keskiviikko 1. kesäkuuta 2022

Kääks, jo kesäkuu!

Sormivaleangervojen versot tuntuivat olevan yhtä kauhistuneita ajan nopeasta kulumisesta kuin minäkin. Vai sukivatkohan ne vain nuppujaan ojennukseen?
Sen verran, mitä olen ehtinyt blogeja lukea, on muillakin ollut kovin kiireisiä puutarhapäiviä. Eikä ihmekään; kevät kun oli mitä oli suuressa osassa maata, niin hommat kasaantuivat ja tietyt jutut pitää vain saada tehtyä tarpeeksi ajoissa. Kasveja on parempi jakaa ja siirrellä ennen kuin ne ovat kasvussaan kovin pitkällä ja jos satoa meinaa saada, on siemenet saatava ajallaan maahan. Kylvöistä puheenollen, en ollut merkinnyt tarpeeksi hyvin, mitä olen jo kylvänyt kasvimaalle ja mitä puuttuu. Kasvimaalla on siis isoja aukkopaikkoja, joista en tiedä, onko sieltä viikon sisään itämässä jotain vai pitäisikö jo juosta siemenpussin kanssa kiiruusti kylvöpuuhiin. Säästin nimittäin aikaa enkä lähtenyt kiireen keskellä etsimään paperia ja kynää. Heh, näin sitä ongelmia tehdään ihan itse ja hyvin helposti.
Yksi projekti valmis: upotin nuo kolme männynkarahkaa varjokujan portin oikealle puolelle. Samanlainen seinäke on sen vasemmalla puolella, mutta sen edessä oleva oksa peittää sen. Pitää kuvata joskus paremmasta suunnasta.
Siirsin jo kaikki kesäkukkaruukut lopullisille paikoilleen. Varjokujalle pääsivät mm. viherliljapuu, kärhö 'Samaritan Jo', verenpisarat, muratit ja suurin osa alppiruusun taimista. Kellarissa talven aikana hyvin kasvuun lähtenyt koruköynnös päätti heittää henkensä valoisaan päästyään, joten sen tilalle laitoin kelloköynnöksen isossa ruukussa. Se tuskin kukkii talon pohjoisseinustalla, mutta päärooli sille onkin tuoda reilusti vihreyttä. Myös muut varjokujan kelloköynnökset on istutettu maahan. Kaksi kiipeilee portin vasemmalla sivulla ja yksi näkyykin tuossa edellisessä kuvassa aitaa vasten. Aiemmin portissa köynnöskuusaman kaverina olleen pienen alppikärhön siirsin keskemmälle varjokujaa, sillä siitä oli talven aikana kuivunut versoista pidempi. Sen tilalle istutin äitienpäivälahjaksi isännältä saamani 'Pink Dream' -tarha-alppikärhön, josta tulee kuvia sitten kun nuput aukeavat.
Kantopuutarhan punastuvat valkovuokot alkavat olla samaa sävyä taustan esikoiden kanssa.
Tummanpunaiset esikot kukkivat toisella puolella pihaa ensimmäistä kertaa näin runsaina. Pidän näistä todella paljon. Taustalla kevätkaihonkukkia.
Narsissi 'Acropolis' kukkii etupihalla. Tämäkin on todella kaunis.
Kivikkorinteen valkoinen tarhakylmänkukka kukkii myös. Siniset aloittivat kaikki paljon aikaisemmin kukinnan, vaikka tämän kohta suli ensimmäisenä. Ankara kasvupaikka kenties?
Luumutarhan sinisistä ei kuvassa oikein erotu sävyjä, mutta tässäkin huomaa selvästi, että vasemmanpuoleinen on vaaleampi kuin kaksi muuta.
Metrin päässä kylmänkukista kukkivat kirjopikarililjat. Tähän osui vain kaksi valkoista, pation luokse samasta sekoituspussista tuli pelkästään valkoisia.
Tänä kesänä selviää, mikä tämä luumutarhan mysteeripensas on. Syreeniä veikkaan minä, mutta onko peräti nuokkusyreeni vai jotain tavallisempaa äitini syreenikokoelmista? Taustalla lemmikkejä.
Ja kun luumutarhassa ollaan, niin tokihan luumupuun kukinta kuuluu asiaan. 'Laatokan Helmi' komeimmillaan, oikeassa reunassa 'Viipurilainen punaluumu' alkaa aukoa latvasta kukkiaan. Kuva otettu tuolilla seisten, jos imettelette kuvakulmaa.
Sivupihan projekti on edennyt. Karo esittelee, kuinka hyvä polkua myöten on kipittää ja kuinka hyvin mullat pysyvät kivireunusten ansiosta kukkapenkin puolella. Oikeassa ylänurkassa näkyy 'Laatokan Helmen' kukintaa.
Minulla on taas uusi projekti. Se ei tosin vaadi niin paljoa fyysistä aherrusta kuin tämän kevään muut projektit ovat vaatineet. Olen kaipaillut lisää sinilemmiötä, sillä se on viihtynyt niin hyvin kivikkorinteessä ja on muutenkin minusta helppo ja kivan näköinen kasvi. Sillä on kuitenkin paalujuuri, joten jakaminen saadaan unohtaa saman tien. Se ei juurru itsekseen oksista maahan ja varpukasvina sen pistokaslisäyskin on normaalia haastavampaa. Äitini ehdotti juuripistokkaiden ottamista ja lontoon murteella löytyi tietoa, että kesäpistokkaita voi kokeilla ottaa kukinnan jälkeen ja mahdollisesti siemenistäkin sitä voisi lisätä. Siemeniä ei ole juuri nyt tarjolla kun kukintakaan ei ole vielä alkanut, mutta lähdinpä ihan uteliaisuuttani kaivelemaan juuripistokkaita ja samalla huomasin, että sentin päässä kasvin tyvestä oli pieni versokimppu, jonka kaivoin erilleen. Siitä sain otettua muutaman pikkuruisen versonpätkän lyhyellä juurella ja samalla irtosi sopivan kokoinen pätkä varsinaista juurtakin juuripistokaskokeilua varten. Ruukutin alut ja laitoin niille marjapensasalueen takareunaan minikasvarin puolikkaan suojaamaan tuulelta ja pitämään ilmankosteuden sopivana. Yhdestä oksasta rapsutin veitsellä alapintaa hieman rikki ja kaivoin kivikkorinteen hiekkaan. Katsotaan, suostuisiko oksaan ilmestymään juuret sillä konstilla.
Otin minikasvarista vain puolet käyttöön rullaamalla toisen sivun maata vasten ja laittamalla vain kaksi tukikaarta. Puolikas riittää hyvin muutamalle ruukulle.
Sinilemmiöt vasemmassa etureunassa. Kaverina takana köynnöskuusaman taivukastaimia, keskellä pari 'Viipurilaisen punaluumun' juurivesaa olemattomalla juurennysällä ja edessä oikealla äidiltäni saatu köynnöshortensian taivukastaimi.
Ja ihan kuin puutarhassa ei olisi ollut tekemistä jo muutenkin tarpeeksi, löysin eilen illalla sateen jälkeen tämän kevään ensimmäiset lehtokotilot. Yksi mönki kohti nauhusta, toinen puutarhakompostin laitaa pitkin ja viisi marjapensaiden takana tontin rajalla pöheikössä. Löysin niiden rellestyspaikan, kun ihmettelin yhtäkkiä jonnekin hävinneitä nokkosentaimia. Facebookissa huomasinkin jokin aika sitten kotilokeskustelusta, että niille maistuvat nokkoset. Miinoitin kotiloita etsiessäni kaikki mahdolliset lymy- ja herkuttelupaikat ferramolilla, jotta löytämättä jääneille nilviäisille olisi sopivanlaista evästä tarjolla kun seuraavan kerran päättävät mönkiä näkyville. Lapsille on myös luvattu palkkio lehtokotiloiden löytämisestä.
Metsämustikkamaa näyttää kauempaa katsottuna karulta, mutta läheltä löytyy paljon mustikankukkia, aho-orvokki (?) sekä punastuva valkovuokko.
Kärhökaaripenkin projekti on edennyt hyvän askeleen ja olen päässyt jo istuttamaan sinne kasveja. Kaksi kottikärryllistä pikkukiviä meni kasvimaan hiekkakäytäviä tukevoittamaan, yksi kottikärryllinen hujahti kivikkorinteeseen. Yksi kasa poluille käyttökelpoisia kiviä odottaa vielä asettelua, mutta muuten työmaa on paljon siistimpi. Ehkä saan seuraavaan postaukseen kuvia "valmiista" alueesta. Nyt painun taas jatkamaan hommia. Aurinkoista kesäkuuta!

14 kommenttia:

  1. Mukavaa puuhailua! Sinulla onkin täysi puutarhavaihde päällä - milloin kiveystä, milloin kylvöjä, pistokkaita, lehtokotilotaistoa, karahkojen maahan iskemistä :-D On tosi mukava lukea, mitä kaikkea keksit. Ja hienosti esitelty, Karo! Rapsutukset ja nami!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko olla tässä vaiheessa täysi hönkä päällä. Myöhemmin kesällä joutaa sitten huilaamaan. Kun koko talven on suunnitellut kesän puuhia, niitä on kertynyt aikamoinen lista tehtäväksi ja sitten vielä ylimääräiset lehtokotilo- ja vesimyyrätaistot siihen lisäksi. Lista kuitenkin lyhenee koko ajan. Namit tekevät Karolle melkein liiankin hyvin kauppansa :D

      Poista
  2. Ihanasti kukkivat nuo sinun punakukkaiset esikot ja tarhakylmänkukat. Minä löysin harmikseni omasta kylmänkukastani katkottuja nuppuja. Mikähän lieneekään ollut asialla? Tänä keväänä hedelmäpuut ovat kukkineet hyvin runsaasti. Maanpeitekasveista ja ruusuista osa sen sijaan on saanut niin sanotusti osumaa talven aikana. Sinulla tosiaan projekteja riittää ja valmista syntyy.
    Mukavaa alkanutta kesäkuuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esikot eivät petä koskaan ja tarhakylmänkukat tuntuvat olevan yhtä luotettavia. En osaa sanoa, mikä katkoisi sen nuppuja. Utelias orava kenties? Meillä ei ole löytynyt vastaavaa. Meillä oli suotuisa talvi, joten tuhoja ei tainnut juuri tulla. Ihan kaikkea en ole välttämättä edes muistanut.
      Työlista on pitkä, mutta lyhenee koko ajan tasaisen varmaan tahtiin. Kiitos! Mukavaa kesäkuuta!

      Poista
  3. Nyt on tosiaan sellainen aika, kun suurin osa työpäivän jälkeisestä ajasta tulee vietettyä puutarhassa, ja blogille jää varsin vähän aikaa! Vähän ennen nukkumaanmenoa voi sitten käydä vilkaisemassa blogistaniaa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisi olla joku laki, joka takaa puutarhaihmisille vapaata vaikka koko toukokuun ajaksi. Tai vaihtoehtoisesti toukokuussa pitäisi olla tuplamäärä tunteja vuorokaudessa, jotta ehtisi saada kaikki hommat hoidettua ennen kesää.

      Poista
  4. Nokkonen maistuu kotiloille, samoin voikukka ja lipstikka. Ihanat tarhakylmänkukat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin mieluummin käyttänyt nokkoset lannoitteeksi kuin antanut kotiloiden ruokailla niillä. Toisaalta parempi niin, että söivät nokkoset kuin puutarhakasvini. Tarhakylmänkukat ovat ihania, olipa väri mikä hyvänsä.

      Poista
  5. Mukavaa, kun voitte äitisi kanssa yhdessä jakaa kasveja ja tietoa kasveista. Myös meillä eri väriset tarhakylmäkukat kukkivat eri aikoihin. Valkoinen kukki ensin. Lila nousi huonosti, siirsin sitä viime vuonna. Ja punainen vasta aavistellen kukkii.
    Teet niin paljon puutarhassa, että puutarhasi on täytynyt muuttua ihan todella paljon jo kahden-kolmen viime vuoden aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Toiselle tulee usein mieleen asioita, joita ei itse ole tullut ajatelleeksi ja ongelmiin löytyy nopeasti ratkaisut.
      Onhan tämä muuttunut melkoisesti muutaman vuoden sisään. Toivon mukaan parempaan suuntaan :D

      Poista
  6. Tällä kierroksella tuli monta kaunista kukkijaa, jotka oli mukava katsastaa. Hauskaa, että puutarhaharrastajat kuvaavat välillä maassa mahallaan ja välillä tuolilla seisten. Riippuen tietysti kuvattavan kasvin koosta, puusi on aika kookas jo 😊.
    Toivon menestystä sinilemmiö -projektillesi, olet ihailtavan yritteliäs!
    Lapsityövoiman käyttö on hyvä kotiloiden etsinnässä, palkkio saattaa tehdä etsinnästä tehokasta.
    Voimia puuhiisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin kuvata 'Laatokan Helmeä' maasta käsin, mutta puiden latvuksia ja taivasta vasten piirtyvät kukat eivät erottuneet kuvasta juuri lainkaan. Ylempää kuvattuna sain kukkien taustaksi tumman kuusikon.
      Kiitos! Minäkin toivon, että edes pari sinilemmiötä juurtuisi. Siinä olisi jo vähän pelivaraa ankarampien talvien varalle. Kasvia ei tule kovin usein vastaan, joten pelottaa olla vain yhden taimen varassa.
      Palkkio ei selvästi ollut riittävän hyvä tai sitten mutaleikit olivat kotilojahtia kiinnostavampia, sillä kumpikaan muksuista ei viitsinyt kovin kauaa kotiloita etsiä. Yhtäkään nilviäistä ei ole nyt tämän päivän aikana löytynyt, joten ei niitä ehkä laumoittain meillä ollut. Pitää käydä kuitenkin vielä etsimässä tehostetusti niitä siltä varalta, että joku ei satu huomaamaan ferramol-rakeita.
      Kiitos! Fyysisesti raskaammat hommat alkavat olla tehtynä. Vielä pitää tehdä perusteellinen kitkentäkierros ja sitten onkin isommat urakat työlistalta tehty.

      Poista
  7. Mullon viäläki esim. pelargoonit sisällä. Jotenki hitahasti siirtynehet pihalle. Osa esikoosta kärsiny. Onneksi eivät kaikki. Ovat kukkiessaan komeeta. Mulla kukkii kans kylymänkukista valakoone viimmeesenä ja yllätys yllätys vaalia ripsureunaane ensimmääsenä. Sulla nuata rojektia piisaa. Onneksi vaihteeksi jotaki pikkuusen köykääsempää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikäs kiire niillä olisi :D Ehkä minunkin olisi kannattanut pitää ainakin riippapelakuu vähän pidempään sisällä, sillä se taisi vähän ottaa nokkiinsa auringosta, tuulesta tai kylmyydestä heti ulosviennin jälkeen. Minäkin haluaisin sellaisen vaalean rimpsureunaisen kylmänkukan! Ja eri punaisen sävyissä myös.
      Pitää ottaa välistä joku kevyempikin projekti, ettei ihan näänny :D

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!