tiistai 4. tammikuuta 2022

Vuoden ensimmäinen talvehtijakatsaus

Hyvää tämän vuoden ensimmäistä viikkoa! Olen käynyt yleensä vuodenvaihteessa tarkistamassa ensimmäisen kerran kunnolla eteisessä ja kellarissa talvehtivien kasvien voinnin. Eteisessä on sen verran lämpimämpää, että siellä pitää käydä kastelemassa vähintään kerran kuukaudessa, mutta nyt tein tarkemman kierroksen ja vähän myös siistin kasveja. Kurkataanpa, miltä talvehtijat näyttävät tässä vaiheessa talvea.

Rosmariini ei ole koskaan talvehtinut näin hyvin kuin tänä vuonna.
Olen yrittänyt talvettaa rosmariinia monta kertaa ja vuonna 2019 sain pidettyä sen hengissä peräti maaliskuun alkuun saakka. Silloin vannoin, etten enää yritä mokoman kasvin talvettamista. En kuitenkaan raskinut viskata syksyllä hyvissä voimissa ollutta rosmariiniani kompostiin, vaan toin eteisen pöydälle. Ajattelin seurata sitä tarkemmin ja leikata versot heti pakastimeen, jos se alkaisi näyttää elinvoiman hiipumisen merkkejä. Vielä se kuitenkin porskuttaa niin iloisesti, että toiveet kevääseen saakka selviämisestä alkavat heräillä. Liekö syy sitten se, että rosmariini asusti koko kesän omassa ruukussaan toisin kuin aiempina vuosina, jolloin kaivoin sen syksyllä muiden seasta erilleen. Olen myös lorautellut sille vettä samaan tahtiin kuin eteisessä asustelevalle atsalealle, eli selvästi useammin kuin minulla muuten olisi tapana kastella talvehtijoita.
Yksi lipsahdus tämän atsalean kanssa tosin sattui kuukausi sitten ja sen seurauksena melkein kaikki lehdet karisivat. Tämä kukki koko syksyn ja edelleenkin se jaksaa aukoa viimeisiä nuppujaan.
Kunhan tässä loppukuusta virittelen ensimmäisille kylvöille kasvivaloa, siirrän ainakin atsalean ja ehkä myös rosmariinin sen alle. Jos atsalea ei ala tehdä kevään aikana uusia versoja ja lehtiä, saatan viskata sen menemään. Ei harvalehtinen kepakko kovin kaunis katseltava ole.
Yleissilmäys eteiseen osoittaa, että vihreää näkyy ja viherliljapuukin on hyvissä voimissa.
Riippapelakuu kerää jostain syystä joka talvi kirvoja itseensä. Olen käyttänyt sen jo kolmesti suihkussa ja laittanut juureen tuholaistorjuntapuikonkin, jotta kirvakanta ei ihan villiintyisi. Siitä huolimatta muutama kirva oli löytänyt jo tiensä kirjavalehtisen muratin versonkärkiin. Käytin viikonloppuna sekä riippapelakuun että kaikki muratit suihkussa ja tarkistin, ettei muissa kasveissa ollut kirvoja. Vuosi vuodelta minua alkaa ärsyttää entistä enemmän riippapelakuun kirvaherkkyys. Se vain on yksi harvoja amppelikasveja, jotka oikeasti viihtyvät etupihan paahteessa kesän eivätkä sen versot katkeile kovin herkästi tuulessa. Hopeaputous sen kaverina tuo runsautta ja täyttää pelakuun oksien väliin jäävät aukot.

Hopeaputouksista suurin osa on hengissä ja osa tehnyt uutta versoakin, kuten vaikkapa tämä riippapelakuun kanssa asusteleva yksilö.
Tänä vuonna hopeaputouksetkin näyttävät paremmilta kuin viime talvena. Silloin kaikki eteisessä olleet hopeaputoukset kuolivat talven aikana. Ehkä syynä oli liian harva kastelu, sillä niiden kanssa samoissa astioissa kasvavat pelakuut viihtyvät kuivemmassa. Kellarissa olleista hopeaputouksista kaikki selvisivät kevääseen. Tänä vuonna olen tähdännyt vesitilkat hopeaputousten juureen, jotta ne saisivat enemmän kosteutta eivätkä pelakuut kärsisi liikakastelusta. Toistaiseksi taktiikka on toiminut mutta aion silti kylvää lähipäivinä hopeaputousten siemeniä. Kyllä ylimääräisille taimille aina paikat löytyvät, jos kaikki vanhat selviävätkin kevääseen saakka. Isoin pelakuulaatikko on sitä paitsi äidilläni talvehtimassa enkä tiedä, missä kunnossa se nyt on. Viime vuonna kyseinen ruukku oli kellarissa, jonne piti saada mahtumaan tänä talvena alppiruusun taimet. Siispä lykkäsin pelakuut muutamaksi kuukaudeksi äitini hoiviin.
Muratit viihtyvät hyvin eteisessä, vaikkakin muutamaan versonkärkeen oli tullut riippapelakuusta kirvoja.
Siirrytään kellariin. Siellä on sen verran kylmää, että isoissa ruukuissa olevia kasveja ei tarvitse välttämättä kastella kuin kahdesti koko talven aikana, pienemmät ruukut toki tarvitsevat sielläkin pari kastelukertaa enemmän. Lämpömittari näytti ylähyllyllä 4 astetta ja vähän jännittää, kuinka siellä olevat gladiolukset, daalia ja karjalanneidot pärjäävät kevääseen. Alppiruusuille ja kärhöille sen sijaan olisi parempi, jos talvetuslämpötila olisi jopa lähellä nollaa. Silloin ne pysyisivät varmemmin levossa kevääseen saakka. Jonkinlaiseen kompromissiin on kuitenkin pakko tyytyä ja toivoa, että kukaan ei heittäisi henkeään. Toistaiseksi kaikki muut paitsi koruköynnös ovatkin pysyneet kiltisti talviunilla.

Katkoin jo edellisellä kellarikäynnillä koruköynnöksen latvaversoja toivoen sen ymmärtävän lopettaa valonetsimisen. Turha toivo, huomaan. Napsin kuitenkin sitä taas lisää. Jos siitä ei ole muuta hyötyä, niin ainakin se tuuhettuu kesää varten.
Seuraavalle kellarikäynnille otan sekatöörit mukaan ja leikkelen verenpisarat ja kärhöt. Minulle on henkisesti helpompaa pätkiä kuivan näköisiä versoja kuin sellaisia, jotka ovat jo alkaneet puskea vihreää. Yleensä talvehtijoissa on alkanut näkyä heräämisen merkkejä helmikuun aikana tai viimeistään maaliskuun alussa, joten kuukauden päästä lienee hyvä hetki käydä kellarissa saksimisreissulla.

Alppiruusut näyttävät virkeiltä. Tälle hyllylle ei osu kellarin valo, joten oli kuvattava salamalla. Lattialla olevat taimet näyttivät yhtä hyviltä, tosin yksi aivan pieni saattaa olla menetetty tapaus.
Missä kunnossa teidän talvilepolaiset ovat? Onko positiivisia yllätyksiä tai jännitystä aiheuttavia kasveja?

20 kommenttia:

  1. Onpa hyvän näköinen rosmariini! Jotkut kasvit on niin ötököiden suosiossa... Minulla näköjään seisoo suuri jukkapalmu koko talven melko pimeässä eteisessä eikä näytä olevan siitä moksiskaan. Olen varma että sen uumenissa ötökät talvehtivat. Kevään tullen se siirtyy taas "pihapuuksi", koska ulkona tuholaisongelma ei räjähdä. Muut talvehtijat näyttävät tyypillisen surkeilta, mutta eiköhän sieltä jotain herää keväällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rosmariini ei näytä siltä, että se olisi ainakaan ihan heti kuukahtamassa. Monen muun kasvin kohdalla talvella surkea ulkonäkö ei vielä tarkoita sitä, että peli olisi menetetty. Rosmariinista sen sijaan olen huomannut, että mitään ei ole enää tehtävissä siinä vaiheessa kun lehdet tippuvat. Toivottavasti jukkapalmusi selviää kevääseen saakka eikä levitä ötököitä muihin kasveihin.

      Poista
  2. Hyvältä näyttää! Rosmariini on minullekin mysteeri. Pari vuotta sitten sain sen talvehtimaan kevääseen asti, samoin kuin sinä. Se oli omassa tilavassa ruukussaan, jossa oli asunut koko kesän. Nyt en enää muista, mutta voi olla, että se kuoli sillä välin, kun olin hetken kaupungissa eli ehkä se on tosiaan niin herkkä kuivumiselle. Aika jännä, kun miettii, millaisissa kivikoissa ne Välimeren rannoilla kasvavat. Mutta siellä on kumminkin ilmankosteutta paremmin kuin meillä sisätiloissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin yhtenä talvena pitää rosmariinin eteisessä muovihupun alla ja sumutella ahkerasti, mutta ei sekään auttanut. Kesällä se pääsi kuivahtamaan monestikin eikä ollut mokkonaankaan ja kesällähän ilma on yleensä kosteampaa kuin talvella, joten ehkä ilmankosteus on tosiaan rosmariinin selviämisen salaisuus silloin kun kasvualusta on kuiva.

      Poista
  3. Hyvin olet saanut menemään rosmariinin ja tuo verililjapuu on yhtä upea kuin kesällä!
    Itsellä ei varsinaisesti ole lepolaisia, mutta paria värinokkospuskaa koetan saada kevääseen asti pysymään hengissä ihan sisätiloissa. Jos sais pistokkaita.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liljapuu näyttää olevan tyytyväinen vaikka minkälaisiin talvetusoloihin. Viime talven se oli normaalissa huoneenlämpötilassa ja viihtyi siellä aivan yhtä hyvin kuin nyt eteisessä. Toivon, että saan rosmariinin menemään koko talven yli kun kerta tänne saakka ollaan päästy. Olen kuullut, että värinokkonen olisi aika helppo saada talvehtimaan. Toivon, että myös sinun värinokkosesi tietäisivät sen.

      Poista
  4. Toiveikkaita näkymiä niin ylhäällä kuin kellarissakin. Alppiruusut varsinkin näyttävät virkeiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä varsin tyytyväinen siihen, miltä kasvit nyt näyttävät. Koruköynnöstä lukuunottamatta millään ei ole vielä hirmuista hätää päästä valoon ja lämpimään ja köynnöskin saa luvan pärjätä vielä pari kuukautta kellarissa.

      Poista
  5. Hyvältä näyttää. Mullon talavehtijat ollu aivan oman onnensa nojas. Olis aika teherä tutkintakiarros.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni kasvi pärjääkin talven yli paapomatta. On niitä silti kiva kuitenkin käydä välillä vilkaisemassa.

      Poista
  6. Hyvältä näyttää sinun talvetettavat. Minulla oli yksi rosmariini vuosia ja se jopa kukki. Huomasin saman että se tarvitsee yllättävän paljon vettä. Ensin minäkin kastelin niukasti ja aina ne kuoli mutta sitten aloin antamaan muistaakseni kerran viikossa ihan reilun kastelun se oli mökillä ja omassa aika isossa ruukussa. Minulla on muratti kellarissa ja on sen näköinen kuin ei olisi siellä koskaan ollutkaan eli tosi vihreä ja hyväkuntoinen kummallista kun ei saa siellä ollenkaan valoa se on kaksivärinen, valko vihreä. Riippapelargoniaan minulla ei ole tullut kirvoja toinen on kellarissa ja toinen sisällä mökissä .
    Pian koittaa aika jolloin saadaan kantaa ne ulos.. Ihanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun jostain olisi saanut tietää silloin ensimmäisillä yrityksillä, että rosmariini tarvitseekin paljon vettä talvella, niin olisi säästynyt monelta pettymykseltä! Yllättävän hyvin kasvit kestävät vihreinä täysin pilkkopimeässäkin talven yli. Kai se perustuu siihen, että kun ovat lepotilassa, niin lehtivihreä pysyy lehdissä ja on valmiina yhteyttämään heti kun valoa on taas saatavilla. Huomasin saman silloin kun talvetin leijonankitoja. Viime talvena myös syyssyrikkä piti lehtensä vihreinä läpi talven. Tänä vuonna se ehti saada niin monta kertaa pakkaskäsittelyä ja luntakin niskaansa, että suurin osa lehdistä karisi pois.
      Jännä, että sinulla riippapelakuut eivät ole saaneet kirvoja riesakseen. Pitäisiköhän minunkin kokeilla talvettaa se joskus kellarissa? Jos vaikka siellä eivät kirvat viihtyisikään.

      Poista
  7. Rosmariinisi näyttää koemealta! Niin kyllä muutkin talvetettavasi 🙂
    Minä jännään kaikista eniten sitä mummoni karjalanneitoa, ensimmäisten pakkasten aikaan pääsi varaston lämpötila putoamaan reilusti alle nollan ja nyt pelkään että se ehti jäätyä 😔 se on ollut makuuhuoneemme kaapissa siitä asti, pitäisi varmaan jo kurkata, mitä sille kuuluu 🙊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän hyvinhän nuo jakselevat, joskus on näyttänyt tähän aikaan paljon kehnommalta. Rosmariinin voinnista olen hyvin iloinen. Toivottavasti karjalanneitosi on hengissä. En tiedä, miten sen juuret kestävät pakkasta mutta muutenhan se on aika kylmänherkkä.

      Poista
  8. Kaunis ja vehree on rosmariinisi. Huoltahan noista talavetettavista on, hyvin oot onnistunu niitten kanssa. Mie talavetan monessa paikassa kasvejani. Maatilan kellarissa on verenpisara, kärhöt ym. mitkä ei valoa tarvii. Oon muutaman kerran käyny niitä kastelemassa. Ruukussa oleva japaninvaahtera on myös siellä. Lankaköynnös on ihmeen vihreenä säilyny kellarissa. Pelakuut on vanhassamökissä ja ei vielä oo kirvoja tullu riippapelakuihin. Toivottavasti ei tulekkaan. Sinisarjat ja verililjapuu on viileessä varastossa missä lämpötila pietään +5, kaikki talavetettavat on vielä hengissä. Tuossa vanhassamökissä kastelen pelakuita usseemmin, kun lämmintä siellä on toistakymmentä astetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin lankaköynnös on pysynyt vihreänä kellarissa. Nyt osa lehdistä oli jo karissut, mutta sehän versoo tyveltä uudelleen, jos vanhat versot kuivuvat talvella. Minulla on sinisarjakin kellarissa. Hyvä, että riippapelakuussasi ei ole kirvoja. Mikähän siinä on, että minulla se vetää joka talvi hirmuisen kirva-armeijan itseensä?

      Poista
  9. Hyvältä näyttää. Minulla kaikki talvehtijat ovat olleet ihan oman onnensa nojassa varastossa. En ole edes käynyt niitä vielä katsomassa. Uskon niiden kuitenkin voivan ihan hyvin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti sinunkin kasvisi jakselevat hyvin, varsinkin jos samat kasvit ovat aikaisempinakin talvina pärjänneet samoissa oloissa talven yli. Minusta on kiva käydä tarkistamassa kasvien vointi muutaman kerran talven aikana.

      Poista
  10. Eipä näytä hätää olevan talvetettavillasi! Tuon talvisäilytyksen vaivan kun jaksaa uurastaa; kantaa kasvit syksyllä varastoon ja välillä käydä niitä morjestamassa kastelukannun ja saksien kanssa, niin säästää hyvät rahat ja on valmiina vahvoja kasveja aloittamassa uutta kautta! Juuri eilen kävin itse saman kierroksen ja ei siellä ihan lohduttomalta näyttänyt: surkeita pelakuita ja runkoruusuja, lehtensä pudottaneita lankaköynnöksiä ja raaskuja jättiverbenoita, mutta kaikissa elonmerkkejä! Toki on niillä vielä aikaa odoteltavissa, että pääsevät pois kellarista ja varastosta, joten voi noita menetyksiäkin tulla. Rosmariinillesi kumarran, niin hienolta näyttää!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvetettuihin kasveihin syntyy myös aivan erilainen tunneside kuin joka vuosi siemenestä kasvatettaviin. Vähän niin kuin puutarhakasveihin, jotka vain komistuvat vuosi vuodelta. Kuulostaa siltä, että sinullakin talvilepäilijät voivat hyvin. Tähän aikaan vuodesta onkin vain hyvä, että kaikki ovat kiltisti unilla. Rosmariinin kohdalla näemmä piti täysin paikkansa, että kun tarpeeksi monesti yrittää, niin lopulta onnistuu. Toivottavasti lopputalvi sujuu yhtä hyvin.

      Poista

Kiva kun piipahdit blogissani, jättäisitkö myös viestin käynnistäsi. Tervetuloa uudelleenkin!