Lemmikit kuriin!

Nyt on yksi alkukesän yksi tärkeimmistä urakoista tehty, nimittäin takapihan lemmikkirehotuksen karsiminen. Lemmikit ovat todella kauniita kukkiessaan mutta sen jälkeen ne ovat rumia ja peittävät alleen kaiken muun. Lisäksi niiden siementuotantokin on niin valtavaa, että ne valloittaisivat helposti joka paikan, jos niille antaisi liikaa periksi. Nyt kun luumutarhassa alkaa monessa kohdassa olla muuta helpommin siistinä pysyvää maanpeitettä, niin ei ole tarvetta antaa lemmikkien kansoittaa ihan joka kohtaa.

Lemmikkien kukinta alkaa olla loppusuoralla.

'Laatokan helmen' alunen on ollut "työn alla" jo useamman vuoden. Se tarkoittaa siis käytännössä sitä, että sille olisi pitänyt tehdä jotain jo ajat sitten mutta kaikki muu on kiilannut eteen ja niille vähille yrityksillekin on käynyt yhtä hassusti kuin itse luumupuulle. Viimeisin yritys oli istuttaa alueen eteläsivulle hopeahärkkiä. Jostain syystä melkein neliömetrin alalta löytyi vain pari hentoa versoa, joten ei taida olla hopeahärkillekään sopiva kasvupaikka siellä. Liian multavaa ehkä? Sen sijaan kompostimullan mukana tullut nukkapähkämö ja ihan omia aikojaan ilmestynyt luonnon poimulehti rehottavat siellä iloisessa sekamelskassa keto-orvokin kanssa. Jätin niitä toistaiseksi pienen lämpäreen, jotta maa ei olisi ihan paljaana mutta leviämään niitä en päästä. Nepalinhanhikki viihtyi useamman vuoden etunurkassa mutta toissa talvi tappoi kaksi taimista ja kolmas, jo valmiiksi huonovointinen puska hävisi viime talvena.

"Eteläsivu" perkauksen jälkeen. Nepalinhanhikki oli lyhdyn juurella, hopeahärkkejä nukkapähkämön toisella puolella.

Vaihdoin taktiikkaa ja siirsin hopeahärkkien paikalle aurinkopenkistä punaisen pihaesikon, joka uhkasi hautautua sekä kevättähtien että puistoatsalean alle. Aika aurinkoinen paikkakin se oli pihaesikolle, joten ehkäpä luumutarhan hajavalo saa esikon rehevämpään kasvuun. Sen kaveriksi istutettiin täksi kesäksi lapsen kesäkurpitsa, jolle ei löytynyt muualta sopivaa paikkaa. Aion jakaa myöhemmin kesällä liilakukkaista sammalleimua ja kokeilla, viihtyisikö se tuolla reunalla aluskasvina. Samaa sammalleimua kun on jo luumutarhassa lähempänä nuotiopaikkaa.

Liilaa sammalleimua (peräisin Navettapiian puutarhasta) nuotiopaikan luona.

Alueen nurmikonpuoleisessa päässä (seuraavan kuvan etulaidassa) kasvaa nyppykurjenpolvea, jota lisäsin viime syksynä muutaman jakopalan vasempaan etukulmaukseen. Vihreä puska niistä seuraavana on hämyvuokkoa, jonka kurjenpolvi peittäisi mukavasti sitten kun vuokon lehdet alkavat lakastua. Jostain syystä kurjenpolven taimet eivät olleetkaan selvinneet talvesta ja lemmikkien kitkennän jälkeen jäi vain tyhjä mullos jäljelle. Kokeilen jakamista vielä tänä kesänä uudelleen ja lisään samalla taimia myös oikeaan etukulmaan nepalinhanhikkien tilalle. Kurjenpolvien takana ihan puun juurella on sinivalkoista kääpiöjapaninakileijaa. Ne saavat jäädä mutta pieniä siementaimia vähensin jonkun verran. Tarvitse senkään lähteä maailmanvalloitukseen... Älkää muuten katsoko noita kamalan rikkaruohottuneita kivipolkuja! Kitkemistyökaluani ei ole vieläkään löytynyt ja talikon piikeillä avustamalla sai ainoastaan reunan lähellä kasvaneiden voikukkien juuria löysättyä sen verran, että ne sai vedettyä pois kivien väleistä.

Taistelutantere talolta päin heti kitkennän jälkeen. Tässä kuvassa muuten myös osa eteläsivusta taitaa olla vielä kitkemättä.

Kylvin pari vuotta sitten siemenkirjeestä ripsureunaista tarhakylmänkukkaa. Kolme tainta iti ja istutin niistä kaksi 'Laatokan Helmen' alle polun lähelle. Ihme kyllä taimet löytyivätkin lemmikkien seasta mutta kovin olivat pieniä ja hentoja. Ehkä ne alkavat nyt kasvaa paremmin kun saavat vettä ja valoa enemmän. Päätin nyt pyhittää niiden kulmauksen kokonaan tarhakylmänkukille ja ripottelin neljän erilaisen tarhakylmänkukan siemeniä suoraan maahan. Pitää sitten siirrellä taimia aikanaan harvempaan, jos niistä kovin moni sattuisi itämään. Samassa kulmauksessa kasvaa huhtikurjenmiekkoja, joiden lakastuvat lehdet kylmänkukkien pitäisi peittää hyvin. Barlow-tyyppinen valkoinen akileija sai nyt vielä toistaiseksi jäädä samaan nurkkaan kylvösten keskelle, jotta siellä olisi edes jotain vihreää. Sitä paitsi akileija kukkii ihan kohta ja eihän sitä silloin kannata nyhtää pois.

Violetti nuoli: Liisan sekoitus punaista ja sinistä tarhakylmänkukkaa. Vaal. pun. nuoli: punaista. Kelt: ripsureunaista. Sininen nuoli: liila sammalleimu.

Sinisen nuolen kohdalle, vuokon "alapuolelle", istutin jo yhden liilakukkaisen sammalleimun, jonka taimi oli jäänyt vähän hassuun kohtaan muista erilleen, kun ei vain ollut istutushetkellä kaikille hyviä paikkoja. Samaa sammalleimua meinasin siis istuttaa puun toisellekin puolelle. Yllä olevassa kuvassa näkyykin jo se pihaesikko vasemmassa reunassa kivipolun ja astinkiven kulmassa. Kesäkurpitsan taimikin pilkottaa vähän luumun oksien seasta. 'Laatokan Helmeä' ei aiemmissa kuvissa ole kunnolla näkynyt, joten laitetaanpa seuraavaksi yleiskuva luumutarhasta. Samalla tulee laitettua muistiin luumupuiden tämänhetkinen tilanne.

Etualalla 'Kuntala', 'Laatokan Helmi' on valaisimen oikealla puolella ja 'Viipurin punaluumu' valaisimen takana.

Toissa talvi oli ankara kaikille luumupuillemme. 'Laatokan Helmi' oli valmiiksi huonossa kunnossa vanhojen pakkashalkeamien takia, joten sille oli jo jätetty juurivesa kasvamaan kokoa. Alkuperäinen puu kuoli pystyyn ja kaadettiin viime kesänä pois, jolloin juurivesa lähti reippaaseen kasvuun. 'Kuntala' näyttää nyt lähinnä lyhtypylväältä. Siitä selvisi hassusti oksankärki sieltä, toinen täältä ja harmillisesti juuri latva kukki hyvin, joten puu saa tehdä vielä viimeisen satonsa. Sahasin siitä kaikki kuivuneet oksat ja kiskoin yhtä vaille kaikki juurivesat pois. Viimeinen juurivesa jäi kasvamaan siltä varalta, jos päädymme myöhemmin kaatamaan alkuperäisen puun pois. Toinen vaihtoehto olisi varmaan typistää se puolivälistä ja kasvattaa alimmista oksista jonkinlainen käkkäräpuu. Sivupihan 'Kuntalasta' kuoli koko latva metrin korkeudelta ylöspäin mutta sen elossa säilynyt oksa kasvaa sentään ylöspäin eikä suoraan sivulle, joten puu näyttää typistyksen jälkeenkin vielä jollain lailla puulta.

Ja Viipurilaisesta on hengissä ainoastaan tämä alin oksa ja taaempana kaksi juurivesaa.

Viipurilaisesta selvisi ainoastaan hangen suojissa talvehtinut alin oksa mutta puu jätettiin vielä viime kesänä pystyyn, jos se vaikka versoisi ylempää tänä vuonna. Uusia lehtiä ei puhjennut, joten runko sahattiin nyt vihreän oksan yläpuolelta poikki. Oksassa on paljon raakileita tulossa, joten korjataan sato talteen ennen kuin sahataan loputkin pois. Varmaan tuosta lähempänä kuunliljoja kasvavasta juurivesasta kasvatetaan uusi puu, sillä toinen on purppuraheisiangervon keskellä.

Kolmiopenkissä oli tällainen lemmikki-varjorikko-leinikki-sekamelska.

Luumutarhasta olikin sujuva jatkaa lemmikkien raivausta grillikatoksen toiselle puolelle kolmiopenkkiin. Jostain syystä takimmainen hunajamarjoista ('Ilo' eli 'Vostorg') oli kuollut talven aikana. Toissa talvi toki kuritti hunajamarjojakin mutta kyllä niissä nyt sentään useampi vihreä oksa oli viime kesänä. Nyt kun sain aikaiseksi raivata lemmikit pois, tutkin samalla, onko 'Ilossa' mitään elämänmerkkejä. Kuoret irtosivat heti juuresta lähtien ja runkokin oli alkanut tummua toiselta puolelta kuoren alta. Kuollut siis, joten päätin kaivaa koko pensaan pois. Istumakiven päädyssä kasvava 'Jättiläisen tytär' on kasvanut sen verran leveäksi, että sen voisi siirtää syksymmällä tai ensi keväänä 'Ilolta' vapautuneeseen tilaan. Pensaiden suojaaminen jäniksiltä on nimittäin ollut hieman haastavaa, kun verkon tukikeppejä ei voi upottaa pation betonilaattojen läpi. Toki pensaan siirtämisessä voi muutama ärräpää päästä ja kaduttaa koko hommaan ryhtyminen, mutta 'Ilo' oli istutettu ensimmäisenä eikä sen juuristo niin iso ollut, etteikö uskaltaisi nuorempaa pensasta siirtää.

Kitketty pääty ja 'Ilon' jämät.

Otin varjorikkojen reunasta muutaman pienen jakopalan penkin reunaan mutta olkoon nyt loppu penkistä mulloksella. Helpompi sitten siirtää 'Jättiläisen tytärtä'. Kuten kuvasta näkyy, niin talviset jänisverkot ovat edelleen paikoillaan. Virittelin verkon varaan myös rastasverkon suojaamaan pensaat ylhäältä. Jospa tänä vuonna saadaan syödä hunajamarjojen sato ihan itse. Nyt olikin juuri sopiva hetki viritellä suojaukset, sillä ensimmäiset marjat alkavat jo sinertää.

Nyppykurjenpolvet aloittelevat kukintaa.

Meillä satoi tiistaina 25 milliä vettä ja eilenkin tuli muutama sadekuuro. Eipähän ole tarvinnut kastella vasta tehtyjä istutuksia ja kylvöksiä. Tänään oli poutasää mutta tuuli puhalsi hyvin kylmästi. Ei oikein tunnu keskikesältä.