Lintuja ja kylvöjä

Viikonloppuna oli Birdlife Suomen Pihabongaus-tapahtuma, johon tällä kertaa muistin ainakin yrittää osallistua. Naapurin lintulaudalta hävisivät pari talvea sitten linnut ja arvelin, että lähistölle muutti silloin "ammattimaisempi" lintujen talviruokkija, jolla on monipuolisempaa evästä tarjolla. Melkein tyhjää lintulautaa ei hirveästi innosta kiikaroida, joten itselläkin on ollut vähän lintuinnostus kateissa. Ulkoillessa kuitenkin huomasin tinttien alkaneen jo viserrellä keväisemmin ja tajusin, etteivät kaikki tirpat ole hävinneet meiltäkään. Lisäksi satuin näkemään ikkunasta isomman parven lintuja pyrähtelevän metsän laidassa, joten kävin hakemassa kiikarit ja kaukoputken ja tähyilin tunnin ajan ikkunoista ulos.

Satunnaisia tali- ja sinitiaisia näkyy silloin tällöin. Bongauksen aikana kameraan osui talitintti männyn rungolla.

Tämä parvi sai aikaan sen, että edes nappasin kiikarit, kaukoputken ja kameran käteeni ja aloin seuraamaan tunnin ajan lintuja.

Kyllä vain, täällä todella on räkättirastaita keskellä talvea!

Viime syksynä pihlajissa oli niin valtava marjasato, että linnuille riittää edelleen syötävää. Ei siis ihme, että räkättirastaatkin ovat jääneet tänne talvehtimaan. Laskin, että lintuja oli vähintään sata. Paikallisen lintuyhdistyksen sivuilta huomasin, että tammikuun aikana Pohjois-Savossa on kierrellyt jopa 350 räkättirastaan parvi. Ties vaikka näkemäni linnut olisivat olleet osa jättiparvesta. Rastaiden lähdettyä siirryin kiikaroimaan sivupihan metsää. Näin pienen tali- ja sinitiaisten sekaparven, käpytikan ja kaksi harakkaa. Joskus vuodenvaihteen tienoilla näin pyrstötiaisia mutta nyt niistä ei näkynyt jälkeäkään. Tilhiä ja variksiakin on välillä näkynyt mutta nekin piilottelivat tarkkailutuntini ajan muualla. Onneksi sain sentään jotain "saaliiksi".

Joku muukin on ollut liikkeellä. Tämä kepakko oli onneksi vain yksi 'Albina Plenaa' suojanneista risuista. Laitoin varmuuden vuoksi lisää risuja kärhön eteen.

Rusakoilta alkaa käydä luonnossa ruoka vähiin ja ne etsivät koko ajan uusia ravinnonlähteitä. Jäljistä huomaa, mitä ne öisin puuhailevat ja mihin milloinkin matka vie. Revin kokeeksi kärhöportin huipulta sylillisen loistokärhöjen viimevuotisia versoja ja vein puutarhakompostin viereen rusakoiden kulkureitille. Jos kelpaavat, niin pitää syöttää loputkin pitkäkorville, jos vaikka sitten pysyisivät edes hetken aikaa poissa pihalta. Tänään pitää käydä myös varmistamassa, että suojaverkot eivät ole hautautuneet liikaa lumeen. Vaikka Valtteri-myrsky ei tuonutkaan meille lunta viittätoista senttiä enempää, niin tuuli on saattanut kinostaa johonkin kohti sen verran paksummalti, että rusakoille on muodostunut kulkureittejä kiellettyihin kasveihin.

Taisi olla ensimmäinen kerta, että rusakko oli kiivennyt puutarhakompostin päälle tutkimaan pihlajan oksankärkiä.

Isäntä sahasi etupihan siperianpihdasta yhden kehnomman alaoksan pois. Se hankasi kahteen isompaan oksaan eivätkä neulasetkaan olleet yhtä tuuheita kuin muissa oksissa. Jouti siis poistaa.

Olen odotellut ensimmäisiä taimia yhtä hartaasti kuin huhtikuussa odottaa ensimmäisiä piippoja näkyville. Hopeaputous on selvästi hidas itämään eikä varsinkaan hätähousun näemmä kannattaisi käyttää vanhoja siemeniä. Liotuksesta huolimatta mullasta ei pilkistä vieläkään yhtään tainta. Onneksi eteisessä talvehtineista yksilöistä löytyi siemeniä, niin voi odottaa edes hitusen luotettavampaa ja nopeampaa itämistä. Tänä vuonna hopeaputoukset ovat onneksi talvehtineet melkoisen hyvin, joten ei ole tarvetta kymmenille taimille. 25.1. kylvetyt kelloköynnökset eivät ole vielä itäneet. Viime vuonna siemenpussissa oli kahdeksan siementä ja niistäkin vain kolmesta kasvoi elinkelpoinen taimi. Tänä vuonna yllätyin siemenpussin avatessani, sillä siemeniä oli peräti 20 kappaletta. Kylvin niistä puolet ja jätin loput varalle. Toivon tietysti hyvää itämisprosenttia, jotta loput siemenet säästyisivät ensi vuodelle.

Ensimmäinen hopeaputouksen taimi on ilmestynyt. Siemen on kylvetty 23.1. eteisestä kerätyistä hopeaputouksista. Vasemmalla puolella on vanhoista siemenistä 5.1. tehty kylvös.

Hopeaputouksen itämisestä innostuneena päätin tehdä uusia kylvöjä. Etukäteen tekemäni suunnitelman mukaan nyt olivat vuorossa perennat, jotka ovat sisällä maaliskuun alkuun saakka. Silloin siirrän lopputalveksi hankeen ne purkit, joissa ei näy itämisen merkkejä. Jos ihmettelette seuraavassa kuvassa purkkien kummallista numerointia, se johtuu siitä, että tammikuun alussa tekemäni hankikylvöissä numerointi on yhdestä kahdeksaan. Tässä kylvössä on osittain samoja lajeja, joten ne on numeroitu samoilla numeroilla. Tein kerran sen virheen, että syys- ja hankikylvöissä oli käytössä samat numerot, vaikka kasvit olivat eri lajeja. Siinäpä olikin sitten keväällä pohtimista, että oliko tämä ykkönen sitä vai tätä sorttia. Nyt numero 4 on aina amerikanvuokko, olipa kylvöaika mikä hyvänsä.

1: sinikatana 'Alba', 2: sinikatana, 4: amerikanvuokko, 5: syysvuokko, 6: himalajanesikko, 9: metsäkatkero, 10: tarhakylmänkukka, 11: kaukasiantörmäkukka 'Perfecta', 12: ranskantulikukka. Oikeassa reunassa paprika 'Astor' ja selleri 'Prinz'.

Ei pitäisi koskaan tutkia siemenhyllyjä silloin kun on kiire. Paprikansiemeniä valitessani en huomannut katsoa, montako siementä pussissa on, joten huomasin vasta kylvöpuuhissa, että kallis pussi keltaista 'Astor'-suippopaprikaa sisälsi vain neljä siementä. Nyt saisi olla itävyysprosentti täydet 100 ja kasvuhalut erinomaiset, ettei tulisi ihan tolkuttoman kalliita paprikoita. Sellerinsiemenet olen normaalisti kylvänyt vasta helmikuun alkupuolella mutta siemenet olivat jo vanhoja. Jos eivät idä, niin ehdin vielä kylvää myöhemmin tuoreempia siemeniä. Tästä tämä kylvö- ja taimiruljanssi nyt alkaa toden teolla!