Otetaanpa talvipäivien ajankuluksi viihdyttävä ajatusleikki. Jos yhtäkkiä tulisi sellainen tilanne eteen, että joutuisi muuttamaan kodistaan, niin mitä puutarhasta lähtisi muuttokuormaan? Ja mitä tekisitte lopuille kasveille? Olettaen siis, että muuttohetki sattuisi tulemaan vastaan sulan maan aikaan.
 |
| Puistoatsalea 'Satomi' kuuluisi ehdottomasti mukaan napattaviin kasveihin. |
Ensimmäisenä minulle tuli mieleen satoikäiset pensasmustikat. Kaivaisin kyllä kaikki taimet, sillä ovathan ne loputkin jo vähän isompia kuin ostettaessa. Alppiruusut ja atsaleat olen saanut syntymä- ja äitienpäivälahjoiksi sekä muutaman lasten syntymävuosina ja eihän sellaisia voi jättää ottamatta. Pienijuurisina ne olisi muutenkin helppo kaivaa vaikka ämpäreihin. Nietospensaat ja syyssyrikkä lähtisivät myös, mutta ehkä muut pensaat jättäisin. Jos muuttokuormassa olisi tilaa ja saisi tehdä mitä vain hullua, yrittäisin myös ottaa luumupuut mukaan. Nekin kun ovat jo 'Sinikkaa' lukuunottamatta satoiässä ja ovat kalliita hankkia. Herukkapensaat kasvavat sen verran nopeasti ja ovat melko edullisia ostaa, että niitä en viitsisi kaivaa mukaan. Pistokkaita ottaisin melko varmasti monestakin pensaasta taskujen täytteeksi.
 |
| Nietospensas 'Yuki Snowflakea' tuskin löytäisin toista kertaa eurolla myynnistä, joten pakkohan se olisi ottaa mukaan. |
Kiviä en lähtisi tältä tontilta keräämään muuttokuormaan kuin ainoastaan siinä tapauksessa, että uusi koti sijaitsisi alueella, jossa kiviä ei olisi ollenkaan. Isännän rakentama varjokujan köynnösportti sekä isäni tekemä metallinen kärhökaari lähtisivät ehdottomasti mukaan. Kärhöseinäkkeiden kohtaloa harkitsisin vakavasti ja jos tilaa olisi, ottaisin tietysti nekin.
 |
| Hieman saattaisi joutua purkuhommiin, jotta tämän saisi mukaan, mutta väliäkös hällä. |
Kärhöistä puheenollen: en ehkä kaivaisi ihan kaikkia muuttokuormaan, vain ainoastaan ne, joita ei usein löydy myynnistä. Aurinkopenkin 'Elsa Späth' lähtisi ensimmäisenä ja kaikki kerrannaiset ihanuudet, eli 'Kaiser', 'Proteus', 'Innocent Blush', 'Multi Blue', 'Purple Dream' ja 'Albina Plena'. Muista kärhöistä ottaisin mukaan 'Princess Katen', 'Voluceaun', 'Omoshiron', 'Madame Julia Correvonin', 'Krakowiakin', 'Warszawska Niken', 'Jan Pawel II:n' sekä toisen 'Hagley Hybrideistä'.
 |
Hyvänä kesänä lautasenkokoisia kukkia tekevä 'Elsa Späth' lähtisi ehdottomasti mukaan.
|
Maahan jäisi siis yksi 'Hagley Hybrid', 'Polish Spirit', 'Justa', 'Piilu', 'Arabella', 'The President', 'Ville de Lyon' sekä alppikärhöt. Paitsi jos muuttokuormassa olisi edelleen ylimääräistä tilaa. Pistokkaita ottaisin kuitenkin varmasti mukaan, sillä niitähän saa salaa tungettua läjäpäin vaikka käsilaukkuun.
 |
| 'Voluceau' on sellainen kukkimiskone, että eihän sitä voisi jättää pois kyydistä. |
Perennoja ei lähtisi kovinkaan paljoa uuteen puutarhaan. Ainoastaan yksittäiskappaleita sellaisista kasveista, joita ei ole äidilläni, joista pidän erityisen paljon sekä joita ei välttämättä löydy ihan milloin vain taimistoilta. Mukaan lähtisi siis tähtilevisia 'Little Plum', sinilemmiö, yksi sinikatana 'Alba', himalajanesikko 'Grandiflora', lapinvuokko, valkoinen sinikämmen sekä sinivaleunikoista kumpikin. Aika moni kasvi saattaisi myös lähteä äitini puutarhaan väliaikaissäilytykseen. Jos tietäisin jo edellisenä vuonna, että seuraavana kesänä tulisi muutto, keräisin paljon suosikkiperennojeni siemeniä talteen, jotta saisin niistä kylvettyä aikanaan uudet taimet. Siemenethän eivät vie juurikaan tilaa muuttokuormassa vai kuinka? Taskut pullistelisivat varmasti jo pensaiden pistokkaista, mutta varmasti sinne saisi tungettua vielä muutamia perennojen pistokkaita. Ainakin silloin, jos vetäisisi takin päälle ja täyttäisi senkin taskut. Tai sitten voisi ottaa toisen käsilaukun perennojen pistokkaita varten.
 |
| Sinilemmiö on yksi hienoimmista kivikkokasveistani. Mukaan! |
Ruukkukasveista ottaisin mukaan viherliljapuun, verenpisarat, afrikansinisarjan, keltareuna-anopinkielen (tai pikkuisen jakopalan siitä) sekä anopinhampaan. Muita viherkasveja tunkisin viimeisten joukossa muuttokuormaan, jos siellä vielä olisi tilaa. Pelargoneja saan tarvittaessa äidiltäni, muratit eivät paljoa maksa ja orkideoihin minulla ei ole minkäänlaista tunnesidettä. Hei, hei siis vain heille.
 |
| Tähtivisia 'Little Plum' on minusta kauniimpi kuin huonekasvit, joten laitetaan tähän väliin kuva levisiasta. |
Kasvirekkaan ängettyjen ruukkujen, laatikoiden, säkkien ja purnukoiden väleihin olisi kuitenkin jäänyt tyhjiä koloja, jotka on täytettävä jo ihan senkin vuoksi etteivät kasvit kaatuilisi tai liukuisi edestakaisin. Keräisinkin pussukoihin mitä vain kukkasipuleita, jotka sattuvat lapion eteen tulemaan. Tähtäisin tietysti narsisseihin, laukkohin, kevätkurjenmiekkoihin, scilloihin, erikoisemman värisiin helmililjoihin, kevättähtiin, tähtitulppaaneihin, krookuksiin, pikarililjoihin... mutta en panisi pahakseni, vaikka tavallisempiakin kukkasipuleita nousisi mukaan. Viimeisten kolosten tilkkeeksi voisi tunkea vaikka maanpeitekasveja paljaina myttyinä, sillä ruukut ja pussukat olisivat jo varmasti käyneet aika vähiin. Vesiletkusta suihkaus perään ennen kontin kiinni laittoa, niin kasvit pysyisivät muuttomatkan ajan virkeinä.
 |
| Tälle alueelle kun lykkäisi lapion, niin saisi aika helpostikin vaikka miten monta kevätkurjenmiekkaa mukaan ja lisäksi myös kevättähtiä. Hieman kuvan ulkopuolella olisi hyasinttienkin sipuleita. |
Tässä vaiheessa puutarhasta on lähtenyt vaikka mitä, mutta vielähän sinne on jäänyt hirmuinen määrä kasveja. Puutarhan tekemiseen on kuitenkin uponnut paljon työtä ja rahaa eikä ole takeita siitä, että uusi asukas olisi intohimoinen puutarhuri, jolle kasvini kelpaisivat. Ties vaikka hän ensi töikseen tilaisi kaivurin ja pistäisi kaikki ihanat kasvini jäteasemalle kylvääkseen tilalle nurmikon! Tekisinkin vielä sellaisen tempun, että laittaisin nettiin ilmoituksen myytävistä kasveista. Siten ainakin osa kasveistani pääsisi rakastaviin koteihin ja minä saisin pesämunaa uuden puutarhani kasvihankintoja varten. Jos joku perenna-alueista tyhjenisi kokonaan, saattaisin tasata alueen ja tyhjentää sinne varaston nurkassa köllöttelevän nurmensiemenpussin. Tai sitten olisin laiska ja jättäisin seuraavan asukkaan päänsäryksi kuoppaiset mullokset, joista saattaisi seuraavana keväänä nousta vielä yksittäisiä kukkasipuleita tai jämiä menneiden aikojen kukkaloistosta. Tällaisilla ajatuksilla leikittelin hankia katsellessani (emmekä siis ole muuttamassa yhtään mihinkään!). Mitäpä teille tulee aiheesta mieleen?
Edellinen kotimme oli ollut vuokralla edellisten omistajien aikaan. Piha oli totaalisesti tyhjennetty kasveista, toki ymmärrän, että vuokralainen on halunnut viedä ne mukana.
VastaaPoistaOlen joskus pohtinut omalla kohdalla veisinkö täältä kasveja uuteen kotiin. Olen vähän kallistunut sille etten ottaisi mitään mukaan. Sitten tulee mieleen ne maailman ihanimmat pionit joita olen hellinyt ja hoivannut, tai ne jotka on itse kasvatettu siemenenstä ja kukinta on vielä näkemättä, tai pinkki sinivuokko, näsiä jne. Ehkä lopulta lista olisi lähes loputon :D
Niinpä! Kuinka sitä malttaisi jättää kallisarvoisia aarteitaan taakseen, jos olisi mahdollisuus ottaa ne mukaan? Vuokralainen oli sitten varmaan itse hankkinut ja istuttanut kasvit, joten ymmärrettävästi halusi ne muuttokuorman jatkeeksi.
PoistaTätä asiaa olen joskus pohtinut. Tältä tontilta lähtiessä toivoisi tietenkin, että seuraava omistaja olisi intohimoinen puutarhuri, joka haluaisi ylläpitää ja kehittää aloittamaani ympäristöä. Kauhuskenaario olisi se, että ostaja jyräisi kaikki tasaiseksi. Tilalle kivettyjä kulkuväyliä tasaisen nurmikon keskelle. Reunoiltakin puut, pensaat ja tuijat lähtisivät, koska korkea lauta-aita olisi helppohoitonen näköeste. Parhaassa tapauksessa puutarhalla olisi iso merkitys talokaupassa. Silloin tietenkin olisi sovittava, mitä voin kaivaa mukaani.
VastaaPoistaLuin kerran oikeustapauksesta, jossa ostaja käräjöi myyjää vastaan tämän kaivettua lukuisan määrän kasveja tontilta. Kauppa oli tehty myöhään syksyllä, eikä kasveista oltu erikseen sovittu. Keväällä uusi asukas odotti innolla puutarhan heräämistä, mutta tontti olikin pullollaan kevyesti täytettyjä kuoppia. Taisi entinen asukas vielä keväälläkin tulla lapion kanssa jotain unohtamaansa noutamaan, josta tietenkin nousi riita.
Ehkä ottaisin hyvin vähäisen määrän kasveja, sillä monta asiaa tekisin nyt toisin. Anopin lapsuudenkodista haetusta juhannusruususta kaivaisin alun uuteen kotiin.
Sehän se parasta olisi, jos uusi asukaskin olisi innokas puutarhuri ja arvostaisi kaikkea mitä täältä löytyy. Jostain aikoinaan luin, että puutarha ei nostaisi varsinaisesti talon ja tontin kauppahintaa, mutta varmasti kaunis ja hyvin hoidettu piha lisäisi ostohalukkuutta. Tosin luulen, että tällainen hurahtaneen piha voisi myös herättää ostajissa epäilyksen siitä, että puutarha on aivan liian työläs ja siihen halutaan "helppohoitoinen" nurmikko.
PoistaVarminta tietysti olisi kirjata kauppakirjaan erikseen, mitkä kasvit eivät kuulu kauppaan. Jos kaupat toteutuisivat kesän aikana, niin olisin varmasti ehtinyt kaivaa jo ennen näyttöjä kasveja ruukkuihin odottamaan siirtoa. Silloin ne olisivat selkeästi irrallaan kaupanteosta. Avainten luovutuksen jälkeen en kyllä lähtisi enää lapion kanssa unohtuneita kasveja hakemaan! Ei toisten tontille silloin enää mennä koluamaan (vaikka olisin ollut hyvilläni, jos edelliset asukkaat olisivat käyneet hakemassa jättämiänsä roskia pois täältä vaikka kaupanteon jälkeenkin).
No, saa nähdä, kuinka kävisi sitten, jos joskus eteen tulisi kodin vaihto. Tuskinpa sitä edes olisi mahdollisuutta ottaa ihan kaikkea mukaan, vaan hyvin pienillä kasvikuormilla joutuisi tulemaan toimeen. Siemenpusseja ja pistokkaita sitten vaan enemmän mukaan.
No jopas! Ihan sydäntä kivisti ajatus muuttamisesta pois puutarhan luota. Sekin tilanne tosin saattaa olla edessä, elämästä kun ei koskaan tiedä. Varmaan paljon vaikuttaisi, mihin olisi muuttamassa. Olisi kyllä harras toive, että uusi omistaja pitäisi puutarhasta ja haluaisi jollain tavalla edes nauttia siitä.
VastaaPoistaTyttären ja vävyn tontilla kävi kiinteistönvälittäjä rakennusten ja pihan valmistumisen jälkeen arvioimassa kokonaisuuden myyntiarvoa (pankin lainoihin liittyvä juttu) ja hän totesi, että kaunis piha on ehdottomasti tontin arvoa nostava asia. Kuopat eivät ehkä nosta arvoa :D. No, kuten mainitsit, kaikki eivät halua kuin helppohoitoinen pihan, mutta luulen, että tietämys on noussut siitä, ettei nurmikko ole vain se helppohoitoinen juttu.
Minulla on täällä niin paljon rakkaita kasveja, että valinta olisi vaikea. Perennan alkuja varmaan ottaisin niin, ettei se näy ’ostajalle’, jos niitä voisi käyttää uudessa osoitteessa. Ehkä eniten käyttäisin hyväkseni saatua kokemusta puutarhasta ja sen pohjalta tietäisin, mitä juuri sinne rakentaisin. Ikäni pohjalta on todennäköistä, että muuttaisin täältä osoitteeseen, missä ei ole enää suurta puutarhaa - ei ehkä puutarhaa lainkaan (nyyh). Jos joskus lapsistamme joku jatkaa tässä talossa asumista, olen aina ajatellut haaveenani, että köpöttelisin tänne puutarhatöihin niin kauan kuin pääsen liikkumaan :).
Tämä juttu oli joka tapauksessa kiinnostava lukea, ja uskon hyvin sinua, että taskusi ja käsilaukkusi olisi täynnä pistokkaita ja siemeniä. Ei ole lainkaan hullumpaa pohtia tällaisen kysymyksen kautta sitä, mistä eniten pitää omassa puutarhassa ja mitkä ovat itselle tärkeimmät kasvit ja rakenteet - sitähän sinä tällä hait, eikö niin :).
No, tiedä hainko mitään sen kummempia, ajatusleikkiä vain :) Voihan sen tietysti ottaa ihan vakavissaankin ja miettiä tosissaan, mitkä ovat ne oman puutarhan ehdottomasti tärkeimmät jutut.
PoistaHyvä tietää, että kiinteistönvälittäjä on sanonut kauniin pihan nostavan tontin arvoa. Se kertoo minusta siitä, että nykyään puutarhaa aletaan arvostaa enemmän osana talokauppoja. Eipä siis jätetäkään tonttia "pommituksen jäljille" sitten jos joskus muutetaan. Jakopaloja perennoista tietysti voi myydä uuden puutarhan pesämunaksi, niin ei tarvitse uuden omistajan olla ensi töikseen kasvustoja harventamassa :D
Ymmärrän todella hyvin, että sinulle puutarhan taakseen jättäminen olisi todella tuskallista. Uskon myös hyvin, että jos joku lapsistasi jatkaisi talossanne asumista, sinä olisit hyvin ahkerasti puutarhatöissä apuna. Olisihan se keino päästä nauttimaan vielä viimeiseen saakka vuosikymmenien työn tuloksista ja puutarhan kauneudesta. Kuntokin pysyisi hyvänä kun köpöttelisi ympäri tiluksia nyppimässä ja kuopsuttelemassa tai vaikka vain kasveja ihastelemassa.
Juuri nyt kun puutarhassa on meneillään taas jotain uutta ja mielenkiintoista, en haluaisi todellakaan muuttaa mihinkään! Mutta jos nyt mielikuvitellaan niin mukaan lähtisi nuo mummulta perityt pionit sekä aika moni itse ostamani myös. Tarhakellukat ja kuunliljoja ottaisin myös mukaan. Ehkä en kuitenkaan juuri muuta. Puhtaalta pöydältä lähteminen on sekin aika mukavaa, joskaan en juuri nyt sitä haluaisi tehdä :)
VastaaPoistaSama täällä. Juuri kun edellisen asukkaan jälkeensä jättämästä ankeudesta on päästy eroon ja saatu piha katseltavaan kuntoon, niin kyllä siitä haluaa nauttiakin. Perintöpionit ovat sinulle varmasti tärkeitä. Minä jättäisin omat perintöpionini, sillä äidilläni on samoja vaikka miten monta ja saisin sieltä halutessani uudet taimet.
PoistaNo joh, mikä ajatusleikki! Pitkän listan sait itsellesi 😄
VastaaPoistaItse varmaan ottaisin lähes kaikki mukaan. Onhan pihanani sen verran nuori. Jos taas ajattelisin, että lähtö tulisi useamman vuoden päästä niin ehkä pyrkisin ottamaan kasveista jakopalasia, pistokkaita, siemeniä jne. Varmastikin listalla olisi alppiruusuni ja jasmikkeet, "perintönä" saadut pionit, kuunliljat ja iirikset 🤭
Kyllä varmaan tarvittaisiin jo täysperävaunurekka, jos pitäisi koko lista saada ahdettua muuttokuormaan :D Tuskinpa kuitenkaan todellisuudessa ottaisin ihan näin paljoa mukaan. Nuoren pihan kasvit olisikin helpompi saada mukaan, kun puut ja pensaat eivät ole ehtineet järisyttäviin mittoihin kasvaa. Perintökasveja olisi varmasti vaikea jättää taakseen. Niissä on sen verran enemmän tunnearvoa kuin ostotaimissa.
PoistaKaivaisin pari pionia mukaan. Ne, jotka ovat nimettömiä, mutta joilla on historiaa. Kaivaisin mukaan pari pinkkiä sinivuokkoa. Jouluruusuista saattaisin ottaa Douple Ellenin mukaan. Kukkasipuleita en kaivaisi, sillä niitä lisään joka syksy kuitenkin. Muuten en varmaan ottaisi juuri muita kasveja mukaan. Toki kärhötuet ja pionituet ja muut pihakoristeet lähisivät matkaan. Muut varmaan jäisivät. Saattaisin luitenkin siementaimia ja jakotaimia jaella kavereille, jotta niistä riittäisi iloa vielä useammalle.
VastaaPoistaPieni kuorma tärkeitä kasveja. Ymmärrän hyvin perintökasvien tai joltain tärkeältä ihmiseltä saatujen kasvien mukaan ottamisen. Niihin on varmasti syntynyt tunnearvoa paljon enemmän kuin ostotaimiin. Jos minulla olisi 'Double Ellen', niin ihan varmasti se olisi muuttokuormassa.
PoistaHeh, no rekka tuossa tosiaan tarvittaisiin! Melkoinen olisi kärhöjen määrä kuormassa, vaikka sanoit, ettei niitä kaikkia tarvitsisi ottaa. Ja lopuista pistokkaat salaa käsilaukkuun :-DDD
VastaaPoistaTeillä kasvaa paljon tärkeitä kasveja, jotka liittyvät esimerkiksi lapsiin. Minulla ei ehkä sellaisia ole, jotakin on kyllä lapsuudenkodista ja niillä on jotakin tunnearvoa, sillä lapsuudenkoti sittemmin myytiin.
Kun asuin Englannissa, hankin Peter Bealesilta historiallisen apteekkarinruusun. Sitä saa kyllä Suomestakin. Mutta en silti hennonut jättää sitä jälkeen, kun muutin Ranskaan, niinpä ruusukin muutti Ranskaan. Ja sittemmin se roudattiin sieltä Suomeen, ensin lapsuudenkotini pihaan, ja kun isäni kuoleman jälkeen tuli selväksi, että se myydään, kaivoin sen tänne saaripalstalle, jonka olin vuotta aiemmin hankkinut. Aika oli alkusyksy, mikä oli hyvinkin otollista kasvisiirroille. Niinpä kaivoin myös vastikään lapsuudenkodin kukkapenkkiin istuttamani metsätyräkin, hurmeluppion ja jalomalvan. Lisäksi otin sieltä keisarinpikarililjan ja varjoliljan sipuleita, rusopäivänliljaa ja salamatkustajana tuli idänsinililjaa ja lehtoakileijaa, joista olen ollut hyvin kiitollinen. Vaikka kasvit olisivat ihan tavallisiakin ja niitä saisi jokaisesta puutarhaliikkeestä, voi niiden tunnearvo olla iso. Harmittaa, kun tulikuusaman pistokas lapsuudenkodistani ei lähtenyt kasvuun.
Täältä saaripalstalta en oikein osaa edes ajatella, niin paljon on sellaisia kasviaarteita, joita etsin vuosia ennen kuin löysin. Riippuu, mihin muuttaisin. Jos olisi mahdollista, niin ottaisin istuttamani mutta vielä pienet harvinaiset puut. Mutta jos muuttaisin esim. Orkney-saarille, niin joutuisi karsimaan, ellei sitten saisi jotakin venekuljetusta ovelta ovelle, tai siis laiturilta laiturille.
Kärhöjen kaivuussa voisikin vierähtää useampi tovi :D Pari kertaa olen siirtänyt kärhöä ja olihan siinä homma kaivella juurakot pois puolen metrin syvyydeltä!
PoistaSinulla onkin kokemusta kasvien kanssa matkaamisesta ja vielä maasta toiseen. Nyt kun aloin ajatella, mitä kaikkia ihanuuksia sinulla siellä saaressa onkaan noiden lapsuudenkodin muistojen lisäksi, niin voisipa sinullekin tulla joku rekkakuormallinen (tai rahtilaivallinen) kasveja muuttokuormaan. Paljon varmaan vaikuttaisi sekin, mihin päin olisit muuttamassa. Esim. VII-vyöhykkeelle tuskin kannattaisi teiltä ottaa paljoa mitään kun eivät kuitenkaan selviytyisi talven yli. Vaikea kyllä kuvitella, että sinä niin pohjoiseen olisit edes muuttamassa :D
Enpä usko, että montakaan kasvia ottaisin mukaani, jos jostain syystä joutuisin muuttamaan pois. Ainut toiveeni tietysti olisi uuden omistajan/ omistajien suhteen, että he pitäisivät puutarhasta ainakin jossain määrin edelleen huolta. Tuntuisi näet hieman kurjalta, jos vuosien työ menisi täysin hukkaan.
VastaaPoistaVaikka uuden omistajan tekemiset eivät vanhalle asukkaalle enää kuuluisikaan, niin aivan varmasti minuakin harmittaisi, jos uusi asukas muuttaisi kaiken nurmikoksi tai päästäisi puutarhan villiintymään aivan hirveäksi pusikoksi.
PoistaTähän postaukseesi kätkeytyykin minulle vahvoja tunteita, sillä olen jo muutaman vuoden joutunut vakavasti pohdiskelemaan, että omasta puutarhasta on vaan lähivuosina luovuttava! Vaan minullapa on jo tuo miehen puutarha ja uusi alussa oleva metsäpuutarha, joihin varmasti muuttaa kasvi jos toinenkin. En ihan usko, että sellaista ostajaa löytyy, joka kaiken tämän kukkarunsauden kanssa haluaa asustella, onhan niitä hoidettava ja siihen työmäärään ei jokainen sitoudu. Osa varmsti kuolisikin, kun uusi omistaja ei heti kaikkia kikkoja tietäisi... Mutta olen myös sitäkin miettinyt, että jos vaan myisi talvella, ei ihan niin paljon itkettäisi, kun ei juuri näkisi sitä kesäistä pihaa:( Vaan luulenpa, että kun myynnin hetki koittaa, on rekka pakattu jo aikoja sitten ja kasvit kasvavat jo uusissa paikoissa. Tunteikas ajatusleikki!
VastaaPoistaTuo olisikin ideaalitilanne, että olisi jo valmiina puutarha (tai jopa kaksi, kuten sinulla), johon voisi tärkeimmät kasvit siirtää. Ihmisten pihoja kun katselee, niin aika harvassa ovat täyteen kukkia ahdetut puutarhat. Enemmän on niitä nurmipihoja, joissa saattaa olla joku yksittäinen pieni kukkapenkki tai muutama koristepensas. Pitäisi varmaan tehdä uudelle asukkaalle puutarhan "huoltokirja", jos joutuisi joskus muuttamaan muualle eikä haluaisi, että kasvit kuolisivat vain siksi kun uusi omistaja ei niitä osaisi hoitaa :D
PoistaKyllä oon miettiny tuota asioo, mitä pelastaisin puutarhastani. Toivottavasti Rannanpihassa pystytään vielä pitkään asumaan. Taajamaanhan se muutto sitten aikanaan on esissä ja osakehuoneistoon/hoitolaitokseen. Kaikki varmaan pittää jättee tänne paikoilleen. Työleiri vuottaa uutta omistajaa, varsinkin jos tuosta mehtäpuutarhasta vielä huolta pitää. Monta rakasta kasvii on ja niitä kaipoisin, muutos ol jo kun tuolta tilalta tänne tultiin. Suan siellä istuttamiani kasveja käyvä kahtomassa ja hoitamassa, muutaman oon sieltä tuonu tännekkin. Juhannusruusua ja Tarhapioni 'Kerttua'. Tämän kiinteistön toivoisin sukuun jäävän, vaikka puutarhan pienentäsivätkin!
VastaaPoistaKukapa meistä ei sitä joskus miettisi. Eläkeikäisillä ajatus pyörii varmasti vielä useammin mielessä kuin itseni ikäisillä, vaikka voihan kenen tahansa elämässä sattua vaikka mitä, minkä seurauksena joutuisi muuttamaan.
Poista