Elinan beibi

Näin sitä vain meikäläinenkin näyttää välillä tekevän pionipostausta ihan oman puutarhan pioneista eikä vain aina äidin silmäteristä. Pitkään menikin, että puutarhassani oli vain kaksi pionia: ne suvun perintöpioni 'Elinasta' otetut jakopalat. Viime syksynä kuitenkin pionien määrä puutarhassani yli kolminkertaistui, kun toin äitini puutarhasta peräti viisi pionin jakotaimea. Näyttää uhkaavasti siltä, että kevään hallayöt tuhosivat muiden ensimmäisen kukinnan, mutta yksi jaetuista pioneista aukaisi eilen ainokaisen nuppunsa. Se on ensimmäisestä minun ja äitini risteytyskokeilusta, ja äitini on sen "virallisesti" kastanut 'Minna-Elinaksi'. Minna tulee vesivärisiveltimen käyttäjästä ja Elina emokasvista. Isänä oli 'Karl Rosenfield', mutta 'Kaarlo-Elina' ei nimenä ilmeisesti miellyttänyt äitiäni.

'Minna-Elina' vasta auenneena. Isäänsä vaaleampi, mutta selvästi äitiään tummempi.

Tässä äiti 'Elina', jonka melkein kaikki pääkukat ovat nyt auki. Jokaisen pääkukan alla on 2-4 sivunuppua, joten kukinta kestää aika pitkään.

'Minna-Elinan' kukka on jonkun verran pienempi kuin emokasveissaan ainakin nyt kun kasvi on nuori. Todennäköisesti sitten kun juurakko on kasvanut kokoa, myös kukan koko hieman kasvaa, mutta voi olla, ettei siitä tule jättimuhkeaa milloinkaan. Minusta se on vain hyvä ominaisuus, sillä silloin pääsee helpommalla pionin tukemisessa. 'Minna-Elina' ehti kukkia muutamana vuonna äidilläni ennen viimesyksyistä siirto- ja jako-operaatiota, joten kukan tyyppi oli aika hyvin selvillä. Sen paikka vain oli todella karu ja vähän huono muutenkin, joten pioni oli siirrettävä suotuisampiin oloihin.

Toisena päivänä alkaa tulla esille 'Minna-Elinan' hauska taipumus vaalentaa terälehtiensä kärkiä kukinnan edetessä.

Sivulta päin huomaa, että kukka on malliltaan kartiomainen. Keskimmäiset terälehdet vaalenevat erityisen selvästi.

Pioni on käytännössä koko ajan auringossa, joten oli pakko itse varjostaa kukkaa, jotta saisi värin muutoksen selvemmin näkyville. Terälehtien kärjet eivät siis kuulla läpi valoa, vaan ne ovat ihan oikeasti vaaleita.

Ei ole pioni, mutta sattui niin söpö puutarhatyöläinen osumaan silmiin kuvauskierroksella. Kimalainen oli käynyt siitepölyn määrästä päätellen ilmeisesti piehtaroimassa 'Elinan' kukissa ja lepäili nyt jaloangervon nupulla.

Liukuvärjätty pioni. Aivan kuin värit olisivat valuneet ylhäältä alas.

Illan viimeiset auringonsäteet hipovat terälehtien kärkiä niiden vetäytyessä yötä vasten suppuun. Ehtiiköhän kukka vaaleta kokonaan ennen kuin terälehdet karisevat pois?

Hyvää yötä!