisi jonakin vuonna kasvaa jättiläiseksi. Se pysyy aina vain alle metrin korkuisena :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin kaunis pioni! Vielä kun selviäisi sen lajike, niin olisin tyytyväinen. Kaikille ei ole helteet mieleen, mutta minusta on ihan mukavaa, että on välillä niin lämmintä, että se tuntuu. Talvella saa kuitenkin palella jatkuvasti eikä olisi kivaa, jos keväästä syksyyn olisi sellainen tasainen 15 asteen lämpötila. Meillä on kyllä ikkunat auki öisin mutta päivisin ne menevät kiinni heti kun ulkona on lämpimämpää kuin sisällä. Ilmalämpöpumpulla sitten viilennetään lisää jos on tarvis. Yöllä on kuitenkin oikein mukava kuunnella ikkunoista kantautuvaa lintujen laulua.
      Muutama vuosi kyllä menee ennen kuin nuokkusyreenissä on mitään nähtävää, jos pistokkaat nyt ylipäätään juurtuvat. Tuo puistosyreenikin on vasta reilu metrinen ja se on kai laitettu juurtumaan kesällä 2018. Jospa sinun syreenisi ottaisi mallia noista meidän syreeneistä, jotka hujahtavat pituutta hirmuista vauhtia.

      Poista
    2. Totta, ostin syreenini lähes kuivuuteen kuolleena parilla eurolla taimistolta, jossa oli kastelulampi kuivunut, siitä kuivuuskesästä on muutama vuosi, mutta syreeni oli kyllä onneton mini. Kaipa se vuosi vuodelta kasvattaa juuria, ikävä kyllä syreeninjuuret ovat vesimyyrien herkkua... siinäkin voi olla syy kasvamattomuuteen.
      Mutta oikeasti tulin kiittämään aivan ihanasta ylläristä! Voi että! Tuntuu, että eilen valitin sinulle niistä saksankirveleistä (no, eilen ainakin yritin yhä etsiä yhtään siementaimea löytämättä) ja tänään niitä on jo paketillinen laivarannassa yhdessä savolaisten lemmikkien kanssa! Onneksi reissaan kaupunkiin, niin tuli katsottua postit samalla. Hoivaan taimistoa täten ensiksi parvekkeella, toivottavasti kasvisi eivät karsasta kaupunkielämää 😀 Aivan mahtavan ihanaa! 💚

      Poista
    3. Tällä kertaa postia ei onneksi tarvinnut syyttää hitaudesta. Maanantaina pistin paketin tuohon lähimpään kirjelaatikkoon ja keskiviikkona se oli jo postilaatikossasi odottamassa. Olisin tänään laittanut sinulle viestiä yllätyspaketista, jos et olisi ehtinyt ensin. Sattuipa hyvin, että se ehti perille ennen kuin olit kaupungissa, niin eivät joutuneet jäämään ties miten pitkäksi aikaa postilaatikkoon odottamaan! Tämä riski on siinä, kun lähettelee kasvipaketteja tietämättä, onko vastaanottaja edes kotona sitä avaamassa.
      Ja siinäkin oli hyvä sattuma, että kävit täällä valittamassa hävinneistä saksankirveleistäsi juuri silloin kun olin päättänyt seuraavaksi kitkeä kaikki ylimääräiset siementaimet kompostiin lemmikkien seuraksi. Seuraavana päivänä olisi ollut jo myöhäistä. Oli paljon mukavampi nostella taimia vesiastiaan odottamaan uuteen kotiin pääsyä kuin viskoa niitä kompostin täytteeksi.
      Toivottavasti taimet eivät suuttuneet matkustamisesta ja kaikki lähtisivät reippaasti kasvuun. Tuskinpa ne kaupunkielämästä suuttuvat, kun eivät maaseudulla ole alunperinkään asuneet :D

      Poista
    4. Savolainen postinkantaja on nopsakinttuinen!
      Itse asiassa, kun omaposti kertoo postin olevan postilaatikossani, se on oikeasti Nauvon sataman laatikossa odottamassa, että laiva sen sieltä ottaa - meille posti tulee siitä vasta seuraavana päivänä. Minulla ei ole postilaatikkoa :-D Omapostista tuon olisikin nähnyt, mutta en tajunnut sitä katsoa. Muuten en käy laivarannan vajassa hakemassa posteja kuin noin kerran viikossa, kun sinne on niin kamalan pitkä 500 metrin matka ;-) Tämän vuoksi oli todella iso tuuri, että satuin olemaan juuri lähdössä, niin paketti ei joutunut lojumaan niin kauaa!
      Nyt taimet ovat parvekkeella purkeissa ja toivon, että selviävät 30 asteessa. Saksankirvelistä tuli niin ihana tuoksu, että olisi mieli tehnyt pureskella niiden varret heti ♥

      Poista
    5. Ahaa! No se selittää sitten sen, miksi viimeisimmässä vaiheessa luki, että paketti on postiauton kyydissä. Melkein odotin, että jossain kohdassa lukisi jotain laivakyydistä :D Mistäpä olisitkaan tajunnut sitä seurata, kun en ilmoittanut postia olevan tulossa.
      Melkein pureksin itsekin saksankirvelien varsia kun niitä kaivelin ja putsasin rikkaruohoista. Yksi oikein iso alku pääsikin ruokakäyttöön kun ei mahtunut pakettiin. En uskaltanut lyhentää sen juuria kun en tiennyt, alkaako se sitten homehtua matkan aikana. Pidän peukkuja taimille. Onneksi öisin saattaa olla vähän viileämpää, niin eivät ihan läkähdy.

      Poista
  2. Ihkut pioonit! Ja tiätysti kärhöt!!!! Ihan persoonalline kännykkä :( Onnia uurelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärhöt varsinkin. Melkein jo mietin, pitäisikö vanha kännykkä kehystää seinälle, kun tuli niin hienot kuviot :D Ehkei sentään. Toivottavasti uusi ei pääse lipsahtamaan.

      Poista
  3. Kauniita pioneja niin nimetön, kuin Minna- Elinakin.
    Omoshiro on ihana ja minullakin se aukaisi jo jonkin aikaa sitten ensimmäisen kukkansa. Muutamia kukkanuppuja on myös odottamassa avautumista. Toivon näkeväni ne ennen mökille lähtöä.
    Vahinkoja sattuu ja ne eivät koskaan tule kello kaulassa. Positiivista kuitenkin on että sait uuden kännykän tilalle.
    Mukavaa alkavaa heinäkuuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan pioneissa ja kärhöissä edes rumia kukkia? Tuntuu, että kaikki ovat toinen toistaan kauniimpia.
      Kännykän putoaminen kyllä harmitti, sillä en yhtään tykkää uusista laitteista. Niiden käyttöön otossa on aina oma vaivansa ennen kuin niiden oikut oppii tuntemaan. Kiitos! Mukavaa heinäkuuta!

      Poista
  4. Hyvin kuvaa uusi kännykkä, vaikka eihän sitä toivo kenenkään puhelimen särkyvän. Tosin saattoihan se olla hyvinkin harkittu lipsahtaminen..;) Kaunis tuo viimeinen kuva ja todella hyvät värit minustakin. Samantyylisiä kukkijoita löytyy täältäkin. Äkkiä tosiaan humahti kesäkuu, loppupäivät meni sisällä helteitä paossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei ollut harkittu tiputtaminen :D Minua ahdistaa uusien laitteiden hankkiminen. Niiden käyttöönotto ei mene koskaan helposti vain sormia napsauttamalla ja käytön opettelu on vaikeaa. Sitten jos joutuu keksimään uusia salasanoja, tunnuksia tai muuta, niin ahdistus kohoaa suorastaan tähtitieteellisiin lukemiin. Onneksi tässä uudessa puhelimessa oli sentään sama käyttöjärjestelmä kuin entisessä ja isäntä oli apuna alkuvaikeuksissa, niin ei lentänyt uusi puhelin seinään :D
      Kiitos! Valkoisen, vaaleanpunaisen ja sinisen liitto toimii yleensä todella hyvin.

      Poista
  5. Hellettä riittää. Kännykän hajoaminen ärsyttää kun ei sitä muka pärjää edes vuorokautta ilman. Ja nykyään kun ei välttämättä saa uutta puhelinta heti, tähän törmäsimme talvella kun pojan puhelin hajosi. Saatiin lopulta kaupungin viimeinen.
    Siemntaimia tulee yllätyksenä ja yleensä yllätykset ovat mieluisia. Ehdin jo harmitella salvioiden menetystä mutta mitä vielä, tulikin siementaimia ja nyt ne kukkivat.
    Ihanat pionit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin kummassa juuri silloin kun puhelin on rikki, sitä mukamas pitäisi koko ajan olla katsomassa. Normaalipäivänä en välttämättä edes vilkaise kännykkää kuin pari kertaa päivässä. Oho, onpas teillä päin sitten ollut puhelimet vähissä! Täältä onneksi oli löytynyt parikin sopivaa heti ensimmäisestä liikkeestä mihin isäntä oli mennyt.
      Sillä minäkään en käy ihan joka ikistä kuihtunutta kukkaa napsimassa pois, että olisi maassa siemenpankkia mahdollisten talvitappioiden varalta.

      Poista
  6. Onpa hienoa omistaa itse risteytetty kasvi ja nähdä sen kaunis kukinta! Pionilajikkeita on aivan valtavasti, kaikille tuskin löytyy oikeaa nimeä, mutta ei se kauneutta haittaa. Sen todistaa sinukin vaaleanpunainen kaunotar! Olen repinyt tänä kesänä useamman sinisen lehtoakileijan pois paikasta, missä piti kasvaa jaloakileijaa. Varsin röyhkeä kasvi! Onnea uudelle puhelimellesi, vaikka tulikin vahingon kautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä tässä tuntee pienoista ylpeyttä pionin kauniista ulkonäöstä ja elinvoimaisesta kasvusta. Tänä vuonna Minna-Elinan kukka on selvästi kookkaampi kuin viime vuonna, joten siitä tuli oikein onnistunut pioni.
      Lehtoakileijan siemenet ovat todella helposti itävää sorttia ja valtaavat helposti paljon tilaa, jos kuihtuneita kukkia ei huomaa poistaa ajoissa. Kiitos!

      Poista
  7. Kaunis salamatkustaja tuo lehtolaukka. Oih noita ihania kärhöjä! Kärhöt ovat yksi heikkouksistani. Nyt olen sentään osannut pitää näppini kurissa enkä ole kevään muutaman kärhöostoksen jälkeen hankkinut uusia kärhöjä. Katsotaan, ehdinkö lomani aikana tekemään mökille haaveilemaani kärhöpenkkiä. Sitten niitä voisi ostaa useammankin. Vau, sulla on oikein itse risteytetty pioni! Ja miten hurmaava! Tuosta sietää olla ylpeä. :) Kaunis on tuokin nimeä vailla oleva pioni, ja tuossa viimeisessä kuvassa on todella värit ja asettelu osunut nappiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on ihan nätti. Vähän vaikea vain keksiä sille sopivaa paikkaa kun se on noin matala. Lehdetkin nousevat aika korkealle eivätkä ole mitenkään edustuskelpoisia kuihtuessaan. Mutta ehkä löydän noille kuitenkin sopivan paikan :)
      Jaamme saman heikkouden. Kokonainen kärhöpenkki kuulostaa kyllä aika hienolta.
      Kiitos! Ei pionin risteyttäminen ole mitenkään vaikeaa, haasteet tulevat eteen siinä vaiheessa kun pitäisi kylvää siemenet ja malttaa odotella jopa pari vuotta niiden itämistä. Sitten voi alkaa odotella niiden kasvua kukintakokoiseksi ja siihen vielä pari vuotta lisää, että näkee, millaiseksi kukan koko ja muoto vakiintuvat. Siementaimen ensikukinta kun saattaa olla kovin mitätön eikä vastaa ollenkaan sitä, millainen se on sitten kun juurakko on vahvistunut. Ei ole hätäisen hommaa se ja sitten jos kukka ei vastaakaan odotuksia, niin ei kun sama vuosien homma uudelleen :D Meillä äitini kanssa kävi tuuria, kun lopputulos oli näinkin onnistunut.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!