sunnuntai 20. maaliskuuta 2022

Yö ja päivä yhtä pitkät

Kukkuu! Täällä jo ensimmäinen pelargoni nuppuilee.
Tänään on kevätpäiväntasaus, eli päivä ja yö ovat yhtä pitkiä. Vuoden valoisin aika alkaa ja mikäs olisikaan sen mukavampaa. Meillä on edelleen hanget korkeat nietokset, mutta viimeisin vuorokausi on saanut suorastaan silmin nähtävää edistystä aikaiseksi. Aamulla nimittäin huomasin, että aurinkopenkkiä rajaava aita on ilmestynyt näkyviin. Ihmeellistä, miten paljon sulamista nopeuttaa se, että lämpötila pysyy yölläkin plussalla tai edes nollan tuntumassa verrattuna -10 asteen yöpakkasiin, joita täällä on ollut muuten melkein joka yö.
Ei vielä maata, mutta sentään aidan huippua on jo näkyvissä. Törröttäjät ovat purppurapunalatvaa, sitä korkeampaa versiota, ei 'Phantomia'.

Kevään edistäminen lähtee edes siitä, että kaivetaan rappusta ja rappurallia vähän esille lumen ja jään seasta.
Toisestakin rappusesta sai jo kunnon jääpalaset hakattua irti. Aivan seinän vierustoilla alkaa näkyä kapea reunus sepeliä, mutta muuten lunta on vielä melkoisesti.
Ei näy vielä lasten lumilinnan lattioilla pälvipaikkoja (tuo yksi tumma möykky on sammalpallero, jolla lapset leikkivät aiemmin talvella).
Ei passaa jalan eksyä kovin paljoa polun ohi tai uppoaa polveaan myöten. Karokin joutuu jo levittämään varpaansa lumikengiksi, sillä sohjoksi sulanut hangen pinta upottaa paikoitellen.
Puuhailen taimien parissa joka päivä. Kelloköynnökset kasvavat sen verran vauhdilla, että niitä pitää käydä ohjailemassa vähintään kerran päivässä. Katkon osan niiden tarttumakärhistä ja kieputan varsia löyhälle kiepille, jotta kasvit pysyisivät mahdollisimman matalina. Silloin niitä on helpompi kuskata myöhemmin ulos ja tarvittaessa suojata auringonpaisteelta ja kylmältä. Pari olen myös latvonut, vaikka kelloköynnökset ovat lähteneet haaroittumaan aika hyvin ihan omin avuinkin. Eivätpähän kaikki kasva ihan niin nopeasti. Muuten taimipöydillä on juuri nyt aika seesteistä; ei ole uusia itäneitä ja aikaisemmat on pääosin jo koulittu tai mahtuvat olemaan edelleen kylvöastioissaan.

Kelloköynnösvuoristoratoja. Tarttumakärhien kanssa saa olla tarkkana, sillä jos joku jää huomaamatta, on seuraavana päivänä jo melkoinen sekasotkun alku valmiina.
Lehtensä melkein kokonaan pudottanut rungollinen jouluatsalea on lähtenyt virkoamaan hyvin. Hassusti vain tuo oikealle sojottava pitkä oksa on tuuhein. Olisin halunnut vähän typistää sitä, mutta eihän tuota raski pätkiä!
Isoinkarvillean siementen piti olla hitaita itämään, mutta nämä ja kaksi muuta itivät vajaassa kahdessa viikossa.
Pientä sisustamistakin olen tehnyt, vaikka en muuten mikään sisustajatyyppi oikein olekaan. Löysin vaatehuoneen ylähyllyltä pari rullaa valkoista D-C-FIX-sisustuskalvoa. Ostin kolme rullaa pikkurahalla muutama vuosi sitten kun näin tori-sivustolla jonkun myyvän ylimääräisiksi jääneitä rullia. Meillä oli keittiössä ilmakeskuslämmityksen tavattoman ruma likaisenkeltainen peltiovi sekä samaisen hökötyksen uurrepintainen, nuhjuiseksi värjäytynyt sivuseinä, jotka halusin piilottaa. Muutaman vuoden jälkeen olen edelleen niin tyytyväinen ratkaisuun, että päätin nyt uudistaa kodinhoitohuoneessa samaa keltaista sävyä olevan lämminvesivaraajan oven. Muistin pian, miksi jätin sen aikoinaan tekemättä. Ensimmäinen yritys lähti menemään vinoon ja toisella yrityksellä kerran irrotettu kalvo meni tietysti pahoille kuplille. Eikun uutta rullaa kehiin. Toinen reuna tarttui liian aikaisin, meni ruttuun ja taas piti repiä kalvoa irti. Viimein kalvoa oli jäljellä ainoastaan pari senttiä tarvittavaa pidempi pätkä ja se oli pakko vain saada edes jollain lailla kiinni tai ovi jäisi keltaiseksi. Yläkulmaan tuli jostain syystä muutama ruma ryppy, mutta ei ollut varaa välittää niistä. Onneksi koko loppuosa onnistui erittäin hyvin. Parin tunnin mietinnän jälkeen tekaisin oven yläkulmaan aikaisemmista yrityksistä ylijääneelle kalvolle permanenttitussilla peitekuvan, jonka liimasin nurkkaan häivyttämään rypyt.
Aika hyvä siitä tuli, vaikka itse sanonkin. Ovi oli astetta tummempi kuin ihan vasemmassa yläkulmassa näkyvä kellokytkimen kotelo. Alle metrin levyinen käytävä valaistui kummasti pienellä värimuutoksella.
Juuri katson ikkunasta, kun naapuri lapioi pihakiveystään puhtaaksi. Heille aurinko pääsee paistamaan koko päivän, joten piha sulaa nopeasti. Ovat he toki tehneet talvella vähän ahkerammin lumitöitäkin, joten lunta ja jäätä oli vain puolet siitä mitä meillä. No, kyllä se joskus meidänkin pihamaa sulaa.

26 kommenttia:

  1. Ainakin tuo teidän puurappu näyttää jo todella keväiseltä, se ihan kutsuu istumaan kahvikupillisen kanssa!
    Onpa hieno ovi ja uskon, että tuo on paljon parempi kuin kellertävä. Kumma juttu, kuinka joillakin asioilla kestää päästä toteutukseen asti. Mutta sitten onkin kiva, kun on saanut kohennettua jotakin nurkkaa.
    Ihanaa, että sielläkin nyt selvästi kevät etenee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä tullut istuskelleeksi tänään rappusella :D Kuvaushetkellä se oli kyllä vielä aika kostea kun aurinko oli vasta kiertänyt etupihan puolelle. Rukkaset kastuivat muissa puuhissa, joten ne sain jo laitettua esikuivamaan tuohon kuivemmalle osalle.
      Minun piti ehkä ensin unohtaa sen edellisen projektin kanssa tuskailu. Tuo oli vielä vähän vaikeampi tapaus kun oli pesutorni vähän tiellä ja muutenkin ahtaammat tilat levitellä kalvoa. Sillä ne rutut kai tulivatkin tuohon yhteen nurkkaan. Sainpahan persoonallisen viimesilauksen :D Kyllä se vaan ihmeesti raikastaa koko kodinhoitohuoneen ilmettä kun ei ole massiivista omituisenkeltaista ovea katseenvangitsijana.
      Kevät eteni paljonkin tänään, vaikka kulkuväyliä ei saanutkaan esille ja kukkapenkit ovat edelleen lumikinosten alla. Ränneistä kuuluu edelleen hienoinen lorina, vaikka mittari alkaa lähennellä jo nollaa, joten oletettavasti sulamista tapahtuu vielä muuallakin ainakin hetken aikaa ennen kuin pakkanen pysäyttää.

      Poista
  2. Kevättä on kiva pikkuisen edistää:) Meillä takaterassia näkyy ainakin 30cmx30cm ;) ja aurinko hoitaa hyvin osuutensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon kokoinen sula läntti jo kerää kummasti auringon lämpöä ja sulattaa lunta ympäriltään päivä päivältä nopeammin. Siitä on sitten helppo käydä vähän avittamassa lapion tai harjan kanssa ;)

      Poista
  3. Tänään on ollut tosi lämmintä ja lumet huvenneet jonkin verran. Tosin kasoissa on vielä todella paksusti jäljellä. No niin kuin sanoit, kyllä ne joskus sulaa.
    Voi kun saisin itsekin joskus edes pienen inspiraation näihin talon sisäisiin hommiin. Ei kun aina vaan hampaita kiristelle teen vain sen pakollisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli myös todella lämmin päivä tänään, korkeimmillaan oli ollut peräti 12 astetta varjossa ja siltä se kyllä tuntuikin. Toppatakki oli aivan liikaa! Ei täällä vielä pälvipaikkoja ehtinyt ilmestyä, mutta jonkun verran hankien painumista on havaittavissa.
      Olisi täälläkin jos jonkinlaista pientä laittamista mutta kovin olen laiska minäkään mitään ylimääräistä tekemään. Nyt on kuitenkin edes yksi lämminvesivaraajan ovi astetta kauniimpi :D

      Poista
  4. On ihanaa saada vapauttaa lumesta ja jäästä joitain kohtia. Tänään hakkailin rautalapiolla taas jäätä ja sain jopa jotain kohtia maasta esiin juuri oven edestä. Voi, kun muistaisi joka päivä ohjailla kelloköynnöksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä pitää vielä hetki odotella ennen kuin saa pihakiveystä esille. Yksi kevään hauskimpia puuhia onkin saada kulkuväyliltä jäitä hakattua. Varsinkin silloin se on hauskaa kun aurinko on pehmentänyt jäätä sen verran, että yhdellä napautuksella lähtee lohkeamaan isoja palasia. Tumma kiveys lähtee sulattamaan ympäriltään lunta ja jäätä hirmuista vauhtia.

      Poista
  5. Hyvä muutos, ja taitavasti tehty kuva, ajattelin, että se oli valmiina kalvossa ennen kuin luin tekstin. Lumi ja jää sulaa nyt tuskastuttavan hitaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihan käsivaralla suunnittelin kaavan, jota sitten käytin apuna varsinaista kuvaa tehdessä. Pari kertaa piti kyllä turvautua lakkabensiiniin. Meillä oli taas viime yönä pakkasta, joten menee useampi tunti ennen kuin lumi alkaa sulaa. Suurin osa pihasta on vielä varjossa ja tuuleekin, joten tuskin eilisen kaltaista nopsaa kevään etenemistä näkyy tänään.

      Poista
  6. Sieltä se kevät tulee isoin harppauksin. Meilläkin on vielä "Himalajan korkuisia" lumipenkkoja ja lunta koko piha täynnä muutenkin, mutta terassin saimme tänään pääosin puhdistettua lumesta ja jäästä 🤍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä isoin harppauksin, välillä pikkiriikkisin askelin. Tänään taitaa olla vuorossa vähän pienempiä etenemisen merkkejä, sillä yöllä oli taas pakkasta. Hienoa, että teillä on jo terassi sula. Se kerää hyvin lämpöä ja auttaa siten lumen sulattamisessa.

      Poista
  7. Ovesta tuli hieno. Ja kuvankin piirsit omin käsin!!! Tuollaisten pitkään takaraivossa muhineiden asioiden korjaantuminen ilahduttaa paljon. Ja sen kalvon saaminen rypyttömänä on kyllä tosi vaikeaa.
    Eilen jäätä sisäänkäynnissä naputellessani ohi kulkenut naapuri totesi, että on se juhannukseen mennessä sulanut. Siihen on uskottava, vaikka juuri nyt epäilyttää.
    Kelloköynnökset lienevät läheisriippuvaisia. Haluavat kärhillään halata toinen toisiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hoppu kun on, niin ei jouda tilailemaan netistä tai etsimään kaupoista sopivaa. Pari kertaa jouduin turvautumaan lakkabensiiniin kun tussi lipsahti vahingossa väärään kohtaan tai viivasta tuli liian pitkä. Kodinhoitohuoneesta tuli muutoksessa paljon raikkaamman näköinen. Tuollainen sileä ja kiiltävä valkoinen pinta heijastaa todella hyvin valoa, mikä on tarpeen pitkässä ja kapeassa tilassa.
      Olen naapuriasi paljon optimistisempi ja sanon, että kulkuväylien pitäisi olla täältäkin jo pääsiäiseen tai viimeistään vappuun mennessä sulia. Viimeiset lumikinosten rippeetkin ovat muisto vain toukokuun lopussa tai kesäkuun alkupuolella. Edelleen mielessä on muutaman vuoden takainen superluminen talvi ja silloinkin kaikki lumet sulivat toukokuun alkuun mennessä pois, joten nyt ei varmasti ole mitään hätää, vaikka lunta onkin paljon.
      Kelloköynnöksillä on kyllä todella suuri läheisriippuvuus! Onneksi eivät ole näyttäneet suuttuvan, vaikka olen napsinut yli puolet kärhistä pois jo pieninä. Pakko jollain lailla kouluttaa heitä itsenäisempään arkeen.

      Poista
  8. Meillä rapun edus on tällä hetkellä aika järkyttävä. En muista vuotta, milloin se olisi ollut noin hankala. Oikeastaan voi suoraan ulko-oven avattua lasketella pyllymäkeä alas, portaista ei ole tietoakaan. Kattolumet junttautuivat niin tiukkaan, että ei siihen jäähän saa iskettyä edes rautalapiota. Suolaakaan ei viitsi käyttää. Ehkä keitän vettä?
    Tuo rungollinen atsalea näyttää hienolta.
    Kätevästi sait tuunattua uutta väriä ja kuviota likaisenkeltaiseen peltiin, oikein näppärä juttu. Tiedän hyvin tuon pellin sävyn, sitä on varmasti omana aikanaan käytetty paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin oli jossain vaiheessa talvella todella liukasta kun satoi monena päivänä peräkkäin alijäähtynyttä vettä. Rappuset olivat aivan peilijäässä. Onneksi nyt ei ole rappusella jäähippustakaan. Entä jos viskot hiekkaa tai pikkukiviä kattolumien päälle? Ne poraavat auringossa lämmetessään jäisen pinnan hohkaiseksi ja sen jälkeen sitä voi ainakin vähän helpommin palastella lapiolla. Tai sitten haet rautakangen ja menet jään läpi silkalla apinanraivolla :D
      Vähän harmittaa, kun atsalea pääsi syystalvella kuivahtamaan liikaa. Ilman unohdusta se olisi todella tuuhean ja komean näköinen nyt. Onneksi on sentään hengissä ja siitähän se aikaa myöten kasvaa ennalleen.
      Lämminvesivaraajan ovesta lähti ehostuksen myötä muutama vuosikymmen iästä pois. Olihan siinä sitä paitsi muutama naarmukin ja joku pinttynyt tahra, joten ulkonäkö siistiytyi tuunauksella huomattavasti.

      Poista
  9. Isoinkarvillejan vauvat on aivan ihania en ole koskaan yrittänyt kasvattaa niitä. Rungollinen joulu atsaleasi on hienon näköinen toivottavasti kukkii kesällä vaikka joulu onkin. Minä olen keskittynyt nyt sisä hommiin kun mökillä ulkona on niin liukasta. Tosin kaksi ulkoterassia pestiin painepesurilla niin nyt saatiin keinu jo ulos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inkarvilleavauvat ovat oikein sympaattisia. Eivät yhtään sellaisia suurennuslasilla tihrustettavia hentoja ituja, niin kuin monet muut vasta itäneet taimet. Nuo olivat alusta lähtien hyvin vahvoja ja topakoita. Yhtään en tiedä, milloin sitten ovat tarpeeksi suuria kukkiakseen. Kovasti toivon, että emokasvit olisivat talvehtineet hyvin tuolla hankien alla ja kukkisivat taas tänä kesänä ahkerasti. Jos eivät ole talvehtineet, minun pitänee pitää nuo vauvat ruukuissa ensi talven yli.
      Uskon, että atsalea kukkii kesällä. Se on nyt kahtena kesänä kukkinut heinä-elokuussa ja viime syksynä jatkoi kukintaa vielä silloinkin kun se piti tuoda eteiseen talvehtimaan. Pitkäaikainen ilo siitä oli, tosin viimeiset nuput kuivuivat lehtien kanssa samalla kertaa, kun unohdin kastella sitä tarpeeksi usein. Jospa tänä vuonna saisin sen jatkamaan kukintaa jouluun saakka :D
      Teillä on kevät edennyt silminnähtävästi, jos keinu on jo terassilla. Nyt saatkin lisää kasveja mahtumaan lasiterassille :D

      Poista
    2. Me loimme lumet terassilta ja aurinko teki loput sulatukset .Pesimme keinun ja terassin painepesurilla ja kuivuttuaan laitoimme keinun .Lunta ja jäätä riittää vielä paljon mutta tämä terassi on ainakin pari metriä maasta .

      Poista
    3. Arvelinkin, että siellä on vähän avitettu kevättä. Niinhän se tulee nopeammin :)

      Poista
  10. Hurja on nyt tuo lumitilanne sielläkin. Hiljalleen sulamista tapahtuu, ja pieniä lätäköitäkin jo näky tänään. Kelloköynnökset on kyllä kovia tarttelehtamaan toisiinsa. Mistä oot tuon jouluatsalean hankkinu, ei oo miulle silimään sattunu. Eihän se oo sama mitä myyvään ruukkukukkana. Mie istutin kukinnan lopettaneen ruukkuatsalen tuonne mehtäalalle, alppiruusun juureen. Kovasti vuotan mitä paljastuu kuhan kevät etenöö. Hyvä oot piirtämään ja lopputulos on hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tuota vielä aika paljon. Sulamista kuitenkin tapahtuu joka päivä näillä lämpötiloilla. Lätäköitäkin on tuohon kadulle jo tullut mutta ei meidän pihalle. Pihakiveys on vielä suurimman osan päivästä varjossa, niin sulaa aika hitaasti.
      Atsalea on juuri se sama, mitä myydään joulun alla joulukukaksi. Löysin sen muutama vuosi sitten joulun jälkeen alennusmyynnistä ja nappasin mukaan. Se ei kuivettunutkaan niin kuin atsaleat usein tekevät kukinnan jälkeen, vaan alkoi puskea uutta vihreää, joten päätin kokeilla sen säilyttämistä. Hyvin on menestynyt, tosin vaatii tasaista kosteutta läpi vuoden. Pari kertaa olen päästänyt sen vahingossa liian kuivaksi ja se on pudottanut melkein kaikki vanhat lehtensä. On kuitenkin aina vironnut. Jännä nähdä, kuinka sinun atsaleallesi on käynyt. Niidenhän ei kai pitäisi kestää talvea täällä.
      Kiitos!

      Poista
  11. Wautsi mikä tuunaus tuo kaapinovi! Kelloköynnöksen tarttumakärhien poistoa en ole osannut ajatellakaan, joten kiitos vinkistä, kokeilen ehdottomasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En minäkään ensimmäisellä kerralla viime vuonna tajunnut, että kelloköynnösten kärhet voisi napsia pois. Sitten luin jonkun tehneen samoin ja päätin kokeilla. Helpottaa elämää kummasti!

      Poista
  12. Voi miten hyvännäköisiä taimia. Ovesta tuli hieno, tuo kaunis kukkapiirros on oikein kirsikka kakun päällä. Toivon sinulle aurinkoisia & lämpöisiä kevätpäiviä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Toivotan sinulle myös aurinkoista ja lämmintä kevättä!

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!