lauantai 22. tammikuuta 2022

Viikon jorinat

Nyt on ollut vähän tylsää näin puutarhabloggaajan näkökulmasta. Tähän aikaan vuodesta ei oikein tapahdu mitään raportoimisen arvoista, joten kirjoitusinspiraatiokin on ollut vähän unessa.
Pikkuinen orkideani kukkii ensimmäistä kertaa. Kukkavana on ruhtinaalliset 12cm korkea.
Puutarhasuunnitelmat pyörivät lähinnä päässä ilman mitään konkreettista ajatusta tai luonnostelmaa eikä unissakaan ole näkynyt mitään mullistavaa. Yhdessä unessa kyllä muistan istuttaneeni kolmemetrisiä koristepensaita täydessä kukassa johonkin mutta uni keskeytyi herätyskelloon ennen kuin pääsin näkemään vaivalloisen raatamiseni lopputuloksen. Pensaiden lajikin jäi vähän mysteeriksi mutta ainakin osa näytti syreeneiltä. Omaan puutarhaan ne eivät kuitenkaan tulleet, sillä unessa näkyi kalliota tai jättikokoinen siirtolohkare ja harvinaisen ruman sävyisen sinapinkeltaisen rakennuksen kulmaa. Näkisin kyllä mieluummin vähän kauniimpia yksityiskohtia unissani. No, kukkivat pensaat sentään olivat kauniita, vaikkakin erittäin työläitä istuttaa.
Jaloangervon kuihtuneet kukinnot ovat kauniita talvella.
Puutarhaan on hyökännyt kutsumattomia vieraita. Ensimmäinen oli sellainen nelipyöräinen etukuormaajan ja lumilingon kanssa lumisateen jälkeen jyristelevä katujen auraaja, joka oli saanut päähänsä työnnellä kadun pään lumikinoksia vähän tiiviimpään. Eikä siinä mitään, mutta olipa ottanut vähän reippaanlaisesti meidän pihaliittymän kohdalta ja nostanut samalla kivikkorinteen juurelta reunimmaista kiveä ylöspäin. Pitää käydä ennen seuraavaa lumisadetta nappaamassa kivi talteen, ettei murikka saa keväällä kyyditystä lumenkaatopaikalle. Onneksi irronnut kivi oli vasta rinteen juurella maan tasalla olevia pienempiä kiviä, varsinaiseen kivikkorinteen pengerrykseen oli vielä puolisen metriä matkaa.
Kinokset on työnnelty kivikkorinteen päälle. Uudella urakoitsijalla on eri tyyli tehdä hommia, sillä ennen ei ole kauhottu tästä pihatien puolelta ja kivetkin ovat jääneet rauhaan. Tuo yksi murikka nousi nyt sen verran esille, että seuraavalla kerralla se siirtyy varmasti, jos sitä ei ota talteen.
Toinen kutsumaton vieras oli jänöjussi, joka oli kierrellyt ympäri takapihaa sapuskan toivossa. Verkottamatta jättämäni syyshortensian latvat oli syöty, tosin siitä ei tule haittaa kun olisin joka tapauksessa leikannut sen keväällä. Säikähdin kyllä eilisaamuna pahemman kerran kun huomasin ikkunasta, että edellisiltana satanut paksu räntä oli taivuttanut luumutarhasta yhden verkon kaksinkerroin ja rusakon jälkiä oli heti sen vierellä. Ikkunasta ei nähnyt, oliko rusakko peräti hypännyt verkon sisään herkuttelemaan uusien atsaleojeni nupuilla. Lähempää selvisi, että otus oli pysähtynyt verkon viereen ja ilmeisesti harkinnut vakavasti mahdollisuutta käydä tekemässä lähempää tuttavuutta kulinaarisiin herkkuihin. Onneksi ei ollut vielä uskaltautunut sellaiseen toimintaan.
Karon kanssa kävimme siirtämässä joulukuusen verkkoaidan sisäpuolelle. Nyt jos rusakot jotain kautta pääsevätkin apajille, ainakin joutuvat etsimään atsaleoja kuusen oksien seasta.
Sivupihalla rusakoita on liikkunut vähän enemmänkin. Majapenkin takaa kulkee niiden moottoritie, josta on hyvä poiketa tekemään täsmäiskuja puutarhan puolelle.
Mustikat ovat vielä hyvässä turvassa verkon sisällä. Tai oikeastaan ne ovat jo hautautuneet hangen alle. Kärhöportti sen sijaan on kiinnostanut pupuja kovasti.
En muista, että jänikset olisivat ennen ihan näin paljoa syöneet kärhöjä talvella. Alppikärhöihin ei ole meillä koskettu koskaan ennen ja loistokärhöistäkin otettu vain pienet maistiaiset oksankärjistä. Nyt rusakot olivat pitäneet oikein juhlat kärhökaaripenkissä ja syöneet hyvällä halulla yhden loistokärhöistä hangen pinnasta vajaan puolen metrin korkeudelle ja ottaneet maistiaisia muistakin. Minun puolestani saavat syödä ne vaikka korkeammaltakin kun olisin joka tapauksessa joutunut ne leikkaamaan keväällä. On ollut sen verran napakoita pakkasia useammankin kerran tänä talvena, että varmaan ovat paleltuneet. Sen verran oli syksyllä mielessä mm. Päivänpesän Katjalta viime tai toissa talvena syöty alppikärhö, että laitoin 'Albina Plenalle' raudoitusverkon palasia ja kuivia risuja esteeksi. Tavallista sinistä alppikärhöä en sen sijaan suojannut oikeastaan yhtään. Lapioin kyllä tyvialueen kohdalle sen verran lunta, että rusakot eivät söisi sitä ainakaan ihan maanrajasta poikki. Tähän saakka kärhö saikin olla rauhassa mutta viikolla olleet suojasäät kovettivat hangen pintaa sen verran, että nyt oli rusakoiden hyvä käydä maistelemassa sitäkin. Nimenomaan maistelemassa: yhdestä pitkästä versosta oli otettu viiden sentin pätkä hangen pinnasta, vaikka latvakin olisi ollut talttahampaiden korkeudella. Kävin hakemassa syksyllä hakettamatta jääneitä pihlajan oksia ja asettelin niitä ristiin rastiin muiden versojen suojaksi. Muutaman oksan laitoin myös 'Albina Plenalle' lisäturvaksi. Syökööt mieluummin loistokärhöjä!
'Jan Pawel II' on vedetty hangen pintaa myöten sängelle ja muistakin vähän maisteltu. Vielä näissä riittää sapuskaa kevättalveksi jänöille.
Olen katsonut Yle Areenasta muutaman jakson Puutarhakausi-ohjelman uusimmasta kaudesta. Joskus puutarhaohjelmista saa jonkun idean tai ainakin kipinän johonkin kohtaan omassa puutarhassa mutta toistaiseksi katsominen on ollut vain viihdyttävää ajanvietettä. Hyvä niinkin. Eihän tässä nyt ollutkaan mitään ihmeempiä mietintämyssyssä. Sitä vain jään aina ihmettelemään, että aika pieniä istutuskuoppia kaivavat puille ja pensaille. Luulisi, että niin kovan näköiseen maahan pitäisi kaivaa ihan reilut kuopat eikä vain hädin tuskin juurakon kokoinen kolonen. Onko tässä itse istuttanut kaikki koko ajan väärin kun ammattilaiset tekevät noin vai onko Etelä-Ruotsin ilmasto ja maaperä sellaista, että siellä kasvaa kaikki, istuttipa ne miten tahansa? Aivan hämmennyksiin tässä menee pieni savolainen mieli.
Aurinko sai jääkiteet kimmeltämään kauniisti mustilanhortensian kuihtuneilla kukilla.
Talvisissa tunnelmissa jatketaan tammikuuta. Hyvää ja toivottavasti myös aurinkoista viikonloppua!

20 kommenttia:

  1. No teillä on kyllä lunta kerrakseen. Ja vieraita! Toivottavasti sinun ja Karon uurastus palkitaan keväällä kukkivilla atsaleoilla. Ihan kätevää kyllä, että jänöt hoitavat jalokärhöjen leikkuut.
    Hei, jos on aiheista pulaa, niin haastan sinut kirjoittamaan Kuusi kuvaa toukokuusta -jutun! ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei sitä lunta nyt ihan hirmuisesti vielä ole, noin polveen saakka. Aika normaali tammikuun loppupuoli minusta. Tuossa kivikkorinnekuvassa ja myös siinä, missä Karo näkyy, niin kinokset näyttävät kieltämättä valtavilta mutta sekin johtuu vain siitä, että maanpinta nousee korkeamman kinoksen alla selvästi ylemmäs pengerrysten ja rinteen takia.
      Minun puolestani jänöset saisivat vaikka kiivetä köynnösportin huipulle pupeltamaan kärhöjen versoja, jos kerta noin hyvin maistuvat. Saattaisin kyllä käydä itsekin kiskomassa ne jossain vaiheessa pupujen evääksi niin eivät etsi muualta puutarhasta suojaamatonta syötävää.
      Kiitos haasteesta! Vähän tässä meinaakin olla aihetarjonta vähissä :)

      Poista
  2. Näet innostavia unia. Toivottavasti niille tulee jatkoa, jossa näytetään istutukset valmiina ja mielellään myös nimet.

    Auraajissa on eroa. Toiset ovat todella taitavia, ajattelevat tonttien omistajia ja kulkijoita työssään. Toiset taas porhaltavat suoraviivaisesti ajatukset varmaan jo kotiin lähdössä. Hyvä, ettei vahinkoja tullut teille enempää.

    Minäkin muistan Päivänpesän Katjan alppikärhön kohtalon. Toistaiseksi on jäänyt omien suojaaminen, kun ei ole yhtään ylimääräistä verkkoa. Pitäisi käydä kellarissa tutkimassa, josko keksisi jotain säänkestävää tilalle. Jänöjussien moottoritiet kulkevat meilläkin.
    Facen puutarharyhmässä oli aamulla kuva pahoin kalutusta omenapuusta. Puulle oli laitettu verkko, mutta auttamattoman matala. Taisi olla korkeintaan 80-senttinen. Verkko oli myös niin lähellä puun runkoa, että jänis pääsi hyvin napostelemaan alaoksia.

    Tykkään Puutarhakausi-ohjelmasta. Lämminhenkinen, huumoriakin löytyy ja kivoja ideoita. Monet ohjelmassa esitellyt kasvit ovat meille liian arkoja. Viime jaksoa katsellessa tuli jo hurja kevät-ikävä. Jospa nuo istutuskuopat ovat kuvausrekvisiittaa, joita sitten myöhemmin ajan kanssa tehdään kunnolla? Toisaalta luulisi olevan fiksua ihan oikean informaation kannaltakin tehdä katsojien silmien edessä asiat kunnolla. Johnin autolastillinen taimia oli hengähdyttävä näky. Unelma, vaikka kieltämättä niiden istuttaminen saattaisi jo ajatuksena väsyttää.
    Aurinko paistaa täällä täydeltä taivaalta. Lähden kohta ulos, kunhan remppamies on kahvitettu.
    Mukavaa viikonvaihdetta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se olisikin mainiota, että voisi jatkaa seuraavana yönä kesken jäänyttä unta. Joskus onnistuu osittain uneen palaaminen, jos on vain vähän havahtunut kesken unen, mutta yleensä silloin unen juoni muuttuu paljonkin.
      Traktori oli tullut varsin pitkälle meidän pihan puolelle ja hyvin todennäköisesti myös naarmuttanut pihalaattoja. No, eipä ollut jäänyt minkäänlaista kinosta kadun ja pihaliittymän rajalle kun lumet oli vedetty kiveystä myöten pois. Jotkut auraajat jättävät isot kinokset liittymiin eivätkä työnnä aurauslumia tarpeeksi pitkälle, joten katu kapenee selvästi. Tämänkertainen kuski oli ainakin tehnyt huolellista jälkeä ja varmisti samalla myös sen, että ei tarvitse olla heti kuskaamassa kinoksia lumenkaatopaikalle. Lapsetkin tykkäsivät muotoaan muuttaneista lumivuorista.
      Minä toivon, että pihlajan oksat hämäävät sen verran paljon rusakoita, etteivät keksi niiden seassa piilottelevia alppikärhön versoja. Jos niitä ei olisi ollut jemmassa, olisin varmaan suojannut kärhöt talon seinustan parvekelaatikoissa olevilla pihdan oksilla. Minäkin olen nähnyt puutarharyhmissä kuvia, joissa ihmetellään, kuinka jänis on päässyt syömään verkotetut puut. Eivät ne puput sitä verkkoa pelkää, vaan menevät yli, jos vain suinkin pääsevät. Iso rusakko takajaloilla seistessään yltää kaluamaan varmaan metrin korkeudelta oksia ja se pitää pitää mielessä kasveja verkottaessaan. Meillä on luumupuilla vähintään 120-senttiset verkot, osalla 150 senttiä korkeat ja niidenkin ympäriltä olen käynyt runsaslumisina talvina lapioimassa tai vähintään tallomassa hankia matalammiksi. Parempi ottaa varman päälle kuin katua jälkikäteen. Joillakin pienemmillä pensailla on matalampia verkkoja, sillä pensaat ehtivät hautautua kokonaan lumeen ennen kuin rusakot yltävät hyppäämään verkon yli. Uskon, etteivät ensimmäisenä mene hangen alta evästä kaivelemaan, jos oksankärkeäkään ei näy.
      Puutarhakausi on minustakin kiva ohjelma, vaikka tuo kuopankaivuujuttu onkin jäänyt häiritsemään. Autokuormallinen taimia oli mahtava näky. Taisi John vähän innostua puutarhamyymälässä.
      Täällä oli myös kaunis aurinkoinen päivä eikä pakkastakaan ollut kuin -8 astetta. Kiitos! Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  3. Onpa teillä paljon näköisesti lunta.
    Meillä on tänä talvena ollut tosi runsaasti jänisten jälkiä pitkin pihamaata. Saapa nähdä keväällä ovatko saaneet mahdollisesti jotain tuhoa aikaan?
    Mukavaa viikonlopun jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvissa näyttää enemmältä mitä onkaan. Suunnilleen polvia myöten saa kahlata hangessa, eli aika normaali tammikuun loppu. Toivottavasti jänöt eivät tee teillä tuhoja. Kiitos! Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  4. Kyllähän tätä lunta riittää. Käytiin tänään ostamassa uusi lumilapio, kun vanha on jo niin loppuunlapioitu. Pitäisikin katsoa joskus taas Puutarhakautta, hyvä kun muistutit että sitä on tarjolla. Ehkäpä Etelä-Ruotsissa kaikki kasvaa tosiaan joka tapauksessa, mitäpä sitä sitten vaivautumaan kuopan kaivuuseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja talvi vasta puolessa :D Minäkään en olisi muistanut Puutarhakautta, ellen sitä olisi jossain blogissa mainittu.

      Poista
  5. Nyt alkaa olla taas kriittisiä hetkiä jänisten herkutteluilla, kun lunta on jo niin paljon, että yltävät aina vaan korkeammalle. kaikkea ei voi suojata, mutta onneksi suurin osa lähtee uuteen kasvuun keväällä ja vieläpä maanrajasta! Minulta on mennyt vallan ohi, että Puutarhakaudesta on alkanut uusi kausi. On yksi suosikkiohjelmistani, sopivasti huumoria ja vaikka ei kaikkea voi meille soveltaakaan, on sitä silti kiva seurata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähintään pitää muistaa lapioida tai talloa verkkojen ympäriltä kinoksia alemmas etteivät rusakot yletä ihan niin helposti kurottelemaan oksankärkiä suihinsa. Joillekin syyshortensioille laitoin syksyllä sen verran kuusenoksia tai muita risuja tyvelle, että rusakot eivät pääse syömään niitä maanrajasta. Koivuangervot jätin suojaamatta ja ainakin takapihalta olivat käyneet parturoimassa niitä jo syksyllä ensilumien aikaan. Angervo onneksi kestää sen hyvin.
      Olipa sitten hyvä, että mainitsin Puutarhakauden, niin pääset sinäkin katsomaan uutta kautta. Jostain blogista minäkin huomasin sen alkaneen. Hyvä ajoitus, sillä tähän aikaan vuodestahan niitä puutarhaohjelmia joutaakin katsomaan.

      Poista
  6. Mitenkä unityöskentelysi nyt tökkii? Ehkä kohta näet jotain tosi mahtavaa.
    Minä löysin yhden rusakon aiheuttamia puremajälkiä yhdelle luumupuulle, rusakko oli päässyt painamaan kanaverkkoa yhdellä reunalla, onneksi tämä tuho ei vielä tee ihan pahasti haittaa - mutta ihmeen sisukkaita ovat mokomat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla puutarhaunimaailma talvikohmeessa. Kaikesta muusta kyllä näkyy unia, joten eiköhän jossain vaiheessa näy taas jotain puutarhajuttujakin. Toivottavasti tosiaan jotain erittäin hienoa.
      Hyvä, ettei ollut rusakko syönyt vielä kovin pahasti luumupuutasi. Toivottavasti sama otus ei tule myöhemmin uudelleen jatkamaan tihutöitään.

      Poista
  7. Kyllä on teilläkin paljon lunta! Viime viikolla katsoin jäniksen jälkiä takapihalla. Oli jäänyt lumeen erityisen selvästi käpälien painaumat. Meillä on takapihalla oikein polut jänöjusseilla, kun kulkevat samoja reittejä. En ole uskaltanut katsoa, että miten on pihamme pensaat jänöille maistuneet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika normaali tammikuu täällä on minusta lumitilanteen suhteen. Nyt näkyy täälläkin rusakoiden käpälänjäljet kun suojasää kovetti hangen pintaa ja päälle satoi ohuelti uutta lunta. Mielellään kulkevat samoja reittejä. Toivottavasti teillä eivät ole hyökänneet puutarhakasvien kimppuun.

      Poista
  8. Yhden puutarhaunen näin vasta itsekin. Osa pihasta oli komeasti hankea täynnä ja toisella puolen jotain alppikärhön tyyppistä kukki kuin viimeistä päivää. Todellisuus on vielä hiukan toinen :) Täällä on kyllä jänöt huolehtineet kärhöjen leikkuun ja uusimman omenapuunkin latvoivat nysäksi. Onneksi alppikärhö on toistaiseksi aina säästynyt. Toivottavasti saat säästettyä jänisten leikkuulta ne jotka eivät sitä kaipaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sait siis kevään talven keskelle. Ihan mukavaa sekin näin tammikuun piristykseksi :) Voi ei, omenapuu-parka! En käynytkään tänään katsomassa, olivatko puput jättäneet alppikärhöt rauhaan. Todennäköisesti olivat, sillä laitoin aika monta risua niiden eteen. Pitää käydä joku päivä tarkistamassa.

      Poista
  9. Viime talvena ne sanonko kauniisti vai rumasti, no ehkä kuitenkin kauniisti kun toisen blogissa ollaan, jänikset söivät kaikki alppikärhöt poikki. Menetin lähes kaikkien kukinnan ja nyt suojasin kaikki. Ennen meilläkin oli päästy vain maistelulla. Kovasti on alppikärhöt kiinnostaneet sillä jokaisen verkon ympärillä on haettu paikkaa päästä syömään. Samaa katselin, että teillä on paljon lunta mutta se taitaa olla ihan normaali määrä. Sisko asuu Pielavedellä ja siellä on aina enemmän lunta kuin meillä. Katsoin puutarhakauden jo viime vuonan SVT:n puolelta mutta kivahan se on katsoa suomennettuna. Tässä uusimmassa kaudessa oli minusta sitä puutarhaan kuulumatonta hömppää enemmän kuin muina kausina mutta kyllä sieltä pieniä ideoita sai. Taitaa olla tuo ruotsalaisten maaperä vähän erilaista kuin meillä eikä taida niin olla roudasta vaaraa kuten täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin potutuksesi ja kyllä tämänkin blogin kommenttikenttä olisi kestänyt pienen manailun ;) Tunsin samaa tunnetta pari vuotta sitten kun huomasin rusakon pistäneen poskeensa puolet atsalean nuppusilmuista. Luulisi etteivät kärhöt leinikkikasveina maistuisi rusakoille mutta se luulo on nyt selvästi vääräksi todistettu. Ilman sinun postaustasi en edes olisi varmasti hoksannut edes tarkistaa alppikärhöjen tilannetta ennen kuin keväällä saati sitten suojata syksyllä edes arvokkainta niistä. Täällä on satanut parina päivänä jonkun verran lunta, joten viikonloppuna pitää käydä tarkistamassa kaikki suojaukset, ettei vain ole mihinkään tullut rusakonmentävää aukkoa.
      Joskus on ollut tähän aikaan vuodesta paljon enemmänkin lunta kuin nyt. Pielavedelle ei täältä olekaan kovin pitkä matka, joten täällä on varmasti aika saman verran lunta kuin siellä.
      Totta, tällä Puutarhakauden uusimmalla kaudella oli aika paljon kaikkea muuta kuin aikaisemmilla kausilla. Ehkä ideat alkoivat olla jo vähissä ja piti keksiä jotain muuta teemaa. Hauska sitä oli silti katsoa, juuri sain viimeisen jakson katsottua. Etelä-Ruotsissa ei varmasti tosiaan roudasta taida olla riesaa.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!